Pitkään ja huolellisesti jatkuneen säätelyn ja useilta eri tahoilta saadun korvaamattoman avun jälkeen vaihdoin lopulta Otakunviran pyörimään uudenvuoden kunniaksi WordPressillä Bloggerin sijaan. Syitä Bloggerin huonommuuteen on lukuisia – monia niistä on lueteltu mm. täällä; xXMikotoNakadaiXx:iltakin tuskastuminen kesti näemmä viitisen kuukautta – mutta loppujen lopuksi vaihtoon inspiroivat tagit. WordPressissä niitä on nykymuodossaan käytetty vasta jonkin aikaa, mutta ne toimivat silti erinomaisesti ja mukavammin kuin Bloggerissa.
WordPressissä tagit on mahdollista järjestää hierarkisesti; toisin sanoen en joudu enää ylläpitämään sivupalkin tagilistaa käsin, jos haluan sen pitävän ihmiset, teokset ja firmat erillään. Lopputulos ei ehkä ole nätein mahdollinen, mutta ainakin käytännöllinen; tageja – ja itse asiassa kaikkea muutakin, kommenttien aikaleimoista yksittäisten postausten osoiterakenteeseen – pystyy muokkaamaan ja poistelemaan vapaasti.
Toisekseen WordPress on dynaaminen, siis tietokantapohjainen. Blogin päivittäminen FTP:n kautta Bloggerin kaltaisella alustalla on aluksi ihan toimiva vaihtoehto – mutta koska jokainen tehty muutos joudutaan päivittämään blogin joka ikiselle sivulle, päivittäminen alkaa postaus- ja tagimäärän kasvaessa viedä huomattavasti enemmän aikaa. Esimerkiksi blogin ulkoasun hienosäätäminen olisi vanhalla alustalla ollut lähes mahdotonta, koska jokaisen muutoksen jälkeen olisin joutunut tuijottamaan kieppuvaa latausikonia vartin verran nähdäkseni lopputuloksen. WordPress sen sijaan toimii salamannopeasti, koska blogin sivukoodin uudelleenrakentamisen sijasta se vain tulkitsee sen nykyisen ulkoasun serverille asennetun enginen MySQL-tietokannasta.
Lopullinen kamelin selän katkaissut korsi olivat kuitenkin Bloggerin teknisiset ongelmat. Runsaat kaksi kuukautta sitten Blogger alkoi jostain syystä julkaista blogia html-muodossa aiemman php-muodon sijasta, vaikka asetuksissa tasan tarkkaan luki toisin. Tästä syystä sivupalkin tagilinkit eivät enää päivittyneet (ne siis osoittivat vanhoille php-sivuille päivittyneiden html-sivujen sijasta), headerit ja footerit eivät blogin etusivua lukuun ottamatta toimineet – ja kaikki tiedostot olivat nyt tosiaan sitten serverillä kahteen kertaan. Blogger ei koskaan vastannut vikailmoitukseeni, ja pikaisen googlaamisen (ironista…) jälkeen sain sen käsityksen, etteivät FTP-julkaisijat yleensäkään ole prioriteettilistan kärjessä Bloggerin teknisessä tuessa – Bloggerillehan toki sopisi, että kaikki siirtyisivät käyttämään sen BlogSpot-palvelua.
WordPressin muokattavuus ja joustavuus käytössä tuli lisäbonuksena. FTP-julkaisijoilla ei ole mahdollisuutta käyttää Bloggerin uusimpia ulkoasunmuokkaustyökaluja, jotka tekisivät leiskan muokkaamisesta koodin käsinkirjoittamista huomattavasti mukavampaa; WordPressistä tällaista rajoittuneisuutta ei löydä. Lisäksi WordPress on avoimen lähdekoodin softa, joten sille on myös kasapäin lisäosia joista voi valita mieleisensä käyttökokemustaan parantamaan (ja joista monet hyödyllisimmät integroidaan usein seuraavaan päivitykseen, kuten vaikkapa Sidebar Widgetsille ja Akismetille tehtiin). Esimerkiksi StatPress on tavalliselle kotitarvebloggaajalle kivempi kuin Google Analyticsin firmaorientoituneet tarpeettoman tiedon infodumppaukset, SASpoiler mahdollistaa [spoiler]arkojen aiheiden käsittelemisen[/spoiler] ilman font color -tageja, WP-Polls toimii huomattavasti sujuvammin kuin blogiin kiinni niitattu ulkoinen kyselysofta, ja BackUpWordPress tekee blogin varmuuskopioinnista automaattista. Jos haluaisin typistää postaukseni etusivun nopeamman selattavuuden tähden tai lisätä postauksiini äänitiedostoja, pluginit mahdollistaisivat senkin.
Vapaan lähdekoodin mukana tulee tietysti pakosta myös säätöä. Oma suomennettu versioni vaati hieman koodin tarkistusta asentuakseen kiltisti, mutta on sen jälkeen toiminut lähes moitteettomasti (palveluntarjoajan käyttöjärjestelmäpäivityksen aiheuttamaa lievää merkistösekoamista lukuun ottamatta). Myös postausten importtauksen kanssa oli hieman ongelmia, mutta nekin olivat ilmeisesti Bloggerin puolella – ja WordPress.orgin tukifoorumeilta auttava neuvo löytyi parissa tunnissa. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, etteikö apua saisi vastaavalla tavalla siinäkin tapauksessa että systeemi hajoaisi käyttäjän oman rähmäkäpälöinnin seurauksena.
Blogin pitämiseen Blogspot-palvelussa Blogger toki sinällään sopii, koska FTP-odottelua ei siinä ole. Kommentoimisen tapahtuminen erilliseltä sivulta käsin tosin on hieman ikävää, joten yleisesti ottaen sitä pidetään huonoimpana vaihtoehtona kaikista vaikka sitä aika moni käyttääkin – vähän niin kuin Internet Exploreria (joka sekin on edelleen maailman käytetyin selain, vaikkei sitä äkkiseltään uskoisi). Muista blogialustoista minulla ei juuri ole kokemusta (jos ei lasketa LiveJournalia, joka on kuitenkin enemmän henkilökohtaisen verkostoinnin työkalu kuin blogisofta, ja Vuodatusta, jonka kommentit eivät tue html:ää ja joka talkoovoimin ylläpidettynä kaatuilee säännöllisesti), mutta kehotan siis ainakin välttämään Bloggeria.
Tämä siis ohjeistukseksi siinä tapauksessa, että joku tätä lukeva sattuisi suunnittelemaan blogin perustamista – mihin kannustaisin lämpimästi; olisi mukavaa, jos Suomenkin otakuskenessä olisi jotain mitä kehtaisi sanoa blogosfääriksi tai AnimeBlogger.netin tapaan yhteisöksi. Ei blogin pitäminen oikeasti niin vaikeaa ole; mikäköhän periluterilainen häveliäisyys saa ihmiset kammoamaan ajatustakin moisesta? Skene hyötyisi suuresti keskusteluista ja mielipiteistä, jotka olisivat fokusoituneempia ja sisältörikkaampia kuin nämä nykyiset. Foorumeilla kun järkevät keskustelijat tuntuvat vielä nykyäänkin hukkumaan “Joo on hyvä sarja, oon kattonu” -viestien loputtomaan tulvaan… Ja tälle trackback-toiminnollekin olisi kiva saada jotain käyttöä.
Kirjoitukset (RSS)
Harmi etteivät spoiler tagit toimi LJ’n puolella :/
Se on… valitettavaa. Toisaalta eipä fontin värinkään muuttaminen idioottivarma ratkaisu olisi, jos lukijan flistin taustaväri on kovin tumma.
No, yritän käyttää niitä mahdollisimman vähän.
Hyvä vaan, kun vaihdoit WP:iin. Bloggerillakin on puolensa, se kun on aloittelijaystävällisempi kuin WP:n tapaiset ohjelmistot, mutta ei siitä sitten muuhun olekaan kuin aloittelijan blogialustaksi.
Vielä kun saisit suomennettua tämän kommentointilomakkeen. ;)
Kiitos Fukushuun maininnasta. ^^
Tosiaan, kiitos kun muistutit.
Niin ja jos tuon sivupalkin tagirumiluksen ulkoasua murehdit, sitähän pystyy säätelemään CSS:llä. Sille listalle kun antaa vaikka oman ID:n ja sille sitten määrittelee omat tyylinsä, voi listasta tehdä ihan haluamansa näköisen ilman että tyylimuutokset vaikuttaisivat muihin listoihin. Jos tämmöinen ratkaisu kiinnostaa, kannattaa kysellä enemmän joltain CSS-gurulta, jollainen minä en kuitenkaan ole.
No jaa, ei se nyt enää niin kamalalta näytä kuin säätövaiheessa. Ärsyttävää vain että se pistää nyt ylätagitkin aakkosjäjrjestykseen.
Myötäilykommentti. Uutuudenmuodikkaassa (?) blogissa voipi tosiaankin avautua juuri niin pitkästi kuin itseä huvittaa ilman, että joku kiskaisisi siitä herneet kaikkiin päänsä hankaliin pikku reikiin, mitä aina pelkää yleisissä keskusteluissa foorumeilla (ja kuvalaudoilla, lol). Älkööt foorumit silti kuolko. Kunhan vain etsivä sitten löytää blogosfäärin yhtä helposti kuin foorumitkin.
Muuten, vaikka alkuperäinen postaus tavallaan viestii sitä, niin WordPress-blogiinkaan ei näemmä tarvitse ikiomaa palvelinta, jos ilmainen wordpress.com käy. Omalla palvelimella riippumattomuus ja säädettävyys lienee tietysti maksimissaan. Ei ole suuryhtiötä, joka kenties pyrkisi brändäämään blogaamisen itselleen monopolimaisesti, vaikka WP:kin tuota aspektia vastaan on näemmä osittain perustettu.
Ehkä periluterilainen häveliäisyys on osaksi sitä, että joku haluaa mieluummin katsoa vielä yhden jakson animua kuin surffata blogeissa. Vähemmän ajatteleva avautuu netissä joka tapauksessa ja liikaa ajatteleva kenties jää kyynisesti pohtimaan, mitä loppujen lopuksi on järkevää sanoa, jos tavoitteena ei ole täysin estoton päiväkirjailu, vaan edes jollain tapaa yleispätevä laatu (tiukasti omien kiinnostusten ohjailemana kuitenkin). Vaan kukapa estää kokeilemasta. Mitä rohkeammin ja spesifisemmin kirjoitat, sen kovemmin se tärppää jollekin sitten, kun niin sattumalta tapahtuu. Yhdestä sarjastakin voi joku periaatteessa kiskaista julki niin käsittämättömän epäortodoksisia näkemyksiä ja ensinäkemältä asiaankuulumattomia näkökulmia, että niihin suorastaan soisikin törmäävänsä. Ei syvempää pointtia.
alkimohap: “Vähemmän ajatteleva avautuu netissä joka tapauksessa ja liikaa ajatteleva kenties jää kyynisesti pohtimaan, mitä loppujen lopuksi on järkevää sanoa” ja tarpeeksi ajatteleva tajuaa olla pelkäämättä turhia. Netissä (ja muuallakin) pitäisikin keskustelua käydä hiukan rohkeammin: Kaikkea saa sanoa, kunhan vain perustelee. Moni tuntuu kuitenkin juuttuvan liikaa juuri tuohon kyyniseen järkevien sanomisien pohtimiseen.
Ja tämä kommentti menikin sitten ei aiheen vierestä, vaan vielä kauempaa ohitse.
Animeblogituksessa ongelmana on lähinnä se, että mitä ikinä sanotkin se on yleensä sanottu jo sataan kertaan kaikkialla muualla. Tämä pätee erityisesti episodi-episodilta-blogaamiseen, mitä itse juuri kyseisestä syystä vältän kuin ruttoa. Suomen skenessä (mikälin skenestä nyt voitaneen puhua) tietysti asiaa auttaa yksinkertaisesti vähäinen suomenkielinen materiaali, kun taas englanninkielisten blogien puolella “kilpailu” on huomattavasti kovempaa.
Kyllä, Suomessakin on skene; sitä ei vain liiemmälti kiinnosta blogata. Ei se ettet ole ollut koskaan tekemisissä sen kanssa aidan toisella puolella olevan niityn moninkertaisen laajuuden takia ei tee siitä sen vähämerkityksellisempää. Enkä nyt sanoisi että suomenkielisten julkaisujen suhteellinen vähäisyys vähentäisi harrastajien määrää tai keskusteluhalukkuutta – korkeintaan nyyppäprosenttia.
Ironisesti tämä tekee bloggaamisen suomeksi monin verroin merkityksellisemmäksi, koska tiedän melko tarkkaan mitkä asiat joku on joskus sanonut aiemmin ja mitkä ei. Englanniksi olisin vain kala lammessa; suomeksi olen suuri kala pienessä lammessa.