Ernujen Cosmopolitan

Eilen tilattiin Petit Alice vol. 1:n viimeinen kappale, ja lehti on nyt lopulta loppuunmyyty. Voin siis huokaista helpotuksesta; minun ei enää ikinä tarvitse katsella, kuinka myyntipöydän takana seisovan selailijan kiinnostunut ilme synkkenee hitaasti ensin epävarmuudeksi ja sitten neutraaliudeksi, jota seuraa lehden laskeminen takaisin pöydälle ja diskreetti poistuminen takavasemmalle.

Ensimmäinen Petit Alice syntyi hetken mielijohteesta, kuten niin moni muukin asia; yksinkertaisesta halusta luoda jotain, jota ei vielä ollut. Lehden sisältö oli jo ensimmäisessä numerossa lähes kokonaan minua asiantuntevampien avustajien luomaa, ja hyvä niin. Loppujen lopuksi siitä tuli kamala Frankensteinin hirviö, jonka myynti kasvoi riittävän suureksi maksamaan itsensä takaisin vain siksi, että ostajat eivät tienneet sen sisällöstä juuri mitään. Se näytti kamalalta, koska olen kamala taittaja. Ja kuten olen useammasta suusta kuullut se oli myös hintaansa nähden aika helkkarin turha läpyskä; kauneinta mitä siitä on ikinä sanottu on että se on "sympaattinen."

Ajat kuitenkin muuttuvat. Eräänä yönä viime marraskuussa kohtasin #terriblessä Littleicebluen ja Lischun tuumimassa keskenään, miten saada mielipiteilleen näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Ehdotin, että Petit Alicen voisi vääntää heidän leikkikalukseen - ja siitä se lähti. Lehti sai kohtuullisen kiinteän toimituksen, joka jopa tiesi jotain siitä mitä oli tekemässä... Sisältö ja ulkoasu uudistettiin täysin, minkä myönnän olleen ehdottoman positiivinen seikka, ja tuskinpa aihepiirinkään laajentaminen pelkästä lolitasta kaikkeen katumuotiin ketään kamalasti haittasi. Toisen numeron julkaiseminen tapahtui aiheeseen sopivasti maaliskuisessa Kanan keikan oheistapahtumassa, joka sivumennen sanoen pääsi Hesariinkin; kliks ja kliks.

Tällä hetkellä lehden jatko tosin on hieman vaakalaudalla; taittajamme Jemppu ei enää halua jatkaa työssään, ja päätoimittaja gettoaa viikot netittä Tampereella. Tarkoitus olisi kuitenkin tähdätä kolmosnumeron julkaisu Kanan joulukuiselle keikalle, joten toivotaan parasta.

No, kuluttajalle on toki vaihtoehtojakin. Englanninkielisen fanzine La Vie En Rosen ensimmäinen numero on juuri julkaistu, ja Tokyopop ilmoitti erinäisiä kuukaisia sitten aikovansa alkaa julkaista Gothic & Lolita Biblen englanninkielistä versiota vuoden 2008 alusta. Jälkimmäinen tosin tulee todennäköisesti olemaan Newtype USA:n kaltainen semiturhake, joten pitäisin edellistä parempana; näyttää hyvältä minusta, ja tekijöiden taka-ajatukset ja tarkoitusperät ovat eittämättä rakkautta aiheeseen heijastavia. Muokkaus 20.11: La Vie En Rose lopetti näemmä sitten toiseen numeroonsa. Tässä vaiheessa voisi huomauttaa, että alku oli kenties liian kunnianhimoinen; offpresspainatus tulee kilpailukykyiseksi digipainatuksen kanssa vasta noin tuhannen kappaleen painosmäärillä, ja zinenteon vaatima aika- ja työmäärä voi olla kokemattomalle aikamoinen shokki. Sääli joka tapauksessa.