Kirkon ja valtion erottaminen - Finncon-Animecon -dilemma

Tässä kirjoituksessa käyn läpi tapahtumaparin nimeltä Finncon-Animecon olemukseen ja järjestämiseen kuuluvia ongelmia sekä syitä niihin. Ratkaisujen keksimisen jätän tällä kertaa lukijoiden huoleksi...

Tätä conia säät olisivat voineet suosia paremmin, mutta ainakin sillä oli hieno juliste.

Finncon on suomalainen science fiction- ja fantasiatapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja joka järjestetään vuonna 2009 viidennentoista kerran. Kävijöiden keski-ikä on yli 20 vuotta. Animecon puolestaan on suomalainen anime- ja mangatapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 pieneksi oheistapahtumaksi Finnconin kylkeen ja joka järjestetään vuonna 2009 seitsemännen kerran. Sen kävijöiden keski-ikä on alle 20 vuotta.

Kävijämäärät ja niiden vaikutus julkisuuskuvaan

Ensimmäistä Animeconia ei liiemmälti mainostettu tapahtumakaupunki Turun ulkopuolella, eikä siinä juuri käynyt nimenomaan sitä varten matkaan lähteneitä ulkopaikkakuntalaisia kävijöitä. Finnconin palatessa seuraavan kerran Turkuun vuonna 2003 Animecon järjestettiin uudelleen hieman isommassa mittakaavassa, ja yllättäen se sai huomattavasti edellistä kertaa suuremman suosion. (Törmänen, 2003. Helsingin Sanomat, 2003.)

Jyväskylässä vuonna 2004 Finncon-Animeconissa oli noin 5200 kävijää, joista pelkästään Animeconia varten paikalle saapuneita kävijöitä arveltiin olevan lähemmäs 2000. Helsingissä vuonna 2006 kävijöitä oli noin 9000, joista Animeconin arviolta noin 6000. Jyväskylässä vuonna 2007 kävijöitä oli noin 7000, joista Animeconin arviolta noin 5000. Tampereella vuonna 2008 kävijöitä oli jälleen noin 9000, joista Animeconin arviolta noin 7000. (Turun Sanomat, 2004. Finncon 2009 - Con-historiaa, 2008.) Tarkkojen lukujen arvioimista valitettavasti vaikeuttaa paitsi tapahtumien pääsymaksuttomuus myös jokaisen tapahtuman oma käytäntönsä laskea kävijämäärä.

Vuonna 2009 Finncon-Animecon järjestetään jälleen Helsingissä, ja kävijöitä odotetaan tulevan noin 10 000. (Finncon 2009 - Finncon, 2008.) Näistä todennäköisesti 7000-8000 on Animeconin, ottaen huomioon että Finnconin kävijämäärä on pysynyt tasaisena kolmena-kahtena tuhantena viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ja viime vuosina kenties jopa hieman vähentynyt monien scifiharrastajien tympäännyttyä Animeconin kävijöiden ylitsevuotavaan läsnäoloon tapahtumassa.

Viime vuosina Finnconia on alettu mainostaa “Euroopan suurimpana” ja “yhtenä maailman suurimmista” science fiction -tapahtumista. (Finncon 2009 - konseptikuvaus, 2008.) Yli 9000 kävijän tapahtumana se näitä eittämättä onkin, ottaen huomioon että maailman tärkeimmän science fiction -tapahtuman Worldconin titteliä kantavat tapahtumat ovat tällä vuosikymmenellä keränneet noin 4000-6000 kävijän kävijämääriä. Maininnat siitä että “mukana on myös” tai että tapahtuma “järjestetään yhdessä” Animeconin kanssa on kuitenkin yleensä jätetty näistä mainospuheista syrjemmälle tai sivulauseisiin. (Finncon 2006:n lehdistötiedote, 2006; lihavoinnit lisätty.)

Vuonna 2007 ja viimeistään vuonna 2008 scifiharrastajien piiristä alkoi kuitenkin kuulua äänekästä tyytymättömyyttä siihen, että heidän tapahtumansa oli alkanut muistuttaa “ala-asteen välituntia”, jossa ei enää kehtaa kaljapulloakaan vilauttaa niin kuin takavuosina. Samaten närää on herättänyt Animeconin kävijöiden alati paisuva määrä, ja eräässä välissä ehdoteltiinkin jo Animeconin suosituimpien ohjelmanumeroiden poisjättöä kävijämäärien hillitsemiseksi. (Finncon 2008: mitä se oli?, 2008.)

Yhteenvetona voisi arvioida, että Finncon-Animeconin järjestäjät haluavat pitää Animeconin yhdessä Finnconin kanssa sen suoman positiivisen mediahuomion ja lisävärin vuoksi. Finnconin kävijöiden enemmistön mielestä Animecon saisi oletettavasti mieluiten painua hornan tuuttiin; Animeconin kävijöistä taas moni ei välttämättä ole edes tietoinen siitä, että paikalla on myös tapahtuma nimeltä Finncon - saati välitä siitä juuri lainkaan.

Animecon on viime vuosina saanut enemmän mediahuomiota kuin Finncon.

Synergiaedut ja oletetut synergiaedut

Perspektiivin saamiseksi Finncon-Animeconia voisi verrata tamperelaiseen tapahtumaan Traconiin, joka on yhdistetty roolipeli- ja animetapahtuma. Se on järjestetty toistaiseksi neljästi, ja sen kävijämäärät ovat olleet myytyjen pääsylippujen määrän mukaan 1079 (2005), 1813 (2006), 2835 (2008) ja 3598 (2009). (Tracon IV | Yleistä, 2009.) Jokaisena vuonna animeharrastajat ovat muodostaneet ylitsevuotavan enemmistön, ja viime aikoina on jopa alkanut kuulua epäilyksiä siitä ovatko roolipeliharrastajat alkamassa hiljalleen vältellä tapahtumaa koska eivät koe sitä omakseen. (Järvinen, 2009.)

Sinällään Tracon ja Finncon-Animecon muistuttavat siis melko paljon toisiaan: Traconin kävijöistä suurin osa on animeharrastajia ja loput roolipeliharrastajia, Finncon-Animeconin kävijöistä suurin osa animeharrastajia ja loput scifiharrastajia. Mutta siinä missä itseään “kokeellisen conittamisen koetinkiveksi” mainostava Tracon on rakennettu tämän asian tiedostamisen ympärille - sillä on takanaan vakavarainen yhdistys, se on pääsymaksullinen ja sillä on pysyvä tapahtumapaikka - järjestetään Animeconia edelleen samalla tavalla kuin vuonna 2003, kun se oli vain pieni oheistapahtuma Finnconin kyljessä.

Finncon on maksuton tapahtuma, ja näin ollen myös sen kanssa järjestettävän Animeconin on oltava maksuton. Tämä juontaa juurensa vuoden 1986 ensimmäiseen Finnconiin, joka pääsymaksullisena sai vain parisataa kävijää ja oli taloudellinen katastrofi. Seuraavalla kerralla tapahtuma järjestettiin sponsorivarojen ja apurahojen turvin ilmaisena, ja kävijämäärä kohosi kolmeen tuhanteen - ja tätä käytäntöä on jatkettu tästä lähtien. Finnconin periaatteena onkin osaltaan levittää science fictionin ilosanomaa kaiken kansan keskuuteen ja houkutella uusia potentiaalisia harrastajia. (Ykspetäjä, 2008.)

3000-5000 kävijän tapahtumille ilmaisuus sopii. Animetapahtumilla on kuitenkin tapana kasvattaa kävijämääräänsä vuosi vuodelta samalla kun harrastajamäärät kasvavat, joten ennen pitkää tulee vastaan kipuraja jossa apurahat eivät enää riitä riittävän suurien tilojen hankkimiseen. Animecon ja siten myös Finncon on kärsinyt tästä viime vuosina huomattavasti; Helsingin Paasitornissa järjestetty vuoden 2006 con oli ensimmäinen, jonne joutui jonottamaan sisään rakennuksen paloturvarajojen täytyttyä. (Saarinen, 2006.)

Koska Finncon-Animecon on vuosittain kiertävä tapahtuma myös sen järjestäjät vaihtuvat joka kerta, ja jokainen tapahtuma rakennetaan pitkälti puhtaalta pöydältä uudelleen. Enin osa tapahtumien pysyvistä järjestäjistä kokee olevansa järjestämässä enemmän Finnconia kuin Animeconia, ja ne muutamat järjestäjät jotka ovat mukana enemmän Animeconin puolella ovat keskittyneitä vain tiettyihin osiin tapahtumaa.

Animeconin ja Finnconin järjestämistä yhdessä perustellaan usein “synergiaeduilla.” Työvoima-aspektin lisäksi tämä tarkoittaa käytännössä lähinnä sitä, että kukaan animeharrastaja ei haluaisi vaivautua järjestämään itsenäistä Animeconia, mutta toisaalta Finnconin järjestäjät eivät haluaisi luopua Animeconin suomasta positiivisesta mediajulkisuudesta. Valmiit tapahtumat sen sijaan ovat kyllä innokkaasti pitämässä Animeconin nimeä itsellään tai ottamassa sitä itselleen sen takaamien kävijämäärien ja profiilin vuoksi, minkä voi nähdä mm. 28.2. Tampereella pidetyssä Animeunionin kokouksessa esitetystä ehdotuksesta "Tracon-Animeconista."

Profiiliongelma

Animeconilla on oma profiilinsa sen kävijöiden mielissä, mutta se johtuu enemmänkin siitä että sen kävijät ovat välinpitämättömiä Finnconin suhteen kuin siitä että sellaista oltaisiin yritetty aktiivisesti luoda. Tämä profiili on myös hyvin geneerinen ja kasvoton: Animeconilla ei ole pysyvää visuaalista ilmettä, logoa tai maskottia, ja sen nettisivut vaihtuvat vuosi toisensa jälkeen uusiin. Kuvaavaa onkin, että yhdenkään vuoden Animeconin nettisivuilta ei löydy minkäänlaista kuvausta tapahtuman historiasta.

Tämä on ehkä osaltaan johtanut siihen, että Animecon on joka vuosi hyvin perusluonteisen tuntuinen tapahtuma - vaihtuvat järjestäjät ovat joka vuosi suurimmaksi osaksi ensimmäistä kertaa asialla ja keksivät pitkälti pyörän uudestaan joka kerta, eivätkä juuri uskalla tehdä radikaaleja irtiottoja edellisten vuosien kaavoista.

Silloinkin kun näin tehdään - kuten esimerkiksi vuonna 2007 kokeillun suosituimpien ohjelmanumeroiden katsojapaikkojen ennakkovarausjärjestelmän kanssa - kokeilut jäävät yleensä yksittäisiksi, ja seuraavan vuoden järjestäjät eivät joko puutteellisesta tietotaidon eteenpäinvälittämisestä tai mielipide-eroista sen suhteen mikä olisi sopiva menettely johtuen jatka näiden toimintatapojen käyttöä.

Animeconia on useassa yhteydessä sanottu “juurettomaksi” ja “tuuliajolla olevaksi” tapahtumaksi, jonka taustalta ei löydy kiinteää organisaatiota, vetävää voimaa tai päättävää elintä. (Lammi, 2008.) Vuonna 2010 yhteistä Finncon-Animeconia ei esimerkiksi olla järjestämässä yksinkertaisesti siitä syystä, että kyseisen vuoden Finnconin tapahtumakaupunki Jyväskylässä ei ole enää ketään joka haluaisi Animeconia järjestää.

Näiden huomioiden valossa on hyvä mainita, että kitka eri harrastajakuntien välillä johtuu pitkälti niiden perusluonteisista eroavaisuuksista, joka heijastuu suoraan tapahtumien kävijöiden ikärakenteeseen ja kävijämääriin. Siinä missä science fiction ja fantasia ovat aina olleet vakavasti harrastettuina enemmän vanhemman ikäpolven hupia eikä roolipelejäkään voi suuren yleisön harrastukseksi väittää on animella ja mangalla kaikki mahdollisuudet olla valtavirtaista kulttuuria, koska se on kotimaassaan valtavirtaiseksi ja kaupalliseksi luotu. Siinä missä scifinlukemisen aloittaakseen on pidettävä nimenomaan scifistä on manganlukemisen kynnyksenä suunnilleen vain sarjakuvanlukutaidon omaaminen - eli lähinnä se, että on joskus pitänyt kädessään Aku Ankkaa.

Tämä näkyy suoraan alan harrastajatapahtumien kävijämäärissä, jotka ovat tasaisesti nousevia siinä missä nörtimpien harrastusten tapahtumien kävijämäärät pysyvät samoina. Esimerkiksi roolipelitapahtuma Ropeconin kävijämäärä on ollut 2000-luvulla tasaiset 3000-4000 kävijää, ja kasvu on ollut hidasta. (Ropecon 2008 | Historia, 2008.)

Kaapelitehdas ja kesä 2009 tulevat - oletko valmis?

Itsenäistymisen esteet ja ongelmat

Niin Finnconin kävijöiden kuin järjestäjienkin joukosta on jo pitkään kuulunut kommentteja, joiden mukaan animeharrastajien olisi hiljalleen hyvä “ottaa tapahtumansa haltuun” ja alkaa huolehtia Animeconin järjestämisestä itse. Tätä on kuitenkin estämässä useampikin seikka.

Länsimaiset animetapahtumat sellaisina kuin ne nykyään ovat olemassa ovat syntyneet Yhdysvalloissa 80-luvulla science fiction -tapahtumien animenkatseluhuoneiden ympärille. Ero näiden ja Finnconin välillä on kuitenkin se, että nämä tapahtumat ovat ja olivat maksullisia ja houkuttelivat tähän aikaan vielä enimmäkseen vanhempia, yli 20-vuotiaita animeharrastajia (joita toki enemmistö heistä siihen aikaan oli jo valmiiksikin). Näin ollen näillä harrastajilla oli intoa ja kiinnostusta lähteä tekemään kokonaan omia tapahtumiaan, kun scifiharrastajien vittuilu "jap crapin" katsomisesta alkoi käydä liian ahdistavaksi.

Finncon-Animecon puolestaan on kasvanut nykyiseen 9000 kävijän mittaansa suureksi osaksi ilmaisuudestaan johtuen niin nopeasti, että enin osa sen kävijöistä on alle 15-vuotiaita ja potentiaalisessa tapahtumanjärjestämisiässä olevat yli 20-vuotiaat tuntevat olonsa koko tapahtumassa tavallaan ulkopuolisiksi. Siinä missä scifitapahtumat ovat harrastajien toisille harrastajille tekemiä tuntuvat animetapahtumat olevan enemmänkin vapaaehtoista nuorisotyötä (Järvinen, 2008.), etenkin kun niiden ohjelmatarjontakin suunnataan kävijöiden enemmistölle järjestäjien omista preferensseistä liiemmin välittämättä. (Reponen, 2009.) Näin ollen intoa lähteä osallistumaan Animeconin tekemiseen ei juuri löydy, etenkin kun tapahtuman profiili on kävijöiden suuntaan geneerinen ja kasvoton.

Lisäksi on huomioitava myös se, että myöskään Yhdysvalloissa yksikään animetapahtuma ei ole suoranaisesti irtautunut yhdestäkään scifitapahtumasta, vaan tilalle on perustettu kokonaan uusia tapahtumia. Tämä lienee merkki ihmisten perusluonteesta olla yleensä kiinnostuneempi kokonaan "omalta" tuntuvan asian tekemisestä kuin "jonkun muun" tekemän asian harteilleen ottamisesta, minkä myös jo mainitusta Tracon-Animecon -ehdotuksesta voi nähdä.

Loppuyhteenvetona tästä kaikesta totean, että minun on vaikea uskoa nykyisenkaltaisen Animeconin elinmahdollisuuksien säilyvän enää kovin pitkään; tapahtuma tulee murtumaan joko taloudellisten tai työvoimallisten realiteettien alle, ellei sen järjestämisrakenteessa tapahdu perustavanlaatuisia muutoksia lähivuosien aikana. Mutta tuskinpa kukaan enää nykyisenkaltaista Finncon-Animeconia alkaa enää vuoden 2011 jälkeen järjestämäänkään - saa nähdä miten käy.

Turku 2011. Viimeinen Finncon-Animecon, viimeinen Animecon vaiko ei kumpikaan?