Leikkauksia

Kestotilaajat ovatkin jo saaneet tiedon siitä, että Otaku tulee jatkossa ilmestymään enää kolme kertaa vuodessa.

Tähän on useita syitä. Niistä tärkein on se, että Otaku on kuitenkin ensisijaisesti harrastus - mutta alati vainoavat deadlinet, jatkuva stressi ja ylipäätään aikaasyövyys eivät tee siitä kovinkaan mukavaa sellaista. Kuluneen lähemmäs kolmen vuoden aikana on ollut hyvin harvoja hetkiä, jolloin aivojeni taustalla ei ole ollut nalkuttavaa tietoisuutta siitä, että minun pitäisi olla tekemässä jotain aivan muuta.

Puhumattakaan siitä, että fanzinen tekemisen viemä aika on todellakin hyvin suuri; eräs on kuvaillut sen olevan "kuin järjestäsi conin neljästi vuodessa." Yleensä enin osa vastuusta on päätoimittajan harteilla, ja muut tekijät ovat yleensä tittelistään huolimatta avustajan semistressittömässä tilassa, jossa huolehdittavana eivät ole kuin omien juttujen deadlinet (tietenkään mitenkään avustajien työpanosta väheksymättä). Otaku ei ole tästä poikkeus, ja deadlinejen puskiessa päälle onkin säännöllisesti käynyt mielessä, että kaiken sen parissa kuluneen ajan olisi voinut tehdä jotain hauskaa ja stressitöntä - vaikkapa katsoa animea. Tai lukea mangaa.

(Tässä vaiheessa voisi mainita, että Otaku ei ole koskaan ilmestynyt niin usein kuin sen on ollut tarkoitus. Ensimmäisenä vuonna oli tarkoitus julkaista viisi numeroa, mutta neljään se jäi - ja kun supistin määrää neljään, niitä saatiin vain kolme. Toivottavasti tämä trendi ei jatku.)

Päätös ei ole ollut mitenkään helppo; varmasti moni muukin on sitä mieltä, että kolmesti vuodessa ilmestyvä lehti ei ole enää kunnollinen lehti lainkaan. Yksi ratkaisu olisi ollut tilaussuhteiden muuttaminen numero- eikä vuosikohtaisiksi, jolloin aikataulut olisivat voineet joustaa muiden kiireiden mukaan ja joinain vuosina olisi ehtinyt ilmestyä enemmän numeroita, joinain vähemmän - mutta toisaalta tämä olisi syönyt Otakulta lopunkin siitä vähästä katu-uskottavuudesta mitä sillä on.

Kokonaan lopettaa en halunnut, sillä se olisi tuntunut typerältä Petit Alicen ja Tobiran jatkaessa. Samasta syystä ajatus julkaisemisen siirtämisestä kokonaan nettiin ei tuntunut erityisen houkuttelevalta. (Aina silloin tällöin tulee ajateltua kuinka paljon vähemmällä sitä olisi päässyt, jos olisi silloin aikoinaan perustanut blogin eikä fanzineä... mutta toisaalta painetulla sanalla on nykyaikanakin vielä oma tietty uskottavuuskertoimensa.) Lopullinen päätös harventaa julkaisutahtia on toki lukijoiden kannalta ikävä, mutta toivottavasti maan animelehdistön viimeaikainen monipuolistuminen korvaa sitä. Ja tuskinpa kukaan valittaa ilmaisen sisällön painottamista maksullisen kustannuksella.

Toivottavasti tällä tavalla saadaan kuitenkin aikaan laadukkaampia, kenties jopa aikataulussa ilmestyviä lehtiä.