Tsukicon tulee taas; tänä vuonna se on venytetty kaksipäiväiseksi ja järjestetään 18.-19. lokakuuta. Paikka on Gloria kuten viimeksikin.

Tsukicon on tämän maan Japani-skenessä mielenkiintoinen tapaus, enkä nyt tarkoita sitä että se on musiikki- ja katumuotipainotteinen. Kyse on enemmänkin sen matalasta byrokratiatasosta; ensimmäinen Tsukicon keräsi 1300 kävijää eikä minkäänlaisia rajoituksia asetettu esimerkiksi cosplayproppien sisääntuomisen suhteen, mutta jostain syystä kukaan ei siitä huolimatta kuollut. Minusta onkin aina ollut vähän typerää, että vänkäreille teetetään lisätyötä vain sen vuoksi että aikoinaan joku hemmetin tollo rikkoi Suomen lakia ja toi julkiselle paikalle teräaseen (Järjestyslain kolmas luku, 10 §), ja joku toinen hemmetin tollo nappasi sen siltä ja silpaisi sillä vahingossa ohikulkijaa käteen. Ja Gloria on kuitenkin huomattavasti pienempi paikka kuin yksikään toinen conin järjestämiseen käytetty tila Suomessa. (Kontrastina, Jenkeissä oravatkin ovat isompia.)

Siitä puhumattakaan, että tapahtuma on hyvin pienellä porukalla järjestetty. Edellisellä kerralla järjestäjiä oli viitisen kappaletta; tällä kertaa aiotaan kuulemma hommata jopa vänkäreitä. Kenties järjestyksenvalvojiakin. Ja sen pakollisen bändin lisäksi vielä kunniavieraaksi nimekäs muotisuunnittelija ja pari dj:tä.

Ja siinä missä esimerkiksi Animecon IV:n cosplaykisassa palkintojen järjestäminen nakitettiin yhdelle ihmiselle (joka, kuten muistanette, sai sitten lopulta reilusti paskaa niskaansa mentyään voittamaan yhden niistä pehmonorsuistaan itse)…

< maxx-> skabojen tuotepalkinnotkin kerättiin kolehtina conin alettua
< maxx-> tytöt kävi kiertämässä myyntipöydät ja sai joku neljä kassillista kamaa jaettavaksi
< maxx-> tuolla on vissiin vieläkin olohuoneen nurkassa yksi kassillinen palkintotuotteita mitkä jäi jakamatta

Tarinan opetus: jos asiat yrittää tehdä vaikeasti, niistä myös tulee vaikeita.

Kaikkein merkittävin ero Tsukiconissa muihin coneihin verrattuna on tietysti se, että se on tällä hetkellä skenen kallein con – hintaa aiotaan ovella pyytää huimat viisi euroa. Tämä tietysti koituu tapahtuman kuolemaksi, koska maksulliset tapahtumat eivät saa tuikitärkeitä tuhansien eurojen apurahoja eivätkä ihmiset (ainakaan parin foorumilla vinkujan perusteella) halua tulla pääsymaksullisiin tapahtumiin… Ai että Tsukicon ei ole koskaan saanutkaan mitään avustuksia? Ja että pääsymaksuilla ei ole juuri mitään korrelaatiota kävijämääriin? Kas kummaa.

< maxx-> no olihan se nyt ihan lonkalta vedetty koko coni, mikään ei maksanu mitään ja ihmiset tykkäsi silti
< maxx-> coni itteasiassa _tuotti_ ~1500 e
< maxx-> narikka oli maksullinen, 1.5 e ja melkein jokainen laittoi takkinsa sinne
< maxx-> ei pyydetty pöydistäkään mitään hintaa firmoilta kun ei kehdattu
< maxx-> tällä kertaa voisi jonkun kympin pyytää
< maxx-> en vaan käsitä miksi siitä itketään että ei kehtaa ottaa hintaa kun voi menettää kaupungin tuet tms. sen takia
< maxx-> esim. Helsingin kaupungin kulttuurituki nuorten projekteihin tms. (max. 1000 e) irtoaa aika helposti, mutta toisaalta vitosen lipulla riittää 200 kävijää saman rahan saamiseksi

Ja miten on kävijöiden rahatilanteen kanssa?

< maxx-> ei mutta vakavissaan, veikkaan että vasta joku 10 e alkaa olemaan sellainen hinta että penskat miettii kehtaako enää maksaa
< maxx-> Dion euromanageri oli vähän ihmeissään sunnuntaina kun oltiin Nosturilla keikkaa pitämässä ja se antoi merchandise-hinnaston meille
< maxx-> totesin että et varmasti myy noita julisteita vitosella, vähintään 10 e lyöt niihin päälle
< maxx-> se oli vähän ihmeissään mutta laitettiin, ja niitä meni ku kaasua Auschwitzissä
< maxx-> jotain cd:itä oli myynnissä 20e/kpl, ne meni ihan kaikki viimeistä myöten
< maxx-> eikä edes mitään kunnollisia levyjä vaan jotain single+dvd -painoksia
< maxx-> Kanan keikalla oli myynnissä sellaisia klipsillä kiinnitettäviä kissankorvia, ~20 e taisi olla hintana
< maxx-> Kaikki meni
< maxx-> Pienet pehmolelut 40-60 e haarukassa, _kaikki meni_
< maxx-> ja meillä oli Candy Spooky Theaterin keikka tuon jälkeen
< maxx-> paidat oli 25e/kpl, ne meni ihan kaikki mitä oli mukana
< maxx-> sinkuista pyydettiin 10 e, niitä meni varmaan ~100kpl
< maxx-> julisteita oli kans reilu nippu, ne meinasi pyytää vitosen mutta sanottiin taas että laittaa kympin vaan niin saa voita leipänsä päälle
< maxx-> loppui nekin
< maxx-> An Cafen jonossa katselin kun joku pikkuernu hengasi 100 e seteli kädessä
< maxx-> Joten kyllä niillä penskoilla on rahaa laittaa vitosen sisäänpääsyyn ihan koska tahansa.

Mikä oli todistettava.

Avainsanat: cosplay

“Kuka tahansa osaa puhua peikkoa”, Fred möläytti, “eihän siinä muuta kuin osoitellaan ja murahdellaan.”

Väistämättä blogin kerätessä tarpeeksi huomiota se alkaa saada osakseen trollien huomiota. Itselleni näin kävi kuun alussa sen jälkeen kun tämä postaukseni alkoi kiertää irkkiä ja sai 2000 hittiä päivässä.

Trolleista on luonnollisesti paljon hupia, kunhan niihin ei yritä suhtautua vakavasti; huomiotahan ne vain haluavat. Niinpä suhtauduin kepeästi, kun ystävämme höpö höpö alkoi laukoa mielipiteitään. Minä ja kommentoijani ruokimme peikkoa avoimesti, ja se käyttäytyi kuten kelpo lemmikin kuuluukin: ölisi kun sille heitti keksin, oli hiljaa ja tunki sormet korviinsa kun kohtasi vastaväitteitä jotka huomasi aukottomiksi. Hiljalleen keskustelu siirtyi muille urille, ja trollin panos sille väheni.

Lue lisää »

Avainsanat: Meta

“Näyttääpä kovasti Bleachilta Madhousen animoimana”, ajattelin.

Mutta ei, huhtikuun 7. päivä alkava ja Atsushi Okubon mangaan perustuva Soul Eater on itse asiassa Bonesin sarja. Sillä on kuitenkin paljon yhteistä Bleachin kanssa, eikä vain shinigamiaiheensa vuoksi; minulla on sellainen hytinä, että siitä tulee jos ei nyt ihan seuraava iso shounensarja niin ainakin tämän vuoden suosituin sellainen. T.M.Revolutionin käsialaa oleva OP-biisi, muodonmuutoksia ja tappelusarjaksi miellyttävän tyyliteltyä animaatiota – mikä voisi mennä pieleen?

No joo, myönnettäköön että tällainen optimismi pelkän trailerin perusteella on aika huteraa. Mutta hei, ainakin siinä on pelottavia naamallisia taivaankappaleita – ja toimihan se Zeldassakin, eikös?

(Media Factoryn tekijänoikeusvalvonta iskee! No, OP-video käynee yhtä hyvin.)

Muilta osin kevään tarjonta näyttää aika mielenkiintoa herättämättömältä… Eniten toivoa uskaltanee antaa Golgo 13:e, Kurenaille, Madhousen Allison & Lilialle (Kino’s Journeyn kirjoittajalta) ja tietty kauden noitaminA-sarjalle, Production I.G:n Toshokan Sensoulle. Ja ehkä myös xxxHOLiCin toiselle kaudelle, jos se vain ei ole tuotantoarvoiltaan samaa sontaa kuin viime kerralla.

Mutta makunsa tietysti kullakin.

Avainsanat: Bones, Golgo 13, Madhouse, Production I.G, Soul Eater, Square Enix, xxxHOLiC

  

Uusin Afternoon vahvistaa Moon Phasessa pari kuukautta sitten olleet huhut: Hiroaki Samuran mestariteos Blade of the Immortal saa lopultakin animesovituksen. Eipä sitä olekaan odotettu kuin vasta vähän päälle kymmenen vuotta… Sarja starttaa AT-X:llä kesällä; sen pituutta ei ole vielä ilmoitettu, mutta väkivaltaisuutensa vuoksi se saanee parhaimmillaan myöhäisillan ohjelmapaikan.

Mutta.

Sen tuottaa Bee Train ja ohjaa Koichi Mashimo. Bee Trainin surullisenkuuluisaa mainetta voi väittää “turhaksi nillitykseksi”, mutta en rehellisesti sanoen ymmärrä millaiset standardit moista väittävillä on… Puhumattakaan siitä että Mashimo olisi minusta erityisen hyvä ohjaaja; hänen työnsä .hack-franchisen, Tsubasa Chroniclen ja legendaarisen pyssypimutrilogiansa – Noirin, Madlaxin ja El Cazador de la Brujan – parissa ovat saaneet minut lähinnä vakuuttumaan siitä, että hän onnistuu sössimään lupaavimmatkin konseptit.

Potentiaalia Immortalissa nimittäin olisi. Pelkään vain että oli alkuperäisjuoni miten hyvä tahansa ja käsikirjoitus miten laadukas hyvänsä – käsikirjoittajan pallille istutettuun Hiroyuki Kawasakiin saattaisi uskaltaa asettaa jo jonkinlaisia toiveitakin – Mashimo tekee siitä juonen nurkkaan heittävän tylsän haahuilun, jossa enin osa tapahtumista kuluu panoroitaessa musiikin säestyksellä pitkin maisemaotoksia ja tuijotellessa lähikuvia henkilöiden silmistä. Bee Trainin työvoima ei ole mikään maailmanluokan sotajoukko – studiohan toimii perustajansa Mashimon periaatteiden mukaan lähinnä animaattorien kouluttamona – joten Samuran lavean vesiväri- ja nestetussityöskentelyn emuloimiseenkaan tuskin ylletään. Yllä olevassa kuvassa näkyvä hahmodesign antaa olettaa pahinta.

Jos  tämä tuhoon tuomittu projekti tulee jotenkin onnistumaan, se tulee tekemään niin jonkun muun kuin Mashimon ansiosta. Seiyuulista on lupaava, ja ainakin säveltäjänä on tällä kertaa joku muu kuin Yuki Kajiura – Haibane Renmeistä muistettu Koo Ootani nimittäin.

Muokkaus 31.3: Traileri vahvistaa pahimmat pelkoni. Ei näin!

Muokkaus 25.4: Traileri julkaistiin sitten netissäkin. No, ehkä tyyli on menetetty – mutta toivottavasti pitävät sentään laadun tuon tasoisena ja maisemapanoroinnit minimissä… Hifistit ovat tietty jo itkeneet silmät päästään sen takia ettei AT-X lähetä HD:llä, mutta eipä tuo varmaan tuosta paranisi resoluutiota nostamallakaan.

Avainsanat: Bee Train, Blade of the Immortal, Haibane Renmei, Hiroaki Samura, Koichi Mashimo, Koo Ootani, Yuki Kajiura

Oletteko koskaan miettineet, miksi suomennettu manga on halvempaa kuin englanninnettu?

Lue lisää »

Avainsanat: Bandai Visual, Blassreiter, cosplay, Dragon Ball, Geneon, Gonzo, Hiroshiman poika, Jalava, Kadokawa, Production I.G, Sangatsu Manga, Shueisha, The Tower of Druaga, Tokyopop, Viz

Nekin jotka eivät normaalisti katso Subin Otaku-chattia saattaisivat olla kiinnostuneita huomisesta jaksosta, joka alkaa siis normaaliin aikaan 12.50.

Lischu on nimittäin siellä puhumassa Petit Alicesta. Toivon mukaan järkeviä…

Avainsanat: Petit Alice

Jokin aika sitten meille soluttautui syntymäpäivälahjana tällainen Miku-papercraft.

Tekijä itse sanoo sen olevan surkeasti kasaan räpelletty “kun purjo puuttuu ja liimaakin näkyy”, mutta hieno se silti on; se viihtyy hyvin vitriinissä Bomé-figuurien kanssa. Voitte kokeilla sen tekemistä itsekin jos haluatte (ja kyllä, resoluutio oli tuollainen alun perinkin).

Anacronilla on varsin aloittelijaystävällinen postaus papercraftien tekemisestä. Ja jos nämä tuntuvat liian vaikeilta voitte toki aloittaa helpommasta päästä – vaikkapa Cubeecraftin tyylitellyistä palikkapäistä.

Samaisen syntymäpäivän kunniaksi talouteen saapui myös Cospan posettavakätinen Oryzae. Kamosuzoo~!

Who gits all the beatches, dog?

Avainsanat: Meta, Moyashimon, Vocaloid

Näin hyväkäytöksistä on suomalainen jrockyleisö. Paikalle ei ilmestytä tunteja etukäteen notkumaan ja pelottelemaan kaupassakävijöitä ja ohikulkijoita, paikallisia ei häiritä metelöimällä, kanssajonottajia ei tuupita vaan käyttäydytään rauhallisesti ja hillitysti kun jonottamiskiellon aikaraja umpeutuu…

Tai sitten ei.

No, ainakaan bändillä ei ollut valittamista.

Tässäpä vasta MAD.

Avainsanat: Digi Charat, Haruhi Suzumiya, Kujibiki Unbalance, Mahou Sensei Negima, Naapurini Totoro

Makoto Shinkain uusin, Neko no Shuukai. Hän teki sen NHK:n Ani-Kuri 15:ä varten, joka on nimensä mukaisesti sarja jossa 15 animentekijää pääsee brassailemaan alle minuutin mittaisilla lyhytanimaatioillaan. Musiikki on Tenmonin, kuten totuttua.

Shinkai on kehittynyt entisestään Byousoku 5 cm:n ajoista; hänen hahmoanimaationsa on nykyään niin sulavaa, ettei sitä erota teollisesti tuotetusta animaatiosta enää käytännössä mitenkään. Siinä auttaa toki myös se että tästä pätkästä puuttuu lähes tyystin hänen tavaramerkkinsä, uskomattoman realistinen valolla ja varjoilla maalailu… sääli. Siitä erottaa vain aavistuksen videon alkupuolen lattian kiilloissa.

Mutta ei siinä että tämä olisi muutenkaan Shinkain parasta jälkeä; sellaisesta pääsee näkemään vilauksen tässä mainoksessa jonka hän teki kotipaikkakuntansa sanomalehti Shinano Mainichi Shimbunille. Tekniikan kehitys on muuttanut animaation laatustandardeja valtavasti; vielä vuosituhannen vaihteen aikoihin tuollaisen pari sekuntia kestävän leikkauksen liikkuvan taustan animoiminen olisi vienyt yhdeltä ihmiseltä kirjaimellisesti kuukausia.

Avainsanat: Makoto Shinkai