Kaikki samaa shittiä

Aasialainen (lähinnä japanilainen) animaationtekokulttuuri eroaa teknisesti länsimaisesta (lähinnä amerikkalaisesta) kaikkein eniten siinä, että Japanissa ei ole tapana käyttää hahmokohtaisia pääanimaattoreita suurenkaan budjetin töissä. Amerikkalaisissa animaatioelokuvissahan tämä on käytännössä sääntö, koska sillä varmistetaan hahmon ulkoasun, tyylin ja elekielen säilyminen yhdenmukaisena. Tavallaan se on vähän ironista, sillä juuri animenhan piti olla hahmokeskeistä kerrontaa, eikös...? Toisaalta tämä johtaa siihen, että japanilaisille animaattoreille on huomattavasti tärkeämpää osata piirtää käytännössä millä tyylillä tahansa. Välianimaattoreille tämä on helppoa, sillä hehän vain piirtävät mallista, mutta pääanimaattorit joutuvat sovittamaan oman tyylinsä hyvin tarkkaan hahmodesigneihin - muuten yleisö alkaa valittaa sakuga hookaista (kuten vaikkapa Gurren Lagannin nelosjakson tapauksessa). Toisaalta kohtausanimaattoreiden käyttö hahmoanimaattoreiden sijasta mahdollistaa sen, että kullekin pääanimaattorille voidaan antaa työstettäväksi kohtauksia jotka vastaavat heidän henkilökohtaisia taitojaan, erikoisalojaan tai mieltymyksyään.

YouTubesta löytyy loputtomasti yksittäisten pääanimaattorien töistä tehtyjä MADeja, joten eri animaattorien tyylin oppiminen on helppoa - mitä erilaisimmistakin sarjoista paistaa yleensä jossain määrin läpi kohtauksen pääpiirtäjän henkilökohtainen kädenjälki. Kuka enää viitsii väittää kaiken animen näyttävän samalta?

(Säätäkää resoa isommaksi jos videossa sellainen sellainen optio on, kuvanlaatu kun on parissa videossa melko huono.)

Dramaattisten toiminta- ja tappelukohtausten ekspertti Yutaka Nakamura:

Efekti- ja perspektiivimies Sushio:

Räsynukkefysiikan, huitovan juoksemisen ja muun toimintakoreografioinnin taitaja Hiroki Tanaka:

Hyperkineettisen toiminnan mestari Hiroyuki Imaishi:

Toinen hyperkinetismin ja lähikuvien ystävä, Takeshi Koike:

Toimintakohtausten yleismies ja hahmosuunnittelija Tetsuya Nishio:

Räjähdys- ja paineaaltoekspertti Hideaki Anno:

Realistista liikkeen ja painovoiman fysiikkaa sekä huolellisuutta tavoitteleva Toshiyuki Inoue (joka sattumoisin on Mamoru Oshiin lempilellikki):

Liikkuvan kameran kanssa sinut oleva Ryoochimo:

Viitseliäisyyden ja pikkutarkkuuden viimeinen linnake Atsuko Tanaka (tuohon Lupinin Fiatiin liittyy muuten kiehtova tarina, jos ette ole siitä vielä kuulleet):

Kokeellisten tyylien mestari Takayuki Hamada:

Mecha- ja masiina-animaattori Akira Amemiya:

Otusten, ölliäisten ja hirviöiden taitaja Hideki Hamasu:

Sulavaan liikkeeseen pyrkivä, välianimaattoreita käyttämätön Shinya Ohira (joka kerran sai potkut animoituaan leffan kolmeminuuttista introkohtausta puoli vuotta):