Lisää trailereita – tällä kertaa vähän tuoreempi. Ja jopa live-action.
Sen enempää en taidakaan siitä tällä kertaa sanoa. Huhhui.
12 kommenttia kirjoitukseen “Suomen ensi-ilta on 9. huhtikuuta”
Jätä vastaus
|
|
Powered by WordPress, Mandigo theme by tom.
Kirjoitukset (RSS)
ja Kommentit (RSS).
Ei terve… ei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Jeps. Mikäli traileri on ollenkaan osuva kuvaus elokuvasta, siitä on suorastaan taidokkaasti häivytetty dragonballmaisuus… Mutta olihan Gokulla sentään pystykampaus.
Voi… voi herranjumala. En minä nyt ikinä olettanutkaan, että tämä olisi mitenkään uskollinen alkuperäismateriaalille, mutta viimeinen pisara oli kyllä tuo Gokun repliikki “I’m not ready for this.” Hyvät naiset ja herrat, tämä ei ole Son Goku.
Dragonball-fanina tunnen tarvetta ottaa tähän kantaa.
Itse odotan kyseistä elokuvaa, sanoisinko, pelonsekaisella innolla. Toisaalta se todennäköisesti raiskaa loistavan teoksen tunnistamattomaksi, mutta toisaalta se saattaa olla komedia-arvoltaan melko huikea.
Chichi on “Gokun elinikäinen ihastus” tai jotain. Ja Pilafin porukasta ainoana olemassa on Mei/Tofu, koska pitää olla joku, joka pukeutuu mustaan lateksiin. Ainakin Bulman hiuksissa on turkoosi raita.
Visuaalisesti näyttää ihan hienolta (esim. kuulat ja näyttävät taistelukohtaukset) mutta Piccolo ei ole läheskään riittävän vihreä. :D
Ei ***tana. Ei näin! Verkkokalvot kuolivat jo trailerin ansiosta. Puhumattakaan aivotoiminnata.
Ei tosissaan. Olisivat voineet tehdä tämänkin kunnolla! Kun varmasti olisi resursseja ollut. Itkettää.
LOLOLOLOLOLOL repeilin koko ajan voi vitsit, mitä meillä ei vielä ollut, niin amerikkalaisten sovitusta dragon ballista! XD Ainoa mikä oikeasti näytti hyvältä oli ehkä Bulma (jolle olen onnistunut aina kuvittelemaan ruskeast hiukset sarjakuvaa lukiessani). Onkohan sitä edes tarkotettu vakavaksi.
Nimimerkki viisi kertaa peräkkäin koko ajan repeillyt.
Kaikki tarvittava lienee jo sanottu. Haha, ja yhyy. Täytyyhän tämä käydä katsomassa. Ikävä kyllä näyttää sen verta huonolta, että ei taida edes onnistua naurattamaan.
Alkuperäismateriaali olisi voinut hyödyntää leffassa… eiku– onhan siinä saman nimiset hahmot, etsittävät kuullat ja hoipoi-kapselit. Dragonballihan on lapsuudensuosikki, kun siihen ensimmäisen kerran tutuistui silloin 12 – 13-vuotiaana. Taidan nyt ymmärtää, mitä 80-luvun transformeri-fanit nälvivät Transformers-elokuvassa. :D
En ole ikinä pitänyt Dragon Ballista, mutta kyllä sitä mieluummin lukisin kuin menisin tuon Hollywood-pläjäyksen katsomaan. Erikoisefektit ja taistelukohtaukset ontuvat ainakin trailerissa, joka on toki muutenkin sekavasti ja tylsästi koottu (miksi viimeisten sekuntien aikana pitää olla kolme erillistä karjumisraitaa?). Mutta sittenkin – voinko jättää James Mastersin väliin, vaikka mies onkin Piccolon vaaleanvihreän maskin alla? En usko, että tahdonvoimani kestää Marstersin poskipäiden kutsun vastustamista, mutten myöskään usko, että pääni kestää katsoa koko rainaa, jos lopputuote hiemankaan muistuttaa traileria.
Elokuvaharrastajana tämä nostaa esiin vain yhden kysymyksen: mitä tapahtui CYF:n uralle? Jätkä vääns nälkäpalkalla 80-luvun alussa tusinan leffaa vuodessa ja kohosi sitten 10 vuoden sisään aasialaiseksi supertähdeksi loistavilla toiminta-, melodraama- ja komediaelokuvilla – ja onnistui kaikesta huolimatta pitämään imagonsa ja taitonsa tinkimättömänä ja eheänä. Nykyään mies näyttää siltä kuin ei olisi vanhentunut päivääkään ja karisma on edelleen korkealla tasolla. Todennäköisesti herra on ainoa syy miksi tämänkään leffan ikinä katson. Mutta viimeisen vuosikymmenen pääosa- tai sivuosasuoritukset ovat lähes poikkeuksetta olleet ala-arvoisissa leffoissa. And don’t get me wrong, ei tää tosiaan ole eka kerta kun Fat käy pohjalla roolivalintojensa suhteen. Miksi sen pitää olla niin, että kun aidosti originelli taiteentekijä joutuu Hollywoodin kosketuksen alaiseksi kaikki muuttuukin kullan sijasta kultakääreiseksi scheisseksi? Tietenkin syyt ovat moninaiset ja ilmiselvät, mutta sen ei hyvin helposti edes tarvitsisi olla niin. Surettaa katsoa hienoa taiteilijaa, joka jaksaa tätä nykyä vääntää ehkä yhden filkan kahdessa vuodessa tuhlaamassa kykyään tässä. Noh, onneksi tulossa on vielä Johnny Ton remake La Cercle Rougesta, jonka toivon olevan CYF:n uran uuteen artistiseen nousuun laukaiseva eepos.
Muistuu mieleen se kun 90-luvun Tähtivaeltajissa kerrottiin legendaarisesta aasialaisnäyttelijästä nimeltä Jackie Chan, joka ei ollut koskaan esiintynyt amerikkalaisissa elokuvissa…
Kerrassaan pettymys koko elokuva taitaa olla trailerista päätellen ainakin. Ei taida olla katsomisen arvoinen. Miksi tehdä kunnon japanilaisesta animesta elokuva muka? Mää vaan kysyn. Tämä taitaa nyt taasen olla sitä että yritykset on kovat pistää paremmaksi, mutta oi voi yritykseksi se myös jääkin. Eipä todellakaan ole animen veroinen. En tiiä pitäskö tässä alkaa poraa vai kiljuu raivosta. Plussa pisteitä kyl saa kun on päässy legenda elokuvaan. ;) Nimittäin Jet li. Bravoo!!! *Syvä kunnioittava kummarrus*
Tjuu, kyllähän sitä on universaalisti haukuttu sittemmin. Se on kuulemma paitsi huono sovitus myös ihan oikeasti tosi huono elokuva.
Mutta enpä nyt tiedä onko se kyse nimenomaan siitä etteikö animea pitäisi tai voisi sovittaa näytellyiksi elokuviksi – siinähän japanilaiset ovat onnistuneet välillä ihan kivastikin – eikä edes siitä, ettäkö amerikkalaiset eivät osaisi sitä puuhaa. Enemmänkin veikkaisin että kyse on liian monen kokin ongelmasta – joka puolelta on tehty vähän muutoksia, eikä kokonaiskuvaa ole ollut oikein kellään.