Kaikkien weeaboiden illuusio on nyt valitettavasti todistettu aukottomasti vääräksi; maailman parhaat trapit eivät majaile Japanissa. Edes parhaat japanilaiset bishinäyttelijät eivät onnistu voittamaan thaimaalaisia kathoeyitä, jotka ovat tällä alalla paitsi ammattilaisia myös luonnonlahjakkuuksia.

Sininen ovi Thaimaa, punainen ovi Japani. Äänet ovat aika murskaavat.

Seran Mega Man Hare Hare Yuukaita on todella vaikea ylittää, ja Mario Paint- ja teslakäämisävellykset, lukuisat Lunar Magicilla tehdyt automaattivideot ja jinja-:n korunuottigrafiikalla varustetut midisovellukset kohottavat rimaa entisestään.

Mutta siitä huolimatta minun on myönnettävä, että tässä tapauksessa on yritystä. Ja ainakin se saa vanhalta konsolinörtiltä rutkasti nostalgiapisteitä.

Muokkaus 9.1.2008: Voi luoja – nyt siitä on täyspitkä versio.

Avainsanat: Haruhi Suzumiya, Lucky Star

Punajätti veti hihastaan sunnuntaina niin sanotusti aika hiton ison ässän; Yotsuba&! suomeksi on jotain, mistä ei olisi voinut vielä vuosi sitten haaveillakaan. Voi tätä tyydytyksen tunnetta. (On myös mielenkiintoista huomata, että täälläkin päin kustantajat ovat alkaneet ilmoittaa uusista sarjoistaan coneissa.)

Suomentajana toimii Juha Mylläri, joten käännös tehdään tällä kertaa suoraan japanista. Tämä on hyvä asia luonnollisesti etenkin siinä mielessä, että aiempien kääntäjien tumpuloinnit ja huonot käännösratkaisut eivät nyt päädy suomennokseenkin asti – jotain, joka haittaa Azumanga Daiohin suomennosta välillä aika raskaallakin kädellä. (Kyllä, senkin arvostelu on tulossa. Olen vain hyvin hyvin hidas.) Yotsuba&! sisältää ylipäätään vähemmän kääntämiskelvotonta kielioppihuumoria kuin edeltäjänsä, joten se on myös helpommin mundaaniin lukijaan uppoava; tämä vika satutti Azudain myyntiä ilmeisesti aika pahastikin.

Lehtipistelevityksestä huolimatta julkaisukoko on Gunnm-kokoluokkaa, eli suunnilleen sama tai hieman pienempi kuin ADVilla. Hintakin lienee siis vastaava, toisin sanoen huomattavasti ADVia halvempi. (Muokkaus: 6,95 €.) Julkaisutahti on kahden kuukauden välein, mikä on lyhyemmälle sarjalle oikein mukava nopeus.

Ja käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että ADVin hidasteluille voi näyttää tästä eteenpäin kohteliaasti keskisormea. Jo pelkästään siinä olisi aihetta riemuitsemiseen.

Eikä sitten sössitä niitä ääniefektejä tällä kertaa, eihän?

Avainsanat: ADV, Azumanga Daioh, Juha Mylläri, Kiyohiko Azuma, markettimanga, Punainen jättiläinen, Yotsuba&!

Tämä arvostelu julkaistiin alkujaan Petit Alice vol. 1:ssä, jota ei saa enää mistään ja jonka vielä olemassaolevat kappaleetkin pitäisi polttaa roviolla. Tämä juttu oli kuitenkin ihan säällinen, joten sen kehdannee pistää tännekin; tätä versiota siitä on hieman korjailtu ja päivitelty.

Lue lisää »

Avainsanat: live-action, Nana, Petit Alice, Studio 4°C, Viz, Yoko Kanno

Madhousella ollaan näemmä kiintyneitä tähän poseerausasentoon.
Jos joku olisi huhtikuussa kertonut Japanin animaatiostudioiden kärkikolmikon animoivan Batman-elokuvan, olisin pitänyt uutista myöhästyneenä aprillipilana. Siitäkin huolimatta, että Tokyo Movie Shinsha ja Sunrise osallistuivat 90-luvulla tehdyn Batman: The Animated Seriesin tekemiseen – sen, joka subjektiivisten mielipiteiden mukaan on cooleinta yön ritarista ikinä tuotettua liikkuvaa kuvaa.

Mutta näin tosiaan ollaan tekemässä. Batman: Gotham Knight valmistuu ensi kesäksi, ja se koostuu kuudesta itsenäisestä lyhytelokuvasta pitkälti Animatrixin tapaan. Elokuvan animoivat studiot – Production I.G, Madhouse ja Studio 4°C (!) – olivat itse asiassa kaikki mukana myös Animatrixin teossa. (Siitä helkkarin Bee Trainista ei puhuta.) Animaatiotuontantoa lukuun ottamatta elokuvan koko muu staffi on amerikkalaista, ja sen kaikki osat ohjaa parhaiten Tiny Toonsista ja DC:n animaatiouniversumista – johon myös mainittu Batman-animaatio lukeutuu – tunnettu Bruce Timm.

Avainsanat: Bee Train, Madhouse, Production I.G, Studio 4°C

Uusi numero, jälleen uudet tekijät. Meillä tällaiseen vaihteluun tosin ei liity opiskelukiireitä kummempia draamoja.

Eri pääsyyllisten käsialaerot huomaa selvästi – Lischun kontaktit ovat ehkä laajemmat kuin littleicebluen, mutta organisointipuolella hän jää valitettavasti jonkin verran jälkeen. Epätasaisuudessaan uusin numero onkin ehkä jonkin verran fanzinemaisempi kuin edeltäjänsä; jää lukijoiden päätettäväksi, pitääkö sitä hyvänä vai huonona asiana.

Yleisesti ottaen Petit Alicella menee varsin hyvin. Avustajat eivät ole loppumassa ja talkoohenkeä riittää, koska muita vastaavia julkaisuja ei ole juuri edes englanniksi; La Vie en Rose kompastui omiin jalkoihinsa, ja vaikka Tokyopopin Gotchic & Lolita Bible -lokalisaatio ei kuulopuheiden mukaan yllättäen olekaan yksi suuri Princess Ai -mainos on se silti aiheskaalaltaan Petit Alicea suppeampi. (Itse asiassa juuri lolitan suhteellisen pieni suosio Suomessa muihin jernutyyleihin verrattuna sai aikaan lehden skaalan laventamisen.) Hyvällä onnella saatamme saada pian muutaman jälleenmyyjänkin.

Otakun oli tarkoitus osallistua Tsukiconiin lähinnä vain Petit Alicen avulla, mutta koska Posti onnistui hukkaamaan ensimmäisen lähetyksen ja löytämään sen vasta korvaavan pikarahtilähetyksen lähettämisen jälkeen Helsinkiin päätyi lopulta tuplavahvuus kaikkea. Rahaa paloi nyt turhaan, mutta ainakaan mikään ei tule loppumaan kesken.

Ja Animeconissa kesken loppuneesta Otakusta 3/2006 tosiaan otettiin kuin otettiinkin uusintapainos. Samalla sen aiemmat ulkoasuviat korjattiin, joten tällä kertaa valokuvistakin jopa näkee jotain.

Avainsanat: Meta, Otaku, Petit Alice, Princess Ai, Tokyopop

Gake no Ue no Ponyon samanniminen lopetuskappale on tämä.

No, lastenelokuvahan siitä on tarkoitus tulla. Pidetään peukkuja sen puolesta, että se tarkoittaa paluuta Totoron kaltaiseen selkeään juonenkuljetukseen…

Avainsanat: Hayao Miyazaki, Ponyo rantakalliolla, Studio Ghibli

Irlin puolella on hieman kiireistä. Nauttikaa sillä välin Japanin ulkomailla tunnetuimmasta julkkiksesta uljaimmillaan.

PlayStation 3:n myyntiä on toistaiseksi siivittänyt lähes ainoastaan tieto siitä, että sille on tulossa hyviä pelejä… joskus. Final Fantasy XIII:a ja Metal Gear Solid 4:ää saadaan odotella vielä jonkin aikaa, joten sitä ennen tyhjiö on täytettävä jollain, joka luottaa hieman perinteisempään grafiikkaan ja on siten nopeammin valmis. Kuten Disgaealla.

Disgaea 3 julkaistaan 31.1., ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa – aina Takehito Haradan hahmodesigneistä ja Tenpei Saton upean vaihtelevasta soundtrackista lähtien. Puhumattakaan siitä, että uusimman trailerin juontaa Norio Wakamoto.

(Embeddaus disabletettiin enkä jaksa etsiä uutta kopiota, mutta video on tämä.)
Ah, Disgaea, tuo omaperäisten pelitekniikoiden tuulahdus J-RPG:iden loputtomassa piparimuotti- ja konventiosuossa. Jos sen animeversiota ei olisi teurastettu 18 sekuntifreimin animaatiolla se olisi voinut olla ihan kelvollinen sarja, ja huonosti animoitunakin siitä olisi voinut olla jotain iloa pelisarjan faneille, jos alkuperäistä juonta ei olisi silvottu… mutta kun ei niin ei.

Avainsanat: Disgaea, Norio Wakamoto