Tänään TV:ssä
Kirjoittaja: Tsubasa, aiheet: ajankohtaista, katumuoti, media, pseudomangaTV1, YLEn kulttuuriohjelma K-rappu tänään kello 19.20:
“Japanilainen nuorisokulttuuri on viime vuosina vakiinnuttanut suosionsa myös Suomessa. Ensin suosioon nousivat japanilaiset piirroselokuvat, animet. Sitten olivat vuorossa sarjakuvat, mangat. Sitten saapui japanilainen rock-musiikki, J-rock ja erityisesti nuorten tyttöjen suosima roolipukeutuminen, cosplay.
Mistä japanilaisen nuorisokulttuurin nousussa on kysymys, sitä selvitellään K-rapun tämänviikkoisessa lähetyksessä.
K-Rapun vieraina ovat japanilaisen populaarikulttuurin leviämistä tutkiva dosentti Katja Valaskivi Tampereen yliopistolta sekä japanilaisen populaarikulttuurin yleisasiantutija Kyuu Eturautti.
Heidän lisäkseen lähetyksessä ovat mukana suomalainen manga-piirtäjä Petra Nordlund, jonka Cafe inspiration niminen tarina (sic) löytyy Otavan vastikään julkaisemasta, suomalaista mangaa sisältävästä albumista Hokuto Manga. Oma sanansa japanilaisen kulttuurin nykytilasta on sanottavana myös ohjaaja Goro Miyazakilla, jonka tuore animaatio Maameren tarinat saa meillä ensi-iltansa 28.9.”
Esiintyyköhän Kyuu Shessoomaru-cosplayssään vai bandana päässä? Vetoja otetaan vastaan.
Joka tapauksessa on positiivista, että asiaa käsitellään myös kulttuuriohjelmissa. Ilmeisesti tarkoituksena on käsitellä sitä, miten japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen on vaikuttanut lännessä tehtävään kulttuuriin, eli pseudomangaa; toivottavasti kuitenkin muutakin.
Muokkaus: Ja Shessoomaruhan se sieltä plopsahti, niinpä niin. Ohjelma oli varsin asiallinen ja asiapitoinen, olkoonkin että sekä haastattelijat ja haastateltavat olivat kuin seipäännielleitä – mutta ainakin kaikki vastaukset olivat etukäteen mietittyjä ja huolellisia. Ja mikään, minkä yllätysvieraana on Kainoliero ei voi olla kovin huono, eihän?
Miyazakilta kysytyt kysymykset olivat varsin peruskauraa, mutta harvoinpa tällaista Suomen TV:ssä näkee. Mitäköhän se, että ohjelman tekijät keskittyivät pitämään Ghiblin elokuvien suosion salaisuutena Japanin ulkopuolelle sijoittumista kertoo heistä?
Muokkaus 26.9: Ohjelman missanneet voivat katsoa sen Areenasta.
Keskustelussa on tuotu esille myös monia hyviä pointteja – Axa Sorjanen tosiaan näyttää sarjamurhaajalta. Seksin ja väkivallan sekä toisaalta “leikkimisen” korostaminen kertoo karua kieltään tekijöiden asenteesta, ja on totta että ohjelmaan olisi voinut ottaa aivan toisenlaisen lähestymistavan. Myös asiatietoja olisi voinut tarkistaa sekä julkaisumäärien että sen suhteen, ovatko lolita ja cosplay sama asia… (vihje: eivät.)
Toisaalta BL:n korostamisessa nuoren tekijän tuotannossa lienee kyse yhtä paljon tekijän kokemattomuudesta haastattelun antamisessa kuin tekijöiden asenteesta. Valitettavasti.
Kirjoitukset (RSS)
Väitteessä siitä, että melkein kaikki Ghilbin leffat sijoittuisivat länteen ja perustuisivat länsimaisiin tarinoihin (esim. ei yksikään Isao Takahatan ohjaus, eikä yksikään Miyazakin Oscarilla palkittu leffa) kuului selkeästi länsimaalaisen ylemmyyden tunne Japania kohtaan.
Jarko
Vähän kummeksuin sitä, että ainoa mitä Peutan sarjiskasasta esiteltiin oli BL. Oletan että kasasta löytyi muutakin. Kovin yksipuolisen kuvan antoivat tuossa ohjelmassa… Vaikka onhan sekin totta että noita BL-piirtäjiä ja lukijoita riittää.
Oman tyylin hakeminen oli fiksumpi komentti, eikä edes kovin yllättävä. Itse asiassa suurin osa tuntemistani pidemmälle ehtineistä “mangapiirtäjistä” on sanonut yrittävänsä päästä mangasta eroon. Syynä on yleensä juuri oman tyylin etsiminen (mikä onkin suositeltavamapaa kuin geneerinen mangatyyli), se ettei mangapiirtäjää oteta vakavasti tai sitten se että on vaikea erottua kun kaikki piirtävät mangaa.
Saas nähdä miten tämä seuraava sukupolvi menettelee.
Toimittajien tapa takertua omasta mielestään kiinnostaviin aiheisiin (pornoon) ja luoda niistä juttuihinsa koherentteja kokonaisuuksia muut aiheet sivuuttaen on valitettava totuus. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta…
Aika monen taiteilijan suusta on kuulunut, että vaikka taidekouluissa mangatyylille kovasti nyrpistelläänkin tuntuu sille kuitenkin olevan kovasti kysyntää. Ironista.
Nykyisessä koulussani mangavaikutteisiin suhtauduttiin valintakokeessa ihan neutraalisti. Kaikissa paikoissa näin ei suinkaan ollut…
Vanhan linjan taiteilijoilla ja piirtäjillä ym on omat syynsä nyrpistellä mangalle, lähinnä kai kokevat sen uhkana. Kysyntää kai sitten on… En tiedä kumpi on hauskempaa, profiloitua tekijän sijasta faniksi joka piirtelee mangaa huvikseen, vai sitten olla yksi niistä kamalista pseudotyypeistä jotka kopioillaan vievät hyllytilat aidolta mangalta. :/
Yleinen (ja oletettavasti näkymätön) mielipide on kai sitten jotain muuta.
Kun ja jos kliseiseen mangaan aletaan kyllästyä, olisi sitten kai fiksu veto tuoda niitä vähemmän kliseisiä teoksia tänne… Esimerkiksi YKK, joka “ei kiinnosta länsimaisia ihmisiä”. :P
Äänessähän on aina äänekäs vähemmistö. Se porukka, joka lähettelee kustantamoille listoja sarjoista joita ei missään nimessä saa julkaista suomeksi etteivät ne mene pilalle…
YKK on jännä teos. Käsittääkseni se tunnetaan kyllä muuallakin maailmassa kohtuullisen hyvin, mutta vain Suomessa sillä on sellainen usein mainittu kulttistatus kuin on. Kekon ansiosta.