Arkkitehtuurin perusasioihin kuuluu eronteko keveiden ja raskaiden rakenteiden välillä. Keveyden vaikutelma saavutetaan usein kehysmäisillä rakenteilla, jotka muodostuvat pylväistä ja palkeista; raskauden vaikutelma taas umpinaisilla, usein betonista ja kivestä tehdyillä rakennelmilla.

Sama pätee toki kaikkeen muuhunkin kuin arkkitehtuuriin – vaikkapa lavastukseen. Josta on enää pieni hyppäys animen visuaalisen designin luomiseen.

Kevyitä rakenteita käytetään silloin kun halutaan luoda avoimen tuntuisia tiloja. Siksi onkin huomionarvoista, että vaikka Bakemonogatarissa käytetäänkin valtavia määriä kevyitä rakenteita ne toimivat kuitenkin täysin päinvastoin – ne vangitsevat sisäänsä, ympäröivät hahmot, jopa luovat klaustrofobista tunnelmaa.

Vaikka sarjan kevyiden muotojen ympäröimiin tilanteisiin sijoittuvista kohtauksista muutama onkin tunnelmaltaan kevyehkö (kuten kohtaus, jossa Senjougahara kiusoittelee Araragia leikkikentällä) on niistä suurin osa kuitenkin epämukavia, jännittyneitä ja painostavia tilanteita. Shinbon tunnusomaiseen ohjaustyyliin kuuluvat epäsäännölliset leikkaukset ja hermostuttava taustamusiikki vain korostavat tätä.

Tällaista kevyiden rakenteiden käyttöä löytyy toisinaan arkkitehtuuristakin. Sijoittamalla kapeita muotoja “liian lähekkäin” arkkitehti voi luoda rakennukselle dominoivan, intiimin ja tilatietoisen presenssin. Juuri samanlaista tunnelmaa välittyy myös Bakemonogatarin lavasteista – ne kuvastavat hahmojen sisäistä mielentilaa ja korostavat kunkin kohtauksen tunnelmaa.

Ja kun hahmot joutuvat liikkumaan tällaisessa ympäristössä välittyy katsojalle kaoottinen kuva rakenteiden vilistäessä ruudulla yhdellä sekamelskana. Tämäkin on varmasti tarkoituksellista.

Kiinnittäkää huomiota siihen, miten moni Bakemonogatarin kevyistä rakenteista ei omaa ääriviivoja lainkaan – aivan kuin ne olisivat pelkkiä vektoreita. Monessa tapauksessa taustat on värjätty gradientein, realistista varjostusta jäljitellen, mutta osa keviystä rakenteista on jätetty täysin varjostamatta – kuin korostaen niiden ylimaallisuutta. Juuri tällaiseen omalaatuiseen lähestymistapoihin animaatio parhaimmillaan pystyy, ja juuri ne tekevät siitä mielenkiintoisen median.

Vähemmän on joskus enemmän.


Muita kirjoituksia:

Avainsanat: , ,

8 kommenttia kirjoitukseen “Kevyiden muotojen klaustrofobiaa”
  1. Tounis says:

    Jotenkin alkanu harmittamaan, kun kaikki ajattelee Shinbon vaan rölläävän sitä omaa tyyliänsä miettimättä sen kummemmin mitään, vaikka just tällasilla mielenkiintosilla jipoillahan se sävyttää kaikkia sarjojansa – ne pitää vaan ihan itse aivoilla hoksata sieltä irrelevanttien leikkauksien ja kummien kuvakulmien ja sen iänikuisen zoomaus-animoinnin yms. takaa.

    Aiheellinen merkintä, siis.

  2. Tsubasa says:

    Ikävän moni ajattelee “taiteellisuuden” olevan jotain vakavaa ja ikävää. Mutta loppujen lopuksihan taide on mitä tahansa, mikä pyrkii herättämään ja välittämään mielikuvia ja ajatuksia – ei mitään sen kummempaa.

  3. Vieras says:

    Ehkä epäoleellista, mutta keveät, kehysmäiset rakennelmat ovat modernin maailman ilmiö, ennen teräksen ja betonin aikakautta arkkitehtuuri oli raskasta, vaikka kompromissejä käytettiinkin. Esim. millaisia hahmojen sisäisiä olotiloja suuri barokinaikainen kirkko esittäisi? Olen usein tuumiskellut, mitä isot riippusillat, moottoriteiden rampit ja etenkin sähköpylväät merkitsevät, ne kun esiintyvät lähes poikkeuksetta paitsi japanilaisessa todellisessa miljöössä, myös hyvinkin surrealistisissa kohtauksissa erilaisissa animesarjoissa. Kun vertaa esim. Gainaxin eeposta Neon Genesis Evangelion.

  4. Tsubasa says:

    Lainissa (muistaakseni) on muuan kohtaus, jossa päähenkilö pohtii mitä tämän pitäisi tehdä. Samalla kuvataan vilkasta risteystä. Päätöksenteon hetkellä taustalla soi se melodia joka merkitsee vihreän valon palamista.

    Siinäpä modernin maailman metafora.

  5. Tounis says:

    Lainista en ole ihan varma, mutta muistan ko. melodian kuulleeni ihan äskettäin Boogiepop phantomissa, joten on varsin mahdollista että tarkoitit sitä. On meinaan muutenkin aika samanfiiliksiset animet, ei ihme jos meneekin sekasin…

  6. Drasa says:

    Biisi tunnetaan nimellä Tooryanse (“Päästä ohi”), ja siinä on hieman pelottavat tai ainakin ahdistavat sanat ja sävel, joten ei ole ehkä ihme että sitä käytetään tollasissa kohdissa…

  7. Asuta says:

    Hei, joo ihan typerä kysymys ja varmaan vaikutan wannabelta, mutta haluisin niin noita Otaku lehtiä, mutten yhtään tiedä mistä saisin? :D oisko havaintoo kertoo mistä? duh~

  8. Tsubasa says:

    En ole enää pitkään aikaan jaksanut myydä niitä tapahtumissa, mutta tilauslomakkeen pitäisi edelleen toimia.

  9.  
Jätä vastaus

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>