Kommentit merkintään: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja

Kirjoittaja: Saito Tamaki: The Psychopathology of the Otaku | Vahvin blogi

Saito Tamaki: The Psychopathology of the Otaku | Vahvin blogi — Sat, 31 Mar 2012 19:24:14 +0000

[...] joka on kadottanut kriittisen näkökulmansa, ei ole otaku. Fanien ja otakujen ero ei ole jäänyt huomaamatta Suomessakaan. Saiton mukaan kriittisyys on keskeisessä osassa luodessa uutta [...]

Kirjoittaja: Bubukuuti » Blog Archive » Vihamanifesti on paras :D ja addressi :D

Bubukuuti » Blog Archive » Vihamanifesti on paras :D ja addressi :D — Mon, 19 Dec 2011 20:07:38 +0000

[...] sille alttarille koko muuta animeskeneä (ks. Petterin Otakunvirka-aikana kirjoittama postaus “Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan ernuja”). Animeharrastuskin on lähtökohtaisesti itsestään ja omasta rahankulutuksestaan päättämään [...]

Kirjoittaja: B

Sat, 25 Apr 2009 07:46:36 +0000

Minun kirjoitukseni saattaa mennä hieman aiheen sivuun, mutta kirjoitanpa silti.
Olen enimmäkseen samaa mieltä Tsubasan kanssa. Itse olen hieman vanhempi harrastaja ja minua eivät kiinnosta conit, koska ne ovat enimmäkseen sunnattu nuoremmalle yleisölle. Minua eivät haittaa lapset, jotka pyörivät jaloissa ja kirkuvat tai kuumuus tai monta kerrosta rappusia, vaan se, että ohjelmisto ei useimmiten ole ollut kiinnostava. Ehkä olen vallan kiero ja nirso ihminen, mutta useimmiten conien ohjelmatarjonta on se minkä avulla päätän, että jaksaisiko sitä matkustaa jonnekin tapahtumaan vai ei. Itse en ohjelman tuottamiseen tahdo ruveta, kun ei aika riitä.

Kirjoittaja: Yrjö Kurki

Yrjö Kurki — Mon, 23 Mar 2009 19:33:50 +0000

En jaksanut millään lukea tutkimusta loppuun, vaikka se sinänsä hieman kiinnostikin. Huomasin hyvin pian olevani ulkopuolinen, vaikka piirroselokuvia on tullut katseltua lapsesta asti. Vasta myöhemmin niihin liitettiin käsite anime, monille se oli/on merkittävä tekijä, allekirjoittaneelle ei. Tietysti sen jälkeen oli helpompi etsiä ja tutustua vastaavaan tarjontaan, mutta ilman titteliäkin olisin viihteestä nauttinut. Varsinkin näin myöhemmin ajateltuna, kun on selvinnyt, että itseä kiinnostavaa tarjontaa on sitten kuitenkin lopulta hyvin vähän tarjolla.

Koska en lukenut tutkimusta loppuun, niin voin puhua omiani. Nopealla vilkaisulla en kuitenkaan löytänyt varsinaista juttua VHS-julkaisuista, joita on siis Suomeenkin mahtunut aika monta. Eivät ne olleet animea, vaan lasten piirroselokuvia. Pikkukakkosen sarjat mainittiin, mutta sitten hypättiin suoraan Pokemoniin ja 2000-luvun anime-sarjoihin, joilla subtv kiusasi. Tähän väliin mahtui kuitenkin iso nippu VHS-julkaisuja, sanon sen vielä kerran.

Tutkimukseen oli myös liitetty itkua (kommentteja) kiusaamisesta alan tapahtumissa. Jos olisi Pekka Perujätkä valinnut Cosplayn sijasta vaikka pienoismallikerhon tai partion, niin kiusaaminen olisi edelleen kuvioissa. Ei ole kovin uusi ja erikoinen juttu, joukossa tyhmyys tiivistyy.

Hieman myös huvitti BitTorrentin maininta, se kun on vasta 2000-luvun lapsia. Kyllä animea on liikkunut netissä “aina”, eikä sen saaminen ole vaatinut edes suuria ponnisteluja.

Japanilainen kulttuuri on kiehtonut muuta maailmaa “aina”, nyt se ehkä kiinnostaa erikoisen nuorta osaa väestöstä. Tosin onko se mikään ihme, nyky-yhteiskunta vaatii lapsia kasvamaan liian nopeasti. Japanilainen populaarikulttuuri tarjoaa keinon olla lapsi hieman pidempään. Perse edellä puuhun..

Kirjoittaja: Tsubasa

Tsubasa — Tue, 17 Mar 2009 14:22:35 +0000

Mangalla ja animella ei mene hyvin pelkästään nyt, vaan – kuten tuolla alussa kirjoitin – kyse on harrastettavien asioiden perustavanlaatuisista eroista.

Nörttiharrasteisiin nyyppiä pitää houkutella, mutta animen ja mangan pariin ei; ne osaavat houkutella itselleen riittävästi uusia kuluttajia ihan itsekin, minkä myös tapahtumissa näkee. Tämä kirjoitus on kirjoitettu anime- ja mangafandomin näkökulmasta.

Kirjoittaja: samperi

samperi — Tue, 17 Mar 2009 13:52:10 +0000

“Ei nyyppiä vihata tarvitse, ne ovat luonnollinen asia. … Se vain että niitä ei tarvitsisi myöskään tieten tahtoen suosia, koska niitä tulee olemaan tarpeeksi joka tapauksessa”

Riippuu harrastuksesta. Mangalla ja animella tietysti menee nyt hyvin, mutta esimerkiksi amerikkalainen sarjakuva on vähä vähältä kadonnut omaan persereikäänsä viimeiset 20 vuotta. Samaan kastiin kuuluu mm. roolipeliharrastus, siis juttuihin jotka olivat joskus elinvoimaisia mutta keskittyivät palvelemaan vain pientä, uusiutumatonta ydinfanien joukkoa tyhmien massojen sijaan.

Pikemminkin voisi sanoa että nimenomaan niitä nyyppiä pitää erikseen houkutella, jääräkanta kyllä pärjää koska nyypistä tulee aikanaan jääriä.

Kirjoittaja: Arana

Arana — Thu, 12 Mar 2009 16:36:26 +0000

Minua tässä “tehdään pienille kivaa” -asenteessa häiritsee eniten se, että siitä on melkein mahdotonta olla luisumatta äärettömän vähättelevään asenteeseen. Toki on ihan luonnollista pitää itseään vähän parempana kuin isoa osaa muista, mutta ryhmäyttämisajattelu esimerkiksi nyt vaikka “meihin vanhempiin, kokeneempiin, maltillisempiin ja fiksumpiin” ja “noihin pieniin, ymmärtämättömiin, kirkuviin fanityttöihin” on omiaan kärjistämään asenteita suuntaan ja toiseen. Se toinen ryhmä alkaa helposti näyttää pelkästään stereotyypiltä ja sitten inhotaan ja vähätellään nyypiöitä, jotka eivät kuitenkaan tajua mistään mitään, mutta ehkä ne joskus tuosta aikuistuvat.

Ei nyt ole varsinaisesti tarkoitus syytellä ketään, mutta siinä vaiheessa, kun ajatellaan, että “hyvää hyvyyttämme järkkäämme lapsille, kun ei ne itse osaa”, ollaan jo automaattisesti vähättelemässä omaa fandomia ja vielä pahempaa – isoa kasaa yksilöllisiä ihmisiä.

Kirjoittaja: NovaJinx

NovaJinx — Thu, 12 Mar 2009 07:57:23 +0000

Itse asiassa uskoisin yhden syyn airsoft-skenen harhautuneeseen tilaan olevan juurikin se, että sen tämä joukkuepohjainen rakenne on viime vuosina särkynyt. On totta, että laji oli vahvasti tiimipohjainen aikoinaan mutta juuri tämä nyyppäsegmentin kasvu jostain syystä aiheutti tiimi-instituuttien häviämisen. Uskoisin nimenomaan tiimien tekevän asioista huomattavasti demokraattisempia, sillä yhden tiimin on huomattavasti helpompi tuoda ääntään esiin kuin yksinäisen harrastajan. Esimerkiksi täällä Itä-Suomessa on jo hyvin todettu se fakta, ettei vanhemmankaan polven harrastajaa juuri yhdistyksissä kuunnella ja nuorempia ei senkään vertaa. Mutta tämä ei sinänsä liity aiheeseen, joten ei siitä sen enempää.

Kirjoittaja: Tsubasa

Tsubasa — Wed, 11 Mar 2009 19:00:30 +0000

Ei nyt pelkästään ohjelmaa eikä pelkästään coninjärjestämistäkään, vaan yleistä asennetta fandomin ja sen kehittämisen suhteen. Haluaako sitä ylläpitää foorumia joka on sellainen että siellä on itse mukava keskustella, vai sellaista jossa “muut” (=nuoremmat) mellastavat? Haluaako sitä järjestää tapahtumaa itselleen ja vertaisilleen vai “muille”? Saako sellaisesta fandomtoiminnasta pitemmän päälle mitään irti, vai johtaako se sen kokemiseen askareeksi tai ikäväksi velvollisuudeksi, joka sitten puolestaan johtaa ennen pitkää mielenkiinnon loppumiseen?

Mikäli Animeunionin historiasta ja Animeconin järjestäjäpulasta mitään voi päätellä, niin kyllä johtaa…

Kirjoittaja: Lmmz

Lmmz — Wed, 11 Mar 2009 18:37:50 +0000

Kieltämättä tuossa airsoftaajien touhussa voisi nähdä analogiaa siihen, mitä pahimmat mielikuvat (eivät siis todellisuus!) Animeunionista pari vuotta sitten olivat. Joka tapauksessa uskoisin, että viimeistään parin viikon takaisen kokouksen myötä animefandom on kääntynyt toiseen suuntaan (parempaan? Aika näyttää). Iso ero tietenkin on sekin, että airsoft on pakostakin joukkuelajia, joten siinä “scene” muodostuu juurikin tiimeistä (vrt. animeyhdistys/-yhteisö), kun taas japanilaista popkulttuuria voi aivan hyvin harrastaa yksin kotonaan kenenkään tietämättä.

Tästä kirjoituksesta jäi uupumaan vielä se havainto, että jos ajattelee “japanilaisen populaarikulttuurin harrastajia” ja ottaa otokseksi esim. Animeconin kävijät, niin porukka on vieläpä segmentoitunut erilaisten kiinnostusten pohjalta, joista jokaisella on oma fandom-pyramidinsa. Selkeimmin ehkä voidaan erottaa EGL-väki ja j-rockia kuuntelevat omakseen, mutta myöskin cosplayn puolella lienee paljon väkeä, joita ei kovin syvällisesti sarjojen sisältö kiinnosta – pukujen tekemisen kikat ja kisaamisen säännöt kylläkin.

Cosplay-kisojen tasoista tai palkinnoista en sano mitään, mutta aiempien conien ohjelmissa ei sinällään ole tietoisesti painotettu uusien harrastajien suosimista (lukuunottamatta “mitä on anime/manga/yaoi/whatever” -tyyppisiä esitelmiä, jotka muodostavat yleensä alle 5% koko puheohjelmasta). Ohjelman sisältö ja lähestyttävyys on ollut ohjelmanjärjestäjästä itsestään kiinni. Jos ohjelmantekijä itse on pyramidin “nyyppä” -asteella, niin silloin ohjelma tuskin voi olla sisällöllisesti “nörtin” tasolla. “Jääriä” puolestaan on sen verran vähän, että jos he pitäisivät omalla tasollaan esityksiä, ne todennäköisesti keräisivät sen verran vähän yleisöä, että luento voidaan muuttaa samantien seminaariksi oluttuopin äärellä iltabileissä :)

Ilmeisesti siis tässä peräänkuulutetaankin “nörttien” ohjelmaa: innostunutta, kohtuullisessa määrin asiantuntevaa mutta kuitenkin kaiken tasoiseen yleisöön uppoavaa. Tämän ohjelman vähäisyys aiemmissa Animeconeissa selittyy jo ennenkin mainitsemallani liian vähäisellä ohjelmavastaavien ja potentiaalisten ohjelmantekijöiden kommunikaatiolla, mutta ehkä näistä on jotain opittu tuleviin tapahtumiin. Ja ehkä uusia “nörttitasoisia” ohjelmantekijöitä alkaa olla vähitellen enemmänkin.