Helsingin Sanomat on taas vauhdissa. Yleensä lehden keskustelualue on varsinainen idiotismin leikkikenttä, mutta tällä kertaa sinne ovat onneksi hyökänneet etunenässä sensuurin vastustajat; ikävä vain, että suuren yleisön silmissä tämä kaikki alkaa varmasti hiljalleen muistuttaa sitä että Suomi on täynnä lapsipornon puolustajia… Ja keskustelukin tyrehtyy jo parin sivun kuluttua tavanomaiseksi juupas-eipäs -toistoksi.

On vaikeaa tuoda esille näkökantoja joita ei olisi jo puitu tuolla tai vaikkapa tässä DarkMiragen toissavuotisessa kirjoituksessa. Pähkinänkuoressahan tilanne on tämä:

1) Jotta voisi olla olemassa rikos on oltava joku, jota vastaan rikos tehdään; lapsipornon tuottamisessa kyseessä on tietysti hyväksikäytetty lapsi, mutta ketä käytetään hyväksi sarjakuvaa tehtäessä? Keneen rikos kohdistuu? Piirretty loliporno ei ole juridisesti “lapsipornoa” sen enempää kuin elokuvat joissa tapetaan ihmisiä snuffia.

Eikä teoksen alkuperäinen tarkoitusperä (eli vaikkapa onko se alkujaan tehty pornolehdessä julkaisemista varten vai ei) kelpaa luokitteluperusteeksi, koska teokseen ensimmäistä kertaa törmäävä kokee sen aina an sich. Lain silmissä alastomia alaikäisiä sisältävä manga ja alaikäisiä esittävät alastonpatsaat ovat samanarvoisia… toisin kuin Unicef näemmä ajattelee.

2) Tästä syystä loliporno ei ole Suomessa laitonta. Eikä kovin monessa muussakaan maassa – Kanada on yksi kuuluisimpia poikkeuksia, vaikkei toki ainoa sellainen. On sääli, että Unicef on päättänyt fiktiivisen lapsipornon olevan yhtä lailla tuomittavaa, koska se vie suotta huomiota itse asiasta – lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

3) Tämän vuoksi lolipornoa laittomaksi haluavat perustelevat vaateitaan yleensä porttiteorioilla, joiden mukaan loliporno propagoi kuluttajistaan leikkikenttien pusikoissa vaanivia namusetiä. Niitä vain ei ole empiirisesti todistettu saati edes tutkittu; rikostilastoja tutkimalla voisi esittää jopa päinvastaisia teorioita, mutta niihin vaikuttaisivat niin monet muutkin tekijät että pelkästään niihin ei kannata pohjata yhtään mitään. Yhdestä Tsutomu Miyazakista jäljittelijöineen ei saa aikaan luotettavaa tutkimusta, ja toisaalta – propagoiko fiktiivinen (näytelty) raiskauspornokin sitten kuluttajistaan raiskaajia?

Ja jos kerran mutuoletuksia lähdetään viskomaan, niin jotenkin tuntuisi siltä että enin osa hämärissä hikikomeroissaan fiktiivisille kahdeksanvuotiaille fappaavista pedo-otakuista pitää oikeita ihmisiä tietyllä tavalla vajavaisina tai jopa täysin mielenkiinnottomina täydellisiin 2D-vastineisiinsa verrattuna.

Joskus taas, kuten tuolla HS:n keskustelussakin, perusteluiksi mainitaan “lain hengen mukaisuus”, “yleinen moraali” ja “huono maku.” Lakia ei kuitenkaan voi tulkita summittaisesti, eikä mitään voida myöskään kieltää vain sillä perusteella että se edustaa huonoa makua eikä vastaa joidenkin (tai vaikka kaikkienkaan) moraalikäsityksiä – ovathan esimerkiksi juutalais- ja romanivitsitkin loukkaavia eikä niitä kukaan varmasti tarvitse, joten miksei kiellettäisi saman tien niitäkin? Onneksi emme elä orwellilaisessa maailmassa, jossa ihmisiä rankaistaisiin “ajatusrikoksista”.

Se siitä. Loppujen lopuksi kurtistelisin kulmiani ennen kaikkea sille, miksi HS on päättänyt nostaa otsikkoon nimenomaan mangan – alkuperäisessä Reutersin uutisessa siihen ei viitata kuin yhdessä kappaleessa kaiken muun seassa, ja se on sisällöltään enemmänkin “Japani aikoo kieltää lapsipornon (paitsi fiktiivisen sellaisen)” kuin “mangassa on yhä lapsipornoa”. Todelliset Japanin viihdekulttuurin ongelmat ja oikea lapsiporno ovat jääneet täysin vaille mainintaa, vaikka mikään tuskin olisi varmasti estänyt HS:a uutisoimaan asiasta samaan tapaan kuin vaikkapa The Guardian.

Koska ongelmia on. Lasten fiktiivinen hyväksikäyttö ei vain niihin kuulu.

Vaikka olen itse ollut kerran eturivin paikalla todistamassa HS:n manga-artikkelien tasoa olisi kuitenkin jo naurettavan foliohattuista lähteä vetelemään tästä sellaisia johtopäätöksiä, että koska manga vie lukijoita Disney-sarjakuvilta Sanoma Magazines haluaisi vetää sitä lokaan minkä ehtii.

Se kuitenkin kielii HS:n laadunvalvonnan tason laskusta; esimerkiksi Ville Rannan tituleeraaminen “Muhammed-piirtäjäksi” antaa eittämättä viitteitä siitä, että jossain tuon lehtitalon sisällä on jaeltu ohjeita sensaationhakuisista otsikoista… Surullista.

Avainsanat: lolicon

Tämä kirjoitus julkaistiin Keskiviikko, Maaliskuu 12th, 2008 @ 15:16 ja käsittelee seuraavia aiheita: ajankohtaista, ero, media, mielipiteet. Voit seurata kommentteja tähän kirjoitukseen tämän feedin avulla: RSS 2.0. Voit kirjoittaa kommentin tai trackbackin omalta sivustoltasi.