Selkeyttä ei ole se, että asioista käytetään virheellisiä, yleistäviä termejä.
Aiempi kirjoitukseni herätti aika lailla keskustelua – myös sellaista, jota ei syystä tai toisesta katsottu riittävän tärkeäksi sanottavaksi suoraan.
< Kyuu> nyt sitten pitäisi päättää että vastatako herralle tuohon hänen laittamistaan selvästi provokaatioon koittavista asiavirheistä, vai tulisiko sitten seuraava blogikirjoitus siitä kun koitan estää sananvapautta
Mielenkiintoista, että Kyuu arveli minun perustelevan arvelemaansa asiavirheiden korjaamisen vastustamista juuri sananvapaudella. Mitenköhän hän arveli sen liittyvän asiaan – eikö vastustavankin palautteen antaminen ole nimenomaan sananvapauden edistämistä?
Sananvapaus on kuitenkin eittämättä varsin ajankohtainen asia käsiteltäväksi. Noin viikko sitten ilmestyi nimittäin Anime-lehti #25, ja sen myötä myös fanikäännösartikkelini (jonkun mitään mistään tietämättömän oikolukema ja töksähteleväksi editoima – kyllä, visual novelissa on edelleen vain yksi ällä) jälkimmäinen puolisko. Tarkkaavaisimmat saattoivat huomata siinä myös aika suorasanaista kritiikkiä Animeunionia kohtaan. Jouduin valitettavasti hieman itsesensuroimaan sen alkua, jotta “ei herätettäisi pahaa verta ja säilytettäisiin hyvät välit alan keskeisiin toimijoihin” – toisin sanoen jotta Animeunioni ei bannaisi Anime-lehteä kaikista alan tapahtumista, mihin sillä ei olisi mitään esteitä nyt kun sen keskeisten toimijoidenkin omistuksesta löytyy alan mediatoimintaa. (Jota ei tietenkään ollenkaan haittaisi monopoliaseman saavuttaminen.)
Minulla yksityishenkilönä sen sijaan ei tällaisia rajoituksia ole, joten julkaisen tässä katkelman jutun alkuperäisestä versiosta – jonka viimeistä kappaletta oli sitäkin jo valmiiksi vähän pehmitelty.
Suomen Animeunionin kanta fanikäännöksiin on sen koko olemassolon ajan ollut ehdottoman kielteinen, toisin kuin monien samantapaisten, neutraalia kantaa ylläpitävien ulkomaisten ryhmittymien. Tätä perustellaan sillä, että Animeunionin on edustettava koko fandomia eikä se siten voi tukeutua asioiden eettisiin oikeellisuuksiin; sen on yksiselitteisesti sanouduttava irti laittomuuksista, jotta harrastajat eivät leimautuisi warettajiksi. Eri asia sitten on ketä asia muka kiinnostaisi; Yhdysvalloissakin valtamedia on uutisoinut asiasta lähinnä positiiviseen sävyyn.
Suomessa asiasta keskustelemista edes yleisellä tasolla ei katsota hyvällä. Ja kuten jo viime numeron pääkirjoituksessakin vihjattiin tämä on epäilemättä omiaan heikentämään nuorempien harrastajien käsitystä fanikääntämisen laittomuudesta; eräällä suomalaisen fanikäännöstiimin foorumilla tiedetään nähdyn jopa yksilöitä, jotka ovat luulleet fanikääntämistä luvanvaraiseksi toiminnaksi. Kaiken kruunaa Animeunionin kärkihahmojen itsepintainen tapa käyttää sanaa “piratismi” virheellisenä kattoterminä kaikelle laittomalle tiedonsiirrolle.
Eräät jyrkimmät mielipiteet omaavat yksilöt kurtistelevat kulmiaan jopa länteen lisensoimattomista teoksista keskustelemiselle yleisesti, koska se rohkaisee ihmisiä fanikäännösten etsimiseen. Samaa kantaa vaaditaan kaikilta Animeunionin kanssa tekemisissä olevilta tahoilta: pahimpien noitavainomielialojen aikaan eräälle kotimaiseen tapahtumaan osallistuneelle harrastajayhteisölle ilmoitettiin, ettei se oikeastaan edes saisi olla paikalla, koska eräässä sen sivustolla olevan animearvostelun kuvassa näkyi sarjan kääntäneen tiimin nimi.
(Esimerkin “piratismin” käytöstä näkee vaikkapa täällä. Ja jos teitä kiinnostaa, missä haastattelussa Vizin edustaja mainitsi tiedätte-kyllä-minkä sivuston – tässä.)
Tähän joku tulee nyt varmasti sanomaan, ettei Animeunionilla ole minkäänlaisia johtohahmoja, koska se ei ole muuta kuin kommunikointikanava alan yhdistysten välillä – korkeintaan erään henkilön mielipidettä kuunnellaan vähän muita tarkemmin, koska hän on tehnyt fandomin eteen monta kertaa enemmän kuin muut yhteensä. Näin voi ollakin – mutta siitä huolimatta Animeunioni on varsin paljon vaikutusvaltaa ja kontakteja maan skenessä omaava taho, ja alkuperäisistä periaatteista huolimatta sen sisäisistä päätöksistä vastaavat nykyään käytännössä jatkuvasti aika lailla samat naamat.
Voisin ehkä kyseenalaistaa senkin, onko järkevää hyväksyä muita tasa-arvoisemmaksi sellainen henkilö, jonka ainoat mainittavat kyvyt ovat neuvottelukyvyttömyys, taipumus kieltää oma väärässäolonsa, kyky sotkea asioita, polarisoida ihmisten mielipiteitä itsestään ja omata niin paljon vapaa-aikaa, että ehtii muuttaa irkkinikkinsäkin oikeaksi nimekseen identiteettikriisinsä käsittelemiseksi. Eivätkä nämä ole minun kaunojani; saman voinee allekirjoittaa käytännössä kuka tahansa hänen kanssaan ulkopuolisena toimijana asioinut, oli kyse sitten Nekoconin järjestäjistä, Animecon V:n järjestäjistä, Finnconiteasta, H-Townista tai vaikkapa Digimonin japaniksi esittämisen puolesta kampanjoineista.
Loppujen lopuksihan vika ei tietenkään ole organisaatioissa vaan yksittäisissä ihmisissä, jotka niitä pyörittävät ja niiden linjauksia julkisuudessa julistavat – ja vaikka he eivät esittäisikään mielipiteitään nimenomaan Animeunionin nimissä ne kiistatta vaikuttavat siihen, miten asioita Suomen skenessä hoidetaan.
Koska näiden ihmisten mielipiteet risteävät, Animeunionia vaivaa myös selkeiden linjausten puute; käytännöt ja niiden sovellustavat tuntuvat muuttuvan suhteellisen tiuhaan. Siinä missä jotkut saattavat suhtautua vaikkapa kehitysehdotuksiin keskustelun tason parantamiseksi hyväksyvästi saattavat jotkut toiset suhtautua siihen nuivasti lapsiystävällisyyden nimissä ja – varsin ironisesti – sananvapaudella perustellen. Jotkut käytännöt ovat niin tiukasti lain kirjaimen mukaisia että se tuntuu terveen järjen vastaiselta; Anikissa ei esimerkiksi saa linkittää “tekijänoikeuden vastaisesti levitettävään videomateriaaliin”, joiksi lasketaan myös YouTubesta löytyvät OP-animaatiot ja AMV:t. (Vertailun vuoksi: mikä olikaan Suomen suosituimman nettiyhteisön kanta (4:50) siitä, kenelle kuuluu vastuu käyttäjien linkkaamasta sisällöstä?)
Joskus tuntuu siltä, että Animeunionissa kaikki pitää tehdä vaikeimmalla ja byrokraattisimmalla mahdollisella tavalla – olipa kyseessä sitten niinkin yksinkertainen asia kuin Nintendo DS:n pictochat tai se, missä määrin foorumia saa spämmiä ketään kiinnostamattomilla viesteillä. Mahtaakohan syynä olla se että nämä avainhahmot ovat toimineet järjestelijöinä niin kauan, että tavallisen fooruminkäyttäjän / conkävijän näkökanta on unohtunut?
Kaiken päällä rehottaa kaksinaismoralismi ja se, että julkisesti sanotaan yhtä ja kahden kesken toista. K18-ohjelma on coneissa hyihyi ja paha, koska julkisuuskuva kärsii ja sponsorit suuttuvat (eikä Ottoconista saa edes puhua) – mutta yaoita kyllä tungetaan henkilökohtaisten preferenssien ja yleisön painostuksen vuoksi joka reikään. Vähänkään radikaalimmat uudet ideat tyrmätään yleensä suoralta kädeltä realiteetteihin ja kokemuksen syvään rintaääneen vedoten. Yhteistyöongelmista syytetään joko tiedonkulkuongelmia – kaikkien suosikkisyntipukkia – tai toisen osapuolen asenneongelmia. Yleensä molempia.
Tässä vaiheessa voisi toki miettiä, onko näihin “asenteisiin” mahdollisesti jokin syykin; esimerkiksi ensimmäisen Nekoconin tapauksessa se, että tapahtuma julistettiin “tiedonkulultaan huonoksi” ja “todennäköisesti epäonnistuvaksi”, kun sen järjestäjät kohteliaasti ilmoittivat etteivät haluaisi Kyuuta juontamaan sen cosplaykisaa ihan vain siksi että joku muukin välillä voisi. Tästä näkee, ettei Animeunioni / Cosplay Finland pidä merkittävänä sellaisia tapahtumia joiden järjestämiseen se ei osallistu itse.
“Tampere Kuplii on tämän vuoden tärkein cosplaytapahtuma.”
-Kyuu Eturautti Kemin sarjakuvapäivillä 2007, aikana ennen erimielisyyksien sopimista ja Cosplay Finland Tourin ulottamista Animecon V:iin
Mainittu linkki oli tämä, ja se sisälsi linkkaamisen aikaan tasan yhtä vähän laitonta sisältöä kuin nytkin.
Animeunionin (ja niin ikään B2 ry:n ja myös käytännössä kaikkien alan tapahtumien) kanssa yhteistyötä haluavan tahon on myös “sanouduttava irti fanikäännöksistä” – se mitä tällä tarkoitetaan on jätetty ilmeisen tarkoituksellisesti varsin hämäräksi, mutta käytännössä on havaittu tämän tarkoittavan ettei sarjoja saa käsitellä ekstensiivisesti “selvästi fansubbien perusteella” (Lockheart) eikä fanikäännöstiimien nimiä saa mainita (Kupoli). Toisin sanoen jos laittaisin vaikkapa Manganews-linkin sivupalkkiin tai tekisin samanlaisen kasuaalin viittauksen kuin Jason Thompson uudessa kolumnissaan, tämä sivusto todennäköisesti katoaisi varsin nopeasti.
Kuten Osto-oppaasta näkee Animeunionin kanta fanikäännöksiin on että “viime kädessä on aivan jokaisen oma asia, miten animensa hankkii ja mistä, mutta pidä laittomat harrasteet omana tietonasi.” Toisin sanoen koko asia halutaan pitää mahdollisimman pinnan alla hinnalla millä hyvänsä, jotta yhteistyökumppanit ja valtamedia eivät vain saisi tietää asiasta. Kuten Animen artikkelissanikin tulin sanoneeksi, on kuitenkin hieman kyseenalaista kiinnostaisiko asia edes ketään.
Moraalin harmaalle alueelle ei Animeunionin piirissä ole tilaa eikä sille haluta sellaista antaa – mutta vaikka laiton onkin laitonta se ei aina tarkoita välttämättä mitään muuta kuin sitä, että todellisuudessa on virhe. Bernin sopimus voi turvata lähes kaikkialla maailmassa julkaistujen teosten tekijänoikeudet, mutta tekijänoikeuksien tarkoitus ei ole koskaan ollut maksimoida tekijänoikeuksien haltijoiden tulot, vaan myös turvata yhteiskunnan ja lopulta yksittäisen kansalaisen oikeus hyödyntää kulttuurin tuotteita. Jos en pysty saamaan jotakin teosta laillisin keinoin millään ymmärtämälläni kielellä en järjellä ajatellen voi olla potentiaalinen asiakas eikä mikään taho näin ollen voi menettää minussa tuloja, vaikka hankkisinkin tuotteen esimerkiksi fanikäännettynä ilmaiseksi. Enkä myöskään ymmärrä, mitä syytä minulla olisi pitää tämä “omana tietonani.”
Loppuviimeksi kyse on siis todellakin sananvapaudesta. Päinvastaisista – ja varsin pitkään jatkuneista – vakuutteluista huolimatta yksikään Animeunionin keskeisten toimijoiden pyörittämä media ei kuitenkaan takuulla tule hiiskumaan aiheesta ikinä mitään neutraalista näkökulmasta – ja tällä on loppujen lopuksi ikävät seuraukset edellä olevassa artikkelikatkelmassa mainitusta syystä, joka saattaa lopulta johtaa siihen ettei Suomeen koskaan kunnollista animenjulkaisualaa edes kehity. Toista on Amerikassa, jossa julkaisijat tietävät hyvin kilpailevansa ilmaisjakelua vastaan, ja ANN:n omistaja Christopher MacDonald voi kaikessa rauhassa todeta NYAFin teollisuuspaneelissa “erään” julkaisijan painavan villaisella “erään” fanikäännöksiä jakelevan fanisivuston olemassaolon, koska jokainen katsottu fansubbi lisää Naruto-otsapantojen myyntiä – Vizin edustajan myhäillessä ja pyöritellessä silmiään vieressä.
Olenko ainoa, joka pitää tällaista rajoittavana kotimaiselle animeharrastamiselle?
Muokkaus 25.2: Hidoi-hässäkkää koskevat vihjaukset poistettu; pahoittelen asiavirheitä. Loput argumentit seisovat.
Muokkaus 17.3: Kiitoksia, Mauno. Vahinko ettei asiaa voitu myöntää yhtään aiemmin, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Kirjoitukset (RSS)
Muutama asia tuli mieleen tätä lukiessani:
1. Yritetään olla aikuisia. Vaikka kuinka sapettaisi, ei tarvitse alentua henkilökohtaisuuksiin. Kyse on kuitenkin vain meidän hörhöjen harrastetoiminnasta, eikä näin saada aikaan muuta kuin pahaa mieltä.
2. Animen fanikäännösartikkeli yllätti minut positiivisesti, sillä odotin sitä hiukan epäilevänä. (En muuten tiennyt sitä sinun kirjoittamaksi.) Uuden toimituksen “Vanha toimitus ei uskaltanut puhua tästä!” -heittelyt tuntuivat etukäteen hiukan huvittavilta ja tarkoituksellisen provosoivilta, joten ehdin jo odottaa pelkkää mainostempausta. Itse olin pitänyt fanikäännöksistä vaikenemista Anime-lehdessä lähinnä hyvien tapojen mukaisena ja luonnollisena asiana, mutta…
3. …kirjoituksesi osoittaa, että tämänkin fandomin kulissien takaiset säädöt ja vihanpidot ovat minulle täysin hepreaa. Tuntuu olevan hommasta hauskuus kaukana. Ymmärrän tosin hyvin jos Anime -lehti ei halua julkaista tekstiä, jossa syytetään Animeunionia “noitavainoista”. Se kun ei taida olla oikea media syytösten esittämiselle, eikä siltojen polttamiseen varmasti löydy kauheasti halua.
Oi, eihän toki. Jos olisin halunnut mennä henkilökohtaisuuksiin olisin vihjannut Kyuun olevan itseasiassa avaruusolento, joka on bandanan muodossa ottanut valtaansa viattoman animefani Antti Eturautin aivot ja käyttää vain Suomen animepiirien yksinvaltiutta välietappina koko maailman valloittamiselle.
Wakosen kirjoituksista en mene takuuseen, mutta ymmärrän kyllä H-Townin “pienen” ärsyyntymisen Animeunionia kohtaan numeron 23 aikoihin. Ja kysymyshän ei todellakaan ole uskaltamisesta vaan haluamisesta; kuka tahansa järkevä bisneksenpyörittäjä ymmärtää kyllä, että yleisöä kiinnostavat etenkin harmaalla alueella olevat aiheet. Se saisiko niistä muka puhua ei ole median omantunnon asia.
Ja pointtihan ei ollut se etteikö Animen vanha toimituskunta olisi halunnut julkaista nimenomaan tällaista, AU:a kritisoivaa juttua (jonka tosiaan kirjoitin vasta paljon toimituksen vaihtumisen jälkeen), vaan siitä ettei se ollut halukas käsittelemään aihetta lainkaan.
En sanoisi, että tämä olisi ollut Tsubasan henkilökohtainen sodanjulistus ketään kohtaan, vaan keskustelua herättävä juttu, joka käsittelee asioita, joista vaietaan valitettavan usein.
Harrastajakunta on nuorentumassa ja joskus tuntuu, etteivät vanhemmat harrastajat jotka ovat kiinni “vallan kahvassa” edes tahdo tehdä mitään muutoksia, vaan kaikki toimii koska se on ennenkin toiminut. Mikään ei saa muuttua. Mitään ei kerrota ja kun joku sitten valittaa, vastataan että “kyllä ne julkisia olivat, olisit ettiny ja valittanut silloin kun oli mahdollisuus”.
Ihan saatanan hyvä juttu koska näin asia on. Yleisö aplodeerasi ääneen luettua blogikirjoitustasi. Hyvä että joku 1) ajattelee, B) uskaltaa sanoa ääneen näitä juttuja.
Olen tätä kirjoitusta käsitellyt varsin laajasti omassa postauksessani tuolla: http://www.shindou.net/
Suosittelen lukemista etenkin Tsubasalle sekä niille ihmisille joita kiinnostaa tietää mitä tämän Animeunioni-homman takana oikeasti on.
– Sandi
Edelleen vähän murheellista, että koska et ole tyytyväinen yksittäisten henkilöiden toimiin (jotka myös ovat joskus olleet aktiivisia AU:n jäsenyhdistysten toimijoita), linjaat että AU kollektiivisena oliona olisi sitä tai tätä mieltä.
Vaikka sillä saakin mehevästi otsikot että ikään kuin kaikki Suomen yhdistykset kollektiivisesti päättäisivät tehdä esittämiäsi asioita, niin kuitenkin taidat tarkoittaa vain Kyuuta tai Maunoa (jotka afaik eivät ole enää hetkeen vaikuttaneet muissa AU-yhdistyksissä kuin Cosplay Finlandissa). Rivien välistä voisi tulkita, että ongelma on sinun (tai “suuren yleisön”) mielestä se, että ko. henkilöt esiintyvät liikaa aina AU:n nimissä tai tällainen mielikuva syntyy. Vai oletko sitä mieltä, että yhdistykset ja niiden välinen yhteistyö on aikansa elänyttä ja kannattaa siksi lähteä ristiritkelle juurikin niitä vastaan?
Sandin kommentti jo oikoikin asioita Tampereen piiristä. Monenlaista hallituskähinää meillä on vuosien varrella ollut, mutten muista että paikallisyhdistyksen taholla Kyuun perään olisi pahasti katsottu tai sitten tästä on kuiskittu ihan eri käytävillä kuin missä itse olen liikkunut.
“Henkilöt tappelee, ei asiat”, tällä kertaa.
Kenties tuohon saman voinee allekirjoittaa -kappaleeseen olisi pitänyt lisätä vielä sana “jäävitön.” Se olisi kuitannut tuon Sandin hupaisan alentuvan “ei sillä että minun mielipiteeni olisi muka muita tärkeämpi, mutta…” -vastineen varsin näppärästi.
Ja kuten tuolla kirjoitinkin ei ongelma ole yhdistyksissä eikä yhteistyössä, vaan yksittäisissä ihmisissä ja heidän tekemissään päätöksissä. Jotka tuntuvat näin tavallisen harrastajan näkökulmasta säännöllisesti typeriltä.
Olen Hidoin puheenjohtaja, joka myös kyuunsurumana tunnetaan. Kaikille, jotka ehtivät Sandin vastineen lukea, tulikin jo selväksi irkkinikkini tausta. Se on siis kehittynyt alkuperäisestä muodosta Kyynsurma muotoon kyuunsuruma. Tähän ei sisälly minkäänlaista negaatiota Kyuuta kohtaan, vaan nikin on tarkoitus olla hauska. Lisäksi se on Kyynsurman japaninkielinen kirjoitusasu. Nikistä voi toki vetää johtopäätöksiä, mutta herra/rouva Tsubasa (olisi muuten erittäin asiallista, jos esittäisitte hyökkäyksenne oikealla nimellänne, kaikki kun eivät teitä ennestään tunne) on vetänyt niitä todellakin turhan herkästi ja tutustumatta faktoihin, ja tehnyt tämän ilmeisesti vain keksiäkseen meheviä syytöksiä. Surullista.
Olen ollut “ulkopuolisena toimijana” tekemisissä Kyuun kanssa kohtuullisen useaan otteeseen ja en ole havainnut ko. henkilössä neuvottelukyvyn tai kompromissien teon puutetta, päinvastoin. Asioita on hyvin saatu aikaiseksi enemmistön tahdon mukaan riippumatta käytännön toteuttajista, ja ristiriidoissa neuvottelu on todella ollut neuvottelua eikä henkilön mollaamista maanrakoon vääristä mielipiteistä.
Yleisemmällä tasolla Animeunionin ilmentymismuodot ovat sitä mitä sen hyväksi työtä tekevien jälki on. Näissäkin teksteissä tuot esille joitain epäkohtia joita voisi mielestäsi tehdä paremmin. Kokoustaessa (jossa asioista tehdään päätöksiä) ja sähköpostilistalla (jossa asiat valmistellaan kohinatehokkaasti) on paras paikka vaikuttaa. Kannattaa myös muistaa että Animeunioni on luonteeltaan yhteistyöfoorumi. Eli päätökset ovat sitovia jos kaikki osapuolet ne hyväksyvät, ja mukaan lähdetään sillä mielellä että yhteistyö muidenkin kanssa olisi hyvä juttu. Kokouksen tai listan liikenteen muuttuminen henkilökohtaisten skismojen riitelyksi ei edistä yhtäkään näistä “suuremmista asioista” joita olet ottanut esille parannettavina.
Kiitos Sandille myös oman vastauksensa raapustamisesta. Lopussa hyvänä muistutuksena AU:n toimintaperiaatteet, miten asioita saa käytännössä toteutettua. Ehkä tällaista sovittujen sääntöjen ääreen ohjausta kaivattaisiin useamminkin, jos joku osoittaa omaavansa vahvoja mielipiteitä asioista ja ennen kaikkea perusteltuja vaihtoehtoja miten ne voisi tehdä toisin. Ja sääntömuutoksetkin onnistuvat yhteisissä kokouksissa jos tarvis.
Vai oikein jäävi pitäisi olla että saa vastineen kirjoittaa? Mitenköhän tällainen jääviys ansaitaan? Esimerkiksi Tampereen Ei-Turkulainen Osakunta ottaa turkulaisia jäseniä jos nämä osoittavat riittävää katumusta (yleensä pyllistäminen Turun suuntaan riittää). Pitäiskö minun väsätä Kyuu-olkinukke ja polttaa se tuossa Pyynikintorilla tai vaikka Tampere Kupliissa julkisesti niin yhtäkkiä maagisesti sanoillani olisi jotain merkitystä?
Ilmeisesti Tsubasa elää maailmassa jossa jääviksi tekee se että sattuu tuntemaan henkilön ja tietämään faktat, tällöinhän joku saattaisi paljastaa ettei Tsubasa tiedä mistä hän puhuu.
http://www.shindou.net/pics/common_sense_god_damn_super_power.jpg
Yhtä sun toista voisi sanoa tuossa kirjoituksessa esitettyjä monenlaisia näkemyksiä vastaan kuin myös puolestakin, mutta etenkin Sandi onkin omassa blogissaan käsitellyt keskeisimpiä kohtia jo varsin kattavasti.
Pariin asiaan kuitenkin haluaisin esittää omat huomatukseni:
Ensinnäkin pyytäisin, että et ainakaan jatkossa niputtaisi minua (implisiittisesti taikka muutoin) “Animeunionin toimijat” tms. käsitteen alle, koska viime aikoina olen tarkoituksellisesti vähentänyt toimintaani ‘unionin piirissä. Pyrkimyksenäni on nimenomaan ollut välttää “kahdella pallilla istumista”, mikä ongelma tuli jo Anime-lehteen kirjoittaessa välistä vastaan ja jonka merkitys on Japan Popin johtotehtävien myötä ymmärrettävästi kasvanut. Esimerkiksi Egmontilla käydessä olin siellä nimenomaan Japan Popin kakkospäätoimittajan ominaisuudessa enkä käsittelemässä Animeunioniin liittyviä asioita.
Lisäksi, mitä ainakin omaan tietämykseeni tulee, “Ottoconista ei puhuta.” (+ “Eikä sitä ainakaan mainosteta vahingossa.”) on vain allekirjoittaneen henkilökohtainen, lähinnä hirtehiseksi tarkoitettu kanta kyseiseen tapahtumaan eikä edusta minkään instanssin virallista näkemystä siitä.
Mitä näkyvämmässä asemassa ihminen on, sitä enemmän hänen on ajateltava sitä mitä sanoo tai tekee – koska halusi hän sitä tai ei ihmiset kuitenkin ajattelevat hänen edustavan paitsi itseään myös sitä organisaatiota johon hän kuuluu. Eikä häneen kohdistuva arvostelu näin ollen kohdistu vain häneen, vaan myös organisaatioonsa.
Kamalan ympäripyöreä vastaus, josta omat aivoni eivät kyllä oikein saa kunnon otetta. Voitko tarkentaa, mitä spesifisesti ajat tuolla takaa?
Suoraan sanoen olen hyvin hölmistynyt tämän tekstin luettuani, lähinnä siitä kuinka paljon perättömiä syytöksiä ja toisten (varsinkin ihmisten joita et taatusti ole edes tavannut) mukaan kiskomista tämä teksti sisälsi. Mitä pidemmälle mennään, sitä hämärämmäksi menee. Kaikista hämärin on juuri tämä viimeisin:
Mitä näkyvämmässä asemassa ihminen on, sitä enemmän hänen on ajateltava sitä mitä sanoo tai tekee – koska halusi hän sitä tai ei ihmiset kuitenkin ajattelevat hänen edustavan paitsi itseään myös sitä organisaatiota johon hän kuuluu. Eikä häneen kohdistuva arvostelu näin ollen kohdistu vain häneen, vaan myös organisaatioonsa.
Eli koska anime-lehden toimittaja puhuu blogeillaan paljon *sanonko mitä*, pitäisi minunkin varmaan yleistää kaikki anime-lehden väki mukaan ja perua ks. lehden tilaaminen?
-Fubuki, hidoin hallituksesta
Freelancerien höpötyksiä kukaan järjissään olevan tuskin ottaa vakavasti, saati sitten lehden virallisena kantana. Japan Popin päätoimittajan sen sijaan – niin sekundaarinen kuin onkin – luulisi osaavan varoa sanojaan; etenkin kun hän suuren ja kulissientakaisesta säädöstä tietämättömän yleisön silmissä edustaa toistaiseksi vielä muitakin tahoja, oli asioiden nykytila sitten mikä tahansa.
No mitäs hirvityksiä minä olen sitten Japan Popin päätoimittajana mennyt möläyttämään tuon Ottocon-kommentin ohessa (jonka senkin menit lainaamaan väärin :-P)?
Ja kyllä minä Animeunionin toiminnasta irtautumiseni varsin suoraan ja selkeästi ilmoitin AU:n foorumien pitkäikäisimmän Naruto-ketjun sulkemisen yhteydessä alkuvuodesta, ei tuota asiaa ole minnekään kulissien taakse kätketty.
Siinä, missä ilmoitit lopettavasi moderaattorina toimimisen? Ei siinä kyllä muusta puhuttu.
Ja kuten varmaan näet kyseessä ei ole suora sitaatti.
Mitä muuta sitten vielä on, mistä pitäisi erikseen irtisanoutua? Cosplay Finlandin johtamisesta ilmoitin luopuvani hieman tuota aikaisemmin, Animeconin järjestämiseen en ole avustustenhakupaikkalistojen parille ihmiselle postaamista lukuun ottamatta puuttunut sitten viime kevään, TASin hallituksessa olin viimeksi vuonna 2005. Vai onko jokin muu AUhun tavalla tai toisella yhteydessä oleva instanssi, jonka edustajaksi minä edelleen profiloidun?
Lainatakseni rouva Möldersiä Emma-mangasta: “Fantastista!! Mikä draama!”
Takapirun maineesta on paha päästä irti.
Sinänsä huvittavaa (joskaan ei yllättävää), että Tsubasan pointit – joita kirjoituksensa on täynnä – on lähestulkoon täydellisesti sivuutettu: esimerkkinä nyt vaikka Kyuun animeunionin keskustelufoorumeilla harjoittama mielivaltainen ja päätön sensuuri, josta tässä blogikirjoituksessa oli oiva esimerkkikin. Näistä ylilyönneistä tosiaan on kokemusta monilla ulkopuolisilla toimijoilla, esimerkiksi minut mukaanlukien (Digimon-adressi, kiitos Tsubasa maininnasta!), ja varmasti myös Videodivarin väellä olisi sananen sanottavanaan…
Sändi sinänsä tosi asiallisessa ja fiksussa vastinekirjoituksessaankin jättää täysin huomiotta Tsubasan perusteet ja esimerkit Kyuun vallan väärinkäytöstä. Ei se sinänsä mitään – en sano, että hänen tai kenenkään _velvollisuus_ olisikaan kommentoida joka ikistä Tsubasan esilletuomaa pointtia, mutta minua kiinnostaisi tietää, olisivatko pointit muka poikineet hyödyllisempää keskustelua ilman hitler-kortteja ja henkilökohtaisuuksia? Rehellisesti sanottuna: en usko, ehkäpä jopa päin vastoin.
Henkilökohtaisuuksista voi tietenkin sinänsä olla montaa mieltä, mutta huomionarvoista on, että siinä missä ne Tsubasan tekstissä ovat ivallisia *sivuhuomautuksia*, kommentoijilla ne nousevat pääasiaksi – ja mikäpä onkaan helpompaa kuin huutaa “lällällää syyllistyt ad hominemiin me ei puhuta sun kanssa argumentaatiosi on epävalidia”, jolloin ei tarvitse puhua itse asiasta.
Lyhyt oppimäärä aiheesta “mikä on vertaus”: vertauksen tarkoituksena on verrata *joitakin* kahdessa *eri* asiassa olevia *yhtäläisiä piirteitä*. Hitler-kortti on mitä oivallisin vertaus, jos toiminnassa on selkeitä natsismin henkisiä piirteitä, kuten suomalaisessa animeskenessä (vältettäköön siis sanaa Animeunioni, sillä kyse ei ole vain siitä) on. Hitler-kortti ei suinkaan välttämättä tarkoita todellisuudentajun puutetta ja asiallisen keskustelun loppumista, ellei sen käyttäjä todellakin väitä että ongelma olisi yhtä vakava kuin kansanmurha. Näin ei tässäkään tapauksessa ole tapahtunut – joten antaa palaa Hitler-kortteja jatkossakin siellä mihin ne sopivat. Vertaus on erinomainen siksi, että se on kaikille tuttu ja tunnistettava.
Mitä tulee oikean nimen käyttöön – minusta on kiva että joku uskaltaa puhua asioista edes nimimerkillä.
Tsemppiä Tsubasalle “taisteluunsa” :-).
Hrst: jos kirjoituksesta puolet on perustelemattomia tai jopa ilmeisesti täysin keksittyjä outoja väitteitä, niin “asia” tuppaa kummasti hukkumaan niiden väliin. Voi olla, että vähemmällä provoamisella juttua ei niin moni lukisi, mutta voi myös olla että ne oikeat pointit saisivat rakentavamman vastaanoton.
Kyuu-kritiikkiä on vuosien varrella näkynyt ja kuulunut aina aika ajoin siellä sun täällä. Sille lähes poikkeuksetta tyypillistä ovat seuraavat piirteet:
1. Asioista ei anneta välitöntä palautetta suoraan Kyuulle sillä hetkellä kun Kyuu on ne esittänyt, vaan kitistään joskus pitkän ajan kuluttua jälkeenpäin.
2. “En minä, mutta ne kaikki muutkin ovat tätä mieltä, eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen…” -argumenttia käytetään kovasti.
3. Kritiikistä jää puuttumaan se parannusehdotus, että miten asia olisi pitänyt hoitaa (paitsi rivien välistä luettava ilman Kyuuta).
Ehkäpä hänen tavassaan esittää asiat on sitten jotakin sellaista kankeutta, että monien vähemmän Kyuun kanssa toimineiden mielestä ehdotus on käsky tai siihen sisältyy implisiittisesti “tai muuten…” -uhkaus. Vai olisiko ongelma sittenkin se, että riippumatta siitä, mitä sanotaan tai tehdään, ongelma on se, että toimijana on Kyuu? Jos teitä ärsyttää se, että yksi persoonallinen henkilö on liian monessa mukana (tapahtumissa tai Anikin keskusteluthreadeissa), niin sanokaa se suoraan. Ei siihen tarvitse kättä pidemmäksi mitään kuviteltuja yhdistysongelmia. Tuo on sellainen asia ja mahdollinen (tai osalle ilmeisesti ihan todellinen, näistä kirjoituksista päätellen) ongelma, josta voi ja kannattaa keskustella ilmankin salaliittoteorioita. Tietysti jos ratkaisuksi ei kelpaa mikään muu kuin se, että kyseinen henkilö hiljenee ja vetäytyy täysin animeskenen toiminnasta tai ainakin omasta näköpiiristä, niin sitten keskustelu on vähän umpikujassa.
Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka tuo DS Pictochat -keskustelu. Veikaten Kyuun ajatuksena on ollut, että jos Conissa tapahtuu jotain, mikä saattaa isompaakin kävijämäärää kiinnostaa, niin miksi ei samantien kirjata sitä ihan ohjelmaankin? Mutta pointti menee ohi puolin ja toisin, ja vaikuttaa siltä, että Kyuu haluaa kontrolloida joka ikistä conissa tapahtuvaa asiaa. Enpä minäkään ennen paria conia edes tiennyt, että DS:issä on täysin vapaasti full meshinä toimiva kuvachatti, joka ei vaadi mitään valmista tai keskitettyä infrastruktuuria toimiakseen (eikä siten siis tapahtumassa myöskään “virallista järjestäjää”). Jos “piratismiasia” tuntuu turhan hankalalta “minusta olet väärässä, koska…” -kommentin heittämiselle saman keskustelun jatkoksi, niin ehkä tällaisista pienemmistä asioista kannattaisi lähteä liikkeelle.
Voi ei! Onko sieluni siis myyty koko loppuiäkseni Animeunionille ja sen katalille kätyreille? Ovatko saatanalliset kirjaimet ‘A U’ polttomerkityt ikuisiksi ajoiksi otsaani? Eih, minä en kestä tätä tuskaaaaaaaa!!! *viiltää ranteensa polkupyörän avaimella*
Olemme kirjoittaneet keskusteluun vastineen, jonka voi lukea Hidoin verkkosivuilla. Vastine on etusivulla uutisosiossa.
hrstin kommenttiin huomioidakseni niin mielestäni vastineeni viimeisessä osassa varsin selväsanaisesti tätä ongelmaa, jonka Tsubasa tässä on heijastanut Kyuuhun ja muutamaan muuhun wanhemman polven aktiiviin.
Se miksi en varsinaisesti käsittele hänen väitteitään foorumeilla tapahtuneista ylilyönneistä yms. johtuu siitä, että kuten kirjoitukseni viimeisessä kappaleessa ilmaisen: “Se mistä voin olla samaa mieltä Tsubasan kanssa on että eri porukoiden ja ihmisten diskriminointi täytyy lopettaa”, joka tarkoittaa suorasanaisesti että tiedän ylilyöntejä sattuneen kaikkien osapuolten välillä ja niistä olisi syytä tehdä loppu.
Ja tässä tekstissä tuntuu yli 50% olevan henkilökohtaisuuksia, valheita tai asiavirheitä, joten ei liene ihme jos samalla tavoin vastineessani itse pointeille olen varannut vain 1/3 kirjoitelmani mitasta, kun muu tila on kulunut em. asioiden oikaisemiseen.
Lmmz:
“1. Asioista ei anneta välitöntä palautetta suoraan Kyuulle sillä hetkellä kun Kyuu on ne esittänyt, vaan kitistään joskus pitkän ajan kuluttua jälkeenpäin.”
Jos mietin esimerkiksi tuttuja foorumiylilyöntejä minun ja Videodivarin tapauksessa, molemmilla kerroilla asioita yritettiin selvittää nimenomaan saman tien heti Eturautin itsensä kanssa. Hän kuitenkin osoitti, että asioiden hoitaminen on täysin mahdotonta. Viite:
http://au.aniki.fi/viewtopic.php?t=125&postdays=0&postorder=asc&start=15
Tapaus on erityisen törkeä, suoranainen hyökkäys jopa animea kohtaan Suomessa. Useat henkilöt, ja Videodivari itse, pyytää todisteita rikosväitteille, mutta niitä ei saada. Kirsikkana kakussa väitteet uudistetaan myöhemmin:
http://au.aniki.fi/viewtopic.php?t=966
(Samanaikaisesti on oikeasti vahvat perusteet epäillä, että muutamat nimeltämainitsemattomat Animeunionin hyväksymät ja tukemat yritykset myyvät piraattituotteita aivan vapaasti.)
Minun tapauksestani:
http://au.aniki.fi/viewtopic.php?t=673
Asian selvittely-yritys ei johtanut oikein mihinkään: meihin kohdistuneita rikosväitteitä ei suostuttu yksilöimään vaan ne uusittiin jatkuvasti epämääräisinä. Ymmärrän, että AU:n porukoita vituttaa, että ensimmäinen Suomen TV:ssä alkuperäiskielellä esitettävä animesarja esitetään jonkun muun kuin heidän ansiostaan….. Mutta kun meitä sattui kiinnostamaan itse anime, eikä jäykkä yhdistystoiminta, hoidimme itse asiaa suoraan. Mielestäni tämän, asioiden tekemisen, pitäisi olla yleisemminkin arvostettua.
“3. Kritiikistä jää puuttumaan se parannusehdotus, että miten asia olisi pitänyt hoitaa (paitsi rivien välistä luettava ilman Kyuuta).”
Parannusehdotus: jos Kyuu Eturautti ei kykene ottamaan vastuuta sanoistaan ja pitämään näppejä erossa toisten ihmisten julkisesta nöyryyttämisestä “rikollisiksi”, hänen ei tulisi ottaa kantaa etenkään Hidoin, Animeunionin tai minkään muunkaan vastaavan entiteetin nimissä, kuten tapana on ollut. Mielestäni jonkun satunnaisen freelancerin katkera tilitys (omissa nimissään) Kyuun nimestä ja identiteettikriisistä on kertaluokkaa vähemmän tuomittavaa, joskin eittämättä hyvin vittumaista Kyuulle ja hänen ystävilleen.
Myös eräs epäkohta Kyuun toiminnassa on se, että hän on de facto Animeunionin tiedottaja. Jos media haluaa haastattelun, mangakustantaja tietoa tai tapahtumajärjestäjä apua, otetaan yhteyttä Kyuuhun. En tiedä, onko tämä Kyuun itse itselleen antama asema vai ei, mutta esimerkiksi media-haastatteluita varten voisi olla joku sellainen tiedottaja, joka tietää kertoa, että animen syvin idea on jokin muukin kuin yaoi ja että animeharrastus on jotain muutakin kuin Animeunionin jäsenyhdistyksiin kuuluminen.
Toisin sanoen metatoiminnalle annetaan liikaa painoa niin todellisuudessa kuin julkisuuskuvassakin.
Animeunionin pitäisi mm. hyväksyä se, että myös muut tahot kuin Animeunioni voi olla kiinnostunut tekemään jotakin mangan ja animen hyväksi Suomessa. Yhteistyökanava on hyvä olla olemassa, mutta nyt siihen yritetään ja halutaan pakottaa.
On huvittavaa, kuinka paljon olen törmännyt animeharrastuksen tilan ongelmiin Suomessa siihen nähden, miten vähän olen ollut tekemisissä asioiden kanssa. En väitä, että koko homma olisi yhtä ainoaa epäkohtaa, mutta epäkohtia ja ongelmia voisi antaa paremmin anteeksi, jos näkisi vastapainoksi myös jotain meriittejä. Conien järjestäminen on toki iso meriitti sellaisenaan, mutta miksi en tule siitä tyytyväiseksi, on aivan oma lukunsa……
antti piste alhonen ät tut piste fi.
hrst, uskallan veikata että tästä blogista ei olisi nostettu niin isoa meteliä jos se ei sisältäisi niin paljon kirjaimellista hölynpölyä. Kuten jo olemme Hidoin hallituksessa vastineen tehneet tälle tekstille niin toistan kuitenkin, että tämä Tsubasan kertoma “huhu” oli pötyä: Kyuu ei ole aiheuttanut minkäänlaisia sotkuja vaan päinvastoin auttanut meitä, eikä Kyuuta ole erotettu hallituksestakaan. Jos täällä oltaisiin edes faktoissa niin ehkä tätä tekstiä ei pidettäisi niin ylilyövänä.
hrst: Uh, olinkin jo autuaasti unohtanut nuo Videodivari- ja Digimon-jupakat, ehkäpä näin myös monet muutkin. Mutta ymmärrän toisaalta jos Kyuun puolesta noihin halutaan jotakin viimeistä kommenttia, eri asia sitten mahtaako sitä koskaan tulla, vai jäävätkö sotakirveet hautaamatta jatkossakin…
Tuosta tiedottajaroolista: on totta, että Kyuu on ollut usein julkisuudessa esiintymässä tämän harrastuksen keulakuvana, ja se on (ollut) ihan oikea ongelma. Kuitenkin viime aikoina on haastateltu huomattavaa määrää muitakin harrastajia, esim. vaikkapa SubTV:n Otaku-ohjelmassa tai lehtijutuissa viime aikoina. Tämä ongelma tuntuukin minusta jo osin taakse jääneeltä, en ainakaan muista, että Kyuu olisi viime aikoina Hidoin nimissä kauheasti esiintynyt, eikä AU:nkaan. AU:sta tosin on saatettu jossakin kohtaa yleisesti mainita, ja silloin vähän nurinkurisesti ja byrokratialähtöisesti (vrt. Animelehden/Japan Popin kotimaan katsaukset/pohjantähdet).
Väittisin siis että harrastuksesta yleensä nykyään osaavat kertoa (ja toimittajat kysyä) muiltakin, mutta yhteisötoiminnassa korostetaan liikaa vanhaa AU-ideaalin “perusta yhdistys” -mallia, joka saattaa olla kovin kankea nuoremmille harrastajille ja tuntuu siksi etäiseltä. Toisaalta taas yhdistystä ei ole olemassa juuri niissä paikoissa, joissa sellaiselle eniten tarvetta olisi, eli lähinnä Animeconin taustalla tai AU:n kattojärjestönä yhteisiä asioita hoitamassa.
Tästä samasta aiheesta puhuttiin laajalti 2006 kesällä Lahden Bakanaaleissa, valitettavasti vasta pikkutunneilla virallisen ohjelman jälkeen, eikä siitä taida siksi juurikaan dokumentteja olla. Silloin kuitenkin keskustelu tyssäsi muistaakseni kahteen seikkaan:
1. Miten saada toimittajat kyselemään muiltakin kuin aina siltä samalta henkilöltä, jolta on ennenkin kyselty?
2. …Paitsi tyrkyttäytymällä itse spontaanisti kertomaan asioista ja sitten ollaankin äkkiä menossa kalifiksi kalifin paikalle.
Joka tapauksessa ihan hyviä pointteja nyt kun se asia on ehkä vähitellen saatu kaivettua esille sieltä loan alta. Toivoisin, että tässä joskus lähitulevaisuudessa aikana tapahtuu ainakin kolme asiaa, jotka ehkä vähän parantavat suomalaisen animefandomin kenttää (ja aion itse toki koittaa näitä edesauttaa jos en muulla niin julkisen keskustelun ylläpidolla):
1. AU:n viralliset tahot eli yhdistysten hallitukset heräilevät ja pitävät virallisen kokouksen pitkästä aikaa. Samalla AU voisi pohtia kriittisesti omaa asemaansa ja käytäntöjään nykymaailmassa ja suhdetta harrastajakenttään kokonaisuutena.
2. AU:sta nykyään aika irralliset Aniki-foorumit (joita pyörittää Kyuun & co. B2 ry sekä ryhmä vapaaehtoisia) tekevät selvän pesäeron Animeunioniin, ts. hyväksytään ja todetaan että foorumit eivät ole enää vuosiin olleet millään tavalla AU:n jäsenyhdistysten yhteistyön manifestoituma, vaan ihan oma nettisaittinsa, joka pyörii oman porukkansa voimin ja sen tekemillä ehdoilla.
3. Saadaan perustettua Animecon ry, joka rupeaa vakavasti pohtimaan Animecon-tapahtumien tulevaisuutta puhtaalta pöydältä viimeistään 2009 Finnconin jälkeen (koska 2009 conia on tähän asti järjestetty yhteisellä conitealla, en lähtisi sooloilemaan tähän väliin). Perustamiskokous voinee sitten keskustella keskenään siitä, ketä yhdistyksen toimijoiksi valitaan ja ketä ei valita. Minulla ei ole ambitioita ruveta Animeconien pääjehuksi, sen sijaan kylläkin haluan muutosta siihen, että asioihin saataisiin jatkuvuutta ja kritiikki osuisi paremmin kohteeseen.
hrstltä vielä toivoisin vähän yksilöintiä noista “epäkohdista ja ongelmista”, viittatko nyt juurikin Kyuun tekemisiin, vai kuka/ketkä on epäonnistunut missä, ja miten näkisit asian paremmin hoidettavan?
Sen verran pitää Kyuun puolesta sanoa, että toisin kuin nykyään vuonna 2003 tuollainen näkökanta nettiadresseja kohtaan ehkä oli jossain määrin perusteltukin. Esitettyjen todisteiden sivuuttaminen egonsuojelusyistä sen sijaan ei kieli mistään muusta kuin – aivan – neuvottelukyvyttömyydestä ja taipumuksesta kieltää oma väärässolonsa. Kappas vain.
Harmillista, että Sandi ei oikein saanut otetta ironisista godwinilaisuuksistani. Henkilökohtaisten syytöksien kumoamisen ohessa hän kuitenkin tajusi myös myöntää että minulla on tässä kirjoituksessa myös Aikuisten Oikeita pointteja, mikä on hyvä asia: nyt kun ihmisten huomio on kiinnitetty tarvittaisiin enää keskustelua niistä. Tämän postauksen kommenteissa se ei todennäköisesti tietenkään onnistu (vaikka Lmmz pontevasti yrittääkin), mutta jatkossa tilanne on varmasti toinen nyt kun kissa on saatu nostettua pöydälle.
Ja se kaiken alla piilevä asiahan tosiaan oli se, että se että joku on tehnyt harrastajakunnan eteen paljon hyvää ei ole mikään peruste sille että häneltä pitäisi sietää mitä vain höperehtimistä. Etenkään kun päästään siihen pisteeseen, että hänestä tuntuu olevan melkeinpä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ja mitä nimimerkin käyttöön tulee – oikea nimeni löytyy esimerkiksi miltä tahansa tämän sivuston kolmesta yhteystietosivusta. Oma-aloitteisuutta saa käyttää.
Lmmz:
“hrstltä vielä toivoisin vähän yksilöintiä noista “epäkohdista ja ongelmista”, viittatko nyt juurikin Kyuun tekemisiin, vai kuka/ketkä on epäonnistunut missä, ja miten näkisit asian paremmin hoidettavan?”
Viittaan lähinnä Animeunionin ehdottomasti merkittävimpään entiteettiin, Animecon-tapahtumaan. Tapahtuma on mielestäni ohjelmaltaan – ja osittain järjestelyltäänkin – kelvoton. Tsubasalla on tästäkin ovela kirjoitus. Vaikka olenkin hänen kanssaan eri mieltä monesta asiasta, on hienoa lukea tolkullisen ihmisen näkökantaa aiheesta. En jaksa ruveta kaikkea erittelemään, koska kirjoituksesta tulisi pitkä, mutta mainittakoon pahimpina ongelmina tapahtuman nimen mukaisen anime-aiheisen ohjelman puute, niiden harvojen animeohjelmien vetäjien totaalinen kyvyttömyys tajuta aiheestaan yhtään mitään (voin tarvittaessa eritellä) sekä järjestelyjen virheet (viime Helsingin-coni olisi ollut katastrofi, jos sää olisi ollut huonompi, eli onnistui vain tuurilla; Jyväskylän-coni oli järjestetty huomattavan hyvin). Ihmiset pitävät Animeconista, koska se on Suomen suurin miitti. Ohjelmatarjonnan takia siellä harva käy, ja tämä asiantila voisi olla myös aivan toisin.
hrst: Erittele ihmeessä. Koska coneja tähän asti ainakin ovat järjestäneet joka vuosi enemmän tai vähemmän eri ihmiset, niin palaute ei aina mene perille. Tästä nyt ainakin sen lukenee muutama tämän ja ensi vuoden conia järjestävä, ja toteuttamiskelpoiset ideat varmasti ovat aina tervetulleita. Tietysti kolikon kääntöpuoli on se, että jos jotakin ei tehdä/tehty/tehtiin tavalla X, niin siihen kyllä on yleensä ollut ihan oikeitakin syitä eikä vain kyvyttömyyttä tai virheitä taustalla.
Tila-asiaa on puitu niin moneen kertaan muualla, etten sitä vedä tähän. Näillä näkymin 2008 ja 2009 coneilla on toivottavasti riittävät tilat, 2010 puolestaan on sitten ihan asia erikseen, sen järjestelyihin nyt lienee vielä hyvä tilaisuus vaikuttaa. Animenäytöksissä taas minun pointtini ei ole tekijänoikeuskohkaus tai/eli teosten saatavuus (joka kuitenkin on ihan relevantti ongelma), vaan sellainen maanläheisempi huomio, että nykyisellä animen saatavuudella aika monet voivat sitä ihan kotonakin katsoa tarpeekseen. Conin aika halutaan käyttää johonkin “erilaiseen”, olkoon se sitten vain yleistä miittimistä tai puheohjelman seuraamista. Tietty jotkut harvinaisemmat klassikot voisivat olla ihan näytännön arvoistakin.
Mutta siinä toki on hyvä huomio, että animesta itsestään on ollut aika vähän ohjelmia ja ne vetävät usein samat naamat. “Totaalinen kyvyttömyys tajuta aiheestaan yhtään mitään” on aika kova syytös silti, se kannattaisi vaikka henkilöidä ja perustella vähän paremmin.
Animeconin ohjelmassa kuulemma on tänä vuonna vielä hyvin tilaa, mielellään sinne varmasti otetaan uusiakin ohjelmanumeroita vastaan kunhan niille vain löytyy tekijätkin. Harvassa vain tuntuu olevan henkilöt, jotka haluavat nähdä vaivaa esityksen takia, uskaltautua lavalle puhumaan ja sitten vielä pitäisi jotain aiheesta tietääkin…
Erittelisit nyt vaikka edes sen verran, että mitkä ovat mielestäsi olleet viime coneissa hyviä ohjelmanumeroita ja mitkä taas huonoja? Aina parempi jos saadaan perustelujakin.
Ja edelleen, Animeunioni ei järjestä Animeconia.
Kyllä se AU semi-virallisesti oli järjestäjävastuussa vuoden 2004 conissa, ja vielä 2006 käytännössäkin. 2007 Jyväskyläläiset tekivät ilmesiesti suurimman työn itse, käyttäen jonkin verran ulkopuolista apua.
2007 ja 2008 voidaan ehkä jo jossain määrin sanoa, että coniteassa ei istu mitään AU-entiteettiä, vaan lähinnä tapahtuman järjestämisestä kiinnostuneita yksilöitä. Toisaalta itse ohjelman järjestämiseen toivotaan jatkossakin koko scenen apua. Mutta kyllä… historiassa on käytetty lausetta: “Suomen Animeunioni järjestää Animeconin”
Minun mielestäni on varsin luonnollista, että conit näyttävät tekijöiltään. Toisin sanoen tapahtumat ovat varmasti osittain amatöörimäisiä, koska toteuttajatkin ovat harrastajia. Yllättäen tapahtumien järjesttäjäksi ei ole varaa hankkia konsultteja tai vastaavia. Myöskin ohjelma syntyy tapahtumaa järjestävien ihmisten mielenkiinnon ja osaamisen puitteissa.
Siis, mikäli haluaa omannäköistään ohjelmaa coneihin, kannattaa ehkä harkita osallistumista järjestelyihin. Tiedän, että esim. hrst ei ole mikään ihan perusjannu (enkä tarkoita mitään negatiivista), ja että moni ei näe asioita hänen kannaltaan. Täten hänen olisi syytä ottaa ohjia omiin käsiinsä, koska hänellä on näkemystä esimerkiksi animesta (ei vain viihteenä vaan ehkä jopa taiteena). Toisin sanoen mukaan vaan, tekemään coni-ohjelmaa!
Tsubasale voin sanoa vielä sen verran, että mikäli edes pahoittelisitte kirjoittamianne asiattomuuksia, teidät saatettaisiin ottaa vakavasti. Nythän keskustelu on jo siirtynyt itse asiaan, mutta henkilökohtaisesti pidän teidän näkemyksiänne silti varsin merkityksettöminä, sillä vaikuttaa siltä, että teiltä puuttuu tietty sivistyksen taso.
Lmmz; huomasithan toki ettei hrst missään vaiheessa puhunut animenäytöksistä vaan vain animeaiheisesta ohjelmasta. Emmeköhän ole kaikki sama mieltä siitä, etteivät edelliset palvelisi mitään tarkoitusta.
Jännää joka tapauksessa, että asiasta puhuttaessa sanotaan aina ohjelmanjärjestäjäksitarjoutumismahdollisuuksia mainostettaneen. Itse en muista nähneeni tällaista juuri missään, kaikkein vähiten tapahtumien sivustoilla… kenties syy tarjokkaiden vähäisyyteen on siinä, että lauseesta “tule mukaan järjestämään conia” ihmisille tullee ensiksi mieleen narikan tiskin takana istuminen?
VP; minunkin on eittämättä hieman hankalaa ottaa vakavasti ihmisiä jotka eivät osaa etsiä yhteystietosivua eivätkä kirjoittaa kunnollista suomea. Lisäsin kuitenkin pahoittelut, vaikken kylläkään ymmärrä mitä virkaa niillä on kirjoituksessa, jonka tarkoitus on joka tapauksessa loukata.
Lmmz: Okay, eritellään lyhyesti.
Animeconin ongelma on se, että animeaiheisen ohjelman määrä on vähäinen. Pääpaino on välillisesti tai monen mutkan kautta animeen liittyvissä ohjelmissa, kaiken maailman parapara-jrock-ganguroissa (evvk – varmasti ihan kiinnostavia asioita mutta kuuluisivat sivuosaan ANIMEcon nimisessä tapahtumassa). Muutamia animeohjelmia kuitenkin on:
Animeohjelmia on järjestämässä pääosin Jari Lehtinen, Jussi Nikander ja Janne Kemppi. Jari Lehtinen on mielestäni ainoa tolkuissaan oleva ihminen, jolla on järkevää asiaa sanottavanaan – siitäkin huolimatta, että en ole kaikista asioista hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta mielipiteitähän tähän maailmaan kyllä sopii! Yhden jarilehtisen samoja juttuja ei niiden hyvyydestä huolimatta jaksaisi vain aina vaan lukea ja kuunnella vuodesta toiseen.
Mitä tulee Kemppiin ja Nikanderiin, ongelma ei suinkaan ole Piiraisen viittaamassa amatööriydessä – päin vastoin. Ymmärrän oikein hyvin, ettei conissa nähdä mitään oikeaa “asiantuntijaa” ja harrastajanäkökulma onkin mitä oivallisin harrastajayleisölle. Tämä parivaljakko vaan yrittää esittää olevansa jonkin sortin asiantuntijoita. Tämän roolin voisi heille suoda, jos he olisivat edes jonkin verran kärryillä siitä, mistä animessa on kyse.
Kempin ja Nikanderin ohjelmathan ovatkin varsinaisia yleisönviihdytys-huumoripläjäyksiä, ja siinä ne onnistuvatkin. Yleisöllä on hauskaa. Itse ainakin nauran yleisön mukana ihmetellen että “MITÄ VITTUA” ja luulen tämän olevan aika monen muunkin reaktio. Viime Ysiviisfemmassa yleisöstä joku puuttuikin yhteen räikeimmistä wtf-bullshit-jutuista.
Jos ei ymmärrä, ei ole pakko esittää ymmärtävänsä.
Kemppi on lukenut aihetta ja osaa selostaa historiaa, mutta sitten kun alkaa hänen oma analyysinsä, mopo karkaa käsistä joihinkin ihan toisiin sfääreihin. Analyysi kohdistuu kaikkein pinnallisimpaan pintaan ja loppuklausuuli on jotakuinkin: tää anime ja manga on pinnallista paskaviihdettä mutta juuri siksi minä siitä tykkäänkin.
Nikander taas vaikuttaa – tai ainakin haluaa antaa tällaisen kuvan itsestään – suoranaiselta animevihaajalta, samoin inhimillisyyden ja humaaniuden vihaajalta. Scifi-aiheiset avaruusanimet kelpaavat, kunhan ne on realistisesti tehty konffattavine avaruuspukuineen, mutta ihmisistä, paikoista, miljöistä kertovat ja yleisesti mielenkiintoiselta näyttävät sarjat tuomitaan alimpaan helvettiin täytenä paskana. (Tätä tuetaan animaation laatuun kohdistuvalla arvioinnilla – ikään kuin tuotannossa olevan rahan vähyys myös jotenkin merkitsisi paskuutta automaattisesti – minusta asia on joissain tapauksissa jopa toisin päin!)
Anime on laaja-alaisin ilmiö mihin olen koskaan törmännyt ja sarjoja voi tulkita äärimmäisen monella eri tavalla. En väitä, että oma tapani tulkita asioita olisi ainoa oikea; mutta keskeistä Kemppi-Nikanderin tulkinnoissa on ahdasmielisyys, _ovien sulkeminen_ niiden avaamisen asemesta. He eivät anna pienintäkään mahdollisuutta ajatukselle: “ehkäpä minä en ymmärrä tätä teosta” tai “ehkäpä tälle teokselle voisi antaa mahdollisuuden”. Ehkäpä teosta voisi ymmärtää monellakin eri tavalla!
Ovien sulkeminen on vain suomalaisessa yhteiskunnassa niin tyypillistä: avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus on perseestä, on kivampi tuomita kuin ymmärtää. Kuitenkaan minusta ei ole mitään suurempia iloja kuin ymmärtää jokin psykologinen, humaani asia, kuten jokin animesarja. Tai loppujen lopuksi sitä ei tarvitse edes tietoisesti ymmärtää: tavallinen animenkatsoja kokee NAUTTIVANSA sarjasta, viihtyvänsä sen parissa, koska sarja on hyvä ja koska se alitajuisesti kutkuttelee määrättyjä asioita. Tällaista ajattelutapaa kaipaisin animeaiheisten ohjelmien pitäjiltä ennemmin kuin sitä että “anime on perseestä, keksisköhän niistä jonkun hyvänkin puolen kuten realistiset avaruuspuvut”.
95% huonoa animea on jo sinällään surkuhupaisa ohjelmaotsikko ollessaan lähes ainoita anime-aiheisia ohjelmia Animecon-tapahtumassa. Olen ollut kummallakin kerralla paikalla ja molemmilla kerroilla monet esitetyt pätkät todella herättivät rehellistä mielenkiintoa, itse asiassa paljon enemmän kuin hyvänä esitetyt viisi prosenttia. Latasin ja katsoin Ysiviisfemman innoittamana To Heart -sarjan, joka haukuttiin alimpaan maanrakoon, ja pidin sitä miellyttävänä, mukavana sarjana, joka kertoo ihmisten arkipäiväisestä elämästä ja suhteista, ei kovin syvällisesti mutta ei aivan pinnallisestikaan. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta jos joku tuntuu aivan paskalta, se voi tarkoittaa myös sitä, ettei sitä itse ymmärrä!
Ymmärrän kyllä 95/5-tapahtumaan liittyvän “disclaimerin”: että ohjelmanumeron idea onkin nimenomaan humoristisesti haukkua eikä sitä tule ottaa vakavasti. Ylimääräisenä huumoriohjelmana tällainen sopisikin ovelasti joukkoon, mutta kun se kuvastaa pitäjiensä ajatusmaailmaa ikävän hyvin ja samat henkilöt pitävät ne lähestulkoon ainoat, harvat animeaiheiset ohjelmat…
Tässäpä tätä, vähän kohdistettuna tiettyihin henkilöihin. Ennemmin haluaisin, että paikalla olisi laajempaa näkemystä, kuin lynkata heitä, mutta ongelma on juuri kiinnostavien puhujien puutteessa.
Tsubasa: “huomasithan toki ettei hrst missään vaiheessa puhunut animenäytöksistä vaan vain animeaiheisesta ohjelmasta. Emmeköhän ole kaikki sama mieltä siitä, etteivät edelliset palvelisi mitään tarkoitusta.”
Joo, itse asiassa minusta animenäytöksenkin tulisi olla osa conia. Jostain syystä ihmiset ajattelevat sitä vain sellaisesta näkökulmasta, että animenäytös tarkoittaa sitä että jossain salissa pyöritetään videotykillä jonkin sarjan jaksoja putkeen tietyn ajan – tässä ei tosiaan ole järkeä ja sikäli olen samaa mieltä sen kanssa mitä kirjoitat conia käsittelevässä blogikirjoituksessasi animenäytöksistä. Mutta anime-elokuviakin on valtavasti ja ei ole pakko näyttää sitä mainstream-kamaa, mitä ihmiset muutenkin katsovat. Ennen kaikkea näytöksessä hyvää olisi se, että se tarjoaisi _animesta kiinnostuneille_ ei-animefaneille todellisen animekokemuksen.
Verratkaa: mitä elokuvafestareilla tehdään? – Esitetään elokuvia! Ei tämä ole mahdoton ajatus, vaikka elokuvia voi nähdä kotonakin tai muualla teatterissa milloin vain.
Mielestäni kun animen ydin on siinä animessa eikä paraparajrockissa, ja _erittäin suotavaa_ olisi saada myös nk. elokuvaharrastajat ja nk. tavalliset ihmiset kiinnostumaan nimenomaan animesta! Jrock-parapara-cosplay-amv:istä heitä ei saa kiinnostumaan. Muualla maailmassa ja Euroopassa anime on ihan yleinen ihmisten juttu, Suomessa ei.
Esim. kuulemani mukaan Suomen Japanin-suurlähetystöllä on ollut Galaxy Express 999 -elokuvan 16mm printit joita on lainattu joihinkin tapahtumiin…
Tässäpä oli joitain ajatuksia sekavasti esitettynä…
Viimeksi näin Galaxy Express 999:n viime syksynä Suomen Elokuva-arkiston Orionissa. Katsoisin sen kyllä isolta ruudulta mielelläni kolmannenkin kerran mieluummin kuin animemusiikkivideoita. Arcadia of My Youthia ja Space Firebird 2772:sta ja joitakin muita leffoja on näytetty myös joinakin vuosina festareilla ja ilmaisnäytöksissä, viimeksi mainittua viime vuonna Orionissa SEAn anime-esityssarjassa.
Joo, kävin kanssa katsomassa Suomen Elokuva-arkistolla Galaxy Express 999:n (samoin kuin mainitsemasi Avaruuden tulilinnun). (Oli vieläpä aivan uusi englanniksi tekstitetty 35 mm printti, joten siitä on sellainenkin Suomessa…) Se oli kyllä mahtava elokuva, suorastaan erinomainen ja hirveän universaali ihmiskuvaus joka sopii kaikille – eikä vaadi mitään otaku-statusta tai “animefaniutta” mikä nyt tuntuu Suomessa olevan pääpointti. Erinomainen tavallisen ihmisen filmi.
Niin pienenä lisähuomiona että mitään noista GE999:n, Captain Harlock in Argadian jne. printeistä tuskin on Suomessa vaan ne lienee saatu Japanista lainaksi, ilmeisesti suurlähetystön kautta. Ja Avaruuden tulilintu Ruotsista.
Olisi hauska nähdä esimerkiksi tällainen elokuvaesitys, mieluummin joku tällainen Suomessa harvemmin valkokankaalla nähty teos kuin joku normiteattereissa jo pyörinyt Miyazaki, jonka jälkeen siitä olisi ns. panelikeskustelu. Tällöin yleisölläkin olisi 100% varmasti oma käsitys siitä, mistä puhutaan ja mahdollisuus osallistuakin.
Tsubasa:
(Lisätty kesken kommentin kirjoittamisen: En tiedä, onko tämän viestin kirjoittaminen fiksu idea – “don’t feed the trolls” on hyvä periaate. Mutta kirjoitetaan nyt, kun kerran aloitinkin.)
Harmillista, että Sandi ei oikein saanut otetta ironisista godwinilaisuuksistani. Henkilökohtaisten syytöksien kumoamisen ohessa hän kuitenkin tajusi myös myöntää että minulla on tässä kirjoituksessa myös Aikuisten Oikeita pointteja, mikä on hyvä asia: nyt kun ihmisten huomio on kiinnitetty tarvittaisiin enää keskustelua niistä.
Niin, no. Jos tässä oltaisiin menty edes vähän asialliselle linjalle ja jätetty alusta pois ne täydelliset asiattomuudet, niin kritiikki olisi saattanut tehotakin. Mutta jos kerran oli pakko lähteä liikkeelle “ärsytetään nyt mahdollisimman montaa”-asenteella niin ihmekös tuo että ihmisten reaktiot ovat mitä ovat. Vaikka antaahan se toki tilaisuuden leikkiä muita parempaa kun ne epäkelvot sinnisontiaiset menevät ärsyyntymään asiattomuuksista ja asiavirheistä – postauksen kirjoittaja oli varmasti tarpeeksi älykäs tietääkseen saavansa tämän reaktion aikaan, ja valitsi sen ennemmin kuin hyödyllisen dialogin.
Provokaatio voi olla tehokas retorinen keino, mutta on eri asia sanoa että juutalaiset ovat käyttäneet jo tarpeeksi hyväkseen holokaustin tuottamia sympatioita kuin että juutalaiset ovat saastaisia hyväksikäyttäviä sikoja joiden olisi pitänytkin kuolla keskitysleireille. Näin hivenen kärjistääkseni.
En kiistä etteikö osa pointeista olisi ollut valideja, ja nanime.net -tapaus vaikuttaa ylilyöntiydessään täysin absurdilta. Mutta kuten Sandi hyvässä vastineessaan totesikin, käytetty argumentointitapa on mahdollisimman ikävä ja vain lisää pahaa verta Suomen animeskeneen. Ehkä tarkoituksena oli saada kritiikille lisää yleisöä, mutta tämä tuntuu kovasti kyseenalaiselta motiivilta – aihe olisi varmasti vetänyt runsaasti kävijöitä jo itsessään.
“Tahdon vain liekkisotaa”-vaikutelmaa lisäävät ympäripyöreän väistelevät vastaukset Maunon vastakritiikkiin – implisiittinen AU-toimijaksi niputtaminen kuitataan lopulta sanoilla “takapirun maineesta on vaikea päästä irti”. “Mitä pahaa sitten olen mennyt möläyttämään?” kysymykseen ei tule vastausta. Anteeksipyyntö tai relevantin kuvankaappauksen muokkaaminen, jos kerran viestin kirjoittajalla ei ole esittää mututuntumaa parempia perusteita jonkun luokittelemiseen AU:n aktiiviksi, ei näemmä käynyt mielessä?
Kaikkein suurimpana kysymyksenä pitäisin kuitenkin sitä, miksei kirjoittaja ole lähtenyt mukaan vaikuttamaan AU:n toimintaan ja politiikkaan mikäli sitä näin ongelmallisena pitää. Ei sitä varten tarvitse edes olla minkään yhdistyksen hallituksessa – minäkin olen tuonut AU:n konteksteissa esiin kantojani ihan yksityishenkilönä, ilman minkään yhdistyksen sanktiota. Yhdistykset ne päätökset lopulta hyväksyvät, mutta niiden edustajien päät voi kyllä ylipuhua hyvillä argumenteilla. En kuitenkaan muista nähneeni Tsubasaa yhdessäkään niistä AU:n kokouksista joissa olen ollut, edes niissä sähköposti/irkkivarianteissa. Niissä saisi oikeasti vaikutettuakin.
hrst:
Myönnän suoraan, etten oikein ymmärrä kritiikkiäsi. Nikanderin & Kempin ohjelmanumerot tuntuvat mielestäsi olevan kovin suuri ongelma: yleisöllä on hauskaa, mutta Nikanderin omaksuma show-persoona on paha ongelma? Ei kai se ole herrojen vika jos heidän ohjelmanumeronsa on suosittu ja sitä varten pitää vähän esittää nirppanokkaista elitistiä? Ei kyse ole pitäjien ahdasmielisyydestä, vaan siitä että sellainen kuuluu ohjelmanumeron henkeen. Etenkin kun itse vielä myönnät että yleisö pitää, niin ongelmakohtaa on kovin vaikea hahmottaa.
En jaksa (ainakaan vielä) muuten kommentoida, mutta toivon kovasti näkeväni jossain tulevassa conissa jotain ohjelmaa hrst:ilta. Vaikka jotain “Piileviä Helmiä” -tyyppistä, kerro mitä kaikkea nerokasta ihmiset ovat missanneet.
Xuenay: Taisi mennä tosiaan pointtini ohi, luepas tarkemmin uudestaan. Kuten sanottu, ei ole Nikanderin ja Kempin vika, että heidän ohjelmissaan käydään – itsekin käyn – ja kyllä heillä on oikeus tehdä hupinumeroita joiden sisältö on bullshittiä. Vaan ongelma on se, että tämä on jokseenkin _ainoa_ tarjolla oleva anime-ohjelma. Ongelma on siis siinä, että muu animeohjelma puuttuu, ei sinänsä siinä, etteikö tuollaisia ohjelmia saisi olla.
Mitä taas Amoeban ehdotukseen tulee, niin voihan sitä joskus harkita – en vain oikein ole omiani esitelmöimään suurelle yleisölle, vaikka pienelle, puolitutulle yleisölle esitelmöinkin suurella nautinnolla :-).
Mutta en puhu pelkästään konkreettisesta ohjelmasisällöstä vaan yleisestä ilmapiiristä. Minusta tuntuu vähän siltä kuin animen sisällöstä – itse animesta – puhuminen olisi melkein kuin taistelemista tuulimyllyjä vastaan. Ei sinänsä, teen sitäkin mieluusti, mutta kaipaisin sellasta ihan tavallista animeharrastamista Suomeen enemmän, ja telkkariin esim. ihan tavallisia lapsille suunnattuja laadukkaita animesarjoja joita muualla Euroopassakin on nähty, vrt. Cardcaptor Sakura. (Siinä missä monessa muussa maassa 80-90-lukujen taitteen tienoilla Kimagure Orange Roadit ja kumppanit pyörivät televisiossa kaikkien lasten ja nuorten kasvattajina, täällä Suomessa meillä oli vain hirveän suppeat VHS-markkinat muutamine jaksoineen Superperhettä.)
Toistan tässä nyt sen mitä irkissä juuri joillekin höpisin: mielestäni joskus 2003-2004 aikoihin näytti siltä, että on syntymässä uusi animesukupolvi Suomeen. Teinit katselivat kaikenlaista ihan tavallista animea – olkoon sitten vaikka Narutoa, Cardcaptor Sakuraa, Tokyo Mew Mewtä, Fullmetal Alchemisteja ja ties mitä. Tällöin Animeunionin ja sen Animecon-tapahtuman olisi ehdottomasti pitänyt tarttua tähän nimenomaan nousevaan ANIMEharrastuksen tilaan. Sen sijaan minusta näyttää siltä että enemminkin pyrittiin kilpailemaan parapara- jrock- gosurori- blaa blaa puolella ja selvästi hirveän monelle animesta kiinnostuneelle tarjottiin looginen kasvuväylä: nyt animefani, seuraava askel j-kulttuuriharrastaja – ja sitten anime voidaan unohtaakin. Tämä on mielestäni näkynyt hirveän paljon kahdessa viime Animeconissa.
Anime on ikään kuin unohtunut huippukautensa 2003-2004 jälkeen Suomessa – manga tosin on lyönyt läpi ja säilyttänyt asemansa paremmin. Toivoisin animesta nimenomaan tavallisten ihmisten juttua, koska animella on niin paljon annettavaa ihmisille.
Tästä provosoinnista vielä, että se on tuskin paras tapa keskustella asianosaisten kanssa mutta sen sijaan kerätä omaa joukkoa joka jakaa samankaltaisia mielipiteitä.
Tuntuu myös että Suomessa ihan reaalisen animeharrastajan löytäminen on kiven alla, suurehko osa on ensisijaisesti MANGAharrastajia joiden keskuudessa animea väheksytään. Analyyttinen käsitteleminen ymmärretään niin että arvostellaan jatkuvasti animea siitä että se pelaa animen säännöillä. Tilanne on niin surkea että on oikeasti mukava kuulla joltakulta esim. syväliinen analyysi “sehän oli ihan hyvä”. Hitto vieköön ei se anime ole kuin yksi elokuvan tekninen alalaji, miksei siitä voi jutella samalla tapaa kuin elokuvasta.
Xuenay; ei sillä että olisin yllättynyt artikkelin saamista reaktioista. Tähänhän sillä loppujen lopuksi pyrinkin; aiheuttamaan mahdollisimman suuren loiskahduksen. Järkevä argumentointi ei minun kohdallani ole AUn suuntaan koskaan tehonnut, joten lähdin nyt siitä oletuksesta että voin huoletta uhrata oman uskottavuuteni ja jättää rakentavan keskustelun niille joiden huomion se herättää.
Mitä taas konkreettiseen politikointiin osallistumiseen tulee… oikein hyvä kysymys. Osittain kyseessä on ehkä PR-valinta, sillä monissa piireissä joissa liikun Animeunioni on jonkinasteinen kirosana. Toisaalta taas koko organisaatiosta huokuu ulospäin luotaantyöntävää byrokraattisuutta, jonka uumeniin tavallisella harrastajalla ei tunnu olevan asiaa. Mutta kenties minun pitäisi.
Myönnän etten ollut tietoinen Maunon viimeaikaisesta vetäytymisestä AUn toiminnasta, koska asiasta ei tosiaan ole kauheasti toitoteltu. Mutta mitä järkeä olisi pyytää anteeksi ihmiseltä, josta ei mielipide-erojen vuoksi pidä ja jota haluaa loukata?
Mutta mitä järkeä olisi pyytää anteeksi ihmiseltä, josta ei mielipide-erojen vuoksi pidä ja jota haluaa loukata?
. . .
Jos tuota pitää kysyä, niin ei taida mikään vastaus auttaa.
Nuo hrstin kommentit nyt vaan niin soittelevat sydämen kieliä ettei voinut vastustaa sanan tai parin sanomista, sen verran täydellisesti ne peilailevat omia tuntemuksiani.
Näin täydellisesti suomalaisen anime-skenen ulkopuolella operoivalle pitkäaikaiselle fanille Animeconista tahtoisi etsiä sitä hetkellistä kosketuspintaa muihin harrastajiin, kuulla ja puhua asiaa animesta ja faniudesta, siitä mikä viimekädessä itse kunkin vetää näiden kiehtovien, värikkäiden liikkuvien kuvien pariin.
Eipä sen diskurssin edes kauhean korkea laatuista tarvitsisi olla, mutta mieluusti aiheesta sentään kun kerran anime nyt conin nimessä on.
Tarjottu sisältö tuntuu olevan kuinkin pääasiassa kaikkea muuta siitä sivusta ja jos aivan rehellisiä ollaan ei niin kauhean laadukkaasti toteutettuna.
Vahvimmiksi muistoiksi on aivoihin kaivautuneet kitkerät kuvat hajanaisista, informaatiota vailla olleet esitykset jrockista (jossa esitelmöijät suoraan heti alussa myönsivät etteivät aio aiheesta edes keskustella ja sitten lupauksensa lunastivat), gosurorista ja animehahmojen vaatetuksesta (jolle sentään pisteet marginaalisesti aiheen koskettamisesta).
Kun suunnilleen ainoina animea suoraan käsittelevänä osuutena tätä tasapainottaa juuri hrstinkin esille tuoma 95/5 tulee mainituista syistä helposti ihmeteltyä miksi tännekin tultiin istumaan, asiaa kun ei reissusta väkisinkään pureskelemalla irtoa.
Katkerimman kalkin tähän kylkeen tarjoaa ohessa oleva Finnconin ohjelma jossa jopa vähemmän kiinnostavista paneeleista tuntuu kehkeytyvän nautittavia ammattitaitoisesti toteutettuja kokemuksia. Conin lopuksi usein huomaa käyttäneensä enemmän aikaa scifi-ihmisten puolella kuin sillä jota alun alkaen tuli katsomaan.
Myönnettäköön, postista suurin osa on nyt pelkästään negatiivista palautetta mutta threadin lukemisen jälkeen omat tunnot Animeconista pakenivat pinnalle.
Ehkä se suurin esto conista nauttimiselle on se näkemyksen hajanaisuus ja vaikka järjestäjillä saattaa olla paljonkin intoa itse tapahtuman järjestämiseen niin se palo ei tunnu pääsevän läpi itse ohjelmaan asti.
Jos minun olisi neuvottava mistä oppia kannattaisi lähteä hakemaan on naapurin Finncon liiankin helppo esimerkki pöydälle nostettavaksi. Yksikin paneeli tai luento jonka vetäjät suhtautuvat intohimolla aiheeseensa ja todella tuntevat sen hyvin voisi helposti nousta conien kohokohdaksi, syyksi tulla taas seuraavana vuonna.
Tietysti kiinnostavat vieraat olisivat myös ehdotonta rautaa, mutta resurssien rajat ymmärtäen ei sillä rintamalla mahdottomia odoteta.
Tai tietysti voidaan yksinkertaisesti jatkaa matkaa nykyiseen suuntaan jossa tapahtuman päätarkoituksena on tarjota tekösyy nuorison kohtaamiseen ja arjesta karkaamiseen kaikkien yhteisten harrastuksen raameissa. On niitä coneja huonommistakin syistä järjestetty.
Tässä tapauksessa on vain allekirjoittaneen myönnettävä että kyseistä conia ei hänelle yksinkertaisesti ole tarkoitettu.
(Disclaimerina vielä mainittakoon etten ’07 pirskeisiin osallistunut joten jos asiat ovat mahdottomasti muuttuneet niin jättäkäätte kommenttini suosiolla huomioimatta.)
Mitä enemmän ihminen huomaa voivansa vaikuttaa, sitä enemmän hän unohtaa mikä on tärkeää. Heppu jonka blogia luetaan tahtoo loukata toista. Muun muassa siitä syystä, että se toinen on jo kauan sitten mahdollisuuksinensa huomannut, että muita voi nimittää törkeiksi rikollisiksi perustelematta lainkaan ja joutumatta minkäänlaisiin seuraamuksiin.
Haastan teidät todistamaan, että maailmassa voidaan pärjätä sotimatta. Puhukaa asioista suoraan salailematta, valehtelematta, kiertelemättä ja höystämättä niitä turhilla solvauksilla! Antakaa mahdollisuus ennen kuin pura yltyy ja solvauksia tarvitaan! Todistakaa, ettei solvauksia enää tarvita.
Kyuu ja Tsubasa tekevät merkittäviä asioita, joista voi olla merkittävän montaa mieltä. He myös toimivat omilla nimillään, ei esimerkiksi minulla ole kylliksi munaa siihen.
Ajatelkaa, tuntekaa ja rauhoittukaa. Olen naiivi ja niin olette tekin. :)
Se on totta, että huomiota voi herättää muullakin tapaa kuin provokaatiolla. Esim. linkkitäkyn valmistuksen periaatteet voivat pienen tulkinnan jälkeen päteä tämänkaltaisiakin blogimerkintöjä tehdessä.
Olisiko siis samanlaista huomiota ja keskustelua syntynyt jollain toisellakin tavalla? Kenties. Mutta sitä on turha enää pähkäillä.
Mm. Kallikkakin olisi siis voinut keskittää huomionsa niihin varsinaisiin pointteihin, eli Suomen animeskenen toiminnan kehittämiseen, varsinkin Animeunionin ja Animeconin osalta.
hrst:
Animen jääminen lapsipuolen asemaan Animeconissa on ikävä tosiseikka, mutta Animeunionin – ts. tavallisten suomalaisten animeyhdistysten – syyttäminen animeharrastuksen suosion suhteellisesta laskusta mangaan ja jrockiin nähden on mielestäni perusteetonta. Mitä nyt olen esim. AU:n foorumien kautta tilannetta seuraillut, animeseurat ovat viime vuosien ajan keskittyneet animen tuomiseen ihmisen tietoisuuteen aivan samalla tavoin kuin ennenkin ilman mitään käänteentekeviä uusia linjanvetoja mangan tai jrockin suuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että anime ei tätä nykyä vain kiinnosta ihmisiä yhtä paljon kuin nuo muut japanilaisen populaarikulttuurin muodot. Esim. Turun Animeseuran jäsenenä olen viimeisen viiden vuoden aikana havainnut, että seuran videoiltojen kävijämäärät ovat ajan mittaan yksinkertaisesti vähä vähältä laskeneet etenkin teini-ikäisen kävijäkunnan osalta ilman, että seura olisi tapahtumamuodon suhteen tehnyt mitään erityisempiä muutoksia.
Enemmänkin näkisin asiaan ainakin mangan osalta vaikuttavan markkinatilanteen – mangaa saa tätä nykyä melkeinpä jokaisesta lehtipisteestä, kun taas animea tarvitsee kohentuneestakin saatavuudestaan huolimatta edelleen erikseen etsiä ainakin lähimpään Anttilaan menemisen verran. Myös muiden jkulttuurimuotojen käytettävyys animeen verrattuna saattaa hyvinkin vaikuttaa asiaan – mangapokkarista tai mp3-soittimeen ladatusta jrock-levystä voi nauttia melkeinpä missä tahansa, kun taas animen katsominen vaatii tiettyä, yleensä tavalla tai toisella paikallaan pysyvää laitteistoa.
Ja mitä paraparaan tulee, voin itse sen harrastajana todeta, että kyseisen tanssin harrastaminen on Suomessa vielä huomattavasti pienimuotoisempaa ja harrastajamäärät paria kertaluokkaa vähäisemmät kuin mitä animella. ;-)
Mauno… etkö lukenut aiempaa conpostaustani lainkaan? Conien animenäytökset sellaisena kuin ne siellä esitin ovat suoraan rinnastettavissa järjestöjen videoiltoihin.
Se että ihmisiä ei kiinnosta käydä videoilloissa ei ole missään määrin verrannollinen siihen, että ihmisiä ei kiinnostaisi anime. Ajat muuttuvat, ja jos videoilloissa näytetään vain tavaraa jonka ihmiset ovat jo katsoneet kotonaan pahimmassa tapauksessa vuosia sitten se ei ole kiinnostuksen puutteesta kiinni. Esimerkiksi täällä Oulussa aiotaan tulevana lauantaina katsoa Ghost In The Shell: SACia, Paranoia Agentia ja Urusei Yatsuraa – mitä syitä minulla olisi mennä paikalle?
Jenkeissä yhdistysten määrä on ollut samasta syystä johtuen pienenemään päin jo vuosia, koska niiden pyörittäjät luulevat monin paikoin niillä olevan edelleen sama funktio kuin 90-luvulla – tarjota ihmisille mahdollisuus katsoa animea. Nykyään aktiivisina ovat säilyneet lähinnä vain sellaiset yhdistykset, jotka panostavat animenkatsomista enemmän sosiaaliseen toimintaan.
Toki harrastajakunnankin sisällä on tapahtunut muutosta animen harrastamisesta yleiseen japanilaisen populaarikultturin harrastamiseen, mutta en näe miten tämä korreloi siihen etteikö tapahtumissa kannattaisi järjestää animeaiheista ohjelmaa…
Juuh, suomalaisten animeyhdistysten toiminnassa on toki varmasti kehittämisen varaa ja jo tarkemmin harkitulla ohjelmistovalikoinnilla saisi perusvideoiltatoiminnastakin varmasti kiinnostavampaa. Pointtinani olikin, että mangan ja jrockin ohiajo animesta tuskin on kiinni animeyhdistysten järjestämästä tai järjestämättä jättämästä toiminnasta varsinkin, kun noiden ensiksi mainittujen osalta ei Suomessa ole samantyylistä ja vastaavanlaajuista harrastajatoimintaa. JrockSuomi on yhden yksittäisen yhdistyksen voimin kyennyt ihailtavalla tavalla edistämään japanilaisen musiikin asiaa Suomessa, mutta nimenomaan mangaan keskittyvään järjestöön en muista törmänneeni.
Enkä toki ole väittämässä, että tapahtumissa ei kannattaisi animeaiheista ohjelmaa järjestää. Päinvastoin, näkisin sitä itsekin mielelläni enemmän – etenkin kun nykyisellään ehdin sitä jopa seuraamaan. ;-)