Japan Popin neljäs numero ilmestyi, ja Pohjantähden alla -palstalla Kyuu peräänkuulutti conaktiiveja. Onkin varmasti totta että iso osa suomalaisten conien ongelmista juontaa juurensa työvoimapulaan, mutta totta on myös se että paljon olisi parantamisen varaa myös siinä miten coneja Suomessa ylipäätään järjestetään. Vertailukohteeksi voitaisiin ottaa vaikkapa pohjoisamerikkalaiset conit, koska on tunnetusti aina järkevää oppia vanhempiensa virheistä.
Yleensä parannusehdotuksia esitettäessä ilmaantuu joku entinen järjestäjä ärisemään “tee ite parempi.” Leikitäänpä nyt kuitenkin hetki aikuisia ihmisiä ja ajatellaan idealistisesti, miten asioita voisi kehittää – tiedättehän, tehdä toisella tavalla kuin ennen.
Tilat
Jenkeissä conit järjestetään yleensä konferenssikeskuksissa, pienemmät tapahtumat hotelleissa. Näistä jälkimmäinen on täällä varteenotettavaksi kelpaamaton vaihtoehto, koska samanlaisia “jos tapahtumaanne tulijat varaavat X huonetta, saatte tilat ilmaiseksi” -käytäntöjä ei täällä ole. Tilojen käytössä on kuitenkin joka taapuksessa eräitä olennaisia eroja.
Myyntipöydät on kaikki kasattu dealer’s roomiin, jossa on suurin väentungos silloin kun se on auki (ei suinkaan koko aikaa). Koska ne ovat selkeästi erillinen alueensa, ympäriinsä sirotellut myyntipöydät eivät ole siellä täällä tientukkona – mutta tämä ei johda suinkaan myyjien tulonmenetyksiin, ainoastaan siihen että rahat kulutetaan nopeampaan tahtiin. Viime Animeconissa myyntipöydät oli hajautettu päärakennuksen ahtauden vuoksi, mikä on ymmärrettävää – mutta parempiakin ratkaisuja olisi.
Jenkkiconit eivät mene kiinni seitsemältä, vaan ovat auki koko yön pitkälti Ropeconin tapaan. Öisin ei tietenkään ole ohjelmaa – vaikka se kestääkin toki myöhempään kuin meillä, mikä helpottaa mm. ohjelmien kohderyhmäjaottelua – mutta hengaamasta ei kielletä, ja conkokemukseen mahtuu niin hektisiä kuin seesteisiäkin hetkiä. Dealer’s room tietysti lukitaan yöksi.
Isommat tilat vaativat tietysti väkijoukkoja hallitsevaa staffia, ja jos kyseessä ei ole palkattu henkilökunta tarvitaan runsaasti vänkäreitä. Lisäksi vaatimuksena pitäisi olla, että osaa käyttää omia aivojaan – viime Animeconissa kiellettiin avaamasta taidekujahuoneen ikkunoita koska “ilmastointi sammuisi”, ja Musicassa avoimen, liikenteeltä suljetun sivuoven luona kiellettiin notkumasta hengittämässä koska “se on hätäuloskäynti.” Se miten tämä liittyy mihinkään jäi paimennettaville eittämättä hämäräksi.
Tässä on kuva Anime Expo 2007:n taidekujalta. Näkyykö tukehtuvia ihmisiä? Ei, koska tapahtuma pidettiin Anaheim Convention Centerissä (23 000 m2). Lisäksi parista läheisestä hotellista oli vuokrattu lisätiloja muuta ohjelmaa, mm. animenäytöksiä ja pelihuoneita varten. Suomessa tämän kokoluokan tiloja ei luonnollisestikaan ole, mutta sentään isompia kuin mitä toistaiseksi on käytetty; niiden järjestämisessä ongelmaksi vain tietysti muodostuu…
Raha
Keskustellessani pohjoisamerikkalaisten otakujen kanssa olen huomannut, että he pitävät täkäläisiä conikäytäntöjä lähinnä naurettavina: Suomen suurin animetapahtuma pitää itseään maksuttomana – käytäntö, joka vihjaa selkeästi siitä että halutaan vielä lisää satunnaisia kävijöitä – ja samalla ollaan tukehtumassa sekä rahan- että tilanpuutteeseen niin, ettei cosplayaajien proppejakaan voi enää sallia sisälle.
Pääsymaksut ovat suurin ja tärkein kiistakapula Suomen conskenessä. Animeconin tapauksessa ongelmana on Finncon-yhteistyö, mutta sen lisäksi lisäksi tärkein peruste maksuttomuudelle tuntuvat olevan tukirahat. Tämä on mielenkiintoinen asia, jolle hyvinvointiyhteiskunnissa elämättömät kohottelevat kummastuneena kulmiaan: eikö kulttuurinkin pitäisi elättää itse itsensä?
Jenkeissä yksikään coni ei toimi apurahojen voimalla, vaan ihan yksinkertaisesti omilla tuotoillaan; suuri osa coneista on itse asiassa ammattilaisten järjestämiä, voittoa tuottavia coneja. Hinnat ovat suurimmissa coneissa kymmeniä dollareita; mitä aiemmin conpassinsa varaa ja maksaa, sitä halvemmalla sen saa. Tarjolla on myös kevytversioita, joilla pääsee esimerkiksi vain dealer’s roomiin. Monet conit avaavat passien ennakkolunastuksen jo edellisenä päivänä.
Kyseessä on tietysti pohjimmiltaan historian painolasti; koska asiat on aina ennenkin tehty tavalla X, on ne helpompi tehdä edelleen siten. Lisäksi ilmeisesti pelätään, että jos tapahtuma muutettaisiin yhtäkkiä maksuttomasta maksulliseksi ei pääsymaksu voisi olla kovin korkea, jottei suurin osa porukasta saisi kulttuurishokkia ja jäisi kotiin – jolloin pääsylipputulot eivät kattaisikaan menetettyjen avustuksien ja tukiaisien jättämää isoa lovea, ja järjestäjät olisivat korviaan myöten tietynlaisessa nesteessä. Tämä ei tietenkään selitä, miksei Traconin mallia voisi soveltaa myös ihan puhtaasti animeaiheiseen coniin.
Mutta jo viiden euron pääsymaksullakin saataisiin 5000 kävijän conissa 25 000 euroa, jolla saataisiin jo ns. ihan kivat tilat. Entäpä, jos pääsymaksu olisi vaikkapa 10 euroa neljä kuukautta ennen conia (tai 5 euroa vain yhdeltä päivältä), 15 (8) sen jälkeen ja 20 (10) ovelta?
Ja jos pelätään pääsymaksujen pelottavan nuorimmat ja spontaaneimmat conikävijät pois (ja olisiko se tilaongelmat huomioon ottaen itse asiassa niin kovin huono asia?), on olemassa yksi takuuvarma keino saada paikalla ihmisiä:
Kunniavieraat
Suomessa japanilaisia kunniavieraita ei juuri ole nähty. Selkärankavastaus tähän on yleensä se, että sellaisten raahaaminen tänne vain tätä tarkoitusta varten olisi näillä budjeteilla liian kallista, ja että Suomi on niin pieni ja merkityksetön maa ettei japanilaisia kiinnosta.
Tämähän on tietysti pötypuhetta – Arimakin saatiin yksinkertaisesti pyytämällä; kontaktit ratkaisevat tässä paljon enemmän kuin raha. Ja miten sitten olisi mahdollista, että jo Yhdysvaltain ensimmäisen animetapahtuman Aconin kunniavieraslistalla oli vuonna 1990 – aikana, jolloin harrastajia oli maassa korkeintaan joitain tuhansia – sellaisia nimiä kuin Jooji Manabe, Monkey Punch, nuoret klopit Hideaki Anno ja Yoshiyuki Sadamoto (joiden uusi TV-sarja Nadia oli parhaillaan kuumaa kamaa) ja olisi ollut Leiji Matsumotokin, jos hän ei olisi estynyt?
Tietysti on tunnustettava aikojen muuttuneen. Kunniavieraiden ollessa nykyään coneissa lähinnä firmojen promomateriaalia (osta Haruhi-DVD, näe Aya Hirano) japanilaisillakaan ei ole enää “OMFG – toisella puolella maailmaa tiedetään meidän töistä, tietysti me tullaan!” -asennetta. Kunniavieraiden saapuessa nykyään henkivartijoiden kera ei ole enää paluuta lämminhenkiselle 90-luvulle, jolloin mangaka saatettiin vetää katsomon eturivistä käytettäväksi proppina tämän mangasarjaa cosplayaavan kisaajan improvisoidussa lavasketsissä, kuten Kenichi Sonodalle kävi aikoinaan.
Mutta kuten sanottu – USA:n markkinoiden kutistuessa Eurooppa on kasvava markkina-alue, ja kontaktit ovat tärkein valuutta. Täältä löytyisi Tooru Furuyan mailiosoite; onko kukaan kiinnostunut?
On eittämättä totta että Arima ei juuri ihmisiä kiinnostanut, mutta hän onkin Suomessa käytännössä tuntematon. Kuinka moni on Ariman sarjojen fani? Käsiä pystyyn!
Sitähän minäkin. Muistellaanpa vuotta 2004: yoshitoshi ABen töitä ole myöskään julkaistu Suomessa, mutta hänen signeerausjononsa oli silti hervottoman pitkä. Olisikohan kyseessä mahdollisesti ollut se, että koska kuluneen vuoden aikana yhdistysten videoilloissa oli näytetty ABen töitä ihmiset jopa tiesivät hänet? Keiko Takemiyakin saataisiin menemään kaupaksi, jos julisteissa lukisi isolla “YAOIN KEKSIJÄ.”
CLAMPin tasoisia nimiä – jotka nostivat Anime Expo 2007:n kävijämäärän kertarysäyksellä 33 tuhannesta 41 tuhanteen – ei tietenkään pohjan perukoille ole mahdollista saada, mutta Suomessa on kuitenkin julkaistu vasta suhteellisen vähän mangaa. Voisi vain kuvitella, millaiset fanimassat vyöryisivät coniin jossa olisi kunniavieraana vaikkapa (reilusti etukäteen mainostettu) Arina Tanemura – oli siellä sitten pääsymaksua tai ei.
Ohjelma
Jenkeissä coneja on, kuten sanottu, kahdenlaisia. Otakonin kaltaiset itärannikon conit ovat tyypillisesti harrastajien järjestämiä, Anime Expon kaltaiset länsirannikon conit taas yritysten; syynä on lähinnä se, että enin osa alan firmoista pitää majaansa länsirannikolla.
Suomessa ollaan itse asiassa onnekkaita, sillä ammattimaisissa coneissa ohjelma on yleensä huonoa. Littleicebluen Anime Expo -raportista numerossa 2/2006 voi lukea, että esimerkiksi Manan “paneeli” tarkoitti käytännössä vain sitä, että katsojat järjestettiin jonoon ja jokainen sai kysyä artistilta yhden kysymyksen – mutta koska kysymykset eivät kuuluneet kovin pitkälle, samat kysymykset toistuivat tietysti moneen kertaan… Firmapaneelit taas koostuvat lähinnä siitä, että ensimmäisen tunnin ajan paljastetaan uusien lisenssien nimiä ja loppuaika jaetaan yleisölle ilmaisia DVD:itä.
Harrastajien järjestämien conien ohjelma sen sijaan jättää suomalaisen tarjonnan kevyesti varjoonsa. Katsotaanpa Otakon 2006:n ohjelmakarttaa.
Kuten näette, ohjelmaa on paljon ja sitä on monenlaista – ei ainaisia luentoja mangan historiasta ja siitä, mitä yaoi on. Oletettavasti ihmisiä kiinnostavan ohjelman tiellä on järjestäjien puute, eikös? Jyväsconiin oli tarkoitus hankkia uusia, nuorempia kasvoja puhujiksi ainaisten “vanhojen jäärien” sijaan – tässä vaiheessa löytyisi jo varmasti heitäkin – mutta kyseinen tapahtuma valitettavasti peruuntui. Imageboardit ja 4chan -paneeli osoitti, että tällaisesta pidetään ja sille on kysyntää. Ohjelmanjärjestämismahdollisuuksia pitäisi ehkä mainostaa; jenkeissä paneelin saa pitää aiheesta X käytännössä kuka tahansa, kunhan vain pyytää ja todistaa, että tietää mistä on puhumassa ja omaa edes jonkinlaiset ennakkosuunnitelmat.
Etenkin pienemmät tapahtumat taas yrittävät usein erottua interaktiivisella, hauskaan conkokemukseen tähtäävällä ohjelmallaan: on fanidubbaustyöpajaa, tietovisoja, fanivideokisoja ja hiljattain suosiota keränneitä Cosplayn huipulle -kisoja (samalla formaatilla kuin Muodin huipulle). Miksihän tällaisia on Suomessa nähty vain siinä conissa, johon Animeunioni on työntänyt lusikkaansa kaikkein vähiten?
Huomatkaa, että Otakonin puheohjelmanumerot eivät myöskään ole kaikki sen saman staattisen tunnin mittaisia (joista ensimmäinen vartti menee tietokoneen kanssa tappeluun ja viimeisen viiden minuutin aikana ollaan jo ajamassa ulos). Moni ohjelmanumero myös nauhoitetaan ja laitetaan myöhemmin jakoon kiinnostuneille mutta paikan päälle ehtimättömille; tätä harrastettiin aikoinaan meilläkin, mutta viime aikoina se tuntuu keskittyneen lähes täysin ah-niin-kiinnostaviin cosplaykisavideoihin. Plääh.
Englanninkielisen fandomin edustajana Gravett tietysti kummasteli videohuoneiden puutetta suomalaisissa coneissa, mutta tuskinpa niitä tarvittaisikaan. Amerikkalaisessa ja brittiläisessä fandomissa ne ovat perinne, jäänne pimeältä 80-luvulta, jolloin animeconit saivat alkunsa scificonien animehuoneista eikä animea voinut nähdä juuri muualla kuin coneissa ilman kasettiklubiin kuulumista ja suhteita. Perinteen vuoksi tämä tapa on edelleen voimissaan, vaikka videohuoneiden kävijämäärät ovatkin pudonneet tasaisesti Internetin yleistyessä.
Syy siihen miksi katseluhuoneita ei Suomessa nykyään nähdä on tietysti se, että meillä ei ole animenjulkaisuteollisuutta joka voisi niitä tukea; undergroundpäivinä saatettiin ehkä katsoa Lodoss Waria Ropeconissa ja jopa ensimmäisissä Animeconeissakin, mutta koska nykyään ollaan tekijänoikeuslakipykälien sylikoiria mitään vähänkään teostomaksujen kierrolta haiskahtelevaa ei coneihin enää haluta. Eipä silti että sille olisi liiemmälti tarvettakaan; miksi ihmeessä kukaan matkustaisi satoja kilometrejä coniin vain tehdäkseen samaa mitä tekee kotonakin. Jotta katseluhuoneissa olisi jotain ideaakin, niissä pitäisi näyttää joko jotain ihan tuoretta tai jotain todella vanhaa ja obskuuria – ja sehän ei ole mahdollista kahdesta eri syystä, jotka on molemmat mainittu tässä kappaleessa.
Bändien paikalle järjestämisessä on omat ongelmansa, koska konsertit ja conit ovat kaksi perinteisesti huonosti yhteen sopivaa konseptia (ja Psycho Le Cémukin meni hajoamaan). Sen sijaan jokin vähän paremmin teemaan sopiva saattaisi olla hyvinkin toimiva idea.
Asenteet
Liiallisuuteen ohjelman popularisoimisessa ei tietenkään pidä mennä. Amerikassa K18-ohjelmanumerot ovat yleisiä, kuten kuvasta näkyy, ja ensi syksynä ollaan järjestämässä jopa ensimmäistä vain täysi-ikäisille tarkoitettua conia. (Ja ihan tavallisissakin coneissa täysi-ikäiset, ja varmaan alaikäisetkin, juovat alkoholia. Siitä pisteet meille.) Monien mielestä oli jo korkea aikakin: kuluneen parin vuoden aikana coneja on jopa lopetettu siksi, ettei järjestäjiä enää kiinnostanut järjestää conia joka on muuttunut 14-vuotiaiden sarjaglomppijoiden, kylttien ja yaoimelojen heiluttelijoiden leikkikentäksi, johon tullaan lähinnä pelihuoneiden ja iltabileiden vuoksi. Huomatkaa kuitenkin, että kyseessä ei tapahtuman luonteesta huolimatta ole mikään akateemisen kuivakka seminaari – asiallisuus ja viihdyttävyys eivät sulje toisiaan pois.
Suomessa ensimmäinen K15-ohjelmanumero nähtiin vasta viime Animeconissa, ja sillekin kurtisteltiin jo jonkin verran kulmia. Ylipäätään tapahtumat tunnutaan haluavan pitää mahdollisimman aloittelija- ja varhaisnuorisoystävällisinä; se onko se näillä tiloilla järkevää onkin sitten kokonaan toinen juttu, kuten jo mainitsin.
Tämä aloittelijaystävällisyyteen pyrkiminen tuntuu kumma kyllä pätevän myös cosplaykisoihin, joissa “osallistumiskynnyksen olisi tärkeää olla matalalla ja osallistumisen mahdollisimman helppoa.” Mutta mikä onkaan kisojen perimmäinen tarkoitus: se, että lavalla nähtäisiin kaikkein hienoimmat puvut vai se, että niille mahtuisi mahdollisimman monta ensikertalaista? Miksi suomalainen cosplayskene ylipäätään tuntuu olevan niin perverssin kisakeskeinen kiertueineen kaikkineen (vain kisaajat saavat proppinsa sisälle, kisaajille on varattu oma sisäänkäynti, jne) – eikö se vääristä aloittelijoiden mielikuvaa siitä, mitä cosplayaamisen on tarkoitus olla?
Mitä funktiota kisat loppujen lopuksi edes palvelevat? Lavalla voitaisiin käydä pyörimässä ilman kisaamistakin, koska se näyttäisi johtavan vain draamaan ja puolueellisuusepäilyihin. Tämäntapaista konseptia, ns. chibi masqueradea, on pyöritetty kisojen ohella menestyksekkäästi rapakon takana jo useamman vuoden ajan – ja Providence Anime Conference on jo alusta alkaen ottamassa käytännöksi pelkästään sen.
Kunpa kisoissa oltaisiin edes luovempia.
Mutta siihen tuskin on mahdollisuutta niin kauan kuin tuomareiksi valitaan yksilöitä jotka arvostavat harjoiteltuja tanssiesityksiä harjoiteltuja muita esityksiä enemmän, eivät omaa riittäviä taustatietoja eivätkä myöskään ole halukkaita niitä hankkimaan. Poikkeuksen muodostavat tietysti sellaiset ryhmät (6:00), jotka vain heiluvat esileikatun ääniraidan varassa mutta saavat yleisön nauramaan vanhan suomidubin avulla. Eikö tuomarien käytön pitänyt nimenomaan poistaa populismi?
Jenkeissä maan animeskene on hajanainen, eikä sillä ole Animeunionin kaltaista yhteistyökanavaa. Conit kehittyvät ja parantuvat toistensa hyväksi havaittuja ratkaisuja apinoimalla, ja nyt käytettävät käytännöt ovat 20 vuoden kehityksen tulos. Suomalaisessa skenessä olisi jo järjestäytyneisyytensäkin vuoksi potentiaalia vaikka mihin, mutta koska joka conilla on muutamaa toistuvaa avainhahmoa lukuunottamatta eri järjestäjät samoja virheitä toistellaan vuodesta toiseen.
Tästä huolimatta Animeunionin toimintatavat ovat stagnantteja. Tulevassa Animeconissa ei esimerkiksi tulla käyttämään viime Animeconissa hyväksi havaittua paikanvarausjärjestelmää (jonka oli järjestänyt conin muutenkin sillä kertaa hyvin eri tavalla hoitanut kokonaan toinen tiimi) sen saaman “negatiivisen palautteen” takia; mieluummin halutaan palata takaisin “simppeliin ulkojonotukseen”, koska “onhan tällaisia massoja ja jonoja hallittu ennenkin”. Samaisen conin cosplaykisaa järjesteltäessäkin suurimpia ongelmia tuotti se, että käytettyä Cosplay Finland Tourin ilmoittautumisjärjestelmää ei voitu sulkea kisan täytyttyä, koska silloin loput jäsenet eivät olisi voineet ilmoittautua ryhmiinsä – puhumattakaan siitä, että samaisen tahon tekniikka olisi mahdollistanut niinkin vaativan tehtävän kuin tyhjien numerolappujen tulostamisen. Eikä nettisivuja voida pitää samoina conista toiseen ja siirtää vain vanhaa sisältöä arkisto-osioihin, vaan ne on joka vuosi koodattava uudelleen.
Ja siinä missä Amerikassa on vallalla mentaliteetti, jonka mukaan joka paikkakunnalla tulisi olla oma con on Suomessa vallalla mentaliteetti, jonka mukaan yhden conin tulee kiertää läpi koko maan. Eihän siinä teoriassa mitään vikaa olisi – mutta missä on jatkuvuus? Missä on Animecon ry, joka huolehtisi conin järjestelyistä, rahastonhoidosta ja tietotaidon kertymisestä? Vapaaehtoisten määrästäkö tämä kaikki tosiaan on kiinni?
No, viiden vuoden sisään nykyiset viisitoistavuotiaat ovat parikymppisiä. Ja voisi lisätä, että pääsymaksullisuuskin saattaisi omalta osaltaan madaltaa vänkäriksi ryhtymisen kynnystä.
Finncon
Scifistit ovat ihania ja mukavia ihmisiä, ja he ovat auttaneet, tukeneet ja opastaneet otakuja siitä lähtien kun Animecon ei ollut vielä muuta kuin syyhy Finnconin munissa. Mutta kaikelle on aikansa, ja ei liene mitään epäselvyyttä siitä etteikö Finnconissa olisi eittämättä nykyään enemmän Animeconia kuin Finnconia.
Kunniavieraiden ja muutamien yksittäisten kävijöiden positiivia kommentteja Finnconin ja Animeconin yhteiselosta tunnutaan kärkkäästi käytettävän perusteena sille, että sitä on syytä jatkaa edelleen – vaikka keskimääräiselle Animecon-kävijällehän olisi herttaisen yhdentekevää vaikka con järjestettäisiin Sarjakuvafestivaalien yhteydessä. Scifisteille taas ei – kuten näkyy. Tässä muutama sitaatti Babeknabelista:
“Ei sille mitään kuitenkaan voi, että henkilökohtaisesti parissa viime conissa on ottanut päähän se tunne, että on joutunut keskelle ala-asteen välituntia. Ei kehtaa olutpulloakaan kantaa kädessä (kuten joskus muinoin saattoi Finnconissa tehdä), kun pikkulapset parveilevat kaikkialla.”
“Jos siis minä olisin universumin valtias niin – - Finnconissa ei olisi yhtään ainutta alaikäistä cossaajaa. Minä olen kärttyinen keski-ikäinen akka, enkä minä en nauti pätkääkään siitä iloisesta karnevaalitunnelmasta ja kasvasta harrastajasukupolvesta joka tukkii minun kulkureittini ihmeellisillä siipihärpäkkeillään. Turpaan teki mieli vetää useamman kerran kulkureittejä tukkineita kansakunnan toivoja viime viikonloppuna.”
Tässä taas pari poimintaa Finnconin coniteoiden postituslistalta:
“X:n pointti siitä että “Finncon” on SF/F-tapahtuma eikä sitä pitäisi laimentaa animeohjelmalla tuntuu nyt sen kuultuani semmoiselta että olisihan toi pitänyt tajuta ihan heti.” (lihavointi lisätty)
“Näin tavallisena sf-harrastajana minusta cosplayn ja AMV:n pois jättäminen kuulostaisi hyvälle ja on juuri se asia jota olen itsekin miettinyt ratkaisuksi tila- ja muihin ongelmiin.”
“Itse en halua enää kolmatta (neljättä?) kertaa järjestää kaoottista, täyteen lyötyä, ihmisiä närkästyttävää ja vaikeasti hallittavaa conia.”
Meistä tykätään selvästi, jee. n_n
Scifistien käsitys asiasta on tietysti vääristynyt; ei maan suurimman animetapahtuman kävijämäärä siitä juuri vähenisi vaikkei siellä cosplaykisaa olisikaan, koska paikallehan tullaan joka tapauksessa lähinnä kokemuksen ja ihmisten vuoksi. Koko draamakisailu onkin melko turhaa säätöä, kuten jo mainitsinkin. Tilanne on nyt kuitenkin kärjistynyt; Animecon IV:n jälkeen scifistit ilmeisesti vielä toivoivat kyseessä olevan vain piikki ja että “buumi” olisi mennyt ensi kertaan mennessä ohi, mutta eiköhän se nyt ole hitaammillekin jo selvinnyt ettei näin ole.
Järjestäjien puolelta eroa ei kuitenkaan haluttaisi ajatellakaan, päinvastoin – sen sijaan Animeconin omaa identiteettiä tunnutaan haluavan tukahduttaa entisestään. Ymmärrettäväähän toki on, että on helpompaa järjestää animeohjelmaa Finnconiin kuin Ihan Omaa Conia. Mutta.
Finncon on aina ollut ja tulee jatkossakin pysymään maksuttomana, hyvä on – sille se sopii, eikä se ole koskaan ollut sille ongelma. Animecon on kuitenkin jo eittämättä ihan eri kokoluokan tapahtuma, eikä mikään tapahtuma voi pysyä ilmaisena ikuisuuksiin. “Onko pari euroa pääsymaksua per nuppi sen arvoista, että koko con jouduttaisiin tekemään omalla porukalla, ilman Finnconin kokemusta ja tukiorganisaatiota”, kysyvät jotkut. Kyllä se olisi – kävijöiden kannalta.
Animeconin maksuttomuuden perusteena on aiemmin pidetty sitä, että termin lanseerannut Turun Animeseura sallii sen käytön vain sillä ehdolla. Yhdistyksen hallituksen vaihduttua näin ei enää ole, mutta tällä välin Finncon-Animecon on ehtinyt sopia ison, kolmivuotisen sponsorisopimuksen. Animecon ei siis pääse Finnconista irti vielä ainakaan ennen vuotta 2010, ja siihen asti on pärjäiltävä… jotenkin. Tämänvuotinen tapahtumapaikka, ilmeisesti kyseisen sopimuksen avulla hankittu Tampere-talo, on eittämättä tilavin Finncon-Animeconin käytössä ikinä ollut tila – mutta älkää siis ihmetelkö, jos sen ansiosta tullaan jatkossa pääsemään S-etukortilla cosplaykisajonon ohi tai muuta yhtä hilpeää.
Kyllä, minäkin toivoisin että se olisi vitsi.
Kirjoitukset (RSS)
Nuff Said. Siinä oli hyvää asiaa, hyvässä muodossa. Itsellä ainakin jäi vähän paha maku siitä, ettei mm. Gravettia tullut katsomaan lähellekkään täysi sali 2007 Animeconeilla, mutta cossausta ja AMV -kisaa kyllä mentiin katsomaan.
Muutakin kuin selkään taputtelua! Hyvä, hyvä!
Suuren maailman coneihin meikäläisiä on turha verrata, sillä esim. Anaheim on aika paljon isompi kaupunki kuin esimerkiksi Tampere. Potentiaalista maksavaa yleisöä on paaaljon enemmän helposti matkustettavalla säteellä.
Scifistinä en kyllä toivon conien eroa. Yhteistyön seurauksena käytössä on Tre-talon kaltaisia isoja ja käytännöllisiä tiloja, ja vaativaan ja aikuisempaan ohjelmaan saaattaa löytyä tekijöitä ja yleisöä helpommin. Ja K-18 iltakubeilla saattaa olla enemmän kuin 20 ihmistä.
Paljon asiaa!
Vaikka se ei olisi vitsi, ei kai se silti oikeasti ole toteutumassa..?
Hankin S-etukortin tässä viime viikolla varautuakseni tulevaisuuteen.
Väitän, että Suomen animefanijengi on yhä enemmän ja enemmän jakautumassa kahteen porukkaan, joilla on täysin eri intressit (vrt. Anikin tasokeskustelu): wanhat ja nuoret. Nuoria on enemmän kuin vanhoja, jotka nyt kärvistelevat ja manailevat asioiden tilaa. Nuoria ei kiinnosta järjestelyongelmat: he tulevat minne tahansa kaatopaikalle, kunhan siinä lukee isolla Animecon. Ei nuorempia kiinnosta järjestää ohjelmaa tai se, onko kuuma tai pitkät jonot: jonotus on sosiaalista, kuumuus kivempaa kuin sade ja ohjelmasta viis, kunhan on shounen-ai-paneeli. Nuoret eivät halua maksaa conista, edes paria euroa, joten conit ovat maksuttomia. Anikin con-palaute ja -suunnitteluketjuja selatessa huomaa hyvin nämä nuorempien asenteet; jonkun vanhemmat kyllä kustansivat conin ajaksi hotellihuoneen, mutta eivät pääsymaksua = pääsymaksulliseen coniin ei voi tulla.
Ja coneja tehdään lähinnä nuorille suomimangan parissa kasvaneille, koska he ovat nykyisin suuri enemmistö. Minusta tuntuu kyllä erittäin kummalliselta pitää itseäni (21 v) vanhana, mutta siihen kai on tultu. :D
Asiaa ja asiavirheitä. En nyt ryhdy jokaista tuolta esiin nostamaan, kun itse asianosaiset osaavat niitä varmasti paremmin kommentoida, mutta esim. puhe siitä, että japanilaisia kunniavieraita ei kannattaisi Suomeen tuoda kuulostaa minun korviini varsin kummalliselta, kun moista kumminkin viimeiseen asti koetettiin Animecon IV:ään saada.
Tästä kirjoituksesta käy ehkä parhaiten ilmi rivien välistä nykyisten conien järjestämisen suurin ongelma – toiminnan läpinäkyvyys. Conikävijän tai jopa conin postituslistalla roikkuvankin näkökulmasta asiat saattavat näyttää vähän erilaisilta kuin mitä todellisuudessa on. Suunnitelmat kuitenkin elävät jatkuvasti, ja kaikkeen puskaradiossa kuultuunkaan ei kannata luottaa. Valitettavasti koko totuutta conin järjestämisestä ei oikein hahmota, ennen kuin on siinä mukana kaulaansa myöten useamman eri tapahtuman verran.
Animeconiahan ei järjestä mikään erityinen tietty sama porukka vuodesta toiseen – meillä ei ole taustayhdistystä tätä varten, vaan järjestäjiksi valikoituu sellaista väkeä, jotka ovat valmiita uhraamaan aikaansa conin järjestämiseen. Toisin kuin kirjoittaja tuntuu kuvittelevan, kukaan yksittäinen henkilö, esimerkiksi Kyuu, ei päätä että Animecon on maksuton; että se on Finnconin yhteydessä; että se on kaikille avoin tai että cosplay-kisa toteutetaan miten toteutetaan. Yksittäiset ihmiset voivat kylläkin tehdä EHDOTUKSIA siitä, miten asiat voitaisiin tehdä, ja niiden pohjalta sitten suuremmin tai pienemmin kommentein ja muutoksin asia toteutetaan, tai jätetään toteuttamatta jos kommentit tähän suuntaan kallistuvat. Valmisteluvaiheessa annetulla palautteella kun tuppaa olemaan paremmat mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen kuin tapahtuman jälkeisellä.
Cnitea ei myöskään suuremmin päätä eikä järjestä ohjelmaa, vaan pelkästään koittaa parhaansa mukaan löytää halukkaita pitämään sitä ja järjestää tilat näille parhaansa mukaan. En ole kauheasti nähnyt tunkua ihmisiltä, jotka haluaisivat pitää Animeconissa luennon jostakin uudesta aiheesta, siksipä aika usein siellä ovat samat vanhat sedät horisemassa, koska heidänkin ohjelmansa kuitenkin tuntuu kävijöitä viihdyttävän paremmin kuin ei mikään. Traconissahan on kyllä jo paljonkin ns. kävijälähtöistä ohjelmaa, toivottavasti vastaavaa saadan Animeconiinkin.
Kuten lainauksista kävi ilmi, Finnconin puolella kritiikkiä uskalletaan antaakin suunnitteluvaiheessa, ja siksi conien yhteiseloa on pohdittu useaankin kertaan sekä netissä että anime/scifiaktiivien yhteistyökokouksissa. Animeväen ongelma tosiaan on se, että etenkin nuorempi, harrastuksen vasta viime vuosina löytänyt porukka on tosiaankin tottunut vähän liikaa “kaikki mulle automaattisesti” -asenteeseen, eikä osaa (perustellusti) ehdottaa saati sitten olla mukana tekemässä jotakin toisenlaista.
Tukijasopimuksetkin elävät jatkuvasti, joten ei kannata uskoa kaikkea esson baarissa kuultua niistäkään. Fakta on, että Animecon 2010:lle ei ole vielä mitään sovittua paikkaa, järjestäjäkuntia tai tukisopimuksiakaan. Finncon 2010:tä on alustavasti puhuttu Jyväskylään, mutta eipä tätäkään ole vielä kiveen kaiverrettu. Jos siis HALUAA oikeasti sitoutua useaksi vuodeksi tapahtuman järjestämiseen (myös taloudellisesti) ja uskoo, että pystyy tekemään siitä sellaisen, että se miellyttää kävijöitä vähintään siinä missä aiemmatkin Animeconit, niin mikään ei estä kutsumasta koolle Animecon 2010:n perustavaa kokousta. Jos kokoukseen ja vapaaehtoiseksi järjestäjiksi sattuu ilmaantumaan aiemminkin järjestelyissä mukana olleita, niin lienee turha kitistä siitä, että aiemmista coneista ei opita. Jos tällaisen tapahtuman järjestäjät haluavat esimerkiksi tapahtumasta Finnconista erillisen tai maksullisen tai ohjelmaan 24h videohuoneet, niin se on heidän päätöksensä, mutta tällaisten päätösten takana on myös sitten syytä seisoa ja kyetä ne toteuttamaan. Parhaat ideat kuitenkin harvoin ovat helpoiten toteuttamiskelpoisia.
Jenkkilän coneihin verratessa tärkein pointti on tietysti se, että siellä (maksukykyistä) kävijäkuntaa riittää huomattavasti enemmän. Se, että meillä on Suomen mittakaavassa coneissa 5000+ kävijää, tarkottaisi että vastaavan kokoluokan conin Yhdysvalloissa pitäisi kerätä jo satoja tuhansia kävijöitä. Ehkä tämä conien maksuttomuus on tällainen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimintamallista lähtevä, että con mielletään kulttuuri- ja kohtaamistapahtumaksi, eikä siitä siksi pitäisi maksaa. Se, että onko tämä sitten oikeasti järkevää onkin eri asia…
(Allekirjoittanut on ollut järjestämässä kolmea Animeconia ja Finnconia, joskin osittain eri vuosina)
Kunniavieraiden tuominen vaatii vankkaa olemassa olevaa myyntiä, johon toivotaan vielä piikkiä tapahtuman kohdalle. Sarjisfestareilla myytiin Ariman pokkareita pauttiarallaa kymmenen.
Elikkä siitä vaan ostamaan meidän seuraavia lanseerauksia noin triplaten se, mitä nyt myydään kärkisarjoja, niin vierailun kustantaminen helpottuu. Kannattaa myös aikatauluttaa tapahtumia sopivasti jonkun muun lähistöllä sijaitsevan maan vastaavien häppeninkien kanssa, niin vieras voi iskeä kaksi kärpästä melkein samalla lennolla. Helpommin sanottu kuin tehty. (Finncon-väen kokemuksesta globaalin yhteistyön jalolla saralla voi olla tässä kohtaa arvaamatonta hyötyä.)
Egmontin Yookai: Suomeenko ei sitten muita japanilaisia kunniavieraita voi tuoda kuin mangapiirtäjiä? :-P Kyllä animepuolellakin riittää nimiä, jotka varmasti suomalaisyleisöjä kiinnostavat ja yksi oli varsin hilkulla Animecon IV:n tulossakin, mutta Bokura ga ita rohmusi sitten itselleen miehen huomion sinä kesänä.
Kuten tuolla blogimerkinnässä todetaan, kunniavieraiden saaminen vaati loppujen lopuksi ennen kaikkea kontakteja ja yritystä, raha on toissijaista. Se myös tarkoittaa paljon (palkatonta) työtä asiaa hoitavilta tahoilta.
Mauno; tiedän kyllä että yritystä riitti, wiki oli avoin. Asianomaisia tosin tuskin kiinnostaa keskustella asiasta julkisesti muuten kuin puolustautumishengessä, koska silloinhan menettelytapoja saatettaisiin joutua muuttamaan.
Lmmz; ero virallisten totuuksien ja oikeiden totuuksien välillä lienee yleensä se eniten kritiikkiä ja kapinahenkeä synnyttävä seikka. Otakon 2007:ään ei alun perin pitänyt tulla toista 4chan-paneelia virallisesti siksi, että edellisen paneelin yleisö oli käyttäytynyt huonosti jonottaessaan – vaikka oikeasti syy oli se, että panelistit olivat käskeneet yleisöään tappamaan kaikki furryt, ja osa Otakonin järjestäjistä… no, niin.
Johtuisikohan se ettet ole nähnyt tunkua ihmisistä pitämään ohjelmaa uusista aiheista siitä, etteivät ihmiset tiedä tällaisten mahdollisuuksien olemassaolosta? En muista nähneeni foorumilla mitään halukkaiden ohjelmanjärjestäjien rekrytointiviestejä. Ja ilman sen tarkempia työnkuvailuja useimmille tulee coniaktiivina olostakin mieleen varmaan lähinnä jotain narikkapöydän takana istumista.
Ja sieltähän se tuli; “saa itsekin kutsua conitean koolle jos kiinnostaa.”
En oikein näe tuolla Otakon-viittauksella yhteyttä Suomen coneihin. Jos ohjelmanjärjestäjät ovat tuollaisella asenteella liikkeellä, niin ei mikään ihmekään, että tapahtumanjärjestäjät voivat suhtautua hieman nuivasti. Kerro ennemmin vastaava esimerkki suomalaisista coneista.
Koska en tunne kuuluvani “asianomaisiin” kunniavierasasiassa, niin kuulisin mielelläni mitä mielestäsi siinä tehtiin väärin, ja viittatko vain viimevuoteen, vai kaikkiin aiempiin Animeconeihin? Tottakai kontaktit ratkaisevat hyvän vieraan saamisessa, sellaisia löytyi Yoshitoshi aBen kohdalla ja niitä myös käytettiin menestyksekkäästi, samoin kuin sarjisfestarien ja R&A:n järjestäjät tekivät. 2006 järjestäjillä oli myös kontakteja mm. Kia Asamiyaan ja Akitaroh Daichiin, joita hyödynnettiinkin, mutta nämä valitettavasti kohteliaasti kieltäytyivät kutsusta.
Vaikka kovasti haluat tulkitakin 2010-conin kommenttini “tee ite paremmin” -argumenttina, niin sen tarkoitus on kuitenkin enemminkin valottaa sitä, että jokaisen tapahtuman coniteat ovat oma erillinen porukkansa, jotka määrittävät joka vuosi erikseen, millaisen tapahtuman haluavat tehdä. Siksipä eri vuosien tapahtumat ovat olleet aina vähän eri näköisiä ja uniikkeja. Finnconin puolella jatkumoa tuo taannoin perustettu Finncon-yhdistys ry, mutta animepuolella tällaista ei ole. Animecon-yhdistyksen perustaminen tapahtumaa järjestämään voisi kyllä olla ihan varteenotettava ajatus pikkuhiljaa, se voisi tuoda jäntevyyttä ja jatkuutta touhuun, ja selkeäyttäisi järjestäjävastuita. Toistaiseksi ketkään eivät ole kuitenkaan saaneet vielä aikaiseksi moista laittaa pystyyn. Conin järjestäminen on kuitenkin tähän asti ollut tekijöilleen harrastus, ei velvollisuus tai työ.
Siinä olet oikeassa, että conirekryilmoitukset ovat keskittyneet aiemmin vähän liikaa “tule ottamaan paljon vastuusta & stressiä eli järjestämään coni” tai “tule nakkikoneeksi” -linjalle, ja välistä on jäänyt pois “tule tekemään ohjelmanumero coniin!”. Jokunen vuosi sitten syynä saatoi olla se, että ohjelmaa saatiin jo conitean voiminkin tehtyä niin paljon, ettei tiloihin olisi yksinkertaisesti enempää mahtunut. Kuulemani mukaan tämän vuoden animeohjelmassa voisi olla vielä hyvinkin tilaa, joten tästä ehkäpä jotakin näkyvämpää mainostusta laitetaankin, viimeistään kun saadaan Animeconin www-sivut auki tämän vuoden osalta.
Sinulla on kyllä ihan hyviä ja perusteltuja pointteja tähänastisten conien ongelmia kuvatessa. Vielä kun niihin keksittäisiin hyviä ja toimivia ratkaisujakin. Varmasti keskeinen ongelma on toisaalta joidenkin järjestäjien fakkiutuminen totuttuun (mutta usein myös riittävän toimivaksi havaittuun) ja toisaalta kuitenkin virallinen jatkuuvuden puute ja tapahtumien irrallisuus aiemmista. Egojen kalistelu taustalla syö myös pohjaa hedelmälliseltä yhteistyöltä, kompromisseihin pitäisi olla valmis puolin ja toisin.
Scifi-aktiivithan toteuttavat nyt jo toisena vuonna peräkkäin pienimuotoisen hotelliconin, Åconin, Maarianhaminassa (ja analogiana demoskeneväellä on Alternative Partyt sekä muutama muukin pienempi tapahtuma monelle vieraaksi muuttuneen megatapahtuma Assemblyn rinnalla). Kyllä tämänmallinen siis Suomessakin onnistuu, ainakin jos aluksi lähdetään pienemmästä mittakaavasta ja hyväksytään se, että järjestely rajaa osan kävijöistä mm. taloudellisten realiteettien tai anniskelualueen ikärajan takia ulkopuolelle. Mutta eipä Åconkaan ei ole Finncon, vaan oma tapahtumansa selkeästi omista lähtökohdistaan.
Vastaavia esimerkkejä kotimaasta ei onneksi löydy, mutta tämä valottaa hieman sitä ristiriitaa mikä conien järjestäjillä ja conien kävijöillä on tapahtumien luonteesta.
Tiedän, että kunniavieraiden eteen on tehty töitä, mutta se ei vastaa kysymykseen miksi Sarjakuvafestivaalit pystyy onnistumaan sellaisessa mihin animeconitean ja finnconitean yhdistetyt voimatkaan eivät riitä. Toistaiseksi julkisuuteen on annettu lähinnä vain “ei saatu japsia tälläkään kertaa, mehän sanottiin että älkää ihmetelkö jos ABe jää harvinaiseksi herkuksi” -tyylisiä kommentteja. Avoimuus olisi tosiaan varmasti hyväksi myös coneja järjestettäessä, jotta muillekin kuin conitealaisille syntyisi sellainen mielikuva että kyseessä on “meidän” “meille” järjestämä tapahtuma.
Ja kyllä, tuolla itse tekstissä mainitsinkin että ongelmana on toisaalta sekä järjestäjien vaihtuminen että se, että tästä syystä luotetaan ehkä liikaakin edellisten järjestäjien neuvoihin ja tietotaitoon ja päädytään siksi ennalta kokeiltuihin mutta ei välttämättä parhaisiin mahdollisiin ratkaisuihin. Eikä sitä käy kiistäminen, että tästä huolimatta siellä ytimessä tuntuisi edelleen tarkasti kuunnelluine mielipiteineen vaikuttavan se yksi tietty, virheensä kieltäväksi ja neuvottelumielessä itsepäiseksi tunnettu ego.
Ehkäpä Sarjakuvafestivaalien onnistuminen siinä, mihin Animecon ei ole kuin kerran kyennyt, on kiinni siitä, että ainakin nelos-Animeconiin oltiin hakemassa nimenomaan Asamiyan ja Daichin kaltaisia alan isoja nimiä, jotka ovat myös melko hankalasti saatavia, kun taas Sarjakuvafestivaaleille kelpasi Ariman kaltainen hieman pienempi ja helpommin saatavissa oleva persoona. Jos kenkä tosiaankin puristaa juuri tuosta, kannattaisi tulevien conien järjestäjien tietty miettiä strategiaa tältä osin uusiksi.
“Meistä tykätään selvästi, jee. n_n”
Scifistien ärsyyntymisen ymmärtää joiltain osin, itse kuulin paljonkin narinaa Finnconin ja Animenconin yhteiselon ongelmista. Narina oli pääosin samanlaista: käytävillä ei mahdu kulkemaan sillä mangaväki tukkii kaikki paikat, paneeleja ei päässyt seuraamaan sillä saliin ei mahtunut sen täytyttyä mangaväestä ja sitten otti päähän kun tämä väki ei jaksanut kuunnella ohjelmaa loppuun asti ja kaikkosi jättäen esiintyjät puhumaan puolityhjälle salille – ja ne, jotka olisivat oikeasti halunneet olla paikalla eivät mahtuneet sisään.
En tiedä kuinka paljon asiassa on taas totta ja kuinka paljon ei, sillä minulta jäi Helsingin conissa ohjelma lähes kokonaan väliin ja Jyväskylässä en enää ollut mukana.
Minun ei “mangaihmisenä” näin kai pitäisi sanoa, mutta kaipaan vanhaa Finnconia joka ei tukehtunut Animeconin alle. Toivon että seuraavalla kerralla tilaa olisi enemmän ja Finnconilla reilusti omaa tilaa…
Ei siihenkään tosin olisi kiva mennä että Finnconista (ja vaikkapa sarjisfestareilta) siivottaisiin kaikki vähänkään mangaan viittaava pois. Ja jos Finncon myöhemmin järjestetään erikseen, riittääkö sinne kävijöitä?
Ihan hyvin Finncon tuli toimeen ennen animeakin, ja ei kai se olisi Animeconin syy jos pelkkä Finncon ei enää kiinnostaisi ihmisiä? Luonnonvalinta jyllää yleisötapahtumissakin, ja eihän Animeconilla ole mitään velvollisuutta elättää Finnconia.
Traconin suunnalta on kuulunut vähän samanlaista nurinaa. Ihmeen vastahakoinen Animeunioni tuntuu olevan järjestämään omia tapahtumia, vaikka kompromissitapahtumat ovat jo moneen kertaan osoittaneet olevansa molemmille osapuolille epäoptimaalisia.
Eihän se Animeconin syy tietenkään olisi. Yhä suurempi osa coneissa kävijöistä vain alkaa olla mangaharrastajia, scifistien joukot eivät taida kasvaa samaa vauhtia. En jaksa uskoa ettei Finnconille riittäisi ollenkaan kävijöitä, mutta suurin osa uusista harrastajahörhöistä taitaa olla niitä mangaan suuntaununeita. (Paitsi tietenkin ne jotka vastareaktiona inhoavat kaikkea vähänkään mangaan liittyvää.)
” sen sijaan Animeconin omaa identiteettiä tunnutaan haluavan tukahduttaa entisestään. Ymmärrettäväähän toki on, että on helpompaa järjestää animeohjelmaa Finnconiin kuin Ihan Omaa Conia.”
Heips! Näin Finncon-Animecon 2008:n järjestäjätiimissä olevana haluaisin huomioida, että coniteassa kyllä ollaan järjestämässä ihan täysin palkein molempia tapahtumia. Finnconin väki ei halua eikä yritä mitenkään tukahduttaa Animeconia tai toisinpäin. Meillä on yhteinen conitea mutta Animeconin väki rakentaa omaa ohjelmaansa oman linjauksensa ja näkemyksensä mukaan, Finnconin väki samoin omaansa. Mutta toisiaan kuunnellen, toisten tarpeet huomioiden, tavoitteena hieno ja monipuolinen tapahtuma.
Animecon on Animeocn eikä sitä yritetä millään tapaa ahdistella tai väheksyä. Kyllä, onhan scifisteissä ihmisiä joita ei anime voisi vähempää kiinnostaa – mutta on varmasti myös animekansaa, joita ei scifi kiinnosta. Mielipiteitä on monia, kuten myös ihmisiä, mutta Animecon-Finncon 2008:ssa järjestäjät kulkevat samaan suuntaan.
Omasta puolestani voin esim. kertoa, että yritän esim. huomioida Finnconin ohjelmistosta sellaiset jutut, jotka voisivat Animeconin vieraita kiinnostaa, ja ajoittaa ne niin etteivät ne ole Animeconin pääohjelmien kanssa päällekäin. Samoin puffaan ohjelmaideoita Animeconin ohjelmavastaavalle ja kyselen mielipiteitä ohjelmanumeroista ja niiden järjestämisestä.
Mukavaa, että edes jollakulla on tällaisia näkemyksiä! Kaikilla ei nimittäin näyttäisi olevan. Etenkin scifi-ihmiset ovat silloin tällöin mörisseet, että meidän tulisi olla kiitollisia siitä että saamme olla heidän conissaan…
Mutta on eittämättä kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan conien yhdessäpysymisen hyödyt ylittävät sen haitat. Monien mielestä kipuraja on ylitetty jo pari vuotta sitten.
Tällaisena satunnaisurpona joka alkoi lukea Appleseediä ja Alitaa 14-vuotiaana kun niissä oli väkivaltaa ja tissejä, ja joka on kerran käynyt conissa (juuri tuossa JKL:n Animeconissa mitä varoittavana esimerkkinä tässä käytetään), haluaisin todeta noista pääsymaksuista sen verran, että jos niitä alettaisiin periä – edes viiden euron kaltaista sinänsä olematonta ovirahaa joka tuskin rikkoo kenenkään budjettia – pitäisi tapahtuman kaikkien osa-alueiden tasoa nostaa ihan perskeleesti: paremmin valmisteltuja ja johdettuja paneeleita, ja… oliko siellä oikeastaan muuta?
No, joka tapauksessa on kuitenkin aivan eri asia saada jotain ilmaiseksi, jolloin siihen suhtautuu puhtaasti lahjana, kuin ostaa se pieneenkään hintaan, jolloin alkaa punnita hyötyjä ja haittoja ja kallistuu aina varovaisuuden puolelle. Ilmaisnäytöksenä ko. coni oli sinänsä ihan huvittava joskin fyysisesti rankka ja tietyssä mielessä hävettävä karnevaali, mutta en minä siitä mitään maksanut olisi.
Kauppakujalle pääsemisestä erikseen maksaminen varsinkin tuntuu kuolleena syntyneeltä ajatukselta, kun myyntipöydillä kuitenkin oli hyvin pitkälti samaa tavaraa samaan hintaan kuin conin ulkopuolellakin. Ehkä jos olisi takeita siitä että paikalta saa harvinaisuuksia ja/tai valtavia alennuksia, mutta enemmänkin myyntipöydät tuntuivat palvelevan kauppiaita (joille oli kätevästi koottu uhrit yhteen paikkaan) kuin yleisöä (joka nyt muutenkin pystyy ostamaan mitä haluaa milloin haluaa).
Puhtaasti stetson-analyysillä ilman mitään dataa arvelisin että varsinkin näin pienessä maassa kannattaisi keskittyä conin käyttöön promootiona ja metsästää lisää sponsoreita, kuin yrittää muokata siitä erillistä tuotetta jota myydään. Ensimmäisessä tapauksessa sillä voi yrittää levittää mangan ilosanomaa uusille ihmisille, kun taas jälkimmäisessä rajoitutaan heti kättelyssä siihen pieneen alijoukkoon jo olemassaolevista faneista joka piittaa coneista niin paljon että haluaa maksaa niistä.
Olet ihan oikeassa; 0 ja 1 euron välillä on paljon suurempi ero kuin 9 ja 10 euron. Ja on ihan totta, että ohjelmatarjontaa voisi kehittää – tästähän on keskusteltu jo enemmänkin.
On tosin totta että conkävijöiden enemmistä – ja painotan sanaa enemmistö – pitää coneja enemmänkin sosiaalisina tapahtumina, ja ohjelma jää usein toissijaiseksi houkuttimeksi; eipä ohjelmatarjonnan niukkuus ole Traconinkaan kasvua hillinnyt, vaikka siellä pääsymaksu onkin. Mikä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö muitakin kiinnostavaa ohjelmaa kannattaisi järjestää.
Ja olen eri mieltä siitä, ettei conmyynti palvele yleisöä. Kovin harva kasuaali harrastaja tai nuorempi conkävijä alkaa tilaamaan kymmenen euron gashaponia tai 15 euron doojinshiä netistä, mutta kun tuotteet ovat käsissä hypisteltävissä tilanne on kokonaan toinen. Avainsanat ovat “matkamuisto” ja “heräteostos”.
Mielestäni tuo jonkun 5 euron pääsymaksu voisi olla hyvä. Sillä ei välttämättä tarvisisi niinkään ohjelmaan panostaa(se on hyvää jo muutenkin, mielestäni), mutta esimerkiksi johonkin cosplaykisaan voisi saada suuremmat palkinnot voittajille, meneehän hienojen pukujen tekoon ehkäpä satoja euroja.Vielä tilat voisivat olla suuremmat niinkun jo on mainittukin.
Paljon asiaa! Mutta myös joitain vääriä käsityksiä.
Nuo poimimasi scifistikommentit on ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä. Ei suurimmalla osalla ole mitään animisteja vastaan, ainoastaan työlästä massojenhallintaa kun ihmisiä tulee niin paljon. Mutta voihan sitä vaikka anikia helposti lukea kuin piru raamattua että ne kaikki animistit pitää scifistejä vain turhina vanhoina partoina jotka vaan narisee :)=
Jenkit myös ihastelevat Finnconin maksuttomuutta, eivät sitä kaikki kauhistele. Olisi kiva kuulla vertailuja myös lähempänä oleviin eli esim. Ruotsin animeconeihin (maksullisia nämäkin).
Finnconin maksuttomuus ei johdu siitä että saataisiin helpommin apurahoja, vaan siitä, että SF-kirjallisuustapahtumaan halutaan lisää noin vain sisään poikkeavia kävijöitä (tähän puoleen niitä joutuu houkuttelemaan, toisin kuin tällä hetkellä anime- ja mangaharrastuksen pariin Suomessa). Mikään ei edelleenkään estä Animecon-puolen maksullisuutta, kunhan se ei estä Finnconiin pääsyä, käytännössä tämä on vain hankala järjestää tilojen puolesta ensi vuonna.
5000 kävijän conissa ei 25 000 eurolla saa vielä kivoja tiloja pk-seudulta. Muualta ehkä, onkin hyvä että kaikki ei tapahdu täälläpäin. Tilat, joissa ei tarvii olla valtavaa salia vaan vain hurjan iso sali riittä, löytyy tietenkin helpommin.
Tuntuu jotenkin kummalta kun on menty siitä että kuulee “järjestäisi nuo animistit jo itse coninsa ettei tartte olla apuna” siihen että “vois nuo scifistit olla roikkumatta animeconissa pakolla ja antaa sen mennä menojaan”. Tämähän on kuin rikkinäistä puhelinta leikkisi :)
Jo vuoden 2004 jälkeen oli monella se mielipide että ne pitää ehdottomasti heti erottaa ja siitä keskusteltiin kokouksissa, sähköpostilistoilla, foorumeilla jne. Tähän asti ollaan kuitenkin räpiköity yhdessä erinäisistä syistä. Joillakin kovaääinisillä henkilöillä on varmasti ollut vankka mielipide että yhdessä ja ikuisesti ja jotain hyviä perustelujakin, mutta ei se tarkoita sitä, että yleinen mielipide scififandomissa olisi heidän mukaisensa. Finnconisteilla ei ole mitään pakkoa “roikkua Animeconissa”, mieluummin itse esim. olisin ilman niin ei ainakaan kaatuisi Aconin järjestelyistä mikään Fconiin niskaan (kuten on välillä käynyt kun järjestäjät ovat vähissä ja/tai kokemattomia, ja tämä on oman burnikseni värittämä mielipide, ei kerro kaikista coneista).
Minusta on myös mahtavaa, että animeaiheisia tapahtumia on Suomessa näin monta jo, ihan parin vuoden sisään tullut! Pitää lähteä käymään noissa lähimmissä ainakin.
Japanilainen kunniavieras olisi tosi mahtava juttu! Varsinkin jos raha- ja tulkkiasiat vaan hoituu. Vuodesta 2004 kyllä muistan sen, että valitusta tuli siitä, kun ei ollut OIKEAA japanilaista kunniavierasta vaan joku tuntematon ABe, ja monet jättivät hänen ohjelmansa katsomatta sen takia. Clementsiä jotkut boikotoivat kun “se on kuitenkin kauhea kun on joku kääntäjä ja tuhoaa animen” täysin näkemättä tai kuulematta kyseistä tyyppiä. Oli vähän hölmistynyt olo, kun saatiin kerran hieno vieras niin vastaanotto on sitten tällainen. Tosin tuntemattomat scifikirjailijatkin usein jäävät vähälle yleisölle, mutta siihen on tottunut. Tuolla nähtiin muuten jo se ensimmäin k15-ohjelmanumerokin, eikä viime conissa.
En muista coniteassa kuulleeni puhetta siitä, että nyt jätettäisiin liput pois ja olisi vain jonotus cosplayhin – jono on pakko olla ulkotiloissa, kun sali pitää tyhjentää välillä, mutta lipullahan sinne sisälle sitten vain pääsee. Koska joudumme laittamaan tuolit itse paikalleen, jää vielä nähtäväksi tuleeko numeroidut paikat, katsomo-osat (esim a, b jne) joihin liput tulee vai miten. Järjestelykysymyksiä kuitenkin.
Finncon-Animeconilla EI ole isoa sponsorisopimusta. 2009 conit ovat yhdessä, mutta 2010 Animeconin järjestäjistä, paikasta, hinnasta jne ei ole mitään tietoa (Finncon on silloin Jyväskylässä). 2011 Turussa taas tehdään yhteistyötä kun saadaan kulttuurikaupunkijuttuja käytettyä paremmin hyväkseen (plus siellä on hyvät tilat tähän).
Anikiin laitetussa 2009 conin ohjelmaviestissä oli tarkoitus kalastella uusia ohjelmantekijöitä, mutta ehkä sitä ei oltu nyt tarpeeksi selkeästi ilmaistu, pitää korjata. Avoimuutta coninjärjestämiseen on pyritty tällä kertaa saamaan esim. keskustelemalla foorumeilla, myös asioista joista conitean kesken ei ole vielä mitään päätöstä tehty. Toivottavasti joku jaksaa tätä jatkaa vaikka saakin dorkan maineen.
Olen 2009 conitean jäsen, en ole vastuussa mistään isosta asiasta (paitsi tiedotuksesta netissä), nämä ovat omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni, ja eri vastuualueiden tyypeillä saattaa olla jo eri suunnitelmat kuin mistä olen perillä.
Kannattaa muistaa milloin tämä on kirjoitettu – vielä tammikuussa tilanne näytti täysin erilaiselta. Niin S-ryhmän suhteen kuin muutenkin. Ja jos olisit lukenut kirjoituksen hieman tarkemmin huomaisit, että olemme Finnconin maksuttomuuden tarkoituksen järkevyydestä samaa mieltä – kuten myös siitä että Animecon ei sovellu enää järjestettäväksi Finnconin kanssa.
Onhan se tietysti maksullisuuteen tottuneista ulkomaaneläjistä upeaa että täälläpäin saa järjestettyä valtion ja kaupunkien armopaloilla, mutta juuri muuta hyötyä siitä en näe… etenkin animeharrastamisen suhteen se johtaa ennen pitkää vain suurempaan kävijämäärään kuin mille avustusten määrällä on mahdollista järjestää tiloja.
Enkä itse näe ihmisten mielipiteiden tiedustelua netissä mitenkään “dorkana” – tämä taitaa olla sitä sukupolvikuilua. Etenkin kun Animeconin järjestäjät näyttäisivät olevan asiasta samaa mieltä.
Jahas, melkein osasin lukea mutta en päiväystä ainakaan oikein :)
Saa niitä armopaloja onneksi kulttuuriyhdistyksiltä ja firmoiltakin. Maksuttomuudessa on myös se hyvä puoli, jos nyt puhutaan vain Finnconista, että kävijäkunnan keski-ikä ei ole 40-50v. Olen käynyt muuallakin kun Suomessa scifi-coneissa, ja kaikissa olen ollut nuorimpien joukossa. Lisäksi kaikki eivät vaadi lipulleen vastinetta (noissa isoimmissa coneissa vaatimukset on tosiaan ihan älyttömiä). Maksuttomuus sopiikin paremmin tällaiseen ei-niin-suosittuun ohjelmaan.
Tuo mun (oikeastaan jo asiaton kommentti) dorkuudesta johtuu vain siitä kommentoinnista mitä muilla bat-foorumeilla esittämäni ranska-aiheinen kysymyson aiheuttanut erinäisillä bat-kanavilla, mutta se nyt ei kuulu tänne.
En olisi vapaaehtoistunut conin nettitiedotukseen jos en pitäisi sitä itse järkevänä – pikavilkaisulla muualle nettiin olen näköjään pitänyt sitä niin itsestäänselvänä että en ole kysellyt muilta edellisissä coneissa listoilla roikkuessani että ovathan he muistaneet panostaa tähän, olisi pitänyt. Sukupolvikuilua ei ainakaan vuosien mukaan ole näiden Animeconin järjestäjien kanssa :) 2004 muistelen että kyseltiin jollain fantasiafoorumeilla conista, mutta animepuolen hoiti silloinkin oma coniteansa. Tämä ei ole kovin toimiva ratkaisu, onneksi nyt on yhteistä sekä conitea että vastuu (vaikka osa mieltää itsensä selvästi scifisteiksi tai animisteiksi).
[...] 2008 Tsubasa kirjoittaa Suomen animeblogauksen parhaan kirjoituksen ikinä eli ”valtio Conin”, jossa Tsubasa purkaa asiallisesti noin kolme vuotta hautomansa ajatukset Suomen [...]