Lieneekö näitä rajauksia käyttäen edelleen niin, että keskivertonörtti olisi päätynyt harrastamaan animea ja mangaa kaveripiirin kautta? Mangaa kenties jotkut…

“Länsimainen ja japanilainen otaku ovat tässä kiehtovalla tavalla yhtä aikaa erilaisia ja samanlaisia – kuin esimerkki konvergentista evoluutiosta. Siinä missä länsimaiset otakut ovat perinteisesti olleet omaan kulttuuriinsa tuskastuneita taivaanrantaantuijottelijoita ovat japanilaiset otakut puolestaan yleensä olleet tuskastuneita omaan elämäänsä ja suunnanneet katseensa sisään- ja taaksepäin, vetäytyen 2D-maailman lohtuun tosimaailman realiteettien ahdistaessa. Molemmat kuluttavat samoja hyödykkeitä, mutta taustalla on perinpojainen motiiviero. Siksi harrastajakunnat näyttävät erilaisilta myös pärstäkertoimen suhteen.”

Suositeltavaa on myös määritellä otaku hiukan tarkemmin. Se, mikä länsimaissa tuntuu riittävän otaku-määritelmän saamiseksi(ts. lukee mangaa tai katsoo animea), kattaa pitkälti koko japanilaisen yhteiskunnan, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Japanissahan otakut nimenomaan jo määritelmän mukaisesti kulkevat anime-t-paidoissa, keräävät figuureita, organisoivat elämäänsä harrastuksen ympärille jne jne. Länsimaissakaan vastaavasti käyttäytyvät tapaukset eivät yleensä pärstäkertoimellaan erityisesti yllätä. Japanilaisen otakun ja länsimaisen mukaotakun vertailu mukamas samoista lähtökohdista on älyllisesti epärehellistä.

Toinen kysymys on, että eroavatko japanilaista kulttuuria kasuaalisti kuluttava länsimainen ja japanilainen kuluttaja toisistaan erityisen merkittävästi? Tuskin sen enempää, kuin näiden kulttuuripiirien keskimääräiset edustajat. Joku satunnaisesti mangaa lukeva tuskin omistaa viikonloppuaan käyntiin conissa muuten kuin korkeintaan uteliaisuudesta, mutta paljon löytyy jengiä myös marginaalien välistä. Kurkistus vaikkapa Comic Marketin ja Desuconin keskivertokävijöihin vahvistanee, että ns. tavallisetkin ihmiset voivat olla jonkin asian faneja, erilaisissa määrin.

Mutta lopetetaanpa rönsyily ja palataan itse väitteeseen. En oikein allekirjoita väitettä erilaisista motiiveista, johtuen jo siitä, että motiiveja on erilaisia. Varmasti joku Japanissa ja joku länsimaissa täyttää nuokin kriteerit, mutta ihmiset päätyvät ylipäätään harrastusten pariin enemmän kaveripiirin kautta kuin yksin. Liekö siis hiukan liioiteltua olettaa, että tuollainen tapa suhtautua kulttuuriin olisi mitenkään vallitseva, saati edes yleinen harrastajien keskuudessa?