
Muistatteko vielä vuoden 2006 animesyksyn sleeper-hitin, Hataraki Manin? Se perustui Moyoco Annon mangaan. Annoa ei tunneta vain “Hideaki Annon vaimona”, sillä hän on myös menestynyt (joskin lännessä aika lailla tuntematon) joseimangaka. Hänen menestyneimmät teoksensa ovat kuitenkin olleet muille kohdeyleisöille suunnattuja; Hataraki Man oli seineniä, sitä vanhempi Sugar Sugar Rune puolestaan shoujoa.
Näistä kahdesta ehdottomasti parempi on Sugar Sugar Rune. Annon joseitausta näkyy kaikkein selvimpänä siinä hilpeässä tavassa, jolla hän kieltäytyy noudattamasta taikatyttötarinoiden konventioita: kahdeksan tankobonin aikana kenkää saavat niin puuduttavat “viikon pahis” -juonirakenteet, ärsyttävän täydelliset Mary Sue -päähenkilöt, parista laatikon pohjalta kaivetusta kliseestä kasatut fantasiamaailmat ja – mikä tärkeintä – lennossa keksaistut ja epäuskottavat tarinat. Kaiken huipuksi sarja vielä paranee loppuaan kohden; siksi onkin sääli, että animeversiota tehtäessä tarina laimennettiin enemmän perinteiseksi henshintaikatyttöilyksi (vaikka Princess Tutun mangasovituksen kaltaiseen taiteenmurhaan ei onneksi sorruttu).
Bookplusin lipsautuksen myötä ensi vuoden Otaku-palkinnon saajien kandidaattilista heitti juuri häränpyllyä. Sugar Sugar Rune voi kärsiä ajoittain hoputetuilta tuntuvien juonenkäänteiden, klaustrofobiaa aiheuttavan sivusommittelun ja jännitteen fokuksen lukuisten sivujuonien sekaan hajaantumisen kaltaisista kauneusvirheistä, mutta se ei voittanut vuonna 2005 Kodanshan 29. mangapalkintoa lastenmangakategoriassa ihan turhaan. Lisäksi se on oikein sopivaa tunnustelua sen odotettavissa olevan vanhemman yleisön shoujon suuntaan; vaikkei se eittämättä sellaista olekaan on se kuitenkin huomattavasti vähemmän skitsofreenistä ja ADHD:n vaivaamaa kuin vaikkapa Tokyo MewMew. Lukekaapa, mitä Shaenon Garrity kirjoittaa siitä.

Niin, ja tuleehan sieltä sitten se yksi haalarininjakin vielä – ikään kuin joku ei olisi sitä vielä arvannut. Naruto.fi on luonnollisesti jo räjähtänyt viesteistä, joissa kaksitoistavuotiaat itkevät sitä että kymmenvuotiaatkin pääsevät nyt lukemaan heidän lempisarjakuvaansa – ja vieläpä englantia osaamatta.
(Miten puhekieltä voi muuten raiskata? Laittamalla hahmot puhumaan luonnollisen kuuloisen puheen sijaan kirjakieltä, kenties?)
Muokkaus 5.1.2008: Juuri näin, lapset. Juuri näin. Jännää, minkä kokoinen “Naruto dubataan!!1″ -paniikki tuosta yhdestä heitosta on siinnyt.


Kirjoitukset (RSS)
Hyvänen aika, tuo Naruto.fi-threadihän on parempi kuin Fundies Say the Darndest Things ja /b/ yhteensä!
Repesin. Miksi tuntuukin siltä että vain manga ja animepuolelta löytyy fanaattisia faneja, jotka ovat tehneet lempisarjastaan jonkinlaisen uskonnon?
aura: Siksi, että et tiedä alakulttuureista tarpeeksi ;) Samanlaista porukkaa löytyy kuulemma niin Linux-äijien parista (YYHYYYYY NYT EN VOI KÄYTTÄÄ UBUNTUA KU SIITÄ ON TULLU LIIAN MAINSTREAM) kuin metallimusiikin harrastajistakin (Yyyhyyyyy nyt mun death-jazz-kurkkumölinä-metallista on tullu liian mainstreamia en voi kuunnella sitä enää :((( )
Mutta joo, lulz.
Sugar Sugar Rune on kyllä noista kahdesta se mielenkiintoisempi uutinen. :3 Pari pokkaria on tullut lueattua, mutta enkuksi en ole sitä ostanut, kun on tullut ajateltua “…ehkä tämä tulee JOSKUS suomeksi…ehkä…” Naruton puolesta taas on tiennyt, että sen tuleminen suomeksi on ollut vain ajan kysymys,
———
Jaa Naruto. Parin vuoden odotuksen jälkeen voin sitten jatkaa sarjan ostamista suomeksi ja säästää jokusen euron.
Tsih. On se kyllä kamalaa, kun SALAISTA ja PYHÄÄ Narutoa pääsee lukemaan ihan lähimarketista ostamallla. Kaikki TRUU Naruto-fanit olisivat varmaan tyytyväisiä vain suomennokseen, jossa sekoitetaan suomea, enkkua ja japania:
“Ore olla Naruto Kalarulla, tattevaijoo! Saske-kun wa minun RIVAL!”
Ahhah, Naruto.fi:n threadi on kyllä päivän paras vitsi – kommenteillaan xD
Samanlainen itku tulee sit taas kun Death Note alkaa suomeksi.
Englantihan on aina ollut mangan alkuperäiskieli. xD