Eikö ihmisille pystyisi jollain tavalla jakamaan ‘valistustietoa’ siitä, että cosplay ei ole pakollista ja että kovan luokan fani voi olla, vaikka liikkuisikin contapahtumissa siviilissä? Tähän tehtävään olisivat erinomaisia paikkoja nimenomaan tapahtumat, jonne ihmiset tulevat – joko puvuissa tai ilman. Kenties jossain tulevaisuuden conissa löytyisi conalueelta valtavia lakanoita, joissa julistettaisiin “COSPLAY ON VAPAAEHTOISTA.” tai muuta vastaavaa? :)

Okei. Olen lukenut linkittämäsi artikkelin jo aiemmin ja ymmärrän siinä esitetyt ongelmat…joista suurin lienee kohderyhmien erilaisuus. Finncon/Animecon-yhdistelmä kun on hardcore-harrastajien kannalta suunnilleen yhtä toimiva kuin lintubongaus- ja moottoriurheilumessujen yhdistäminen. Mielestäni anime ja eritoten manga kuuluisi enemmänkin sarjakuvaharrastajien potentiaalisen kiinnostuksen piiriin.

Joten jos Animecon saadaan irrotettua Finnconista omaksi tapahtumakseen toivotan MOLEMMILLE tapahtumille onnea ja menestystä, mutta toivon samalla ettei tapahtumien osalta vajota liialliseen “sisäsiittoisuuteen”. Puhtaasti “omalle porukalle” suunnatut tapahtumat ovat tietysti tarpeen, mutta näkisin mieluusti Animeconin (ja myös Finnconin) kaltaiset tapahtumat mahdollisuutena houkutella mukaan uusia ihmisiä MAHDOLLISIMMAN LAAJALTA sektorilta (ei siis mahdollisimman paljon, vaan mahdollisimman monipuolisesti) jolloin varmistetaan (ja valmistetaan) katsoja-/lukijakuntaa laajemmalle tarjonnalle… ja siihen kai kaikki pyrkivät, vai kuinka? Itse olen keski-ikää kohden raahustava mieshenkilö ja minun käsitykseni hienosta animesta saattaa olla hyvinkin erilainen kuin esim. 15-vuotiaan cosplaysta innostuneen tytön, mutta meidän kummankin mieltymykset ovat animetarjonnan hyvinvoinnille yhtä elintärkeät. (luen muuten tällä hetkellä Tezukan “Ode to Kirihito”-opusta ja täytyy mainita että kyseessä on todella oudolla tavalla mukaansa tempaava tarina… huolimatta, tai kenties jopa johtuen, hieman vanhahtavasta kuvitustyylistään)

Mutta palatakseni varsinaiseen aiheeseen (joka oli cosplay-tapahtumien “ei-cossaajat”)… jos tapahtuma järjestetään avoimeksi, niin silloinhan sen pitää sellainen olla… jos “ulkopuoliset” saavat tulla sisään, niin heidät pitää toivottaa tervetulleiksi (ja jos heille jää touhusta positiivinen kuva, niin todennäköisyys sille että he kokeilevat itsekin cosplayta on huomattavasti korkeampi) ja avoimuus olisi hyvä tuoda ilmi myös tiedottamisessa/mainonnassa ettei asia jäisi epäselväksi kenellekään. Jos taas halutaan pitää homma täysin omissa piireissä niin silloin tapahtuman markkinointi/sijoittelu/”pääsyvaatimukset” voidaan järjestää niin että tapahtumasta ei edes tiedetä “ulkopuolella” (ymmärtääkseni esim. erilaiset larppaus-tapahtumat toimivat kohtuullisen hyvin oman porukan voimin). Tällöin tietysti harrastajien omistautuneisuus ja “talkoohenki” täytyy olla korkeampi…

Kiitos ja kumarrus.

Finncon vs Animecon:
Itse olen perinteinen sci-fi ja sarjakuvafriikki ja voin myöntää että kiinnostukseni animea sekä mangaa kohtaan syttyi pikkuhiljaa ALTISTUESSANI sille Finnconissa sekä erilaisissa sarjakuvatapahtumissa, joten en ole kauhean innostunut tiukasti kategorioiduista tapahtumista. Sellaisia toki pitää olla tarjolla hard core -harrastajille, mutta jos tarkoituksena on lisätä kiinnostusta mangaa ja animea kohtaan, tarvitaan paikkoja joissa tavalliset kaduntallaajat joutuvat kosketuksiin LAADUKKAAN mangan sekä animen kanssa.

Cosplay vs hang-around:
Jos halutaan järjestää tapahtuma jollekin tiukkaan rajatulle ryhmälle ilman että ulkopuoliset tulevat sinne mekkaloimaan, niin se takuuvarmasti onnistuu (esim. tarkkaan kohdennetulla mainonnalla). Mutta kaikkien osapuolten järjestäjistä vieraisiin tulee myös tajuta että jos halutaan levittää ilosanomaa ulospäin, niin ulkopuoliset kannattaa todellakin toivottaa tervetulleiksi. Kukaan ei hyödy liiallisesta raja-aitojen pystyttelystä.

Henkilökohtaisesti olen hieman huolestunut siitä että mangan ja animen ympärille on rakentumassa muuri omituisista japaninkielisistä termeistä sekä oheistuotteista/-harrasteista. Tällöin mielestäni se kaikkein tärkein asia uhkaa kadota karkkipaperien ja muovikrääsän alle… ja se asia on TARINA.

Minä en ole animeharrastaja, enkä mangaharrastaja. Toisaalta en ole myöskään sci-fi tai sarjakuvaharrastaja. Minä harrastan hyviä tarinoita.

PS. Taisin puhua enimmäkseen aiheen vierestä, mutta menköön…

Animeconin heikkoutena ovat olleet vaihtuvat järjestäjät ja turhan pitkään jatkunut sitoutuminen Finnconiin. Tapahtumana Acon ei ole kehittynyt niin hyvin kuin ehkä voisi toivoa. Ei sillä, ettenkö olisi menneinä vuosina Aconissa viihtynyt, mutta se on suurin vuosittainen animetapahtuma ja sellaisena sillä on vastuu toimia harrastuksen keulakuvana. En sano, että tapahtuman pitäisi muuttua radikaalisti, mutta se on kaivannut pidemmän tähtäimen suuntaviivoja. Aconilla pitäisi olla selkeä linja sekä väkeä, joka seisoisi sen takana vuodesta toiseen.

Viime viikonlopun Tampere Kuplii oli paras tapahtuma aikoihin, vaikka se ei ollutkaan pelkästään anime/manga –tapahtuma. Tai ehkä juuri siksi. Kiinnostavaa ohjelmaa oli niin paljon, että kaikkia ei voinut päällekkäisyyksien vuoksi nähdä. Toivon ettei kesätyö estä Desuconiin tuloa, sillä olen odottanut tapahtumaa. Se, mitä tapahtumasta on paperilla nähtävissä, näyttää erittäin hyvältä. Itse olen kaivannut jotain tämän tyylistä jo pitkään. En sano, että Aconin pitäisi kehittyä tähän suuntaan, mutta tämän tyyppiselle tapahtumalle on minusta tilausta.

Ilman muuta kyse on ohimenevästä muoti-ilmiöstä suurimmalle osalle, ja suurin osa ei tule koskaan kiinnostumaan animesta sen syvemmin. Mutta ettäkö harrastaminen olisi sen takia perseestä ja että sen takia kannattaisi olla tekemättä yhtään mitään, ja että coneihin ei edes kannata järjestää mitään kunnollista ohjelmaa sen takia? Mitä hittoa?

Olet masentunut mies, Lmmz. Jaksamista.

Kunniakkaat ja kunniakkaat. Minusta olisi vähän outoa, jos meillä ei olisi tuollaista tavoitetta. Oikeastaanhan tuo on tavoite, joka luulisi kuuluvan minkä tahansa animealan yhdistyksen, seuran tai kerhon listan ykköseksi. Se on oikein hyvä tavoite. Sitä tässä itsekin mielenkiinnolla seuraillaan, miten sen suhteen käy. Kukaan ei ole väittänyt Desuconia animeharrastuksen pelastukseksi — mutta me haluaisimme, että Desucon auttaisi animeharrastusta Suomessa ja toivomme sitä joten tietenkin se on meidän tavoitteemme. Se, että pidät sitä jotenkin hirveän kunniakkaana ja vaikeana tavoitteena, kertoo kyllä että olet toivottoman kyynistynyt asian suhteen. Miksi ihmeessä??? Minusta asia on simppeli. Tarjotaan ihmisille animeaiheista ohjelmaa, näytetään ihmisille animea; ihmiset todennäköisesti kiinnostuvat siitä enemmän. Ei tämä minusta mitään tarpeetonta henkselienpaukuttelua ole.

Olemme päättäneet, että sitten kun kyllästymme Desuconin tekemiseen, lopetamme sen pitämisen. Pakkopullautuminen on huono juttu. Tietenkään mikään ei takaa tämänkään päätöksen pysymistä. Ehkä olemme kohta itsekin kaikkea sitä mitä kritisoimme. Sen takia ei kuitenkaan tavoitteitaan kannata heittää kaivoon.

Pusuringeissä ei minun mielestäni ole sinänsä mitään pahaa. Häiritsevät ketä häiritsevät. Se ei ole pois anime-kiinnostuksesta, eikä se minusta ole mikään animeharrastuksen vastakohdan symbooli, vaikka jotkut sen niin ehkä näkevätkin. Pusuringit ovat korkeintaan käytännön ongelma. Jos ne tukkivat käytävän, niitä pitää siirtää. En oikein hiffaa miksi joka taholla niitä käytetään kuvaamaan skenen ongelmia. Tässä kirjoituksessa Tsubasalla on vihdoin se pointti, että hei, nehän ovat juuri niitä jotka saattaisivat vaikka olla kiinnostuneita animestakin! Ja näinhän asia on.

Mitä taas tulee harrastuksen laantumiseen, on aivan totta, että monella kyseessä on vain ohimenevä muoti-ilmiö — mutta juuri siksi onkin tarkoitus tarjota virikkeitä, jotta he voivat myös innostua animesta, kuten mistä tahansa tv-ohjelmasta tai elokuvasta. Tällainen innostus voi kestää läpi elämän, vaikkei se enää olisikaan yhtä tulista ja aktiivista tai “fandom”-tyyppistä. Se voi silti olla syväkin suhde animeen. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö käy jatkossakin, vaikka koko elämänsä, coneissa silloin kun sille päälle sattuu ja jos conissa on hyvää ohjelmaa ja mukava tunnelma. Tässä vaiheessa cosplay saattaa jäädä pois tai sitten jatkua.

Yhtä kaikki, jokaiselle on varmasti selvää miten suosittu ilmiö anime on esim. Saksassa, jo ajalta ennen mitään cosplaytä tai muotivillityksiä; sitä vaan näytettiin tv:ssä ja ihmiset kiinnostuivat itse substanssista.

Jarko: Erittäin hyviä ohjelmanumeroideoita!

Harrastuksen nirvanan saavuttamisessa seuraava taso tuskin on se j-muoti, mutta en jaksa uskoa, että suuren harrastajamassan osalta se myöskään olisi kasvanut kiinnostus monipuolisempaan ja laadukkaampaan animeen/mangaan. Osa harrastajia toki jalostuu “oikealle” tielle, ties vaikka rupeaisivat kantamaan huolta animefandomin tilasta tässä maassa jopa. Mutta eivät kaikki.

Monella pukuilijapusuttelijalla lienee takana vain vähän katsottuja/luettuja nimikkeitä (tai pelejä) sekä coneja, ja edessä vielä vähemmän. Touhu on yhden hetken ohimenevä muoti-ilmiö heidän elämässään, parin vuoden päästä tehdään jo jotakin aivan muuta eivätkä tapahtumat enää kiinnosta. Nuorissa aloittelijoissa on sellainen turhauttava piirre, ettei heistä pääse eroon, koska tilalle tulee aina uutta sukupolvea. Tosin teinimuoti-ilmiöiden kaavan mukaan pahin into ernuiluun yms. todennäköisesti taittuu muutaman vuoden kuluessa, mutta jotakin muuta tulee varmasti sen tilalle.

Mutta epäilemättä tällaiset nollatason argumentit voi ohittaa henkseleitä paukutellen, kun tuhkamunaisen scenen rappion ja kyuunisten vanhojen setien takaa nousee uusi tähti näyttämään oikeaa suuntaa harrastukselle. Onnea yritykseen.