Kevätkausi, syyskausi

Syksy on jo pitkällä, ja se näkyy säässä. Japanissa kevät sen sijaan on vasta päättymässä, ainakin mitä TV-animeen tulee; on käsillä taas se hetki, kun kevätkaudella alkaneet kaksikuriset eli 24-26-jaksoiset sarjat ovat päättymässä ja antamassa tietä syksyn uutuussarjoille.

Tämä /a/:sta talteen otettu kollaasi sisältää suurin piirtein kaikki syyskauden animesarjat; ohjelmistosta löytyy mm. pari odotettua kakkoskautta, jonkin verran deittisimutaustaisia haaremisarjoja (etenkin Clannad, koska Key + Kyoani = profit), jokunen lupaavan kuuloinen shounensarja sekä tietysti Ghost Hound, Masamune Shirow'n uusin. Kollaasissa on iloisesti sekaisin kaikkien kohderyhmien sarjoja, mutta Japanin ulkopuoliselle katsojallehan on tunnetusti herttaisen yhdentekevää onko torrentin mukana imuttuva jakso nauhoitettu arkiaamun piirrettyjen seasta vai keskellä yötä maksukanavalta - tai TV:stä ylipäätään. Ellei sitten puhuta animaation laadusta ja ohjelman sisällöstä, joka ei ole enää katsomisen vaan harrastamisen piiriin kuuluva keskustelu.

Sen sijaan voisin herätellä keskustelua yritysnäkökulmasta. Ei kuitenkaan oikeuksienomistajien sellaisesta - johon en palveluntarjoajan käyttöehdoista johtuen ota kantaa - vaan medianäkökulmasta; tarkemmin sanottuna kriitikon näkökulmasta.

Joidenkin katsantakantojen mukaan sarjoja riittää kyllä arvosteltaviksi ilman että käsiteltäisiin "uusia" (eli lännessä julkaisemattomia) sellaisia lainkaan. Tämä näkökanta ei kuitenkaan ota huomioon sitä tosiseikkaa, että suomalaiset ostavat muutenkin hyvin vähän animea. Suomalaisessa animenjulkaisukulttuurissa ei tulisi mieleenkään ajatella koulun säilytyslokeron näköistä metallista School Rumble -artboksia, jonka sisään DVD:t kerätään ja jonka voi koristella jokaisen DVD:n mukana tulevilla pikku magneeteilla. Mangan kanssa asia on ostamisen kannalta kokonaan toinen; osaksi siksi että näytöltä lukeminen ei ole kivaa, osaksi siksi että tarjonta ja hinta ovat kokonaan eri maailmasta.

Jos animea ei osteta, sitä ladataan. Tämä liittyy erääseen otakuuden avainpiirteistä; se ei ole kuin ihan nuorten nyypiöiden kohdalla sellaista kritiikitöntä fanittamista, jollaisena media sen usein esittää. Aktiivinen harrastaminen tarkoittaa kaiken muun ohessa myös sitä, että fanitetaan tiettyjä sarjoja - ja jos näitä sarjoja ei ole lännessä julkaistu, se ei otakun näkökulmasta katsoen ole otakun itsensä vika. Ei kukaan voi odottaa, että fani odotettaisi pahimmassa tapauksessa jopa vuoden, että jokin tietty nimike saisi englanninkielisen julkaisun. Suomi ei ole kulutusjuhlan Yhdysvallat; näillä importhinnoilla pelkät heräteostokset DVD-hyllyillä eivät kerää hyvällekään sarjalle kovin montaa uutta fania.

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että sarjaa seurataan silloin kun se tulee nyt; tämän syksyn uutuuksille onkin jo perustettu parikin ketjua. 90-luvun kasettiklubikulttuurissa otakukasteensa saaneille tämä on itsekäs ja ahne tapa harrastaa, mutta ilman sitä harrastajakulttuuri ei olisi koskaan kasvanut niin suureksi kuin se nyt on. Tämän tiedostaa myös alan suurin media Anime News Network, jonka artikkelirepertuaariin on jo vuodesta 1999 asti kuulunut kauden uusien sarjojen esittely; se miten näihin sarjoihin on tutustuttu jätetään hienovaraisesti lukijan pääteltäväksi. Ajan hermolla pysyvän median kannattaa tiedostaa tämä, mikäli se aikoo vedota kohdeyleisöönsä.

Resurssit tietysti vaikuttavat asiaan. Kannattaa muistaa, että ANN:lla on peräti kaksi täysipäiväistä sisällöntuottajaa; se on enemmän kuin esimerkiksi Anime-lehdellä oli loiston päivinäänkään.