Valtio Con

Japan Popin neljäs numero ilmestyi, ja Pohjantähden alla -palstalla Kyuu peräänkuulutti conaktiiveja. Onkin varmasti totta että iso osa suomalaisten conien ongelmista juontaa juurensa työvoimapulaan, mutta totta on myös se että paljon olisi parantamisen varaa myös siinä miten coneja Suomessa ylipäätään järjestetään. Vertailukohteeksi voitaisiin ottaa vaikkapa pohjoisamerikkalaiset conit, koska on tunnetusti aina järkevää oppia vanhempiensa virheistä.

Yleensä parannusehdotuksia esitettäessä ilmaantuu joku entinen järjestäjä ärisemään "tee ite parempi." Leikitäänpä nyt kuitenkin hetki aikuisia ihmisiä ja ajatellaan idealistisesti, miten asioita voisi kehittää - tiedättehän, tehdä toisella tavalla kuin ennen.

Tilat

Jenkeissä conit järjestetään yleensä konferenssikeskuksissa, pienemmät tapahtumat hotelleissa. Näistä jälkimmäinen on täällä varteenotettavaksi kelpaamaton vaihtoehto, koska samanlaisia "jos tapahtumaanne tulijat varaavat X huonetta, saatte tilat ilmaiseksi" -käytäntöjä ei täällä ole. Tilojen käytössä on kuitenkin joka taapuksessa eräitä olennaisia eroja.

Myyntipöydät on kaikki kasattu dealer's roomiin, jossa on suurin väentungos silloin kun se on auki (ei suinkaan koko aikaa). Koska ne ovat selkeästi erillinen alueensa, ympäriinsä sirotellut myyntipöydät eivät ole siellä täällä tientukkona - mutta tämä ei johda suinkaan myyjien tulonmenetyksiin, ainoastaan siihen että rahat kulutetaan nopeampaan tahtiin. Viime Animeconissa myyntipöydät oli hajautettu päärakennuksen ahtauden vuoksi, mikä on ymmärrettävää - mutta parempiakin ratkaisuja olisi.

Jenkkiconit eivät mene kiinni seitsemältä, vaan ovat auki koko yön pitkälti Ropeconin tapaan. Öisin ei tietenkään ole ohjelmaa - vaikka se kestääkin toki myöhempään kuin meillä, mikä helpottaa mm. ohjelmien kohderyhmäjaottelua - mutta hengaamasta ei kielletä, ja conkokemukseen mahtuu niin hektisiä kuin seesteisiäkin hetkiä. Dealer's room tietysti lukitaan yöksi.

Isommat tilat vaativat tietysti väkijoukkoja hallitsevaa staffia, ja jos kyseessä ei ole palkattu henkilökunta tarvitaan runsaasti vänkäreitä. Lisäksi vaatimuksena pitäisi olla, että osaa käyttää omia aivojaan - viime Animeconissa kiellettiin avaamasta taidekujahuoneen ikkunoita koska "ilmastointi sammuisi", ja Musicassa avoimen, liikenteeltä suljetun sivuoven luona kiellettiin notkumasta hengittämässä koska "se on hätäuloskäynti." Se miten tämä liittyy mihinkään jäi paimennettaville eittämättä hämäräksi.

Tässä on kuva Anime Expo 2007:n taidekujalta. Näkyykö tukehtuvia ihmisiä? Ei, koska tapahtuma pidettiin Anaheim Convention Centerissä (23 000 m2). Lisäksi parista läheisestä hotellista oli vuokrattu lisätiloja muuta ohjelmaa, mm. animenäytöksiä ja pelihuoneita varten. Suomessa tämän kokoluokan tiloja ei luonnollisestikaan ole, mutta sentään isompia kuin mitä toistaiseksi on käytetty; niiden järjestämisessä ongelmaksi vain tietysti muodostuu...

Raha

Keskustellessani pohjoisamerikkalaisten otakujen kanssa olen huomannut, että he pitävät täkäläisiä conikäytäntöjä lähinnä naurettavina: Suomen suurin animetapahtuma pitää itseään maksuttomana - käytäntö, joka vihjaa selkeästi siitä että halutaan vielä lisää satunnaisia kävijöitä - ja samalla ollaan tukehtumassa sekä rahan- että tilanpuutteeseen niin, ettei cosplayaajien proppejakaan voi enää sallia sisälle.

Pääsymaksut ovat suurin ja tärkein kiistakapula Suomen conskenessä. Animeconin tapauksessa ongelmana on Finncon-yhteistyö, mutta sen lisäksi lisäksi tärkein peruste maksuttomuudelle tuntuvat olevan tukirahat. Tämä on mielenkiintoinen asia, jolle hyvinvointiyhteiskunnissa elämättömät kohottelevat kummastuneena kulmiaan: eikö kulttuurinkin pitäisi elättää itse itsensä?

Jenkeissä yksikään coni ei toimi apurahojen voimalla, vaan ihan yksinkertaisesti omilla tuotoillaan; suuri osa coneista on itse asiassa ammattilaisten järjestämiä, voittoa tuottavia coneja. Hinnat ovat suurimmissa coneissa kymmeniä dollareita; mitä aiemmin conpassinsa varaa ja maksaa, sitä halvemmalla sen saa. Tarjolla on myös kevytversioita, joilla pääsee esimerkiksi vain dealer's roomiin. Monet conit avaavat passien ennakkolunastuksen jo edellisenä päivänä.

Kyseessä on tietysti pohjimmiltaan historian painolasti; koska asiat on aina ennenkin tehty tavalla X, on ne helpompi tehdä edelleen siten. Lisäksi ilmeisesti pelätään, että jos tapahtuma muutettaisiin yhtäkkiä maksuttomasta maksulliseksi ei pääsymaksu voisi olla kovin korkea, jottei suurin osa porukasta saisi kulttuurishokkia ja jäisi kotiin - jolloin pääsylipputulot eivät kattaisikaan menetettyjen avustuksien ja tukiaisien jättämää isoa lovea, ja järjestäjät olisivat korviaan myöten tietynlaisessa nesteessä. Tämä ei tietenkään selitä, miksei Traconin mallia voisi soveltaa myös ihan puhtaasti animeaiheiseen coniin.

Mutta jo viiden euron pääsymaksullakin saataisiin 5000 kävijän conissa 25 000 euroa, jolla saataisiin jo ns. ihan kivat tilat. Entäpä, jos pääsymaksu olisi vaikkapa 10 euroa neljä kuukautta ennen conia (tai 5 euroa vain yhdeltä päivältä), 15 (8) sen jälkeen ja 20 (10) ovelta?

Ja jos pelätään pääsymaksujen pelottavan nuorimmat ja spontaaneimmat conikävijät pois (ja olisiko se tilaongelmat huomioon ottaen itse asiassa niin kovin huono asia?), on olemassa yksi takuuvarma keino saada paikalla ihmisiä:

Kunniavieraat

Suomessa japanilaisia kunniavieraita ei juuri ole nähty. Selkärankavastaus tähän on yleensä se, että sellaisten raahaaminen tänne vain tätä tarkoitusta varten olisi näillä budjeteilla liian kallista, ja että Suomi on niin pieni ja merkityksetön maa ettei japanilaisia kiinnosta.

Tämähän on tietysti pötypuhetta - Arimakin saatiin yksinkertaisesti pyytämällä; kontaktit ratkaisevat tässä paljon enemmän kuin raha. Ja miten sitten olisi mahdollista, että jo Yhdysvaltain ensimmäisen animetapahtuman Aconin kunniavieraslistalla oli vuonna 1990 - aikana, jolloin harrastajia oli maassa korkeintaan joitain tuhansia - sellaisia nimiä kuin Jooji Manabe, Monkey Punch, nuoret klopit Hideaki Anno ja Yoshiyuki Sadamoto (joiden uusi TV-sarja Nadia oli parhaillaan kuumaa kamaa) ja olisi ollut Leiji Matsumotokin, jos hän ei olisi estynyt?

Tietysti on tunnustettava aikojen muuttuneen. Kunniavieraiden ollessa nykyään coneissa lähinnä firmojen promomateriaalia (osta Haruhi-DVD, näe Aya Hirano) japanilaisillakaan ei ole enää "OMFG - toisella puolella maailmaa tiedetään meidän töistä, tietysti me tullaan!" -asennetta. Kunniavieraiden saapuessa nykyään henkivartijoiden kera ei ole enää paluuta lämminhenkiselle 90-luvulle, jolloin mangaka saatettiin vetää katsomon eturivistä käytettäväksi proppina tämän mangasarjaa cosplayaavan kisaajan improvisoidussa lavasketsissä, kuten Kenichi Sonodalle kävi aikoinaan.

Mutta kuten sanottu - USA:n markkinoiden kutistuessa Eurooppa on kasvava markkina-alue, ja kontaktit ovat tärkein valuutta. Täältä löytyisi Tooru Furuyan mailiosoite; onko kukaan kiinnostunut?

On eittämättä totta että Arima ei juuri ihmisiä kiinnostanut, mutta hän onkin Suomessa käytännössä tuntematon. Kuinka moni on Ariman sarjojen fani? Käsiä pystyyn!

Sitähän minäkin. Muistellaanpa vuotta 2004: yoshitoshi ABen töitä ole myöskään julkaistu Suomessa, mutta hänen signeerausjononsa oli silti hervottoman pitkä. Olisikohan kyseessä mahdollisesti ollut se, että koska kuluneen vuoden aikana yhdistysten videoilloissa oli näytetty ABen töitä ihmiset jopa tiesivät hänet? Keiko Takemiyakin saataisiin menemään kaupaksi, jos julisteissa lukisi isolla "YAOIN KEKSIJÄ."

CLAMPin tasoisia nimiä - jotka nostivat Anime Expo 2007:n kävijämäärän kertarysäyksellä 33 tuhannesta 41 tuhanteen - ei tietenkään pohjan perukoille ole mahdollista saada, mutta Suomessa on kuitenkin julkaistu vasta suhteellisen vähän mangaa. Voisi vain kuvitella, millaiset fanimassat vyöryisivät coniin jossa olisi kunniavieraana vaikkapa (reilusti etukäteen mainostettu) Arina Tanemura - oli siellä sitten pääsymaksua tai ei.

Ohjelma

Jenkeissä coneja on, kuten sanottu, kahdenlaisia. Otakonin kaltaiset itärannikon conit ovat tyypillisesti harrastajien järjestämiä, Anime Expon kaltaiset länsirannikon conit taas yritysten; syynä on lähinnä se, että enin osa alan firmoista pitää majaansa länsirannikolla.

Suomessa ollaan itse asiassa onnekkaita, sillä ammattimaisissa coneissa ohjelma on yleensä huonoa. Littleicebluen Anime Expo -raportista numerossa 2/2006 voi lukea, että esimerkiksi Manan "paneeli" tarkoitti käytännössä vain sitä, että katsojat järjestettiin jonoon ja jokainen sai kysyä artistilta yhden kysymyksen - mutta koska kysymykset eivät kuuluneet kovin pitkälle, samat kysymykset toistuivat tietysti moneen kertaan... Firmapaneelit taas koostuvat lähinnä siitä, että ensimmäisen tunnin ajan paljastetaan uusien lisenssien nimiä ja loppuaika jaetaan yleisölle ilmaisia DVD:itä.

Harrastajien järjestämien conien ohjelma sen sijaan jättää suomalaisen tarjonnan kevyesti varjoonsa. Katsotaanpa Otakon 2006:n ohjelmakarttaa.

Kuten näette, ohjelmaa on paljon ja sitä on monenlaista - ei ainaisia luentoja mangan historiasta ja siitä, mitä yaoi on. Oletettavasti ihmisiä kiinnostavan ohjelman tiellä on järjestäjien puute, eikös? Jyväsconiin oli tarkoitus hankkia uusia, nuorempia kasvoja puhujiksi ainaisten "vanhojen jäärien" sijaan - tässä vaiheessa löytyisi jo varmasti heitäkin - mutta kyseinen tapahtuma valitettavasti peruuntui. Imageboardit ja 4chan -paneeli osoitti, että tällaisesta pidetään ja sille on kysyntää. Ohjelmanjärjestämismahdollisuuksia pitäisi ehkä mainostaa; jenkeissä paneelin saa pitää aiheesta X käytännössä kuka tahansa, kunhan vain pyytää ja todistaa, että tietää mistä on puhumassa ja omaa edes jonkinlaiset ennakkosuunnitelmat.

Etenkin pienemmät tapahtumat taas yrittävät usein erottua interaktiivisella, hauskaan conkokemukseen tähtäävällä ohjelmallaan: on fanidubbaustyöpajaa, tietovisoja, fanivideokisoja ja hiljattain suosiota keränneitä Cosplayn huipulle -kisoja (samalla formaatilla kuin Muodin huipulle). Miksihän tällaisia on Suomessa nähty vain siinä conissa, johon Animeunioni on työntänyt lusikkaansa kaikkein vähiten?

Huomatkaa, että Otakonin puheohjelmanumerot eivät myöskään ole kaikki sen saman staattisen tunnin mittaisia (joista ensimmäinen vartti menee tietokoneen kanssa tappeluun ja viimeisen viiden minuutin aikana ollaan jo ajamassa ulos). Moni ohjelmanumero myös nauhoitetaan ja laitetaan myöhemmin jakoon kiinnostuneille mutta paikan päälle ehtimättömille; tätä harrastettiin aikoinaan meilläkin, mutta viime aikoina se tuntuu keskittyneen lähes täysin ah-niin-kiinnostaviin cosplaykisavideoihin. Plääh.

Englanninkielisen fandomin edustajana Gravett tietysti kummasteli videohuoneiden puutetta suomalaisissa coneissa, mutta tuskinpa niitä tarvittaisikaan. Amerikkalaisessa ja brittiläisessä fandomissa ne ovat perinne, jäänne pimeältä 80-luvulta, jolloin animeconit saivat alkunsa scificonien animehuoneista eikä animea voinut nähdä juuri muualla kuin coneissa ilman kasettiklubiin kuulumista ja suhteita. Perinteen vuoksi tämä tapa on edelleen voimissaan, vaikka videohuoneiden kävijämäärät ovatkin pudonneet tasaisesti Internetin yleistyessä.

Syy siihen miksi katseluhuoneita ei Suomessa nykyään nähdä on tietysti se, että meillä ei ole animenjulkaisuteollisuutta joka voisi niitä tukea; undergroundpäivinä saatettiin ehkä katsoa Lodoss Waria Ropeconissa ja jopa ensimmäisissä Animeconeissakin, mutta koska nykyään ollaan tekijänoikeuslakipykälien sylikoiria mitään vähänkään teostomaksujen kierrolta haiskahtelevaa ei coneihin enää haluta. Eipä silti että sille olisi liiemmälti tarvettakaan; miksi ihmeessä kukaan matkustaisi satoja kilometrejä coniin vain tehdäkseen samaa mitä tekee kotonakin. Jotta katseluhuoneissa olisi jotain ideaakin, niissä pitäisi näyttää joko jotain ihan tuoretta tai jotain todella vanhaa ja obskuuria - ja sehän ei ole mahdollista kahdesta eri syystä, jotka on molemmat mainittu tässä kappaleessa.

Bändien paikalle järjestämisessä on omat ongelmansa, koska konsertit ja conit ovat kaksi perinteisesti huonosti yhteen sopivaa konseptia (ja Psycho Le Cémukin meni hajoamaan). Sen sijaan jokin vähän paremmin teemaan sopiva saattaisi olla hyvinkin toimiva idea.

Asenteet

Liiallisuuteen ohjelman popularisoimisessa ei tietenkään pidä mennä. Amerikassa K18-ohjelmanumerot ovat yleisiä, kuten kuvasta näkyy, ja ensi syksynä ollaan järjestämässä jopa ensimmäistä vain täysi-ikäisille tarkoitettua conia. (Ja ihan tavallisissakin coneissa täysi-ikäiset, ja varmaan alaikäisetkin, juovat alkoholia. Siitä pisteet meille.) Monien mielestä oli jo korkea aikakin: kuluneen parin vuoden aikana coneja on jopa lopetettu siksi, ettei järjestäjiä enää kiinnostanut järjestää conia joka on muuttunut 14-vuotiaiden sarjaglomppijoiden, kylttien ja yaoimelojen heiluttelijoiden leikkikentäksi, johon tullaan lähinnä pelihuoneiden ja iltabileiden vuoksi. Huomatkaa kuitenkin, että kyseessä ei tapahtuman luonteesta huolimatta ole mikään akateemisen kuivakka seminaari - asiallisuus ja viihdyttävyys eivät sulje toisiaan pois.

Suomessa ensimmäinen K15-ohjelmanumero nähtiin vasta viime Animeconissa, ja sillekin kurtisteltiin jo jonkin verran kulmia. Ylipäätään tapahtumat tunnutaan haluavan pitää mahdollisimman aloittelija- ja varhaisnuorisoystävällisinä; se onko se näillä tiloilla järkevää onkin sitten kokonaan toinen juttu, kuten jo mainitsin.

Tämä aloittelijaystävällisyyteen pyrkiminen tuntuu kumma kyllä pätevän myös cosplaykisoihin, joissa "osallistumiskynnyksen olisi tärkeää olla matalalla ja osallistumisen mahdollisimman helppoa." Mutta mikä onkaan kisojen perimmäinen tarkoitus: se, että lavalla nähtäisiin kaikkein hienoimmat puvut vai se, että niille mahtuisi mahdollisimman monta ensikertalaista? Miksi suomalainen cosplayskene ylipäätään tuntuu olevan niin perverssin kisakeskeinen kiertueineen kaikkineen (vain kisaajat saavat proppinsa sisälle, kisaajille on varattu oma sisäänkäynti, jne) - eikö se vääristä aloittelijoiden mielikuvaa siitä, mitä cosplayaamisen on tarkoitus olla?

Mitä funktiota kisat loppujen lopuksi edes palvelevat? Lavalla voitaisiin käydä pyörimässä ilman kisaamistakin, koska se näyttäisi johtavan vain draamaan ja puolueellisuusepäilyihin. Tämäntapaista konseptia, ns. chibi masqueradea, on pyöritetty kisojen ohella menestyksekkäästi rapakon takana jo useamman vuoden ajan - ja Providence Anime Conference on jo alusta alkaen ottamassa käytännöksi pelkästään sen.

Kunpa kisoissa oltaisiin edes luovempia.

Mutta siihen tuskin on mahdollisuutta niin kauan kuin tuomareiksi valitaan yksilöitä jotka arvostavat harjoiteltuja tanssiesityksiä harjoiteltuja muita esityksiä enemmän, eivät omaa riittäviä taustatietoja eivätkä myöskään ole halukkaita niitä hankkimaan. Poikkeuksen muodostavat tietysti sellaiset ryhmät (6:00), jotka vain heiluvat esileikatun ääniraidan varassa mutta saavat yleisön nauramaan vanhan suomidubin avulla. Eikö tuomarien käytön pitänyt nimenomaan poistaa populismi?

Jenkeissä maan animeskene on hajanainen, eikä sillä ole Animeunionin kaltaista yhteistyökanavaa. Conit kehittyvät ja parantuvat toistensa hyväksi havaittuja ratkaisuja apinoimalla, ja nyt käytettävät käytännöt ovat 20 vuoden kehityksen tulos. Suomalaisessa skenessä olisi jo järjestäytyneisyytensäkin vuoksi potentiaalia vaikka mihin, mutta koska joka conilla on muutamaa toistuvaa avainhahmoa lukuunottamatta eri järjestäjät samoja virheitä toistellaan vuodesta toiseen.

Tästä huolimatta Animeunionin toimintatavat ovat stagnantteja. Tulevassa Animeconissa ei esimerkiksi tulla käyttämään viime Animeconissa hyväksi havaittua paikanvarausjärjestelmää (jonka oli järjestänyt conin muutenkin sillä kertaa hyvin eri tavalla hoitanut kokonaan toinen tiimi) sen saaman "negatiivisen palautteen" takia; mieluummin halutaan palata takaisin "simppeliin ulkojonotukseen", koska "onhan tällaisia massoja ja jonoja hallittu ennenkin". Samaisen conin cosplaykisaa järjesteltäessäkin suurimpia ongelmia tuotti se, että käytettyä Cosplay Finland Tourin ilmoittautumisjärjestelmää ei voitu sulkea kisan täytyttyä, koska silloin loput jäsenet eivät olisi voineet ilmoittautua ryhmiinsä - puhumattakaan siitä, että samaisen tahon tekniikka olisi mahdollistanut niinkin vaativan tehtävän kuin tyhjien numerolappujen tulostamisen. Eikä nettisivuja voida pitää samoina conista toiseen ja siirtää vain vanhaa sisältöä arkisto-osioihin, vaan ne on joka vuosi koodattava uudelleen.

Ja siinä missä Amerikassa on vallalla mentaliteetti, jonka mukaan joka paikkakunnalla tulisi olla oma con on Suomessa vallalla mentaliteetti, jonka mukaan yhden conin tulee kiertää läpi koko maan. Eihän siinä teoriassa mitään vikaa olisi - mutta missä on jatkuvuus? Missä on Animecon ry, joka huolehtisi conin järjestelyistä, rahastonhoidosta ja tietotaidon kertymisestä? Vapaaehtoisten määrästäkö tämä kaikki tosiaan on kiinni?

No, viiden vuoden sisään nykyiset viisitoistavuotiaat ovat parikymppisiä. Ja voisi lisätä, että pääsymaksullisuuskin saattaisi omalta osaltaan madaltaa vänkäriksi ryhtymisen kynnystä.

Finncon

Scifistit ovat ihania ja mukavia ihmisiä, ja he ovat auttaneet, tukeneet ja opastaneet otakuja siitä lähtien kun Animecon ei ollut vielä muuta kuin syyhy Finnconin munissa. Mutta kaikelle on aikansa, ja ei liene mitään epäselvyyttä siitä etteikö Finnconissa olisi eittämättä nykyään enemmän Animeconia kuin Finnconia.

Kunniavieraiden ja muutamien yksittäisten kävijöiden positiivia kommentteja Finnconin ja Animeconin yhteiselosta tunnutaan kärkkäästi käytettävän perusteena sille, että sitä on syytä jatkaa edelleen - vaikka keskimääräiselle Animecon-kävijällehän olisi herttaisen yhdentekevää vaikka con järjestettäisiin Sarjakuvafestivaalien yhteydessä. Scifisteille taas ei - kuten näkyy. Tässä muutama sitaatti Babeknabelista:

"Ei sille mitään kuitenkaan voi, että henkilökohtaisesti parissa viime conissa on ottanut päähän se tunne, että on joutunut keskelle ala-asteen välituntia. Ei kehtaa olutpulloakaan kantaa kädessä (kuten joskus muinoin saattoi Finnconissa tehdä), kun pikkulapset parveilevat kaikkialla."

"Jos siis minä olisin universumin valtias niin - - Finnconissa ei olisi yhtään ainutta alaikäistä cossaajaa. Minä olen kärttyinen keski-ikäinen akka, enkä minä en nauti pätkääkään siitä iloisesta karnevaalitunnelmasta ja kasvasta harrastajasukupolvesta joka tukkii minun kulkureittini ihmeellisillä siipihärpäkkeillään. Turpaan teki mieli vetää useamman kerran kulkureittejä tukkineita kansakunnan toivoja viime viikonloppuna."

Tässä taas pari poimintaa Finnconin coniteoiden postituslistalta:

"X:n pointti siitä että "Finncon" on SF/F-tapahtuma eikä sitä pitäisi laimentaa animeohjelmalla tuntuu nyt sen kuultuani semmoiselta että olisihan toi pitänyt tajuta ihan heti." (lihavointi lisätty)

"Näin tavallisena sf-harrastajana minusta cosplayn ja AMV:n pois jättäminen kuulostaisi hyvälle ja on juuri se asia jota olen itsekin miettinyt ratkaisuksi tila- ja muihin ongelmiin."

"Itse en halua enää kolmatta (neljättä?) kertaa järjestää kaoottista, täyteen lyötyä, ihmisiä närkästyttävää ja vaikeasti hallittavaa conia."

Meistä tykätään selvästi, jee. n_n

Scifistien käsitys asiasta on tietysti vääristynyt; ei maan suurimman animetapahtuman kävijämäärä siitä juuri vähenisi vaikkei siellä cosplaykisaa olisikaan, koska paikallehan tullaan joka tapauksessa lähinnä kokemuksen ja ihmisten vuoksi. Koko draamakisailu onkin melko turhaa säätöä, kuten jo mainitsinkin. Tilanne on nyt kuitenkin kärjistynyt; Animecon IV:n jälkeen scifistit ilmeisesti vielä toivoivat kyseessä olevan vain piikki ja että "buumi" olisi mennyt ensi kertaan mennessä ohi, mutta eiköhän se nyt ole hitaammillekin jo selvinnyt ettei näin ole.

Järjestäjien puolelta eroa ei kuitenkaan haluttaisi ajatellakaan, päinvastoin - sen sijaan Animeconin omaa identiteettiä tunnutaan haluavan tukahduttaa entisestään. Ymmärrettäväähän toki on, että on helpompaa järjestää animeohjelmaa Finnconiin kuin Ihan Omaa Conia. Mutta.

Finncon on aina ollut ja tulee jatkossakin pysymään maksuttomana, hyvä on - sille se sopii, eikä se ole koskaan ollut sille ongelma. Animecon on kuitenkin jo eittämättä ihan eri kokoluokan tapahtuma, eikä mikään tapahtuma voi pysyä ilmaisena ikuisuuksiin. "Onko pari euroa pääsymaksua per nuppi sen arvoista, että koko con jouduttaisiin tekemään omalla porukalla, ilman Finnconin kokemusta ja tukiorganisaatiota", kysyvät jotkut. Kyllä se olisi - kävijöiden kannalta.

Animeconin maksuttomuuden perusteena on aiemmin pidetty sitä, että termin lanseerannut Turun Animeseura sallii sen käytön vain sillä ehdolla. Yhdistyksen hallituksen vaihduttua näin ei enää ole, mutta tällä välin Finncon-Animecon on ehtinyt sopia ison, kolmivuotisen sponsorisopimuksen. Animecon ei siis pääse Finnconista irti vielä ainakaan ennen vuotta 2010, ja siihen asti on pärjäiltävä... jotenkin. Tämänvuotinen tapahtumapaikka, ilmeisesti kyseisen sopimuksen avulla hankittu Tampere-talo, on eittämättä tilavin Finncon-Animeconin käytössä ikinä ollut tila - mutta älkää siis ihmetelkö, jos sen ansiosta tullaan jatkossa pääsemään S-etukortilla cosplaykisajonon ohi tai muuta yhtä hilpeää.

Kyllä, minäkin toivoisin että se olisi vitsi.