Tältä näyttää Keyn pääkallonpaikka: ahtaahko ja oheistuotteita pursuava toimistohuoneisto. Ei uskoisi että Kanonin, Airin ja Clannadin kaltaiset yksinäisten nörttien sielunkielien näppäilijät ovat täältä kotoisin, mutta toisaalta… miltäpä muultakaan se näyttäisi?

Itaru Hinouella on näemmä Soul Eater -taustakuva.

Tässä hiljan julkaistiin uusi One Piece -soundtrack Brookin miehistöönliittymisen kunniaksi. Sillä on paljon metkoja kappaleita – mukaanlukien monia ennenjulkaisemattomia Thriller Bark -taustamusiikkeja – mutta allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki on tämä yhdeksänhenkinen orkesteriversio We Aresta.

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

(mp3)

Pesee sen kymmenentenä OP:nä käytetyn version mennen tullen, sanoisin. Yohoho.

Sattuneesta syystä olen tullut katsoneeksi viime aikoina rekkalasteittain afureko-videoita ja vastaavia. Tässä esiintyvät Hikaru Midorikawa, monitoiminainen Romi Paku, nättipoika Mamoru Miyano, Jun Fukuyama ja Koichi Yamadera.

(Viimeksi mainittu näyttää häiritsevän paljon Tommy Tabermannilta. o_O)

Cutin alla muutama video lisää.

Ei aprillipilaa tällä kertaa, valitan. Mutta sen sijaan jotain, joka voisi hyvin olla.

Tämä tammikuusta asti jatkunut ketju nimittäin (osittaisena kopiona täällä, jos satut lukemaan tätä yhdeksän jälkeen), joka nousi pinnalle jälleen Tampere Kupliin jälkipyykeissä. Kyseisen festivaalin jälkeen kuumaksi puheenaiheeksi on noussut nuoremman polven conikäyttäytyminen, joka on viime aikoina yltynyt huomattavasti pahemmaksi kuin se vielä viime vuonna oli – ja joka kyllä minustakin on hiton paljon tärkeämpi asia käsiteltäväksi kuin joku hiton “conikiusaaminen.”