Kirkon ja valtion erottaminen – Finncon-Animecon -dilemma
Kirjoittaja: Tsubasa, aiheet: fandom, mielipiteet, tapahtumatTässä kirjoituksessa käyn läpi tapahtumaparin nimeltä Finncon-Animecon olemukseen ja järjestämiseen kuuluvia ongelmia sekä syitä niihin. Ratkaisujen keksimisen jätän tällä kertaa lukijoiden huoleksi…
Tätä conia säät olisivat voineet suosia paremmin, mutta ainakin sillä oli hieno juliste.
Finncon on suomalainen science fiction- ja fantasiatapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja joka järjestetään vuonna 2009 viidennentoista kerran. Kävijöiden keski-ikä on yli 20 vuotta. Animecon puolestaan on suomalainen anime- ja mangatapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 pieneksi oheistapahtumaksi Finnconin kylkeen ja joka järjestetään vuonna 2009 seitsemännen kerran. Sen kävijöiden keski-ikä on alle 20 vuotta.
Kävijämäärät ja niiden vaikutus julkisuuskuvaan
Ensimmäistä Animeconia ei liiemmälti mainostettu tapahtumakaupunki Turun ulkopuolella, eikä siinä juuri käynyt nimenomaan sitä varten matkaan lähteneitä ulkopaikkakuntalaisia kävijöitä. Finnconin palatessa seuraavan kerran Turkuun vuonna 2003 Animecon järjestettiin uudelleen hieman isommassa mittakaavassa, ja yllättäen se sai huomattavasti edellistä kertaa suuremman suosion. (Törmänen, 2003. Helsingin Sanomat, 2003.)
Jyväskylässä vuonna 2004 Finncon-Animeconissa oli noin 5200 kävijää, joista pelkästään Animeconia varten paikalle saapuneita kävijöitä arveltiin olevan lähemmäs 2000. Helsingissä vuonna 2006 kävijöitä oli noin 9000, joista Animeconin arviolta noin 6000. Jyväskylässä vuonna 2007 kävijöitä oli noin 7000, joista Animeconin arviolta noin 5000. Tampereella vuonna 2008 kävijöitä oli jälleen noin 9000, joista Animeconin arviolta noin 7000. (Turun Sanomat, 2004. Finncon 2009 – Con-historiaa, 2008.) Tarkkojen lukujen arvioimista valitettavasti vaikeuttaa paitsi tapahtumien pääsymaksuttomuus myös jokaisen tapahtuman oma käytäntönsä laskea kävijämäärä.
Vuonna 2009 Finncon-Animecon järjestetään jälleen Helsingissä, ja kävijöitä odotetaan tulevan noin 10 000. (Finncon 2009 – Finncon, 2008.) Näistä todennäköisesti 7000-8000 on Animeconin, ottaen huomioon että Finnconin kävijämäärä on pysynyt tasaisena kolmena-kahtena tuhantena viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ja viime vuosina kenties jopa hieman vähentynyt monien scifiharrastajien tympäännyttyä Animeconin kävijöiden ylitsevuotavaan läsnäoloon tapahtumassa.
Viime vuosina Finnconia on alettu mainostaa “Euroopan suurimpana” ja “yhtenä maailman suurimmista” science fiction -tapahtumista. (Finncon 2009 – konseptikuvaus, 2008.) Yli 9000 kävijän tapahtumana se näitä eittämättä onkin, ottaen huomioon että maailman tärkeimmän science fiction -tapahtuman Worldconin titteliä kantavat tapahtumat ovat tällä vuosikymmenellä keränneet noin 4000-6000 kävijän kävijämääriä. Maininnat siitä että “mukana on myös” tai että tapahtuma “järjestetään yhdessä” Animeconin kanssa on kuitenkin yleensä jätetty näistä mainospuheista syrjemmälle tai sivulauseisiin. (Finncon 2006:n lehdistötiedote, 2006; lihavoinnit lisätty.)
Vuonna 2007 ja viimeistään vuonna 2008 scifiharrastajien piiristä alkoi kuitenkin kuulua äänekästä tyytymättömyyttä siihen, että heidän tapahtumansa oli alkanut muistuttaa “ala-asteen välituntia”, jossa ei enää kehtaa kaljapulloakaan vilauttaa niin kuin takavuosina. Samaten närää on herättänyt Animeconin kävijöiden alati paisuva määrä, ja eräässä välissä ehdoteltiinkin jo Animeconin suosituimpien ohjelmanumeroiden poisjättöä kävijämäärien hillitsemiseksi. (Finncon 2008: mitä se oli?, 2008.)
Yhteenvetona voisi arvioida, että Finncon-Animeconin järjestäjät haluavat pitää Animeconin yhdessä Finnconin kanssa sen suoman positiivisen mediahuomion ja lisävärin vuoksi. Finnconin kävijöiden enemmistön mielestä Animecon saisi oletettavasti mieluiten painua hornan tuuttiin; Animeconin kävijöistä taas moni ei välttämättä ole edes tietoinen siitä, että paikalla on myös tapahtuma nimeltä Finncon – saati välitä siitä juuri lainkaan.
Animecon on viime vuosina saanut enemmän mediahuomiota kuin Finncon.
Synergiaedut ja oletetut synergiaedut
Perspektiivin saamiseksi Finncon-Animeconia voisi verrata tamperelaiseen tapahtumaan Traconiin, joka on yhdistetty roolipeli- ja animetapahtuma. Se on järjestetty toistaiseksi neljästi, ja sen kävijämäärät ovat olleet myytyjen pääsylippujen määrän mukaan 1079 (2005), 1813 (2006), 2835 (2008) ja 3598 (2009). (Tracon IV | Yleistä, 2009.) Jokaisena vuonna animeharrastajat ovat muodostaneet ylitsevuotavan enemmistön, ja viime aikoina on jopa alkanut kuulua epäilyksiä siitä ovatko roolipeliharrastajat alkamassa hiljalleen vältellä tapahtumaa koska eivät koe sitä omakseen. (Järvinen, 2009.)
Sinällään Tracon ja Finncon-Animecon muistuttavat siis melko paljon toisiaan: Traconin kävijöistä suurin osa on animeharrastajia ja loput roolipeliharrastajia, Finncon-Animeconin kävijöistä suurin osa animeharrastajia ja loput scifiharrastajia. Mutta siinä missä itseään “kokeellisen conittamisen koetinkiveksi” mainostava Tracon on rakennettu tämän asian tiedostamisen ympärille – sillä on takanaan vakavarainen yhdistys, se on pääsymaksullinen ja sillä on pysyvä tapahtumapaikka – järjestetään Animeconia edelleen samalla tavalla kuin vuonna 2003, kun se oli vain pieni oheistapahtuma Finnconin kyljessä.
Finncon on maksuton tapahtuma, ja näin ollen myös sen kanssa järjestettävän Animeconin on oltava maksuton. Tämä juontaa juurensa vuoden 1986 ensimmäiseen Finnconiin, joka pääsymaksullisena sai vain parisataa kävijää ja oli taloudellinen katastrofi. Seuraavalla kerralla tapahtuma järjestettiin sponsorivarojen ja apurahojen turvin ilmaisena, ja kävijämäärä kohosi kolmeen tuhanteen – ja tätä käytäntöä on jatkettu tästä lähtien. Finnconin periaatteena onkin osaltaan levittää science fictionin ilosanomaa kaiken kansan keskuuteen ja houkutella uusia potentiaalisia harrastajia. (Ykspetäjä, 2008.)
3000-5000 kävijän tapahtumille ilmaisuus sopii. Animetapahtumilla on kuitenkin tapana kasvattaa kävijämääräänsä vuosi vuodelta samalla kun harrastajamäärät kasvavat, joten ennen pitkää tulee vastaan kipuraja jossa apurahat eivät enää riitä riittävän suurien tilojen hankkimiseen. Animecon ja siten myös Finncon on kärsinyt tästä viime vuosina huomattavasti; Helsingin Paasitornissa järjestetty vuoden 2006 con oli ensimmäinen, jonne joutui jonottamaan sisään rakennuksen paloturvarajojen täytyttyä. (Saarinen, 2006.)
Koska Finncon-Animecon on vuosittain kiertävä tapahtuma myös sen järjestäjät vaihtuvat joka kerta, ja jokainen tapahtuma rakennetaan pitkälti puhtaalta pöydältä uudelleen. Enin osa tapahtumien pysyvistä järjestäjistä kokee olevansa järjestämässä enemmän Finnconia kuin Animeconia, ja ne muutamat järjestäjät jotka ovat mukana enemmän Animeconin puolella ovat keskittyneitä vain tiettyihin osiin tapahtumaa.
Animeconin ja Finnconin järjestämistä yhdessä perustellaan usein “synergiaeduilla.” Työvoima-aspektin lisäksi tämä tarkoittaa käytännössä lähinnä sitä, että kukaan animeharrastaja ei haluaisi vaivautua järjestämään itsenäistä Animeconia, mutta toisaalta Finnconin järjestäjät eivät haluaisi luopua Animeconin suomasta positiivisesta mediajulkisuudesta. Valmiit tapahtumat sen sijaan ovat kyllä innokkaasti pitämässä Animeconin nimeä itsellään tai ottamassa sitä itselleen sen takaamien kävijämäärien ja profiilin vuoksi, minkä voi nähdä mm. 28.2. Tampereella pidetyssä Animeunionin kokouksessa esitetystä ehdotuksesta “Tracon-Animeconista.”
Profiiliongelma
Animeconilla on oma profiilinsa sen kävijöiden mielissä, mutta se johtuu enemmänkin siitä että sen kävijät ovat välinpitämättömiä Finnconin suhteen kuin siitä että sellaista oltaisiin yritetty aktiivisesti luoda. Tämä profiili on myös hyvin geneerinen ja kasvoton: Animeconilla ei ole pysyvää visuaalista ilmettä, logoa tai maskottia, ja sen nettisivut vaihtuvat vuosi toisensa jälkeen uusiin. Kuvaavaa onkin, että yhdenkään vuoden Animeconin nettisivuilta ei löydy minkäänlaista kuvausta tapahtuman historiasta.
Tämä on ehkä osaltaan johtanut siihen, että Animecon on joka vuosi hyvin perusluonteisen tuntuinen tapahtuma – vaihtuvat järjestäjät ovat joka vuosi suurimmaksi osaksi ensimmäistä kertaa asialla ja keksivät pitkälti pyörän uudestaan joka kerta, eivätkä juuri uskalla tehdä radikaaleja irtiottoja edellisten vuosien kaavoista.
Silloinkin kun näin tehdään – kuten esimerkiksi vuonna 2007 kokeillun suosituimpien ohjelmanumeroiden katsojapaikkojen ennakkovarausjärjestelmän kanssa – kokeilut jäävät yleensä yksittäisiksi, ja seuraavan vuoden järjestäjät eivät joko puutteellisesta tietotaidon eteenpäinvälittämisestä tai mielipide-eroista sen suhteen mikä olisi sopiva menettely johtuen jatka näiden toimintatapojen käyttöä.
Animeconia on useassa yhteydessä sanottu “juurettomaksi” ja “tuuliajolla olevaksi” tapahtumaksi, jonka taustalta ei löydy kiinteää organisaatiota, vetävää voimaa tai päättävää elintä. (Lammi, 2008.) Vuonna 2010 yhteistä Finncon-Animeconia ei esimerkiksi olla järjestämässä yksinkertaisesti siitä syystä, että kyseisen vuoden Finnconin tapahtumakaupunki Jyväskylässä ei ole enää ketään joka haluaisi Animeconia järjestää.
Näiden huomioiden valossa on hyvä mainita, että kitka eri harrastajakuntien välillä johtuu pitkälti niiden perusluonteisista eroavaisuuksista, joka heijastuu suoraan tapahtumien kävijöiden ikärakenteeseen ja kävijämääriin. Siinä missä science fiction ja fantasia ovat aina olleet vakavasti harrastettuina enemmän vanhemman ikäpolven hupia eikä roolipelejäkään voi suuren yleisön harrastukseksi väittää on animella ja mangalla kaikki mahdollisuudet olla valtavirtaista kulttuuria, koska se on kotimaassaan valtavirtaiseksi ja kaupalliseksi luotu. Siinä missä scifinlukemisen aloittaakseen on pidettävä nimenomaan scifistä on manganlukemisen kynnyksenä suunnilleen vain sarjakuvanlukutaidon omaaminen – eli lähinnä se, että on joskus pitänyt kädessään Aku Ankkaa.
Tämä näkyy suoraan alan harrastajatapahtumien kävijämäärissä, jotka ovat tasaisesti nousevia siinä missä nörtimpien harrastusten tapahtumien kävijämäärät pysyvät samoina. Esimerkiksi roolipelitapahtuma Ropeconin kävijämäärä on ollut 2000-luvulla tasaiset 3000-4000 kävijää, ja kasvu on ollut hidasta. (Ropecon 2008 | Historia, 2008.)
Kaapelitehdas ja kesä 2009 tulevat – oletko valmis?
Itsenäistymisen esteet ja ongelmat
Niin Finnconin kävijöiden kuin järjestäjienkin joukosta on jo pitkään kuulunut kommentteja, joiden mukaan animeharrastajien olisi hiljalleen hyvä “ottaa tapahtumansa haltuun” ja alkaa huolehtia Animeconin järjestämisestä itse. Tätä on kuitenkin estämässä useampikin seikka.
Länsimaiset animetapahtumat sellaisina kuin ne nykyään ovat olemassa ovat syntyneet Yhdysvalloissa 80-luvulla science fiction -tapahtumien animenkatseluhuoneiden ympärille. Ero näiden ja Finnconin välillä on kuitenkin se, että nämä tapahtumat ovat ja olivat maksullisia ja houkuttelivat tähän aikaan vielä enimmäkseen vanhempia, yli 20-vuotiaita animeharrastajia (joita toki enemmistö heistä siihen aikaan oli jo valmiiksikin). Näin ollen näillä harrastajilla oli intoa ja kiinnostusta lähteä tekemään kokonaan omia tapahtumiaan, kun scifiharrastajien vittuilu “jap crapin” katsomisesta alkoi käydä liian ahdistavaksi.
Finncon-Animecon puolestaan on kasvanut nykyiseen 9000 kävijän mittaansa suureksi osaksi ilmaisuudestaan johtuen niin nopeasti, että enin osa sen kävijöistä on alle 15-vuotiaita ja potentiaalisessa tapahtumanjärjestämisiässä olevat yli 20-vuotiaat tuntevat olonsa koko tapahtumassa tavallaan ulkopuolisiksi. Siinä missä scifitapahtumat ovat harrastajien toisille harrastajille tekemiä tuntuvat animetapahtumat olevan enemmänkin vapaaehtoista nuorisotyötä (Järvinen, 2008.), etenkin kun niiden ohjelmatarjontakin suunnataan kävijöiden enemmistölle järjestäjien omista preferensseistä liiemmin välittämättä. (Reponen, 2009.) Näin ollen intoa lähteä osallistumaan Animeconin tekemiseen ei juuri löydy, etenkin kun tapahtuman profiili on kävijöiden suuntaan geneerinen ja kasvoton.
Lisäksi on huomioitava myös se, että myöskään Yhdysvalloissa yksikään animetapahtuma ei ole suoranaisesti irtautunut yhdestäkään scifitapahtumasta, vaan tilalle on perustettu kokonaan uusia tapahtumia. Tämä lienee merkki ihmisten perusluonteesta olla yleensä kiinnostuneempi kokonaan “omalta” tuntuvan asian tekemisestä kuin “jonkun muun” tekemän asian harteilleen ottamisesta, minkä myös jo mainitusta Tracon-Animecon -ehdotuksesta voi nähdä.
Loppuyhteenvetona tästä kaikesta totean, että minun on vaikea uskoa nykyisenkaltaisen Animeconin elinmahdollisuuksien säilyvän enää kovin pitkään; tapahtuma tulee murtumaan joko taloudellisten tai työvoimallisten realiteettien alle, ellei sen järjestämisrakenteessa tapahdu perustavanlaatuisia muutoksia lähivuosien aikana. Mutta tuskinpa kukaan enää nykyisenkaltaista Finncon-Animeconia alkaa enää vuoden 2011 jälkeen järjestämäänkään – saa nähdä miten käy.
Turku 2011. Viimeinen Finncon-Animecon, viimeinen Animecon vaiko ei kumpikaan?
Kirjoitukset (RSS)
Olen kyllä tuon kehityksen puutteen huomannut 3 vuotta animeconissa käyneenä ja myönnän myös, että vaikka olenkin myös kiinnostunut sci-fistä se ei kyseisissä tapahtumissa ole minua kiinnostanut.
Ihmetyttää hiukan miksei kukaan ole huomannut animeconin kaupallisia mahdollisuuksia. Suomessa kuitenkin lähes 10000 henkeä keräävä tapahtuma on koko luokaltaan suuri.
Pienellä pääsymaksulla saataisiin katteet mahdollisesti pysyvälle sijainnille (mikäli sitä halutaan) ja kehittyvälle ja vaihtuvalle sisällölle.
Finncon ja Animecon ovat kuitenkin osa-alueiltaan sen verran erilaisia että olen hiukan ihmetellyt miten ne ovat pysyneet yhdessä tähänkin asti.
Potentiaalia on, mutta ei ketään sitä hyödyntämään.
Hyvä analyysi, kiitoksia.
Itsekin pitkän linjan scifi-harrastajana ymmärrän kyllä Finncon-väen närkästyksen tätä “nuorisotyötä” kohtaan. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että alkaisi hiljalleen olla aika erottaa Finncon ja Animecon toisistaan. Kun tapahtumien yleisödemografiat erkanevat toisistaan näinkin selvästi, kenen tahansa pitäisi kyetä ymmärtämään ettei yhteisen tapahtuman järjestäminen enää ole järkevää kummankaan osapuolen kannalta.
Ei kai kukaan pakolla näitä tapahtumia enää 2009 tai 2011 jälkeen olekaan yhdessä pitämässä. 2010 ei ole Animeconia, vaikka sille olisi järjestäjät löytynytkin, niin se ei olisi ollut samoissa tiloissa. Turussakin 2011 käsittääkseni Animeconille on omat erilliset rakennuksensa.
2010 siis kelpaa nauttia animeconittomasta Finnconista pitkästä aikaa. Voipi tosin olla, että cosplayaajia ja ernuja on sielläkin ja pelkkä Finncon riittää tekosyyksi “elefanttimarsseille” (lainausmerkeissä tarkoittaen kaikkea yleistä kovaäänistä ja kulkuväyliä tukkivaa spontaania ohjelmaa). Tänä vuonna pitää vielä kestää iloista sekasotkukarnevaalia Kaapelitehtaalla, joka tosiaan tilana on ehkä haastavin, mitä tähän mennessä conipaikkoina on ollut.
Mutta jos Finncon on pelastettu tällä, niin Animecon ei ole. Syyt sille, miksi sen järjestäminen omana tapahtumaan on ollut aika olematonta, onkin tullut jo käytyä pääosin läpi. Suuri yleisö pitää sitä edelleen kaiketi Suomen ykköstapahtumana – vaikka suuruus ei olisikaan muuta kuin eniten kävijöitä ja cosplaykisan yleisöä. Tämä aiheuttaa melkoisen haasteen järjestäjille tila- ym. resurssien suhteen, joten ei ihmekään että touhuun ei kovin innokkaasti tartuta.
Kaupallinen coni olisi luonteva jatkumo, onhan animekin mainstreamina melkoisen kaupallista lähtökohtaisestikin. Ansaintalogiikka vain on vielä hieman hakusessa: kerran vuodessa järjestettävällä tapahtumalla ei kovin kummoisille vuosiansioille pääse, mutta ehkä muutaman hengen järjestäjäporukka saisi siitä itselleen leivän pöytään jos homma menisi nappiin. Tiukkaa intoa ja scenen tuntemista sekä toisaalta yrittäjähenkeä ja -osaamista kuitenkin tarvitaan reilusti, että ei kävisi kuten eräälle lahtelaiselle metallifestarille. Vertailun vuoksi Assemblyjen taustalla oleva “not-for-profit” yritys Sceneria Oy on viime vuodet pyörinyt noin 300 000 euron liikevaihdolla.
Hyvä lähdeviittein ja perusteluin täydennetty historiikki ja analyysi. Joskus vain täytyy muotoilla perusteelliseksi kokonaisuudeksi asiat, jotka vain pyörivät kaikkien huulilla. Kiitos.
Erityisellä mielenkiinnolla kuitenkin odotan Jyväskylän pelkän Finnconin (2010) kohtaloa. Finnconin asiakasväkeä ei missään nimessä ole 2000:a enempää, mikä olisi Finnconille valtava mediatappio. Finncon on pitkään jo käyttänyt Animeconia hyväkseen tapahtumassa profiilinnostattajana. Nyt se siis saisi nenilleen kun joutuu luopumaan Animeconista; toisaalta sen kävijöille asia olisi varmasti voitto – oman tapahtumansa rauhan saisi vihdoin takaisin.
Se, mikä minua kuitenkin asiassa kiinnostaa, on se, käykö näin oikeasti. Käytännössähän Animecon-Finncon-tapahtumat ovat jo pitkään olleet Finncon-Animeconeja vain nimellisesti; tapahtuman sisältönä on ollut Finncon cosplaykisalla höystettynä. Animecon, sellaisena kuin se vuodesta 2006 eteenpäin on ollut, onkin synnyttänyt Suomeen (anime)conikulttuurin, jossa kävijät itse luovat oman tapahtumansa, ja kesä antaa tähän erinomaiset puitteet.
FFFight varmasti syntyy vaikkei sitä olisi kukaan järjestämässä. Koska ketään ei kuitenkaan oikeasti kiinnosta niin paljon se 1 kpl Nikanderin ja Kempin luento, että tulisi sen vuoksi coniin, ja koska cosplaykisan liukuhihnaan jossa hahmot vedetään nopeasti ohitse pääsee vain muutama kymmenen osanottajaa, voi olla, että merkittävin tekijä 2010-Finnconin suosioon tulee olemaan puhtaasti se, LÖYTÄVÄTKÖ animecon-ihmiset tapahtumaa omakseen tällä nimellä. Jos tapahtumaa kuitenkin puffataan animepiireissä, Finnconin pihoilla tullaan todennäköisesti löytämään iso joukko cosplayhengaajia – mutta kuinka iso? 1000? 2000? 5000?
Animecon on toisaalta kuollut, mutta kuitenkin jatkaa elämistään. Koska se on nykyään muutenkin vain pelkkä nimi, voidaan se luonnollisesti jättää kokonaan pois tapahtuman siitä merkittävästi muuttumatta.
Taitaa mennä jo tuhanteen kertaan sanottujen asioiden toistoksi, mitä pahoittelen kovin, en itsekään aina ole ihan viimeisimpien käänteiden tasalla, mutta kommentointeja, että lähdekirjoituksia lukiessani tuli taas mietittyä, että missäköhän sitä lopulta taas mennäänkään.
Nähdäksenihän tässä kaikessa on vain kysymys siitä, millä profiililla tapahtumaa lähdetään eteenpäin viemään. Koska käsitykseni mukaan pelkkä -Animeconin poisjättäminen nimestä ja tapahtuman suunnittelemisen vain omien mieltymysten pohjalta sellaiseksi spefi-tapahtumaksi, kuin järjestäjät ja yleisö sen haluaa, takaa sen, että tapahtumasta myöskin tulee juuri sellainen.
Esimerkkinä vaikkapa mainittu ropecon, joka kuitenkin ennenkaikkea edelleen, ja uskoakseni maailman tappiin asti myös tulee profiloitumaan roolipelaamisen kautta. Sama pätee myös Tampere Kuplii:ssa tai hieman kauempaa haettuna ja yllätyskorttina mukaan vedettynä kirjamessuilla, jossa taisi olla ne sata mangasta ja animesta kiinnostunutta – vieläpä Helsingissä. Vaikka edellä mainitussa kommentissa mainitaan eräänä mallina “-Animeconin” näennäinen arvottomuus (tai arvo, kummin päin asian haluaa nähdä), niin näiden perusteella kuitenkin sanoisin, että tapahtumat joissa ei ole animea, mangaa tai sen ympärille muodotuneita lieveilmiöitä karamellitansseineen, eivät kuitenkaan edes kerää niitä, jotka tulevat vain sinne puistoon istumaan, kiinnostumatta siitä peräänkuulutetusta järjestetystä ohjelmasta. Jos ei siis nimen itseisarvosta voi puhua, niin mistä sitten.
Käsitykseni mukaan siis ollaan melko samassa tilanteessa, jos esimerkiksi moottoripyörämessuille ja asuntomarkkinoille tulisi 6000 nuorta anime/j-rock fania perusteluinaan vain se, että voidaan kokoontua viettämään sitä omaa kivaa, oheistarjonnan kuitenkin ollessa kiinnostavuusluokaltaan ihan samaa, mitä scifi- tai fantasiakirjallisuus pystyy heille antamaan. Olkoonkin tapahtuma mikä tahansa, se tarvitsee kuitenkin viitekehyksensä, ja nimen irroitus nimellisesti (pun int. etc.) Finnconin yhteydessä siihen nähdäkseni riittää – järjestettiin animeconia tai ei. Myönnän, vertaus oli todella kärjistetty, ja sisältää omat ongelmansa, kuten oleellisen pointin tradition kasvattaman maineen juuri “tietynlaisena” tapahtumana, mutta kuten jo viittasin, todella outoahan se olisi jos Finnconia nimenvaihdoksesta huolimatta lähdettäisi samalla konseptilla toteuttamaan.
Ehkä luotan sitten liikaa fandomin itseohjautuvuuteen, varsinkin kun artikkelissakin on mainittu näistä järjestäjien haluttomuudesta konventiota tehdä, mutta joku tapahtuma, laajenemiskykyisin siis, tuon näkymättömän viitan kuitenkin ennenpitkää tulee luullakseni harteilleen ottamaan. En toki voi olla nyt sitten viittaamatta Desuconiin, joka mainostaa itseään hieman erilaisena conina – onko se sitten liian erilainen jää nähtäväksi, mutta jonkun purkautusmikanavanhan animefandomkin tarvitsee. Finncon (nimi muutettu) se kuitenkaan ei tule enää olemaan; vielä ehditään ensivuodeksikin.
Tämä on siis käsittääkseni, ainakin tämä tekstin perusteella ymmärretty, joten ehkä vain toistelen turhia, ja enää siis vain tarvitaan niinkin hajanaisessa kentässä mitä animeyhteisö tarjoaa, se organisaatio tai olio, joka lopulta ottaa hyvän haltiattaren aseman tahtomattaan eli ei. Tänä vuonna olemme saaneet todistaa yhä useamman animeaiheisen konvention synnyn, ainakin kehitysasteelle, joten nähdäkseni kävijäkunnan sirpalointi johtaa osaltaa siihen, että yhdestä conista muiden joukossa, saa puskaradion, että markkinoidun hypen vaikutuksesta sen “akkreditoidun” Animeconin aseman, mikä sillä nyt harrastajien keskuudessa jo on.
Ilmeisesti kuitenkin jonkinaseteisena kiistakapulana (ja jokseenkin heinälatona) on esiin kaivettu Finnconin profiilin ja statuksen nostaminen -Animeconin siivellä. Rehellisesti sanoen, mikäli kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytymätön, on perustelu jo käytännössä itsensä kumoava. Miksi medianäkyvyyttä pitäisi kasvattaa, mikäli se vain tuhoaa koko tapahtuman tarkoituksen?
Mutta joo, kaiken kaikkiaan hyvä artikkeli, kuinka moni blogi-kirjoittaja tosiaan jaksaa nähdä vaivaa viitteistääkseen artikkelinsa, edes ne Internetsistä kaivetutkin.
Mukavaa että tällä kertaa kelpaa.
Mutta haluaisiko Jukkahoo kommentoida sitä, missä määrin ratkiriemukas läpänheitto Animecon-vessapaperin teettämisestä kannatustuotteeksi korreloi Finnconin järjestäjien Animeconiin suhtautumiseen?
Helpoimminhan asiasta selviäisi, jos tylysti otettaisiin mallia esim, jenkkilästä. Aivan täysin samanlaista conia ei tietenkään ole mahdollista saada, mutta jonkinlaista osviittaa voisi saada.
2-3 päivää kestävä coni. Liput 1-3 päivälle. Edulliset majoitus mahdollisuudet. Vuosittainen teema. Alue jako pienempiin teemoihin joissa olisi jos jonkinlaista ohjelmaa. Ja kun tuo Cosplay on jokseenkin se suosituin tapahtuma niin sille voisi surutta uhrata aikaa ja resursseja. Useamman tunnin kestävä (mutta taukojen kerta tietenkin) jotta asiasta ei tulisi minkäänlaista läpihuutojuttua. Kilpailuja ja tietenkin aikaa ja paikkoja missä vierailijat saisivat tehdä/järjestää omia juttujaan. Samaan satsiin voisi iskeä Yu-gi-oh, MTG etc korttipeli turnauksen etc.
Tiedä sitten löytyykö suomesta tarpeeksi iso aluetta/rakennusta missä tämän voisi järjestää, ja kuinka moni sponsoriksi lähtisi ja kuinka kalliiksi liput loppujen lopuksi tulisivat joilla kattaa coni.
Itsellä jonkinlaista mielenkiintoa asiaan olisi, mutta opinnot vievät pois Suomesta, joten mahdollisuuksia ei oikeastaan ole.
hiukan tällaista aivoriiheä tässä pyörittänyt
Pitkäaikaisena animen että scifin harrastajana olisikin jo aika saada ero näiden tapahtumien välille, sekä tapahtumalle maksullisuus. Lisäksi sama tekijäporukka taustalle aina, muuten tuhotaan kaikki mahdolliset tapahtuman kunnollisen kehittämisen edellytykset myös hiljaisen tiedon muodossa. (Kävijä)Määrä ei korvaa laatua!
Tällä hetkellä tuntuu että Animecon on unohtanut vanhemmat alan harrastajat ohjelmapuolellaan, sekä nimestään huolimatta tapahtumassa ei näy animea, eikä seiyuita, tai jrock-artisteja. Tapahtumalle olisi hyvä pitää tarpeeksi korkea hinta kattamaan menot myös ulkomaan vieraiden osalta, sekä pitämään tarpeettoman määrän ihmisiä poissa paikalta, jotta haluamiaan ohjelmanumeroita on edes teoriassa mahdollisuus päästä katsomaan. Juuri tästä syystä Suomen coneissa sitä mielummin vain tapaa ihmisiä puistossa, ja nauttii päivästä eikä hikisistä käytävistä ohjelmahuoneineen.
Finncon puolestaan on tarjonnut viime vuosina mielenkiintoisempaa ohjelmaa kuin Animecon, mutta senkään taso ei tarpeeksi ole noussut vuosien myötä. Lisäksi Finncon-Animecon synenergia tarkoittaa kohdallani yleensä sitä että ne päivän ainoat katsottavat ohjelmat ovat päällekkäin, ja pitää valita kummassa conissa sitä oikeastaan onkaan, vai onko vain tapahtuman puistossa tapaamassa ihmisiä. Ihmisiä, jotka kuitenkin yleensä voittavat sosiaalipornossa ne iänikuiset kuluneet ohjelmanumerot.
Tällä hetkellä näyttää että animecon rullaa edelleen paikoillaan, missä esim. Desucon on tuonut edes jotain väriä tähän con-vuoteen Suomessa. Ulkomaan conit taitavat silti voittaa näinä halpojen lentolippujen aikana minun mielenkiintoni.
Tiedän, tapahtumiin “värvätään” tekijöitä tekemään asioista parempia, mutta niin kauan kun perusidea on hukassa, tapahtumasta ei tule tarpeeksi visionääristä kehittämään asiaa…(Muuten siitä tulee sillisalaatti josta kertoo vaikkapa joostiin ilmestynyt Riot On!) Varsinkin, jos seuraavana vuonna on taas eri tekijät, ja ihme vaatimus tapahtuman keskeisestä sijainnista kaupungissa ja ilmaisuudesta… Jos jotain kiinnostaa tapahtuma, se tulee toiselta puolen Suomea tai maailmaa sinne, vaikka se sijaitsisi kuinka korvessa tahansa. (Vertaa vaikkapa demopartyihin..)
Näkyymisiin maailmalla — Terveisin trekkie & mangafani –
Hydris: mielenkiintoinen kysymys tosiaan on se, että kenelle Animecon (tai mikä tahansa animeaiheinen con Suomessa yleensä) pitäisi järjestää. Mennäänkö suurimman yhteisen nimittäjän mukaan, mikä tarkoittaa cosplayta, yaoi-ohjelmia, FFFightia jne. Vai pitäisikö keskittyä asiapitoisempaan ohjelmaan ja vanhempien sarjojen ja näiden tekijöiden esiintuomiseen, vaikka tämä kiinnostaisikin huomattavasti pienempää määrää paikalle tulevista?
Tähän astisissa Animeconeissa on hieman tekijöistä riippuen käsittääkseni koetettu ohjelman osalta noudattaa “kaikille kaikkea” -linjaa, mikä tietysti parhaimmillaankin on kompromissi. Mutta nuorempien harrastajien suosimat massaohjelmat eivät sinällään ole muusta ohjelmasta pois – niillä kyllä on omat tekijänsä, ja suurimmat haasteet liittyvät enemmänkin tiloihin ja niiden vaatimaan rahoitukseen. Muulle animeaiheiselle puhe- tai AV-ohjelmalle on kyllä aina löytynyt tilaa, jos vain on ohjelmaa on ollut tarjolla.
Valitettavasti tähän astisten Animeconien ohjelmavastaavat ovat unohtaneet, että elämme epäsosiaalisessa maassa ja kyse on lopulta melko epäsosiaalisten ihmisten harrastuksesta (ainakin vanhempien harrastajien kohdalla) – eli ohjelmanpitäjät eivät suinkaan vapaaehtoisesti tarjoudu pitämään ohjelmaa, vaan ohjelmavastaavien tulisi olla hyvin verkostoituneita ja tuntea oikeat ihmiset, jotta nämä voidaan maanitella ja houkutella tekemään kaivattua aidompaa animeohjelmaa coneihin. Finnconin puolella tämä on ilmeisesti toiminut huomattavasti paremmin, ehkäpä johtuen erityyppisestä lähestymistavasta koko conin tekemiseen.
Tulevat animeconit (pienellä kirjoitettuna) siis tarvitsevat alusta alkaen mukaan enemmänkin ihmisiä, jotka haluavat tehdä coniin juurikin animeaiheista ohjelmaa – eikä siten, että ensin säädetään tolkuttomasti tilojen ja talouden ja työvoiman kanssa ja sitten pari kuukautta ennen conia vasta havahdutaan pohtimaan ohjelmaakin kunnolla kasaan. Siis sen cosplayn ja FFFightin ja yaoi-paneelin lisäksi.
Ai, eikös ohjelmavastaavien pidäkään enää olla meedioita että voisivat maagisesti tietää kuka haluaa pitää ohjelmaa ilman että itse tarvitsisi tehdä asian eteen mitään? ;)
Mutta ihan oikeassa olet. Seuraava kirjoitukseni sivuaakin tätä “kenelle coneja tehdään?” -aihetta jossain määrin.
Aluksi on pakko tunnustaa, että kirjoitus herätti ajatuksia. Siinä oli paljon tosiasioita, jotka kaikki tiedostavat, mutta joista ei kukaan halua tai jaksa keskustella.
Tähän asti ja tällä hetkellä näen selkeitä etuja siinä, että Finncon ja Animecon järjestetään samaan aikaan samassa paikassa. Kuten moni on jo kommenteissaan maininnut, olisi se suuri menetys Finnconin arvolle, jos se ei voisi enää mainostaa itseään 10 000 kävijän tapahtumana. Tapahtuma rahoitetaan sponsorituloilla ja apurahahoilla, ja varsinkin kaupalliset sponsorit varmasti kiinnittävät huomiota myös kävijämääriin. Itsenäinen Animecon (isolla A:lla) taas ei toimisi, koska se kaatuisi siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että rahaa ei ole. Toki rahaa voi saada sponsoreilta, mutta se ei ole helppoa. Nyt jos maailman yleinen taloustilanne olisi erilainen, olisi mielenkiintoista lähestyä potentiaalisia tukijoita tutkimustuloksen kanssa, jonka mukaan 30 % nuorista harrastaa japanilaista pop-kulttuuria.
Tällä hetkellä olen kuitenkin hyvin onnellinen, että tapahtumat järjestetään yhdessä. Kun con järjestettiin edellisen kerran Helsingissä (2006), oli molemmilla tapahtumilla oma coniteansa, vaikka tapahtumapaikka olikin sama. Animeconia oli järjestämässä toistakymmentä innokasta harrastajaa. Tänä vuonna olen itseni lisäksi nähnyt vain kaksi paikallista muuta 2006 coniteassa istunutta ihmistä järjestämässä Kaapelin Animeconia. Muita ei enää kiinnosta (?). Onneksi uusia innostuneita ja vastuuntuntoisia järjestäjiä on ilmaantunut, mutta sekään ei pahemmin lohduta, kun toteaa, että heidänkin lukumäärän voi laskea yhden käden sormilla. Ilman Finnconin ihmisiä ei tänä vuonna olisi Animeconia. Jos tapahtumaa järjestävät aktiiviscifistit kokevat inhoa animisteja kohtaan, hyvin ovat sitten tunteensa peittäneet. Yhteistyö on ollut erittäin miellyttävää. Toki syynä voi olla sekin, että tunnen myötätuntoa heitä kohtaan ja minussakin asuu pieni scifisti. Jos Finncon tulevina vuosina tekee paluun Helsinkiin ilman Animeconia, olen todennäköisesti silti osana coniteaa. Se on oikeasti kivaa.
Ohjelman suhteen Animeconissa on ristiriitaisuutta. Minun silmissäni nykymuotoinen Animecon (tai melkein mikä tahansa suomalainen animecon (pienellä a:lla) tarkoittaa seuraavia asioita: cosplay, parveilu/ernuilu, Naruto, yaoi ja J-rock. Toki on paljon muutakin ohjelmaa, mutta jos tapahtuma todellakin rajattaisiin ensin mainittuihin ohjelma-aiheisiin, ei se merkittävästi karsisi osallistujia. Jo pelkästään Kampin kauppakeskuksen läpi kävellessäni näen aina minianimeconin. Nurkissa nuohoavia tyttölapsia syömässä Pocky-tikkuja. Se on monelle harrastuksen ydin. Nuorista 30 % voi olla kiinostuneita asiasta, mutta kysytäänpä vaikka kustantajilta ja julkaisijoilta, näkyykö tuo prosenttiluku heidän myynneissään, niin veikkaisin, että vastaus olisi kielteinen. Suomalainen harrastajakunta (nimenomaan se näkyvin osa coneja) ei mielestäni aivan vastaa sitä, mitä japanilainen pop-kulttuuri todella tarkoittaa. Sitä olen keskustelupalstoillakin korostanut, eikä siitä varmasti kaikki ole pitäneet. Tammikuussa kulutin viikon aikana osan joka päivästä Akihabarassa. En nähnyt visuaalirokkaraita, Naruto oli vain yksi sarja muiden joukossa ja yaoi oli kätkettynä kellareihin. Japanilaisten mainstream ei näy animeconeissa täällä. Mitä, jos Animeconin ohjelma koostuiskin seuraavista osatekijöistä: uusien animesarjojen ja -ilmiöiden esittely, analyyttisempi ja tarkempi keskustelu siitä, miksi vain tusina-shonen ja yaoi myyvät täällä (vaikka japanilaisen mangakaupan hylly näyttää sisällöllisesti huomattavasti monipuolisemmalta), pelit ja niiden historia, tavarat ja niiden keräily, idolikulttuuri, jne. Tuollaisista aiheista koostettu Animecon, sisältäen hyvää puheohjelmaa, ehkä visuaalisin tehostein, kiinnostaisi minua hyvin paljon. Kiinnostaisi nimenomaan ohjelman takia. Nykyään käyn coneissa lähinnä tapahtuman, en ohjelman takia.
Edellisessä kappaleessa pyörittelin vain haavekuvia. Mikään ei kuitenkaan muutu Kaapelin Animeconissa, ja tiedän hyvin olevani itsekin syyllinen asiaan. Tiedostan tekeväni vapaaehtoista nuorisotyötä järjestäessäni Animeconia. Se sopii minulle hyvin, ja on kivaa. Yritän vain korostaa sitä, että se Animecon, jota suuren yleisön toiveiden mukaisesti järjestän, ei ole minun unelma-Animecon. Vähän olen kuitenkin yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Jos se minusta riippuu, niin Final Fantasy Fightia ei Kaapelilla nähdä ja kunniavieraskin olisi sellainen, joka kiinnostaisi varmasti enemmän vanhempaa harrastajakuntaa.
Onnistuin kirjoittamaan paljon tekstiä, jossa on harvinaisen vähän mitään uutta tai rakentavaa. Joku voisi sitä lukiessaan ajatella minun turhautuneen ja kyllästyneen conipuuhaan, mutta se olisi väärä kuva. Jos joku nyt ottaisi minuun yhteyttä, ja sanoisi, että tuletko järjestämään conia, suostuisin varmasti. Olen valmis viemään kehitystä eteenpäin, mutta en pysty siihen yksin.
Lopuksi haluaisin kysyä sitä, että jos Finncon/Animecon-yhteistyö nyt loppuisi, olisiko Suomessa riittävästi halukkaita muodostamaan järjestäytynyttä Animecon-conitaa, vai onko tulevaisuus pienissä paikallisconeissa?
Erinomaisia kirjoituksia, unohduin lukemaan vaikka olisi töitäkin tehtävänä…
Olen yliopistossa opiskeleva, vielä vajaa kaksikymppinen anime/manga/scifi/fantasia -fani, ja käynyt Finncon-Animeconissa parina viime vuotena. Täytyy kyllä sanoa, että tyytyväisenä olen joka kerta lähtenyt. Itse asiassa ne “hikiset käytävät” eivät ole juuri häirinneet, ja ne puistotapahtumat ovatkin vielä jääneet kokematta.
Mielestäni yhdistelmä-con on ollut loistava noita jo mainittuja päällekkäisyyksiä lukuunottamatta, ja toivoisin yhteistyön jollain tasolla toimivan vastakin. Paras ratkaisu omalta kannaltani voisi olla conien järjestäminen peräkkäin samalla alueella, esim. pidennettynä viikonloppuna: kaksi päivää Finnconia ja kaksi Animeconia. Eli ei missään nimessä yhtäaikaa eri paikoissa. Animeconin kuoleminen olisi sääli, sillä kun on sen verran julkisuutta. Pohjoisempana asuvana olen samaa mieltä siitä, että hyvään tapahtumaan voi matkustaa kauemmaksikin, mutta muutaman tuhannen ihmisen (mahdollisesti vanhempineen) siirtyminen kehä kolmen ulkopuolelle kyllä vaikuttaa liikenteeseen.
Uusi sukupolvi on uusi sukupolvi, mutta lapset kyllä kasvavat aikuisiksi. Jo muutaman vuoden kuluttua voi hyvinkin löytyä koko joukko uusia toimijoita, ja olenkin ehdottomasti vanhemmalle yleisölle suunnatun ohjelman kannalla. Ymmärrän kyllä “setien” toiveet omasta tilasta, niitä ja cosplay-tiloja kannattaakin varata erilleen. Verkostoitumisesta ja pysyvyydestä ei varmasti ole haittaa. Eikä hienoinen pääsymaksukaan vielä haittaa, ymmärtääkseni tämänvuotinen animecon onkin maksullinen(?). Jos pääosa vierailijoista siirtyisikin jollekin toiselle conille, niin se tuskin ratkaisisi ainakaan anime-kokoontumisen ongelmia.
Weskel, Animecon on edelleen maksuton tapahtuma.
Merkittävä tekijä conien järjestämiseen yhdessä vuonna 2011 on kulttuuripääkaupunkivuosi – conit olisi rahanhaussa niputettu muiden toimesta; parempi toimia omin ehdoin. Toinen merkittävä tekijä ovat henkilökohtaiset suhteet, joita Turussa mahdollistaa yhteinen toimitila.
Joka tapauksessa olen tullut epäilemään, että ne ihmiset, jotka Animeconeja järjestävät, suhtautuvat hekin näreisesti yliaktiivisiin teinilaumoihin. Kysyisinkin nyt seuraavaa: animeseurat ovat hienosti onnistuneet levittämään tietoisuutta animesta ja japanilaisesta populaarikulttuurista – tai vaihtoehtoisesti se on levinnyt itsekseen. Missä vaiheessa on sivistystyö? Harrastuksen sisäisen yhteisöllisyyden kehittäminen? Tutkimuksen peräänkuuluttaminen ja tukeminen? Ja mitä ohjelmaa tähän mennessä on Animeconeihin suunniteltu näille hyppyoravalaumoille, jotka eivät malta istua kuuntelemassa luentoja?
Itse en kannata manga- tai animeohjelman poistamista Finnconista, koska Finncon on kirjallisuus(ja pienimmissä määrin elokuva-)tapahtuma, ja manga ja anime ovat kirjallisuuden ja elokuvan medioita, eivät genrejä. Tällöin niiden pitää kuitenkin olla mukana SF/F:n ehdoilla ja niistä on saatava irti laadukasta ohjelmaa. Unelmani olisi, että vuoden 2011 jälkeen aletaan kehittää kahta conia mieluummin kävijäkuntien kuin vinosti tehtyjen genretulkintojen ehdoilla
[...] tai viime Animeconin ohjelmavastaava Vesa ”hachiroku” Reposen kommentti Tsubasan Finnconin ja Animeconin erottamista koskevan jutun kommenteissa: ”Kyllä minä tiedän tekeväni vapaaehtoista [...]
[...] Finncon onnistuu noin niinkuin täydellisesti. Jos tämä Finncon opetti mitään, niin sen, että kirkko ja valtio ensinnäkin voidaan erottaa vielä nykyäänkin, ja toiseksi, että se tulee tehdä mahdollisimman [...]