Animeskenenne on tuhkamuna

Tämän maan animeskene on jännä.

Animeunionista huolimatta - tai kenties juuri siitä johtuen - normaalin pulliaisen vaikuttaminen sen asioihin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa; Kyuu tulikin tuossa hiljan myöntäneeksi, että virheitä on tosiaan tehty eikä palautetta ole aina otettu huomioon. Olen panetellut häntä aikojen saatossa ehkä liikaakin, mutta - toisin kuin eräät - hän sentään kehtaa myöntää edellämainitut ongelmat (olkoonkin, että vain kahden kesken).

Muu Animeunionin ulkopuolinen skeneaktiivisuus kuin yhdistystoiminta taas on aikojen saatossa leimattu vuoroin rikolliseksi, vuoroin muuten vain epäilyttäväksi. Veh vakuutti kaikki ehdotuksellaan Suomen animemaailman etusivusta, mutta koska ketään ei hotsittanut tarpeeksi häntä pyydettiin lopulta toteuttamaan ehdotuksensa itse - eikä hän ole kuullut asiasta mitään sen jälkeen. Hui onnistui lobbaamaan läpi ehdotuksensa conkuvaamisesta, mutta sitäkään tuskin olisi tapahtunut ellei allekirjoittanut olisi käynyt pasteamassa olennaisia rivejä hänen kirjoituksestaan asianomaisen vastuuhenkilön naamalle. Ja siinäpä ne vaikuttamiset taisivatkin olla.

Sen jälkeen kun aiheutin omilla pikku mielipiteilläni kaikkien muistaman mielenkiintoisen myrskyn vesilasissa minulla on monesti tultu sanomaan "provoaminen on toki hyvä jos haluaa vain huomiota, mutta jos aikoo jatkossa tehdä myös yhteistyötä se ei ole kauhean järkevää." Tämän yhteistyön tärkeys ei ole minulle koskaan täysin auennut. Onko tässä maassa niin vähän osaavia ihmisiä, että esimerkiksi cosplaykisoja ei ole mahdollista järjestää kuin aina niiden samojen ihmisten voimin? Tai että yhdenkään tapahtuman pitäminen ei onnistuisi ilman "yhteistä lippua," jonka alle paikalliset animeseurat voisivat kerääntyä, tai niiden yhteistä ääntä jolla ne voisivat ottaa kantaa - eikö mistään muuten tulisi mitään, jos ihmiset ovat vaikkapa kotoisin eri paikkakunnilta?

Ja kaiken tämän yllä leijuu legendaarinen lausahdus "Meitä on valitettavasti vain kahteen junaan - niitä jotka tekee ja niitä jotka valittaa." Tilanne on sanalla sanoen sietämätön.

Tämän kaiken me halusimme osoittaa vääräksi. (Koska toisin kuin monet näyttävät kuvittelevan minä, tai kukaan muukaan, en valita vain silkasta valittamisen ilosta.) Emme myöskään eräiden tapaan halunneet alentua "jonkun pitäisi nyt tehdä jotain, Animeunionin jäsenyhdistysten olisi aktivoiduttava" -tyyliseen tuuleen huuteluun, koska se ei kokeillusti toimi - jos jotain haluaa tehtävän, se pitää näemmä tehdä itse.

Poimimme siis joukkoomme osaavia henkilöitä - joista useampi kuin yksi oli vain hetkeä aiemmin todennut, ettei järjestäytynyt skenetoiminta kiinnosta "kun sen taso on mitä on" - ja aloimme väsätä omaa conia. Kaikilla oli näkemyksiä siitä mitä voitaisiin tehdä eri tavalla kuin on ennen tehty, eikä näiden näkemysten yhteensovittaminen osoittautunut lopultakaan kovin hankalaksi. Tapahtuman laadun suhteen otimme mallia Ropeconilta, organisaation suhteen Tsukiconilta, asenteen suhteen Nekoconilta, ohjelmasisällön suhteen taas amerikkalaisilta animeconeilta; lopputuloksena syntyi pääsymaksullinen, ympärivuorokautinen tapahtuma, jonka toivomme muodostuvan kävijöilleen kokonaisvaltaiseksi viikonloppukokemukseksi.

Sen sijaan että olisimme keskittyneet järjestyksenvalvontakäytännöissämme sellaisiin asioihin joista ei viime vuosina ole ollut lainkaan ongelmia päätimme keskittyä ongelmallisiksi osoittautuneisiin seikkoihin. Tukkeutuneista käytävistä tulemme pääsemään näppärästi eroon kuvaussääntöjä tiukentamalla ja järjestämällä kunnollisen kuvausalueen paikkaan, josta ihmiset sen jopa löytävät. Turhat pehmonorsudraamat ovat muisto vain, kun cosplaykisa korvataan cosplaynäytöksellä. Maid-kahvila, iltabileet, AMV-näytöshuone, animenäytöshuone ja pelihuone taas syntyivät brainstormausvaiheessa ikään kuin kaupan päälle. Tavanomaiset piirustuskisa, tanssipelejä, työpajoja ja taidekuja löytyvät toki myös.

Puheohjelmalista ei ole vielä ihan valmis esiteltäväksi, mutta jo tässäkin vaiheessa vaikuttaisi siltä että meillä on enemmän manga- ja animeaiheista ohjelmaa kuin muissa kesän coneissa yhteensä. (Ja saman verran vielä fandomaiheista ohjelmaa.) Nekin osat ohjelmistosta jotka ovat periaatteessa tuttuja muista coneista ovat varsin erilaisia kuin mihin kävijät ovat tottuneet; esimerkiksi tämän yaoipaneelin jäljiltä pikkufujoshit eivät edes tajua mikä niihin iski...

Emme nimittäin halua toimia sillä "järjestetään ohjelmaa sille kohderyhmälle jota kävijöistä on eniten, eikä sillekään kovin paljoa, koska ihmisiähän kiinnostaa kuitenkin eniten pelkkä hengaus" -periaatteella, jolla tämän maan conit tuntuvat nykyään pyörivän - eihän tuloskeskeisyyteen ole mitään syytä, koska kyseessä ei ole voittoon tähtäävä tapahtuma vaan fanitapahtuma.

Sellainen tapahtuma, jonka me haluamme järjestää. Tapahtuma, jonka tarkoitus on riisua conkävijöitä asiakasmaisesta ajattelutavasta ja olla "meidän kaikkien", ei "joidenkin muiden" järjestämä. Tapahtuma, jolla haluamme todistaa että skenen toimintaan voi osallistua ilman Eeppistä Säätöä ja byrokratiaa, ja ilman että siitä tulee tylsää pakkopuurtamista.

Eikö harrastuksestaan kuulu kuitenkin nauttia?