Kuinka järjestää tungokseton tapahtuma

Tänään Tsukicon jatkuu edelleen, ja mitä ilmeisimmin ihmisillä on siellä kivaa. Itse kuitenkin vietän tämän vilkkaan viikonlopun kuitenkin Oulussa, joten ohjelmaan kuului jälleen kerran perinteinen (joskin tällä kertaa vain yksipäiväinen) Animeseminaari. Sääli.

Seminaari oli aikoinaan, vuonna 2003, Suomen toinen animetapahtuma - ja kaikkiaan kolmas ikinä järjestetty sellainen, jos oikein laskin. Tiedä häntä johtuvatko muistot tapahtuman koosta nykyiseen verrattuna siitä että olin itse pienempi vai siitä että kävijöitä tosiaan oli enemmän, mutta todistusaineiston valossa kallistuisin jälkimmäisen puolelle. (Kävijöitä lienee tuolloin ollut runsaat pari sataa; hieman harhaanjohtava luku 1600 olettaa, että kaikki luentoja kuuntelemassa käyneet olivat joka kerta eri henkilöitä.) 190 hengen sali kuitenkin oli täysi, sen muistan selvästi.

Laskin eilen väkimäärän useaan otteeseen, mutta pääsin parhaimmillaankin vain sataankolmeenkymmeneen järjestäjät ja vänkärit mukaanlukien - sopiva arvio lienee siis 150 tai niillä main. Tämä on toki huomattavasti parempi tulos kuin viime kerralla, jolloin foorumeilla näkyi muutamia pettyneitäkin kommentteja siitä että kirjoittaja "oli kuvitellut animetapahtumien olevan vähän erilaisia."

150 on kuitenkin kohtuullisen hyvä tulos, etenkin nollamarkkinoinnin huomioon ottaen - vuoden 2006 yleisökato selittynee sen ohjelman epämääräisyydellä, joka tuskin houkutteli kovin kauheasti populaa kauempaa. Lienee suureksi osaksi tapahtumien runsaudenpulan syytä, että Seminaarin kävijämäärä on tippunut rajusti viime vuosina - ja etelästä pohjoiseenhan on huomattavasti pitempi matka kuin toiseen suuntaan, kuten kaikki varmasti tietävät.

Yrityksen puutteesta järjestäjiä ei tietenkään voi syyttää. Olosuhteet nyt vain sattuivat olemaan rankan epäonniset: niin kendo, go kuin paraparakin olivat peruuntuneet ruhtinaallisella viikon varoajalla, taidekujalle ilmoittautuneista paikalle saapui lopulta vain yksi, piirtotyöpajan suuntaan näytti suunnistavan kolme henkeä ja yksi ohjelmanjärjestäjä oli sairastunut. Tapahtuma on kuitenkin pitkälti nettisivujensa näköinen; vielä viisitoista minuuttia cosplaykuvauksen alkamisen jälkeenkin haahuiltiin ympäriinsä pohtimassa, mihin kuvauspiste olisi parasta laittaa...

Jos ohjelmaa ei ole, nuoriso järjestää sitä itselleen itse: ylimääräisille taidekujapöydille löytyi nopeasti muuta käyttöä, ja kunnallisvaalien puolesta paikalla ollut lava pääsi toimimaan niin Caramelldansenin kuin FFFightinkin pitopaikkana.

Sääli kuitenkin, että kenelläkään ei tunnu riittävän ambitioita mihinkään isompaan. Esimerkiksi Kemissä on jo tajuttu mikä maaginen vaikutus sanalla "con" on - enkä minä siinä legendaarisessa "akateemisessa kuivakkuudessakaan" mitään erityisen hohdokasta näe. Ainakaan jos se tarkoittaa sitä, että luentoja käy seuraamassa maksimissaan 30 ihmistä, joista puolet on järjestäjiä ja muita puhujia.

Mutta kenties olen vähän puolueellinen ottamaan kantaa tällaisiin asioihin - eihän tapahtuman kävijämäärä ole sidoksissa sen laatuun, eikä edes puheohjelmaa kuuntelemaan tulevien määrään. Ja onhan viidennes koko tapahtuman kävijämäärästä loistava osanottajamäärä mille puheohjelmalle tahansa! Mutta olisi se vain mukavampaa, jos animetapahtumassa voitaisiin kuitenkin käsitellä hiukkasen enemmän sitä animeakin... muultakin kuin sen historian kannalta, siis. Ehkä se vetäisi pitemmän päälle vähän enemmän väkeäkin, ja sitä myötä myös ohjelmaa katsomaan tulevia.

Tietysti voidaan kysyä miksei allekirjoittanutta näkynyt ohjelmaa pitämässä (tälläkään kertaa). Noh... ei ole tultu pyytämään. Minusta jokaisen tapahtuman ohjelmasisällön kuitenkin tulisi olla ennen kaikkea sen järjestäjien eikä kävijöiden vastuulla - ja eihän kukaan nyt itseään vapaaehtoisesti ja pyytämättä ole lisänakkeihin tunkemassa, eihän?

Muokkaus 20.10: No jaa, toisaalla ohjelman taso sen sijaan hipoi laarinpohjia vaikka se viihteellisempää olikin. Ääripäästä toiseen...