Tämän maan animeskene on jännä.

Animeunionista huolimatta – tai kenties juuri siitä johtuen – normaalin pulliaisen vaikuttaminen sen asioihin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa; Kyuu tulikin tuossa hiljan myöntäneeksi, että virheitä on tosiaan tehty eikä palautetta ole aina otettu huomioon. Olen panetellut häntä aikojen saatossa ehkä liikaakin, mutta – toisin kuin eräät – hän sentään kehtaa myöntää edellämainitut ongelmat (olkoonkin, että vain kahden kesken).

Muu Animeunionin ulkopuolinen skeneaktiivisuus kuin yhdistystoiminta taas on aikojen saatossa leimattu vuoroin rikolliseksi, vuoroin muuten vain epäilyttäväksi. Veh vakuutti kaikki ehdotuksellaan Suomen animemaailman etusivusta, mutta koska ketään ei hotsittanut tarpeeksi häntä pyydettiin lopulta toteuttamaan ehdotuksensa itse – eikä hän ole kuullut asiasta mitään sen jälkeen. Hui onnistui lobbaamaan läpi ehdotuksensa conkuvaamisesta, mutta sitäkään tuskin olisi tapahtunut ellei allekirjoittanut olisi käynyt pasteamassa olennaisia rivejä hänen kirjoituksestaan asianomaisen vastuuhenkilön naamalle. Ja siinäpä ne vaikuttamiset taisivatkin olla.

Sen jälkeen kun aiheutin omilla pikku mielipiteilläni kaikkien muistaman mielenkiintoisen myrskyn vesilasissa minulla on monesti tultu sanomaan “provoaminen on toki hyvä jos haluaa vain huomiota, mutta jos aikoo jatkossa tehdä myös yhteistyötä se ei ole kauhean järkevää.” Tämän yhteistyön tärkeys ei ole minulle koskaan täysin auennut. Onko tässä maassa niin vähän osaavia ihmisiä, että esimerkiksi cosplaykisoja ei ole mahdollista järjestää kuin aina niiden samojen ihmisten voimin? Tai että yhdenkään tapahtuman pitäminen ei onnistuisi ilman “yhteistä lippua,” jonka alle paikalliset animeseurat voisivat kerääntyä, tai niiden yhteistä ääntä jolla ne voisivat ottaa kantaa – eikö mistään muuten tulisi mitään, jos ihmiset ovat vaikkapa kotoisin eri paikkakunnilta?

Ja kaiken tämän yllä leijuu legendaarinen lausahdus “Meitä on valitettavasti vain kahteen junaan – niitä jotka tekee ja niitä jotka valittaa.” Tilanne on sanalla sanoen sietämätön.

Lue lisää »

Avainsanat: maid

…joka on kaiken lisäksi näemmä myös liekinkestävä. Mukana myös luodinkestäviä autoja ja iskunkestäviä poliiseja. Mutta kukapa fysiikasta välittäisi – tämähän on Batman. Anime-Batman. Ohohoho!

Hiiteen kaikki livepallinaamat – Kevin Conroy on ainoa oikea Yön Ritari. “No. You won’t.”

Avainsanat: Production I.G

Gonzon ilmaisanimeista Tower of Druaga ehti juuri loppua, ja Blassreiter on suunnilleen puolessa välissä. Muutama päivä sitten GDH ilmoitti, että sen Strike Witches -sarja tulee lopultakin edistymään sitä yhtä promojaksoa pidemmälle – ja menemään suoraan nettilevitykseen sekin, YouTuben ja CrunchyRollin kautta. Bostia ei tiedotteessa mainita, mikä on tavallaan sääli – olisi ikävää, jos sen bisnesmalli osoittautuisi loppujen lopuksi kannattamattomaksi. No, kuluttajat tuskin kuitenkaan valittavat.

Itse sarja taas… no, FoxJones kuvaili sitä aikoinaan varsin osuvasti. Promojakso oli hyvin promojaksomainen (eli vailla niin päätä kuin häntääkin), ja konsepti on juuri niin kahjo kuin miltä se kuulostaakin – elukankorvaisia mechamusumeja pörräämässä ilmojen halki ja räiskimässä pahiksia ilman housuja. Kenties sarja pääsi lopulta tuotantoon juuri siksi, että mainosrahoitteinen nettilevitys mahdollistaa sen tuottamisen lopulta voitolla – eihän näin pöljään sarjaan kukaan upottaisi rahojaan? Ken tietää.

Promojaksokin kellui kokonaisuudessaan YouTubessa jossain vaiheessa, mutta se on näemmä poistettu sieltä sittemmin. No, tästä vanhasta pätkästäkin saa varsin hyvän käsityksen siitä missä sarjassa tulee olemaan kyse.

Avainsanat: Gonzo, Strike Witches

Hideaki Annon lähdettyä Gainax on oppinut läksynsä; kun jostain tulee suosittua, sitä pitää tehdä lisää heti eikä kymmenen vuoden päästä. Lisenssituotteilla, spinoff-mangoilla ja vastaavilla lypsämisen Gainax on osannut 90-luvulta lähtien, mutta rautaahan on toki taottava kun se on kuumaa – eivätkä pelkät teatterielokuvat tietenkään riitä, vaan faneille on tietysti annettava myös muuta kivaa.

Kuten vaikkapa kahdeksan vaihtoehtotodellisuuksiin sijoittuvaa musiikkivideota, joista tämä Keisuke Watanaben käsialaa oleva ensimmäinen julkaistiin pari päivää sitten. Mikäs sen parempaa kuin nähdä Viralin lopultakin saavan unelmiensa furrykorvanaisen?

Ja Tarantulan kielitaitoja ei edelleenkään voi kuin ihailla – näin hyvin englantia osaavia japanilaisartisteja on harvassa. No engrish here, sir.

Avainsanat: Gainax, Gurren Lagann

Eipä tälle PiQ-tagille sitten lopultakaan paljoa käyttöä tullut; lopetushuhut ja epäviralliset uutiset ovat saaneet vahvistuksen. Newtypen seuraajan neljäs numero jää viimeiseksi; työn alla ollutta viidettä numeroa ei julkaista, ja toimitus on jo tyhjä. ADVilla ei mene todellakaan vahvasti; huhuja liikkuu niin konkkaanmenosta kuin pääkilpailija Funimationille myymisestäkin.

Sillä välin mangapuolen viime viikkojen suurin uutinen on ollut Tokyopopin leikkaukset. Spekulaatio on ollut armotonta – jo siksikin että Tokyopop menetti koko otakuväestön viimeisetkin sympatiat (ne vähät, jotka sillä oli jäljellä – sehän ei tunnetusti ole maksanut tekijöilleen käytännössä mitään) juuri tätä ennen julkaisemallaan mangapilottiohjelmalla, jonka kitaan astuvat nuoret tekijät suostuvat käytännössä luopumaan kaikista oikeuksistaan (myös kreditointioikeudesta) omaan työhönsä kertakorvauksella – jonka suuruus pitää vieläpä itse määritellä. Tuskinpa kovin moni tajuaa pyytää asiallisen suuruista summaa…

Tokyopop siis jakautuu kahtia; Tokyopop Inc. tulee jatkamaan sen manganjulkaisupuolta, Tokyopop Media LLC taas uusmediapuolta sekä niitä maailmanmangaleffoja, joita Stu-setä ilmeisesti edelleen toivoo saavansa joskus myytyä jonnekin Hollywoodiin. Toimialojen uudelleenjärjestelyn ohessa firma on myös irtisanonut 39 työntekijää (35-40 prosenttia koko USA:n vahvuudestaan) enimmäkseen tuotantopuolelta, mikä johtuu tietysti suoraan siitä että sen julkaisut tulevat jatkossa putoamaan USA:ssa lähes puolella ja Britanniassakin viidenneksellä. Samaan aikaan on kiinnitetty huomiota siihen, että Tokyopopin nimi ei ole kesän tärkeimpien mangatapahtumien näytteilleasettajien joukossa – PR-toiminta lienee siis myös juustohöylän alla, vaikka markkinointipuoli säästyikin.

Pahat kielet puhuvat, että selittelyistä huolimatta jakaantuminen kahdeksi yhtiöksi on varotoimenpide horisontissa häämöttävän uusmediakuplan puhkeamisen varalta – Tokyopop on investoinut netti- ja kännykkämangoihinsa, flash-animaatioihinsa ja luoja ties mihin suurimman osan ajastaan ja rahoistaan viimeisen parin vuoden ajan, eivätkä ne selvästikään ole kantaneet hedelmää. Kyse olisi siis kansituolien uudelleenjärjestelystä siltä varalta, että osa liiketoiminnasta uppoaa pian – amputaatiosta kuoliouhan takia.

Lue lisää »

Avainsanat: ADV, CLAMP, Del Rey, Ken Akamatsu, Kodansha, PiQ, Princess Ai, Stuart Levy, Tokyopop, Viz

Olette todennäköisesti nähneet pätkiä tästä kelluskelemassa ympäriinsä, mutta nyt sen tekijä sai sen lopultakin valmiiksi. Hän on kuulemma työstänyt sitä marraskuusta asti.

Kuten totuttua alkuperäinen video löytyy korkeammalla laadulla Nicovideosta, jonne tekijä latasi sen 10. kesäkuuta ja jossa se nousi samana päivänä päivän katselluimmaksi videoksi. Eikä ihan syyttä; onhan se hieno. Ja nerokkaasti ohjattu.

Ja vielä sanovat, ettei otakuilla muka nykyään ole halua tehdä animaatiota itse kuten wanhoina hyvinä Daicon-aikoina. Mitä siitä, että työväline on nykyään tietokone eikä 8 millin videokamera? Nörtit ovat aina nörttejä.

Avainsanat: Haruhi Suzumiya, Lucky Star

Sanovat, että japanilaiset eivät ole vielä koskaan onnistuneet tuottamaan tyydyttävää näytelmäelokuvasovitusta yhdestäkään mangastaan; Death Notet ehkä ylittivät riman juuri ja juuri.

Asia saattaa muuttua jatkossa. Japanin parhaiten ansaitsevien mangakojen kärkiviisikkoon kuuluvan Naoki Urasawan 20th Century Boysin elokuvasovitusta on odotettu kuin kuuta nousevaa – mutta tähän mennessä siitä ei ole nähty kuin virallisten sivujen lyhyt teaseri.

Mutta nyt.

Traileri sisältää kohtauksia kaikista osista mangaa, mutta tulossa on itse asiassa elokuvatrilogia – ja vieläpä Japanin kaikkien aikojen kallein sellainen kuuden miljardin jenin (47 miljoonan euron) budjetilla. CG ei hypi silmille ollenkaan niin pahasti kuin polygonishinigamit tekivät, ja taustakuvakin on komea. Toivotaan siis parasta.

Urasawa pitää itseään ensijaisesti tarinankertojana eikä piirtäjänä, ja vaikka hänen hieman oldskoolihtavassa piirtojäljessään ei olekaan mitään vikaa on tähän mielipiteeseen pakko yhtyä. 20th Century Boys ei ehkä kirjallisilla ansioillaan kohoa timanttisen Monsterin tasolle, mutta on silti painostavana scifinä täysin omaa luokkaansa – tarina salaliittoa vastaan taistelevista vanhoista ystävyksistä ja heidän tapahtumiin liittyvistä häilyvistä lapsuusmuistoistaan on nykymangan parissa täysin omaa luokkaansa.

On sääli että emme ole saaneet nauttia siitä vielä englanniksi, koska Urasawa pyysi Viziä aloittamaan sen julkaisun vasta kun Monsterin julkaisu on saatu päätökseen, jotta hänen piirrosjälkensä kehittyminen ei olisi niin selkeää. Mutta ennen pitkää, ennen pitkää…

Avainsanat: 20th Century Boys, live-action, Monster, Naoki Urasawa, Viz

Ei liene kenellekään yllätys, että eri konteksteissa teoksia tulee arvioida eri tavalla.

Suhtaudun samantasoisiin sarjakuviin täysin eri tavoilla, jos toinen on parinkymmenen kappaleen omakustanne ja toinen Suomen suurimman mangakustantamon pilottiprojekti suomimangan saralla. Samaan tapaan eri tavoilla suhtaudun teokseen jolle on myönnetty kunniamaininta sarjakuvakilpailussa ja koulutyöhön. Näin ollen – kun ottaa huomioon sen selvästikin edustavan jälkimmäistä – minun on pakko myöntää pitäväni tästä sarjakuvasta, johon törmäsin toissapäivänä Kemin kulttuurikeskuksen seinällä.

Se että se on toistaiseksi ehjäjuonisin lukemistani Sunna Kitin töistä on valitettava fakta. Mutta oli miten oli – se on kuitenkin ehkä maailman ainoa saamenkielinen manga, ja merkittävä sinänsä.

Avainsanat: Sunna Kitti

Vajaat kaksi viikkoa sitten muuan Paul “OtaKing” Johnson sai valmiiksi ja julkaisi videonsa “The Rise And Fall Of Anime Fansubs”, jota hän kuulemma teki puoli vuotta. (En vaivaudu embeddaamaan kuin tuon ensimmäisen pätkän, koska näette loput neljä related-karusellista sen päätyttyä.) Se näkyy, ja on pakko myöntää että siihen upotettu vaiva on varmasti ollut massiivista – itse tehdystä animaatiosta ja fanikäännösten parodioinnista videopelireferensseihin ja akateemisiin sitaatteihin.

Valitettavasti korean pinnan alla on vähän kyseenalaisia mielipiteitä. OtaKing itse sanoo videotaan “dokumentiksi”, mutta oikeammin sanottuna se on runsaasti esimerkkejä käyttävä videomuotoinen mielipidekirjoitus – sellaisen ammattilaiskääntäjän, joka haluaa kovasti valittaa siitä että nykyiset fanikäännökset eivät ole ammattimaisia eivätkä nykyiset fansubbaajat kunnioita animea. Katsokaapa koko puolituntinen ennen kuin jatkatte lukemista.

Lue lisää »

Ei tämä heppu mikään Taro Aso ole, mutta hyvää jälkeä hän vaikuttaisi tekevän.

Monet eivät varmaankaan usko – hyvästä syystä – jos kerron että Japanin copyright-lainsäädäntö on tällä hetkellä itse asiassa tiukempi kuin Suomen.

Suomen lain mukaan muunnellun tekijänoikeuden alaisen teoksen julkaiseminen tai levitys on kiellettyä mikäli se loukkaa teoksen kirjallista tai taiteellista tai luojan omaperäisyyttä, mutta käytännössä raja menee todella korkealla – esimerkiksi Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ei sitä ylitä, vaikka siitä nousikin aika lailla kohua. (AMV:iden asema taas on – tiettävästi, koska ennakkotapauksiahan ei luonnollisesti ole – toinen, myös Yhdysvalloissa, vaikka sikäläiset animenjulkaisijat suhtautuvatkin niihin puhtaasti ilmaisena mainoksena ja mm. osallistuvat Animemusicvideos.orgin massiivisiin hostauskuluihin.)

Japanissa taas mikä tahansa toisen teoksen muunteleminen lasketaan automaattisesti loukkaavaksi, joten doojinshit ja MADit ovat yksiselitteisen laittomia – ne kukoistavat vain niiden tuottajien ja oikeuksienhaltijoiden sanattoman yhteisymmärryksen, anmoku no ryookain, voimalla.

Aikoinaan puhuttiin lainsäädännöstä joka uhkaisi doojinshitoimintaa antamalla päätäntävallan toimista tekijänoikeusrikkomuksia vastaan ryhtymiseen oikeudenhaltijoiden lisäksi myös viranomaisille. Nyt heiluri näyttäisi kuitenkin olevan liikkumassa toiseen suuntaan: pääministeri Yasuo Fukudan johtama valtion tekijänoikeusyksikkö on aikeissa lisätä Japanin lainsäädäntöön amerikkalaistyylistä reilun käytön. Asiasta kertoo lisää Asahi Shimbun.

The current Japanese Copyright Law, in principle, prohibits any copying of other people’s works or distributing them on the Internet without permission.

Exceptions to the law are copying works for personal use at home or for use in schools.

The planned stipulation will largely follow the one under the U.S. copyright law, which bases fair use on certain factors, including: whether the use of works is intended for commercial purposes; and whether the use of works influences the market of those works.

- -

The current Copyright Law is sweeping in its application. For example, blogs featuring holiday photos of authors posing with anime characters in amusement parks could constitute a violation of the law. That is because the law does not have a specific stipulation that allows such use.

In addition, the creation of parodies based on other people’s works could also be considered a violation.

Those activities could be regarded as legal under the fair use stipulation.

Kyseessä on siis lain korjaamisesta vastaamaan todellisuutta – eivät valokuvat tekijänoikeussuojatuista kohteista, doojinshit tai animemusiikkivideot oikeuksienhaltijoita kiinnosta, paitsi positiivisessa mielessä sinä mainittuna ilmaisena markkinointina. Kunpa tällaista piristävää selväjärkisyyttä löytyisi tältäkin puolen maailmaa…

Samaan aikaan fanituotoksiin ja -käännöksiin aina liberaalisti suhtautunut Kadokawa on lähtenyt seuraamaan Gonzon esimerkkiä netin hyödyntämisen suhteen, joskin hieman hillitymmin: se aikoo alkaa tahkota rahaa käyttäjien YouTubeen lataamista MADeista lisäämällä niiden oheen mainoksia ja jakamalla rahat Youtuben ja videon lataajan kanssa. (Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä miten voidaan järkevästi tarkistaa onko videon lataaja todella sen tekijä, mutta kyseessä on kuitenkin vallankumouksellinen konsepti – hakkaa mennen tullet jonkin verran harrastetut AMV:t DVD-ekstroina.)

Me rakastamme sinua, Kadokawa. Voit olla tuotteidesi ristiin viraalimarkkinoiva paha suurkorporaatio, mutta ainakin tiedät mitä ympärilläsi tapahtuu ja kuinka siihen on järkeävää suhtautua.

Tämä engranninkielinen viesti löytyi Highschool of the Deadin ykköspokkarista. Hellyttävää, eikö?

Avainsanat: Kadokawa