Tee mangaa: ruumiinkieli

Sarjakuva on visuaalinen media. Toki joskus voi olla tehokasta vain järjestellä dialogia ruutuihin, mutta vaikuttavimmillaan sarjakuva on usein silloin, kun kuvat kertovat yhtä paljon kuin sanat. Ja tässä ruumiinkieli - tunteiden, mielipiteiden, suhteiden ja muun vastaavan välittäminen katsojille pelkästään hahmojen asentojen välityksellä - on avainasemassa.

Hieman yllättäen eromangoista löytää usein varsin tehokasta ruumiinkieltä. Kenties kyse on siitä, että kun sivumäärä on hyvin rajallinen ja siitäkin suurin osa on yleensä omistettava panemiselle on hahmojen luonteet ja niiden väliset suhteet pakko välittää lukijalle hyvin lyhyessä ajassa?

Poika kantaa omansa lisäksi myös tytön koululaukkua: lukijalle on dialogia lukemattakin hetkessä selvää, että nämä kaksi ovat tunteneet toisensa pitkään. Se että laukut on heitetty reteästi olkapäälle korostaa tilanteen (tai kenties vain kantajan?) rentoutuneisuutta. Myös alta kulmain annettu katse on paljonpuhuva - sen merkitys tulisi selväksi ilman tekstilaatikossa killuvaa sisäistä dialogiakin.

Myös Satoru Akahorin ja Yukimaru Katsuran Kashimashi on höttöydestään huolimatta loistava helmi tällä saralla. Katsotaanpa ihan vain yhtä aukeamaa:

Ensimmäisessä kuvassa Hazumu on ajatuksissaan, päättämätön ja kykenemätön vastaamaan Tomarin puheluun - tämä näkyy hänen tyhjistä pupilleistaan ja käsiensä avoimesta asennosta. Sitten hän sulkee puhelimen ja on huojentunut, mutta hänen tuskaisa ja sisäänpäinkääntynyt asentonsa (sekaisista hiuksista puhumattakaan) välittävät hänen häpeilyään ja itse-epäilyään.

Seuraa lievää nolostumista Hazumun ajatellessa tulevaa sosiaalisesti hankalaa tilannetta; silmät pyörähtävät ylhäällä. Tämän jälkeen koomista liioittelua sekä graafisesti että elekielen suhteen tämän säikähtäessä omaa muistikuvaansa ja ajatusta, että kertoisi asiasta Tomarille.

Hazumu rauhoittuu, tämän poskille palaa kevyt puna ja silmät harhailevat alaviistoon. Ilme palaa semineutraaliksi.

Lukijan katse käännetään kohti Hazumun mielikuvaa Yasunasta. Aluksi tämä on kaukaa ihailtu staattinen objekti - kasvoillaan muovinen hymy, vartalo muovisessa kiltin tytön istuma-asennossa, yllään täysi koulupuku (toisin kuin Tomarilla, joka Hazumun ajatuksissa on tuttavallisesti liikuntavaatteissaan). Hazumun puhuessa Yasunalle tämä kuitenkin vapautuu ja avautuu; ilmeestä tulee hieman henkilökohtaisempi, asu on takiton ja siten rennompi. Lopulta jäljellä ovat vain kaikenlävistävät silmät - sensuellisti karvan verran siristettyinä, mustina ja syvinä.

Parin ruudun ajaksi palaamme vielä takaisin Hazumuun, jonka kasvoille on noussut taas puna - mutta tällä kertaa halusta eikä häpeästä. Punastuminen ja puristetut kädet kielivät kaipauksen ja hämmennyksen yhdistelmästä. Silmät tuijottavat kaukaisuuteen ja kertovat ajatusten kääntyneen täysin sisäänpäin.

*****

Kuinka moni oma lempimangasi menettäisi jotain tunnelman kannalta olennaista, jos hahmojen asennot poistettaisiin?