Laillisuuskysymys on minusta lähinnä huvittava, kun muistetaan että a) ilman fanisubbeja tässä maassa ei vieläkään olisi kuin luokkaa alle sata animeharrastajaa ja b) skoudeilla l. paskalakeilla on ihan oikeitakin rikoksia murheenaan. Sukulainen, vanhempi konstaapeli, kommentoi Lex Karpelan läpimenon aikoihin että ryöstöjä, murhia ja raiskauksia selvitellessä ei heitä todellakaan kiinnosta jokin lähinnä tekninen immateriaalioikeusrikkomus jonka reaaliarvo mitataan senteissä.

Eikä videoilloissa ole mitään harmaata; katsopas uudempaa postaustani.

Selkeästi tässäkin asiassa on useampiakin eri näkökulmia. Kyllä minusta edelleen animeyhdistyksessä videoilloilla on paikkansa, olkoon materiaali sitten uutta tai vanhaa. Jopa ihan (netti)kaupasta ostetuilla DVD:illä voidaan pitää videoiltoja sellaisista klassikoista, joita jokaikinen jäsen ei välttämättä itse hankkisi, tai tulisi edes xvid:nä imuttaneeksi. Nimittäin minusta videoiltojen tärkein tehtävä on tutustuttaa katsojia sellaiseen materiaaliin, joka on monille vielä vierasta. NGE:n, Pokémonin tai vaikka Naruton katsominen ei ehkä tätä tarkoitusta palvele, mutta suurelle yleisölle vieraamman (mutta potentialisesti kiinnostavan) sarjan ei tarvitse olla uunituore.

Laillisesti ostetulta DVD:ltä näyttäminenhän on ok, jos kyseessä on “piene porukan suljettu tilaisuus” tjsp. Tässäpä se määrittelykysymys taas tuleekin, että mihin raja vedetään.

Mutta ei sillä, etteikö tuo toinenkin ajatus olisi toimiva vaihtoehto. Eipä se tilannetta muuttaisi suuntaan tai toiseen, koska sitä tosiaan harrastatetaan paikoin jo nytkin… Eikä videoiltojen laittomuutta.

Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä etenkin vanhemmat animeseurat ovat jo vuosien ajan – pidempään kuin koko AU:ta on ollut olemassa – näyttäneet aktiivisesti fansubeja ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Poliisia ei kiinnosta, eikä kiinnosta oikeuksienomistajiakaan. Ja kuten itse totesit, laillisten DVD-julkaisujen julkinen näyttäminen on varsin harmaalla alueella sekin, joten fansubbien laittomuuteen vetoaminen ei oikein toimi.

Lainsäätäjä (09-1234, Eduskunnan vaihde) on valitettavasti tehnyt tästä harrastuksesta nykymuodossaan kovin hankalan. Joko katsotaan DVD-julkaisujen tahdissa parin vuoden ikäistä materiaalia kohtalaisella omallatunnolla (tässäkin on edelleen kysymys, milloin menee rikki raja julkisesta esittämisestä) tai sitten harjoitetaan kansalaistottelematttomuutta (yhdistyksen ollessa kyseessä organisoitua sellaista) vallitsevaa lainsäädäntöä (tai sen yleistä tulkintaa, ennakkotapausta kun ei taida olla) vastaan. Asia erikseen sitten kokonaan on se, ovatko moiset lait nykypäivänä enää kovinkaan lähellä vallitsevia moraalikäsityksiä tai muutenkaan toimivia.

AU:n liittymisehdoissa viiden vuoden takaa korostetaan erikseen tekijänoikeuslain kunnioittamista (tosin vallitsevan lainsäädännön noudattaminen pitäisi kai olla implisiittisesti lähtökohtana, joten koko maininta on vähän turha). “Lohdullisena” seikkana jos tuo ei enää nykyään toteudu AU:n yhdistyksissä, niin eipä toteudu kovin moni muukaan aikanaan hienoista ajatuksista. Yhdistysten välinen yhteistyö on lopulta jäänyt lähinnä vakionaamojen vaihtovuoroisiin vierailuihin vuosijuhlissa.
Animeconin järjestäminenkään ei de fakto ole pahemmin ollut valtakunnallista yhteistyötä AU:n kanavien kautta, vaan järjestämässä ovat olleet yksittäiset yhdistykset tai ihmiset. Siksipä väitän edelleen, että Animeunioni ei järjestä Animeconia, vaan sen tekevät (jäsen)yhdistykset ja/tai näiden jäsenet ja/tai lopulta yksittäiset ihmiset.

Animeunioni sellaisena, jota itsekin olin perustamassa keväällä 2002 Hidoi ry:n silloisen hallituksen jäsenenä, on käytännössä kuollut jo ajat sitten. Yhdistysten välillä ei ole aktiivista yhteistyötä tai valtakunnallisen tason toimintaa, vaan kaikki sellainen on yleensä yksittäisten henkilöiden puuhastelemaa (jotka saattavat olla paikallisyhdistystensä jäseniä, mutteivat läheskään aina edes hallituksessa tms). Toivottavasti suomalaiset animeyhdistykset ja -yhteisöt (myös virtuaaliset, rekisteröitymättömät jne.) heräisivät pohtimaan, että mikä nykypäivänä olisi järkevä yhteistyön muoto. Kaipa meillä kuitenkin jotakin yhteisiä intressejä yhä on?

Jos videoiltoja tahdotaan pitää, niin tämä olisi varsin hyvä idea, jota jotkut yhdistykset ovatkin harrastaneet. Esim. YAMA:n Uudet sarjat-illoissa on näytetty Japanissa kuluneen vuosineljänneksen aikana alkaneista animesarjoista muutamia jaksoja:

“Tapahtuman ideanahan on erottaa helmet kuran joukosta vapaaehtoisten avulla. Heidän tehtävänään on katsoa sarjasta ensimmäinen tai pari ensimmäistä jaksoa ja kertoa kokemastaan muille lyhyen esittelyn muodossa. Esittelyjen lomassa ja niiden jälkeen katsomme ensimmäisen jakson muutamasta sarjasta, yleisön toimomusten mukaan. Pyrimme kattavuuteen, eli siis saatua esikatselluksi joka ikinen kauden alussa startannut sarja. Käytännössä ihan jokaista ei varmaan saada, mutta ainakin tavoite on korkealla.” (Ote menneen Uudet sarjat-tapahtuman mainossähköpostista.)

En tiedä näiden iltojen kävijämääriä, kun en itse ole koskaan käynyt (^^;), mutta luulisi tämänkaltaisten tapahtumien kuitenkin vetävän keskimäärin enemmän kuin jo julkaistujen sarjojen katselun. (Formaatin levittämisessä muillekin animeseuroille olisi sekin hyvä puoli, että saataisiin enemmän vapaaehtoisia esikatselemaan sarjoja lävitse.)