Teoriaa ja käytäntöä

Niidel peräänkuulutti aikoinaan conien erikoistumista perimmäisenä ajatuksenaan tietysti se, että japaniaiheisia tapahtumia on jo sen verran paljon, että niille kaikille ei vain riitä kävijöitä jos ne kaikki olisivat samanlaisia. Tällaista kehitystä onkin ollut havaittavissa; Tsukicon on tietysti aina ollut jrock-tapahtuma, Tracon on painottunut sisältötarjontaansa sellaiseen johon kävijät voivat omakohtaisesti osallistua, ja viikko sitten pidetty toinen Bakacon oli tällä kertaa lähtenyt CosplayGaalan jalanjäljissä selvälle cosplaytapahtumalinjalle. Desuconin ideana on ollut painottua puheohjelmaan, etenkin manga- ja animeaiheiseen sellaiseen. Syynä on alusta alkaen ollut paitsi ideologinen - jotta animeharrastamienn pysyisi animen harrastamisena sen oheisilmiöiden sijaan - myös käytännön peruste: tapahtuma pysyy miellyttävämpänä sekä kävijöille että järjestäjille, kun otetaan selkeä kohdeyleisö ja pyritään miellyttämään sitä.

Mutta tietysti eräät ovat alusta alkaen olleet sitä mieltä, että yritti tapahtumasta tehdä miten erilaista hyvänsä kävijät tulevat kuitenkin todennäköisesti näkemään sen melko samanlaisena muihin tapahtumiin verraten. Sellaistakin on kuulunut, että varsinkaan Desuconin tapauksessa toivottua kohderyhmää nyt ei vain yksinkertaisesti riitä tarpeeksi, ja hengaajaernuja tulee silti olemaan.

Kenties, kenties ei.

Kuunnellessani muiden juttuja Conconista ja lukiessani nettiin laitettuja luentoslaideja mieleeni tuli kuitenkin muuan seikka, joka saattaisi hyvinkin osoittaa että kohderyhmäajattelulla on kuin onkin merkitystä.

Jokaisella vähän nörtimmällä harrastuksellahan on tunnetusti ristinään omat vähemmän toivotut lieveilmiöharrastajansa, jotka tunkevat massoittain tukkimaan jokaisen alan tapahtuman - demoskenellä pelaajat, roolipelaajilla larppaajat (ainakin aikoinaan...), animeharrastajilla cossaajahengaajat. Ainoa fandom josta tällainen massa tuntuu puuttuvan on scififandom - eikä syytäkään tarvitse kaukaa hakea! Finncon on aina ollut scifikirjallisuustapahtuma eikä ole mennyt massojen mukana sinne mikä suurta yleisöä kiinnostaisi. Suomessahan on tällä hetkellä jopa oma scifille omistettu TV-kanavansakin; juuri sen mainstreamimmaksi ei harrastus taida voida päästä.

Tästä huolimatta Finnconin järjestäjät ovat vuodesta toiseen tehneet uskollisesti omaa juttuaan, ja "Farscape feministisestä näkökulmasta" ja "Futuraman obskuureimmat intertekstuaalisuudet" (näin lonkalta heitettyinä esimerkkeinä) loistavat ohjelmakartassa poissaolollaan. Samoin tekevät nolot klingon- ja stormtrooper-cossaajat, eikä kunniavieraiksi kutsuta mitään Joss Whedoneja vaan ainoastaan kirjailijoita. Suomalaisen harrastajiston harmaudella ja asiallisuudella on jopa ylpeilty sitä ihmetelleille ulkomaalaisille.

"In Finland we don't modify our ears."

-Joku suomalainen jollekin ulkomaalaiselle jossakin Tähtivaeltajan numerossa, jota en nyt onnistu löytämään

Onhan se tietty vähän hassua, että vaikka muuta audiovisuaalista scifiä karsastetaan ovat scifiharrastajat kovasti toivomassa käännynnäisiä uusiksi scifiharrastajiksi nimenomaan animeharrastajien suunnalta - pääasiassa siksihän Animeconia on Finnconin kyljessä siedetty. Mutta kenties kyseessä on enemmänkin oman lehmän ojassaolo - kyllähän allekirjoittanuttakin scifi kiinnostaa, mutta ei niin paljon että viitsisi erikseen lähteä tapahtumaan sitä varten.

Tietysti anime nyt vain sattuu olemaan enemmän nuorta väkeä kiinnostava harrastus kuin scifi, mutta sekin on itseään ruokkiva ilmiö: jos tapahtumien julkisuuskuvan antaa muodostua cossaamisesta ja hengaamisesta eikä asiallisesta piirrettyjen ja sarjakuvien syväanalysoinnista, niin riittäähän sitä nuorisoa kohta laumoiksi asti.

Ja vaikkei vahinkoa ehkä enää voisikaan korjata sen jälkeen kun se on tapahtunut, niin kenties sitä voi ainakin hillitä. Nova tuntui ainakin olevan sitä mieltä että se toimi viimeksi; saa nähdä miten on tänä vuonna.

(Olen muuten viime aikoina asennellut kokeeksi erinäisiä jakonamiskoita tuonne alemmas. Saa painella jos haluaa!)