Ei-cossaajat, cosplaytapahtumien maanvaiva
Kirjoittaja: Tsubasa, aiheet: mielipiteet, tapahtumat
Ei aprillipilaa tällä kertaa, valitan. Mutta sen sijaan jotain, joka voisi hyvin olla.
Tämä tammikuusta asti jatkunut ketju nimittäin (osittaisena kopiona täällä, jos satut lukemaan tätä yhdeksän jälkeen), joka nousi pinnalle jälleen Tampere Kupliin jälkipyykeissä. Kyseisen festivaalin jälkeen kuumaksi puheenaiheeksi on noussut nuoremman polven conikäyttäytyminen, joka on viime aikoina yltynyt huomattavasti pahemmaksi kuin se vielä viime vuonna oli – ja joka kyllä minustakin on hiton paljon tärkeämpi asia käsiteltäväksi kuin joku hiton “conikiusaaminen.”
Tuumin edelleen: kuinkahan kauan tapahtumia jaksetaan järjestää hyvä hyvyyttään, jos niiden kävijäkunta ajattelee näin? Epäilemättä sellaisiakin järjestäjiä löytyy. Vaan kuinka paljon, ja kuinka pitkään…?
Kenties pitäisikin kysyä “kuinka kauan tapahtumia jaksetaan järjestää tällaisille kävijöille.”
Mutta ajatellaanpa tuota ensimmäisen linkin takaa löytyvää ketjua nyt objektiivisesti. Ylläoleva postaus tiivistää sen aloituksen takana olevan ajatuksen varsin tehokkaasti olennaisimpaan, ja on sitäkin merkityksellisempi kun se on conissa koskaan käymättömän ihmisen kirjoittama.
Mietitään hetki mitä Tiituli83 kirjoituksellaan tarkoittaa. Hänestä ei ole ihmeellistä niinkään se, että jotkut tulevat tapahtumiin ilman cosplaypukua – vaan se, että tapahtumiin tulee myös ihmisiä jotka eivät hänen nähdäkseen ole animesta kiinnostuneita, vaan tulevat vain “seisoskelemaan” ja “viemään tilaa”. Mutta mistä hän sen tietää? Ei kai animesta kiinnostuneisuus näy ulospäin?
Ketjun seuraavalla sivulla hän selventää ajatuksiaan: hänestä cossaaminen ja animesta kiinnostuneisuus yksinkertaisesti kulkevat niin käsi kädessä, että on vaikea kuvitella kenenkään ei-cossaavan olevan kiinnostunut animesta – ja että tokihan kaikki animesta kiinnostuneet cossaavat. Hänen mielestään nämä pukeutumattomat ovat paikalla vain seisoskelemassa, koska mikään puheohjelman (tai ylipäätään tapahtuman muun sisällön kuin cosplayn) kaltainen asia syynä tulla coniin ei ole käynyt hänellä mielessäkään – koska conit eivät tarjoa muuta järjellistä sisältöä kuin cosplayta ja niistä ei ulospäin muuta näykään, koska jopa tapahtumissa toistaiseksi käymättömillä on sellainen käsitys. (Jotkut jopa luulevat cosplayn olevan pakollista.) Kyse on kannanotosta coneissa muuten vain hengaavia vastaan; ainoa ero on, että hän käsittää “muuten vain hengaamisen” täysin eri tavalla kuin asian toinen osapuoli.
Kyse on siis vain erilaisesta maailmankuvasta – maailmankuvasta, joka valitettavan monelle on päässyt syntymään (tai jota on jopa puolivahingossa luotu…) ja jonka mukaan “anime” tarkoittaa lähinnä pukuilua ja yaoita. En taaskaan viitsi osoitella sormella ketään tiettyä henkilöä, mutta kenties tämä antaa vähän ajattelemisen aihetta itse kullekin.
Ironistahan kuitenkin on, että suuri osa näistäkin ihmisistä olisi hyvinkin potentiaalisia tapauksia kiinnostumaan myös animen itsensä harrastamisesta; heitä ei kannata lähteä rajaamaan tapahtumista ulos ikärajoilla tai vastaavilla, koska silloin päätyisimme taas kerran sadan hengen tukahtuneeseen nörttipiiriin. Sen sijaan heille tarjottujen esimerkkien animen harrastamisesta tulisi olla positiivisia – eikä pelkästään luentoja animen ja mangan kliseistä, siitä miten 95 % animesta on paskaa tai muusta vastaavasta.
Ja tämä on loppujen lopuksi Desuconin ja Kehittyvien conien Suomi ry:n tärkein tarkoitus: pelastaa animen ja mangan harrastaminen Suomessa.
Kirjoitukset (RSS)
Yeah, tämä on todella ollut havaittavissa. 2002-2003 animen suosio nuorison keskuudessa näytti nousun merkkejä ja voisin väittää, että 2004-Animeconia leimasi paljon enemmän kiinnostus animea kohtaan kuin nyt. Tämä muutos johtuu osittain ihan tarkoituksellisista ratkaisuista: sen sijaan että olisi tarjottu kasvumalleja animeharrastuksen suhteen, on tarjottu käsitys, että animen katselusta “next level” on siirtyä j-muotiin. Tämä on näkynyt niin median haastatteluissa kuin conien ohjelmatarjonnassakin.
Nyt ollaan auttamattomasti oltu jo vuosia siinä tilanteessa, että anime monille ihmisille ensisijaisesti merkitsee pukuja (ja yleistä habitusta), ja olen myös sitä mieltä että on ihan turha syyttää “cosplay-sukupolvea” siitä. Jos haluamme pitää kiinnostuksen itse animeen hengissä (oma motivaationi on puhtaasti se, että minusta anime on niin saakelin siisti juttu että haluan muidenkin ihmisten saavan näitä hyviä kiksejä!), täytyy animesta tarjota positiivinen, miellyttävä kuva: sellainen kuva, että sitä hyvää animea todella on ja sitä kannattaa katsoa avoimin mielin. Tässä mielessä Kempin ja Nixun 95/5 on toiminut turmiollisesti: toisaalta se antaa animesta sellaisen kuvan että se on korkeintaan hauskaa siksi että se on paskaa (minkä varaan kukaan ei oikeasti rakenna harrastustaan), toisaalta että niiden hyvien puolien löytäminen vaatisi jonkinlaista akateemista tai tieteellistä suuntautumista.
Liikkeellä siis ollaan — tarkoituksena kertoa ihmisille animen ilosanomaa ja tarjota sitä kautta uusia elämyksiä, ja mikä olisikaan parempi kohderyhmä kuin se, jolle anime on jo varsin tuttua.
Itse olen käynyt hyvin laiskasti eri coneissa, joten en tiedä tarkalleen, mitä kaikkia paneeleita on käyty mutta nämä olisivat ainakin jossain määrin harkitsemisen arvoisia ideoita:
Saksan/Itävallan kautta Suomeen tuodut sarjat (Pinokkio, Peukaloisen retket, Ta Tao jne.) – mikä erottaa ne muusta animesta ja mitä japanilaista niissä on.
Shoojon vaikutus shooneniin, jo Frederik L. Schodtin Manga! Manga!ssa mainitaan tyttömangan vaikutuksesta poikien mangaan ja yhtenä vaikutuksena söpömmän piirrostyylin lisäksi pitäisin romanttisen shonen-komedian synnyssä suunnilleen 70- ja 80-lukujen vaihteessa.
Suomen VHS-animejulkaisut, painottuen ennen 90-luvun puoltaväliä julkaistuihin videoihin.
Animemusiikki eri vuosikymmeninä.
Aika kunniakkaat tavoitteet KCS:lle ja Desuconille asetettu. Entäs sitten kun te väsytte tulenkantajan tehtäväänne, vai onko siihen mennessä saatu tavoite suoritettua ja Suomen nuoriso pelastattua takaisin oikeille raiteille turmiollisista pusuringeistä ja muusta pahasta? Ensimmäisen Desuconin ohjelma vaikuttaa toki vakuuttavalta, mutta riittääkö se pelkästään?
Harrastuksen nirvanan saavuttamisessa seuraava taso tuskin on se j-muoti, mutta en jaksa uskoa, että suuren harrastajamassan osalta se myöskään olisi kasvanut kiinnostus monipuolisempaan ja laadukkaampaan animeen/mangaan. Osa harrastajia toki jalostuu “oikealle” tielle, ties vaikka rupeaisivat kantamaan huolta animefandomin tilasta tässä maassa jopa. Mutta eivät kaikki.
Monella pukuilijapusuttelijalla lienee takana vain vähän katsottuja/luettuja nimikkeitä (tai pelejä) sekä coneja, ja edessä vielä vähemmän. Touhu on yhden hetken ohimenevä muoti-ilmiö heidän elämässään, parin vuoden päästä tehdään jo jotakin aivan muuta eivätkä tapahtumat enää kiinnosta. Nuorissa aloittelijoissa on sellainen turhauttava piirre, ettei heistä pääse eroon, koska tilalle tulee aina uutta sukupolvea. Tosin teinimuoti-ilmiöiden kaavan mukaan pahin into ernuiluun yms. todennäköisesti taittuu muutaman vuoden kuluessa, mutta jotakin muuta tulee varmasti sen tilalle.
Mutta epäilemättä tällaiset nollatason argumentit voi ohittaa henkseleitä paukutellen, kun tuhkamunaisen scenen rappion ja kyuunisten vanhojen setien takaa nousee uusi tähti näyttämään oikeaa suuntaa harrastukselle. Onnea yritykseen.
Lmmz:
Kunniakkaat ja kunniakkaat. Minusta olisi vähän outoa, jos meillä ei olisi tuollaista tavoitetta. Oikeastaanhan tuo on tavoite, joka luulisi kuuluvan minkä tahansa animealan yhdistyksen, seuran tai kerhon listan ykköseksi. Se on oikein hyvä tavoite. Sitä tässä itsekin mielenkiinnolla seuraillaan, miten sen suhteen käy. Kukaan ei ole väittänyt Desuconia animeharrastuksen pelastukseksi — mutta me haluaisimme, että Desucon auttaisi animeharrastusta Suomessa ja toivomme sitä joten tietenkin se on meidän tavoitteemme. Se, että pidät sitä jotenkin hirveän kunniakkaana ja vaikeana tavoitteena, kertoo kyllä että olet toivottoman kyynistynyt asian suhteen. Miksi ihmeessä??? Minusta asia on simppeli. Tarjotaan ihmisille animeaiheista ohjelmaa, näytetään ihmisille animea; ihmiset todennäköisesti kiinnostuvat siitä enemmän. Ei tämä minusta mitään tarpeetonta henkselienpaukuttelua ole.
Olemme päättäneet, että sitten kun kyllästymme Desuconin tekemiseen, lopetamme sen pitämisen. Pakkopullautuminen on huono juttu. Tietenkään mikään ei takaa tämänkään päätöksen pysymistä. Ehkä olemme kohta itsekin kaikkea sitä mitä kritisoimme. Sen takia ei kuitenkaan tavoitteitaan kannata heittää kaivoon.
Pusuringeissä ei minun mielestäni ole sinänsä mitään pahaa. Häiritsevät ketä häiritsevät. Se ei ole pois anime-kiinnostuksesta, eikä se minusta ole mikään animeharrastuksen vastakohdan symbooli, vaikka jotkut sen niin ehkä näkevätkin. Pusuringit ovat korkeintaan käytännön ongelma. Jos ne tukkivat käytävän, niitä pitää siirtää. En oikein hiffaa miksi joka taholla niitä käytetään kuvaamaan skenen ongelmia. Tässä kirjoituksessa Tsubasalla on vihdoin se pointti, että hei, nehän ovat juuri niitä jotka saattaisivat vaikka olla kiinnostuneita animestakin! Ja näinhän asia on.
Mitä taas tulee harrastuksen laantumiseen, on aivan totta, että monella kyseessä on vain ohimenevä muoti-ilmiö — mutta juuri siksi onkin tarkoitus tarjota virikkeitä, jotta he voivat myös innostua animesta, kuten mistä tahansa tv-ohjelmasta tai elokuvasta. Tällainen innostus voi kestää läpi elämän, vaikkei se enää olisikaan yhtä tulista ja aktiivista tai “fandom”-tyyppistä. Se voi silti olla syväkin suhde animeen. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö käy jatkossakin, vaikka koko elämänsä, coneissa silloin kun sille päälle sattuu ja jos conissa on hyvää ohjelmaa ja mukava tunnelma. Tässä vaiheessa cosplay saattaa jäädä pois tai sitten jatkua.
Yhtä kaikki, jokaiselle on varmasti selvää miten suosittu ilmiö anime on esim. Saksassa, jo ajalta ennen mitään cosplaytä tai muotivillityksiä; sitä vaan näytettiin tv:ssä ja ihmiset kiinnostuivat itse substanssista.
Jarko: Erittäin hyviä ohjelmanumeroideoita!
Niinpä niin – jalolta ja epäitsekkäältä tavoitteeltahan se saattaa kuulostaa, mutta komppaan hrstiä: ei se mitenkään epäinhimillisiä marttyyriponnistuksia vaadi, vaan pikemminkin ihan normaalia animeharrastamista. Sitä, että jaksaa intoilla siitä kuinka anime on siisti juttu ja kertoa asiasta muillekin – vaikkapa coneissa.
Ilman muuta kyse on ohimenevästä muoti-ilmiöstä suurimmalle osalle, ja suurin osa ei tule koskaan kiinnostumaan animesta sen syvemmin. Mutta ettäkö harrastaminen olisi sen takia perseestä ja että sen takia kannattaisi olla tekemättä yhtään mitään, ja että coneihin ei edes kannata järjestää mitään kunnollista ohjelmaa sen takia? Mitä hittoa?
Olet masentunut mies, Lmmz. Jaksamista.
Minusta pelottavinta tuossa linkitetyssä ketjussa on se kuinka vähän siellä puhutaan ihmisistä, joita cossaaminen ei _kiinnosta_. Cossaamattomuuden syiksi todettiin yleensä vain ajan, rahan ja/tai kykyjen puute, mutta halu tietysti löytyy kaikilta. Tuen kyllä cossaamista harrastuksena, koska se tukee kädentaitoja sekä ylipäätään luovaa toimintaa, mutta itseäni sen harjoittaminen ei kiinnosta. Minä olen aina mennyt ja tulen luultavasti aina menemään coneihin vain ohjelman vuoksi. Sikäli kun siis menen. Tänä kesänä tulee todennäköisesti ensimmäinen kerta sitten Acon II:n jälkeen, etten vaivaudu paikalle kyseiseen tapahtumaan. Viimeksi Jyväskylässä hyvää oli lähinnä Jonathan Clements ja viime vuonna kävin Tampereen conissa vain koska asun kaupungissa.
Animeconin heikkoutena ovat olleet vaihtuvat järjestäjät ja turhan pitkään jatkunut sitoutuminen Finnconiin. Tapahtumana Acon ei ole kehittynyt niin hyvin kuin ehkä voisi toivoa. Ei sillä, ettenkö olisi menneinä vuosina Aconissa viihtynyt, mutta se on suurin vuosittainen animetapahtuma ja sellaisena sillä on vastuu toimia harrastuksen keulakuvana. En sano, että tapahtuman pitäisi muuttua radikaalisti, mutta se on kaivannut pidemmän tähtäimen suuntaviivoja. Aconilla pitäisi olla selkeä linja sekä väkeä, joka seisoisi sen takana vuodesta toiseen.
Viime viikonlopun Tampere Kuplii oli paras tapahtuma aikoihin, vaikka se ei ollutkaan pelkästään anime/manga –tapahtuma. Tai ehkä juuri siksi. Kiinnostavaa ohjelmaa oli niin paljon, että kaikkia ei voinut päällekkäisyyksien vuoksi nähdä. Toivon ettei kesätyö estä Desuconiin tuloa, sillä olen odottanut tapahtumaa. Se, mitä tapahtumasta on paperilla nähtävissä, näyttää erittäin hyvältä. Itse olen kaivannut jotain tämän tyylistä jo pitkään. En sano, että Aconin pitäisi kehittyä tähän suuntaan, mutta tämän tyyppiselle tapahtumalle on minusta tilausta.
Olen silloin tällöin käynyt lueskelemassa tätä blogia, mutta tämä on ensimmäinen kerta kommentoimassa, joten viestini saattaa olla vähän “universaalinpuoleinen”.
Finncon vs Animecon:
Itse olen perinteinen sci-fi ja sarjakuvafriikki ja voin myöntää että kiinnostukseni animea sekä mangaa kohtaan syttyi pikkuhiljaa ALTISTUESSANI sille Finnconissa sekä erilaisissa sarjakuvatapahtumissa, joten en ole kauhean innostunut tiukasti kategorioiduista tapahtumista. Sellaisia toki pitää olla tarjolla hard core -harrastajille, mutta jos tarkoituksena on lisätä kiinnostusta mangaa ja animea kohtaan, tarvitaan paikkoja joissa tavalliset kaduntallaajat joutuvat kosketuksiin LAADUKKAAN mangan sekä animen kanssa.
Cosplay vs hang-around:
Jos halutaan järjestää tapahtuma jollekin tiukkaan rajatulle ryhmälle ilman että ulkopuoliset tulevat sinne mekkaloimaan, niin se takuuvarmasti onnistuu (esim. tarkkaan kohdennetulla mainonnalla). Mutta kaikkien osapuolten järjestäjistä vieraisiin tulee myös tajuta että jos halutaan levittää ilosanomaa ulospäin, niin ulkopuoliset kannattaa todellakin toivottaa tervetulleiksi. Kukaan ei hyödy liiallisesta raja-aitojen pystyttelystä.
Henkilökohtaisesti olen hieman huolestunut siitä että mangan ja animen ympärille on rakentumassa muuri omituisista japaninkielisistä termeistä sekä oheistuotteista/-harrasteista. Tällöin mielestäni se kaikkein tärkein asia uhkaa kadota karkkipaperien ja muovikrääsän alle… ja se asia on TARINA.
Minä en ole animeharrastaja, enkä mangaharrastaja. Toisaalta en ole myöskään sci-fi tai sarjakuvaharrastaja. Minä harrastan hyviä tarinoita.
PS. Taisin puhua enimmäkseen aiheen vierestä, mutta menköön…
Eri asia sitten on että halutaanko Animeconin funktion olevan samanlaisen kuin Finnconin, siis nimenomaan sen ilosanoman levittäminen mahdollisimman monelle. Itse olen kovasti sitä mieltä että se ei ole pitemmän päälle hyväksi, täällä mainituista syistä.
Oho! Minulle vastattiin! ;-)
Okei. Olen lukenut linkittämäsi artikkelin jo aiemmin ja ymmärrän siinä esitetyt ongelmat…joista suurin lienee kohderyhmien erilaisuus. Finncon/Animecon-yhdistelmä kun on hardcore-harrastajien kannalta suunnilleen yhtä toimiva kuin lintubongaus- ja moottoriurheilumessujen yhdistäminen. Mielestäni anime ja eritoten manga kuuluisi enemmänkin sarjakuvaharrastajien potentiaalisen kiinnostuksen piiriin.
Joten jos Animecon saadaan irrotettua Finnconista omaksi tapahtumakseen toivotan MOLEMMILLE tapahtumille onnea ja menestystä, mutta toivon samalla ettei tapahtumien osalta vajota liialliseen “sisäsiittoisuuteen”. Puhtaasti “omalle porukalle” suunnatut tapahtumat ovat tietysti tarpeen, mutta näkisin mieluusti Animeconin (ja myös Finnconin) kaltaiset tapahtumat mahdollisuutena houkutella mukaan uusia ihmisiä MAHDOLLISIMMAN LAAJALTA sektorilta (ei siis mahdollisimman paljon, vaan mahdollisimman monipuolisesti) jolloin varmistetaan (ja valmistetaan) katsoja-/lukijakuntaa laajemmalle tarjonnalle… ja siihen kai kaikki pyrkivät, vai kuinka? Itse olen keski-ikää kohden raahustava mieshenkilö ja minun käsitykseni hienosta animesta saattaa olla hyvinkin erilainen kuin esim. 15-vuotiaan cosplaysta innostuneen tytön, mutta meidän kummankin mieltymykset ovat animetarjonnan hyvinvoinnille yhtä elintärkeät. (luen muuten tällä hetkellä Tezukan “Ode to Kirihito”-opusta ja täytyy mainita että kyseessä on todella oudolla tavalla mukaansa tempaava tarina… huolimatta, tai kenties jopa johtuen, hieman vanhahtavasta kuvitustyylistään)
Mutta palatakseni varsinaiseen aiheeseen (joka oli cosplay-tapahtumien “ei-cossaajat”)… jos tapahtuma järjestetään avoimeksi, niin silloinhan sen pitää sellainen olla… jos “ulkopuoliset” saavat tulla sisään, niin heidät pitää toivottaa tervetulleiksi (ja jos heille jää touhusta positiivinen kuva, niin todennäköisyys sille että he kokeilevat itsekin cosplayta on huomattavasti korkeampi) ja avoimuus olisi hyvä tuoda ilmi myös tiedottamisessa/mainonnassa ettei asia jäisi epäselväksi kenellekään. Jos taas halutaan pitää homma täysin omissa piireissä niin silloin tapahtuman markkinointi/sijoittelu/”pääsyvaatimukset” voidaan järjestää niin että tapahtumasta ei edes tiedetä “ulkopuolella” (ymmärtääkseni esim. erilaiset larppaus-tapahtumat toimivat kohtuullisen hyvin oman porukan voimin). Tällöin tietysti harrastajien omistautuneisuus ja “talkoohenki” täytyy olla korkeampi…
Kiitos ja kumarrus.
Harmittaa kyllä aika lailla lukea netissä viestiketjuja, joissa monet ovat selkeästi omaksuneet sen ajattelutavan tai vastaavan, että cosplay olisi Suomen (tai minkä tahansa maan) contapahtumissa PAKOLLISTA tai että ei-cossaavat on joko A) joutuneet jättämään pukuilun jostain konkreettisesta syystä tai B) eivät ole alun perinkään kiinnostuneet koko animangamaailmasta juurikaan, ja ovat tapahtumissa vain tuijottamassa typerästi ja viemässä tilaa ‘oikeilta’ alan harrastajilta. Ja sitten jotkut eivät uskalla tulla tapahtumiin siksi, että cosplay on kuulemma pakollista!
Minä ja sisarukseni olemme aloittaneet animangan harrastamisen jo paria vuotta ENNEN kuin siitä tuli maanlaajuinen ‘muoti-ilmiö’. Olemme pukuilleet muutaman kerran vuosien saatossa, mutta emme pidä itseämme millään lailla huippuluokkaan kuuluvina – ennemminkin pohjasakkaan luokiteltavina – kädentaidoista ja porukkamme koosta johtuen. Emme kuitenkaan anna sen lannistaa fanitustamme, vaan hillumme contapahtumissa joko siviileissä tai sitten enemmän tai vähemmän kämäisissä puvuissa.
Eikö ihmisille pystyisi jollain tavalla jakamaan ‘valistustietoa’ siitä, että cosplay ei ole pakollista ja että kovan luokan fani voi olla, vaikka liikkuisikin contapahtumissa siviilissä? Tähän tehtävään olisivat erinomaisia paikkoja nimenomaan tapahtumat, jonne ihmiset tulevat – joko puvuissa tai ilman. Kenties jossain tulevaisuuden conissa löytyisi conalueelta valtavia lakanoita, joissa julistettaisiin “COSPLAY ON VAPAAEHTOISTA.” tai muuta vastaavaa? :)
[...] to do a bit of research on the subject and compose a post of my own about it – considering that the Big Two of Finnish anime blogosphere have already had their say on the [...]
Kenties se olisi tarpeen. ;_;