On lopultakin koittanut se onnellinen ja aurinkoinen päivä, kun Maaya Sakamoto ja Yoko Kanno ovat palanneet luomaan musiikkia yhdessä. Sitä saatiinkin odottaa melkein puoli vuosikymmentä… Tutustuin tämän parivaljakon muodostamaan pyhään kaksinaisuuteen ensimmäisen kerran kun katsoimme eräässä all-nighterissa Escaflownen; Yakusoku Wa Iranai (kokoversio) piristi yön pikkutunteina kerran toisensa jälkeen ja auttoi karkottamaan torkahtelun synnyttämät nenäaiheiset painajaiset.
Sarja on tässä kuussa alkanut Macross Frontier, ja vaikka se ei kuulukaan välittömiin kiinnostuksenkohteisiini en voi olla kuin rakastamatta sen OP-biisiä. Triangler on Sakamoton laulama ja Kannon säveltämä; sen sanoituksesta on kreditoitu Gabriela Robinia, yhtä Kannon taiteilijanimistä. Kappale on huomattavan erilainen kuin Sakamoton viimeaikaiset työt; Kannon nopeatahtinen sävellystyyli ja hänen tavanomaisen monitulkintaiset lyriikkansa antavat sille aivan omanlaisensa ilmeen. Toivottavasti naisten yhteistyö jatkuu tällä kertaa pitkään.
Singlen ensimmäinen painos muuten loppui jo.
君は誰とキスをする
わたし それともあの娘
君は誰とキスをする
星を巡るよ 純情
弱虫泣き虫連れて
まだ行くんだと思う わたし
愛するより求めるより
疑うほうがずっとたやすい自分が悔しい
痛いよ
味方だけど愛してないとか
守るけど側にいれないとか
若い二律背反
今すぐ タッチミー
運命ならばつながせて
君は誰とキスをする
わたし それともあの娘
こころ揺らす言葉より
無責任に抱いて 限界
妄想を裁くオキテ
うしろから蹴りあげたら
むき出しの恋によろけた
呼吸だけで精一杯
むかえに来て おぼれてるから
痛いよ
前向きな嘘 真に受けるのは
笑ってる声せがめないから
未来もてあました
今すぐ hold me
理性なんて押し倒して
君は誰とキスをする
わたし それともあの娘
涙まるで役立たず
星を駆けるよ 純情
キミは誰とキスをする
君は誰とキスをする
わたし それともあの娘
たったひとつ命をタテに
いまふりかざす 感傷
OP-animaatiossakaan ei ole mitään vikaa. Sakamoton sivuilla on muutama valokuva musiikkivideon kuvauksista.
Kirjoitukset (RSS)
Ei, ei, vaikka kuinka yritän kuunnella ja arvostaa niin kyllä tämä silti tuntuu omaan korvaan lähinnä Genesis of Aquarionin ekan OP:n uudelleenlämmittelyltä. Tai kukas minä olen ideoiden kierrätyksestä valittamaan, minähän tykkään sentään Yuki Kajiurastakin.
Nurkkaan häpeämään siitä. ò_ó Kajiura-faneilla ei ole saumaa parjata ketään itseääntoistavaksi…
Yoko Kanno on hyvä säveltäjä, mutta henkilökohtaisesti voin harvoin sietää vokalistilla kyllästettyä animepoppia. Onkin hyvä tunnustaa välillä jotakin.
Escaflownesta tulee mieleen myös Hajime Mizoguchi, joka on tehnyt allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen Jin-Roh-elokuvan soundtrackilla; myös Texhnolyzen ääniraita kuuluu 2000-luvun animesarjojen tähdistöön. Miltäköhän kuulostaa Juuousein äänimaailma? Mitään muuta mahdollista syytä minulla ei kyseistä sarjaa olekaan katsoa.
Pearl Kyoudai -niminen kokoonpano on muuten kyhännyt Welcome to the NHK:n animeversioon varsin hienon soundtrackin. Youkoso! Hitori Bocchi -veisu onkin jo ehtinyt varastaa syömmein – eteeristä chillailua synalla, vastustamattomalla “knock knock knock — luck luck luck” -vokaaliosuudella ja potin räjäyttävällä reverb-pedaali + piano + rummuttelu -finaalilla, mitä muuta voisikaan korvani toivoa? http://youtube.com/watch?v=G4VN0in4weA
Aiheen vierestä, mutta mikäs tässä rupatellessa: ehkä tyhjää parempi kommentti kuitenkin ;)
Luck knock.
Jepjep, Triangler on omalla listallani tämän kauden suosikkiavaus. Tosin itse havaitsin sen pirullisen tarttuvaksi, jokunen yö on mennyt se päässä soiden.
Japsimusiikki tuntuu jakaantuvan harvinaisen korostuneesti loistosettiin ja hirveään kuraan ja tämä biisi on nimenomaan sitä hirveää kuraa. Ihme pilipalipoppitausta ja rasittavaa vinkumista solistilta.
Erikoisesti ihmetten tätä siksi, että kumpikin artisteista on tehnyt joskus aiemmin hyvää settiä (Kannon GitS-soundtrack tietenkin ja Sakamoton Yoru, jonka voi kuulla tässä videossa: http://www.youtube.com/watch?v=2dIaZ2ND4Yc ).
En tajua.
Joo ei kyllä vakuuttanut minua. :/ Vähän turhan hypipompi-musiikkia ja se Aquarion tästä tuli tosiaan mieleen.
Mitä Yoko Kannoon tulee, Arjunan OST on mielestäni parasta Kannoa; Maaya Sakamoton ja Kannon tädin yhteistyö taas on parhaimmillaan RahXephonin musiikeissa. Ah, Tune the Rainbow!