Omakustanteita 2007-2008

Arvostelukappalepino pienenee hitaasti mutta varmasti! Nämä omakustanteet ovat lojuneet sen pohjalla vähän turhan kauan. Muutakin on tullut vastaan, mutta omakustanneantologioiden arvosteleminen on aina vähän... kinkkistä. Pahoittelen siis, etteivät tässä ole kaikki coneista mukaan kahmimani hengentuotteet. Toivon silti vilpittömästi, että ihmiset julkaisivat lisää omakustanteita! Voin kokemuksesta sanoa, että se on paitsi hauskaa ja hyödyllistä (kustantajat eivät selaa nettigallerioita, muistattehan) myös hillittömän palkitsevaa touhua.

Sudentaival Emma Kantanen A5, 48 sivua, värillinen Suden Hetki Lupus89.deviantart.com

Niin suuri ja mahtava on Hopeanuolen merkitys Pohjoismaissa, että koiraeläinten piirtäjiä löytyy täältä edelleen monin verroin enemmän kuin mistään muualta. Sudentaival oli myynnissä Animecon V:n taidekujalla ja kävi ilmeisesti kaupaksi hyvin, sillä kymmenen euron hinnasta huolimatta myynnissä oli allekirjoittaneen vierailun aikaan enää eioota.

Tarina ei ole sivumäärältään hirvittävä, mutta sen kerronta on tiivistä, ja näennäisen yhtenäiseen tarinaan on mahdutettu useampiakin juonikaaria. Niistä ensimmäisessä susilauman johtaja Kaamos kertoo tarinan siitä kuinka tapasi puolisonsa ja auttoi hänet vapaaksi isäntänsä vallasta, jälkimmäisessä tiedustelujoukko etsii laumalle uutta reviiriä leviävän ihmisasutuksen tieltä. Päähenkilöksi nousee Kaamoksen poika Jääsilmä, ja muutaman kymmenen sivun aikana ehditään kohdata niin petoksia kuin kadonneita vanhempiakin.

Hajanaisuus on kuitenkin tässä tapauksessa juonelle haitallista: kerronnan kohdistaminen muualle kuin itse matkaan ja sen tarkoitukseen aiheuttaa juonelle töksähtävän lopun, jota aiempi hajanaisuus ei ainakaan auta. Teknisesti piirtojälki on hyvää ja hiottua ja hahmosuunnittelukin mukavan selkeää, mutta sarjakuvakerronta ei ole erityisen dynaamista ja yhdelle sivulle on ahdettu paljon tavaraa. Kokonaisuus jää positiivisen puolelle, ja vaikka skannaus onkin syönyt käsin väritetyistä alkupään sivuista värit lähes kokonaan on uudemman painoksen alkusivut näemmä väritetty uudestaan.

Loki 1 Maura Manninen A5, 10 sivua, värikannet Imitation Infection Starshiybrat.deviantart.com

Toisin kuin monessa muussa Animecon V:n taidekujalla myynnissä olleessa omakustanteessa Lokissa on hinta-laatusuhde kohdallaan: vihko irtosi kahdella eurolla. Halpuus näkyy pahasti syöpyneessä kopiokonejäljessä, joka ei ole omiaan korostamaan tussivärityksen parhaita puolia mutta on sentään luettava.

Juonellisesti ei tapahdu ihmeitä: kaksi poikaa, Vaala ja Loki, juttelevat ja tutustuvat. Jälkimmäisen nimi synnyttää pienen Asgård-aiheisen moraalikeskustelun: jos Loki kerran on syypää Ragnarökiin, miksi hänen pitäisi antaa heilua mukana kuvioissa maailman jokaisella uudelleensyntymiskerralla? Tekijän itsensä mukaan sarjakuvan aiheet ovat “angst, emoilu, niin epämääräisiä homovihjailuja ja mytologiaviitteitä että niiden näkemiseen tarvitaan mikroskooppi ja emoilu”, mutta katsotaanpa miten tämä tästä kehittyy. Piirrosjälkeä ei ole turhilla yksityiskohdilla pilattu, mutta kikkailematon sarjakuvakerronta on kohtuullisen hyvin hanskassa eikä vähäinen sivumäärä ole saanut aikaan liikaa ahtamista. Puhekuplat olisivat hyötyneet hännistä, koska tällaisena on vähän hankala seurata mikä repliikki kuuluu kellekin.

Lokin oli tarkoitus olla tekijänsä Hokuto Manga -ehdokas, mutta hän päätti ennemmin olla kiirehtimättä sen kanssa ja piirtää sen omaan tahtiinsa. Todennäköisesti tämä olikin hyvä ratkaisu, ja vaikka jatkoa ollaankin saatu jo odotella hyvän aikaa näyttää tähänastinen jälki varsin lupaavalta.

Dea Noctu: Days of Light Chapter 1 Päivi Niinikangas A5, 21 sivua + luonnoksia, värikannet Nianas.net/deanoctu/ Ered.deviantart.com

Tracon III:n taidekujalla loisti yksittäisenä helmenä antologioiden joukossa englanninkielisen Dea Noctun ensimmäinen luku. Kahdeksan euron hinta on hieman hirvittävä, mutta onneksi kansien välistä löytyy sentään kelvollista painojälkeä.

Pitemmän tarinan aloitukseksi kyseessä on mielenkiintoisen enigmaattinen, hyvin kirjoitettu tapaus, joka kävisi malliesimerkiksi siitä miten juonta voidaan edistää ja viittailla tapahtumamaailman vielä lukijalle avautumattomiin osasiin niin että se ärsyttäväksi käymisen sijaan kiihottaa uteliaisuutta. Teknoenkelit, vampyyrit ja muu scifistinen dirlandaa on maalailtu sivuille taidokkaasti kirjoitetulla dialogilla, keskivertoa paremmilla piirtotaidoilla ja asiansa ajavilla sarjakuvantekokyvyillä, joten jatkoa odottaa mielellään.

Kiintoisan tästä tapauksesta tekee se, että tekijä on päättänyt käyttää omakustannejulkaisuaan vain nettisarjakuvansa promoamiseen – moni muu olisi tehnyt toisinpäin. Jää nähtäväksi miten projekti etenee jatkossa (toistaiseksi ilmeisen hitaanlaisesti), mutta mukava tätä olisi ollut nähdä paperilla enemmänkin.