Kommentit merkintään: Moe 2.0

Kirjoittaja: Tsubasa

Tsubasa — Sat, 12 Jan 2008 15:37:53 +0000

Oi, eihän toki. Mutta Ghost in the Shell onkin listalla lähes vain siitä syystä että se oli ensimmäisiä yrityksiä valtavirtaistaa animea lännessä; ensi-illatkin olivat vain alle kuukauden päässä toisistaan Japanissa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Myöhemmät sovitukset sen sijaan ovat aivan oma lukunsa rahoituksensa suhteen.

Enkä tarkoita nyt länsimaiseen makuun sopivuudella pelkkää kuivuutta, vaan lähinnä sitä että teoksessa ei ole mitään leimallisen japanilaista joka tekisi siitä länsimaiselle valtaväestölle vaikeasti aukeavan; esimerkiksi Urusei Yatsura onialieneineen sellainen on.

Kirjoittaja: Jarko Jalava

Jarko Jalava — Sat, 12 Jan 2008 13:14:46 +0000

Ghost in the Shellistä sen verran, että Mamoru Oshiin tyyli on jo Patlaborissa ja vähemmässä määrin Urusei Yatsura 2: Beautiful Dreamerissa erittäin hidastempoinen ja kuiva, joten en usko pelkän länsimaisen rahoituksen vaikuttaneen Ghost in the Shelliin. Valtavirta-animessa ja -mangassa on tissien ja söpöilyn lisäksi muitakin piirteitä, jotka erottavat ne länsimaisen animaation ja sarjakuvan valtavirrasta, esim. Leiji Matsumoton sarjojen romantiikka ja melankolia.

Yhtenä -nykyään ei ehkä niin ajankohtaisena- esimerkkinä tuli mieleen vuoden -78 Galactica ja alkuperäinen Gundam(79). Alkuperäisen Galactican Apollo ihailee isäänsä ja pitää tätä esikuvanaan ja on muutenkin kirkasotsainen sankari, kun taas Gundamin Amuro on mukana sodassa vastentahtoisesti ja kyseenalaistaa auktoriteettejä.

Kirjoittaja: Tsubasa

Tsubasa — Mon, 07 Jan 2008 17:46:42 +0000

Tjaa, päinvastaisia merkkejä en ainakaan ole nähnyt missään. Tietystihän on näitä vanhempia superrobottihörhöjä, mutta tiedä häntä.

Kirjoittaja: Bitten

Bitten — Mon, 07 Jan 2008 05:05:52 +0000

Minä en ole ainakaan vielä kyllästynyt otaku-sarjoihin. ^^ Mutta että Moetania joka tuutista? Ehkä sitä ei sitten pidemmän päälle jaksa.

Saa nyt nähdä, että mitenkä tässä käy. Kyllä minä ainakin uskon, että animeteollisuudella on vielä jonkin verran toivoa jäljellä. Ei Sevakiskaan vielä lopullista tuomiotaan antanut, vaan tarjosi teollisuudelle sitä perinteistä muuttumisstrategiaa. “Jos vuori ei tule Mooseksen luo, Mooses menee vuoren luo.”

Mutta onko Japanin otakuyleisö tosiaan niin homogeenistä kuin annat ymmärtää?

Kirjoittaja: Tsubasa

Tsubasa — Sun, 06 Jan 2008 16:39:04 +0000

Juu, juuri tätä tarkoitin. Näin suurkuluttajan näkökulmastahan tuo tarkoittaisi juuri sitä, että parin vuoden sisään Japanissa ei juuri muuta animea tuotettaisikaan kuin moehöttöä – ja tämä tuskin ilahduttaisi kovin monia.

Viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana myös näiden kulttuurillisesti hajuttomien teosten tuotanto – olivat ne sitten Ghost in the Shellejä tai Pokémonia – kasvoi samalla tavalla; vielä 90-luvun alussa sellaisesta olisi turha ollut haaveillakaan. Kysynnän ja tarjonnan laki on pitänyt niiden tuoton korkeana, mutta ilmeisesti se että fanikäännökset ovat parin viime vuoden aikana mutatoineet länsimarkkinat lähinnä hyväntekeväisyydeksi (joka Japanissa päin näkyy selvästi lisenssien myynnin vähenemisenä) on aiheuttanut tuoton siirtymisen hiljalleen toiseen ääripäähän. Eli takaisin kotimaan markkinoille, mutta hyvin spesifille kohdeyleisölle.

Saa nyt nähdä… Ei sitä kuitenkaan pelkkiä otakunsyöttisarjojakaan jatkaisi pitemmän päälle katsoa.

Kirjoittaja: Bitten

Bitten — Sat, 05 Jan 2008 17:36:54 +0000

Moe-sarjojen alati tihenevä julkaiseminen ei ole välttämättä merkki pelkästään animeteollisuuden kuolinkamppailusta, vaan semmoista se nykyajan markkinointi useasti on.

Markkinointiguru Seth Godin puhui muutama vuosi sitten siitä, kuinka tuotteiden suuntaaminen otakuille (sen varsinaisessa merkityksessä) on nykyään kannattavampaa kuin niiden suuntaaminen “tavallisille”- eli suurkuluttajille: Suurkuluttajien on täällä tuotteiden (kuten animesarjojen) paljoudessa helpompi olla huomioimatta mitä tahansa tuotetta, kun taas otakut, vaikka ovatkin vähemmistöä, ovat varma tärppi. Ja otakujen löytäessä tuotteen alkaa viraalimarkkinointi, eli sana alkaa kiertämään, jolloin suurkuluttajatkin huomaavat tuotteen. Eikös suurin piirtein näin käynyt Haruhin ja Lucky Starinkin tapauksessa?