Vähemmän kuin viime vuonna eikä välttämättä ihan niin edustaviakaan, mutta ainakin yhdellä uudella värillä. Kenties ensi vuonna Pac-Mankin saa olla jo keltainen…

Jo kolmas vuosi peräkkäin. Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne.

Tunnin päästä tulee muuten Tokyo Godfathers Neloselta. Siinäpä vasta erilainen joululeffa….

Venäläinen Molot Entertainment on tuottamassa ensi vuonna valmistuvaa animaatioelokuvaa nimeltä First Squad, joka on saanut inspiraationsa löyhästi 80-lukulaisesta nuorille suunnatusta neuvostopropagandasta; tarinoista uljaista rintamasankareista taistelussa natseja vastaan.

Huolimatta siitä mitä olen aimmin sanonut monilla on varmaan edelleen sellainen käsitys, että Japanissa doojinshinteko on rahakasta puuhaa. Ja tottahan se siinä mielessä onkin, että rahaa virtaa paljon edestakaisin – eri asia sitten vain on kuinka paljon siitä jää käteen.

Hiljattain erään suositun doojincirclen jäsen kirjoitti anonyymisti laskelman heidän toimintansa budjetista. Anonyymiä voi jättää uskomatta jos haluaa, mutta toisaalta… miksi joku näkisi vaivaa huijatakseen noin uskottavan oloisesti? Budjetti menee näin:

Kaksi julkaisua, myyntihinta 500 jeniä (4,30 €), yhteensä 10 000 kappaletta
5 000 000 ¥ (42 600 €)

Erikoissidonta, 70 sivua, painatuskulut 300 jeniä (2,60 €) kappale
5 000 000 ¥ – (300 ¥ x 10 000) = 2 000 000 ¥ (17 100 €)

Kuljetusmaksut laatikoiden raahaamisesta edestakaisin 20 000 jeniä (170 €) x 2 tapahtumaa
2 000 000 ¥ – 40 000 ¥ = 1 960 000 ¥ (16 700 €)

6 heppua jotka auttavat myymään julkaisuja ständillä 60 000 jeniä (510 €) x 2 tapahtumaa
1 960 000 ¥ – 120 000 ¥ = 1 840 000 ¥ (15 700 €)

Matka- ja majoituskulut 70 000 jeniä (570 €) x 2 tapahtumaa
1 840 000 ¥ – 140 000 ¥ = 1 700 000 ¥ (14 500 €)

Matka- ja majoituskulut apumyyjille 70 000 jeniä (570 €) x 2 tapahtumaa
1 700 000 ¥ – 140 000 ¥ = 1 560 000 ¥ (13 300 €)

Päivällinen kaikille osallistuneille 40 000 jeniä (340 €) x 2 tapahtumaa
1 560 000 ¥ – 80 000 ¥ = 1 440 000 ¥ (14 500 €)

Maksut vieraileville taiteilijoille jotka osallistuivat doojinshien tekoon 120 000 jeniä (1000 €)
1 440 000 ¥ – 120 000 ¥ = 1 320 000 ¥ (11 250 €)

5000 julkaisua myytiin jälleenmyyjille 490 jenillä (4,20 €) kappale
1 320 000 ¥ – (10 ¥ x 5000) = 1 270 000 ¥ (10 800 €)

100 000 jeniä (850 €) menee sekalaisiin menoihin, kuten taksimatkoihin ja julisteen painamiseen. Ja sen jälkeen kun on maksettu parille tyypille circlen edustamisesta ja julkaisujen myymisestä parissa muualla järjestettävässä tapahtumassa jäljellä on noin 1,000,000 jeniä – toisin sanoen suunnilleen 8500 euroa. Jaettuna useamman hengen kesken (emmehän tiedä kuinka monen hengen circlestä on kyse – joskin se että heillä on samansuuruiset matka- ja majoituskulut kuin kuudella apumyyjällä lienee aika hyvä vihje) se on todennäköisesti riittävästi ettei heidän tarvitse käydä kauheasti töissä opiskelujensa ohella (edelleen oletus, mutta eipä noista rahoista varmaan riittävästi pääasialliseksi elannoksikaan olisi)… mutta paljon piirto- ja organisointityötä se vaatii siitä huolimatta. Alkupääomasta puhumattakaan.

Ja kannattaa toki muistaa, että circlejä on kymmeniä tuhansia – jokaista näin hyvin menestynyttä circleä kohden on tuhansia hiki hatussa nollatuloksella tai (yleisimmin) persnetolla ahertavaa circleä; puhumattakaan niistä jotka puurtavat aivan yhtä kovasti, mutta joita arpaonni pöytäpaikan suhteen ei tällä kertaa sattunutkaan suosimaan.

(Vaikka tietysti voi kyseenalaistaa sen kuinka moni niin nimekäs circle että myy 10 000 kappaletta ja palkkaa feimejä vierasartisteja muka oikeasti myy julkaisuaan, ja vielä 70-sivuista sellaista, nyyppämäisellä 500 jenillä… Huomattavasti todennäköisemmällä 1000 jenin myyntihinnalla käteen jäisi jo 6 270 000 jeniä eli noin 51 000 euroa. Mutta mihinpä Internet joutuisi, jos joku alkaisi kyseenalaistaa anonyymien julistamia tietoja…)

Lisää trailereita – tällä kertaa vähän tuoreempi. Ja jopa live-action.

Sen enempää en taidakaan siitä tällä kertaa sanoa. Huhhui.

Tämä teaser on pari viikkoa vanha, mutta tuskinpa ihan kaikki sitä vielä ovat nähneet.

…Paita?

Minusta jotenkin tuntuu että ne ovat poistaneet myös ne peffakonekiväärit…

Patrick Macias kirjoittaa Japan Timesissa Harajukun alueen viimeisimmistä käänteistä, sen historiasta ja huolestaan sen tulevaisuudesta nuorisokulttuurin mekkana.

Sebastian Masuda, owner and creative director of a Harajuku boutique named 6%DOKIDOKI, speaks for many when he says, “What concerns us about big chains coming to Harajuku is that the special atmosphere of this place might be lost. People are interested in Harajuku because it is full of styles that came from the street, along with stores owned by individuals. But when a chain is expanded around the world, it winds up creating the same kind of landscape everywhere you go. People might eventually lose the need to come to Harajuku if they can just get similar goods in their local town.”

YouTube-julkkikseksi pääseminen noudattaa joskus todella mielenkiintoisia luonnonlakeja. Aina ei tarvitse avautua syvimmistä tunnoistaan, osata jotain tosi friikin näköistä tai kuuloista tai edes tehdä itseään naurunalaiseksi… tai no, viimeisimmästä voidaan ehkä keskustella.

Magabon on 22-vuotias floridalainen Japani-fani, jonka harrastus on ladata YouTubeen videoita joissa hän tuijottaa kameraan, poseeraa söpösti ja sanoo silloin tällöin pari sanaa japania. Hänestä tuli tänä vuonna Japanissa todella epätodennäköinen youtubejulkkis, kun J-Cast kirjoitti hänestä tammikuussa.

Tätä videota on tällä hetkellä katsottu 2 200 000 kertaa. Ihmeellisiä ovat Internetin sattumat…

Huhtikuussa TV-kanava Gyao kutsui hänet vieraakseen erääseen ohjelmaansa. Siinä hän ei ollut ihan yhtä edustavan näköinen…

Varsin japanilaiset hampaat ainakin! Selvää tarento-ainesta siinä suhteessa, niin teennäinen kuin muuten onkin.