Hyvää joulua

Vähemmän kuin viime vuonna eikä välttämättä ihan niin edustaviakaan, mutta ainakin yhdellä uudella värillä. Kenties ensi vuonna Pac-Mankin saa olla jo keltainen... Jo kolmas vuosi peräkkäin. Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne.

Tunnin päästä tulee muuten Tokyo Godfathers Neloselta. Siinäpä vasta erilainen joululeffa....

I wanna love you tender

MikuMikuDance -animaatio-ohjelman versio 3.0 julkaistiin elokuun loppupuolella. Uutena lisäyksenä siihen saatiin 2chanin Vocaloid-perheeseen synnyttämä harmaahiuksinen Haku Yowane; kaikkien niiden onnettomien vocaloidinkäyttäjien avatar, jotka eivät parhaista yrityksistäkään huolimatta onnistu saamaan Mikua laulamaan kunnolla. Hän on huonoja laulutaitojaan angstaava sakepullonhalailija (moee~), ja videontekijät ovat ottaneet hänet ilolla omakseen - NicoNico on jo täynnä videoita joissa hän esiintyy. Mutta tämä nimenomainen video tipautti minut silti tuolilta. Tunnistatte varmaan kappaleen ja koreografian...

Huoh. Miksi Japanilla on kunnia maailman hauskimmasta musiikkivideosta, Suomella taas kaikkien aikojen huonoimmasta? Vocaloid-versio ei pärjää alkuperäiselle edes väriskaalan 70-lukulaisuudessa.

Reikä päässä

Kaikki tuntevat tietysti "ihmistetriksen"; sehän on jo ikivanha juttu. Japanilaisen Tunnels no Minasan no Okage Deshita -ohjelman netissä valtavaksi hitiksi muodostuneessa Brain Wall -osiossa julkkiskisaajat joutuvat asettautumaan sopivaan asentoon mahtuakseen lähestyvän seinän aukosta ja välttääkseen vesialtaaseen tönäistyksi tulemisen. Se käy loistavasta katseluviihteestä; suurin osa epännistumisista syntyy siitä että kisaajat yrittävät vääntäytyä tarpeettomasti aukkojen muotoisiksi vaikka vähempikin riittäisi, ja vahingonilo rehottaa.

"Only in Japan", eikös vain.

Paitsi että ei.

Jaa-a, mitäköhän siitä tulee? Eihän tämä tietenkään globaalissa mittakaavassa mitenkään harvinaista ole, mutta vähän tuntuu siltä että on vain nähty netissä jotain suosittua ja päätetty tehdä sama... missä ei tietenkään olisi mitään vikaa sinällään, mutta miten pelkästä ihmistetriksestä riittää matskua kokonaiseen puolituntiseen? Kunnollisella budjetilla ja sopivalla annoksella luovaa hulluutta siitä voi tulla tietysti ihan hyväkin show. Mutta todennäköisesti siitä yritetään tehdä yhtä painostavan tylsä kuin italialaisesta versiosta... ja tietenkin ilman sekä spandex-pukuja että bikinityttöjä. Plääh.

Jokaveli tekee

Niidel kirjoitti jokin aika sitten siitä miten internetaikana töidensä jakaminen ilmaiseksi voi olla pitemmän päälle kannattavampaa kuin niiden oikeuksien mustasukkainen varjeleminen. Internet on kuitenkin saanut aikaan monia muitakin jänniä asioita tekijänoikeuksille. Web 2.0 saa ihmiset esimerkiksi tuottamaan jatkuvasti sisältöä toisilleen ilman minkäänlaista korvausta. Vaikkapa motivaattoritaulun väsäävä ja lopputuloksen toisille nimettömille netinkäyttäjille näyttävä Antti Anonyymi ei odota saavansa omasta pienestä työpanoksestaan edes tunnustusta - kaikki toimii käytännössä kuin sanattomasti sovitun Creative Commons -lisenssin varassa. Mutta koska tällainen toiminta ja sivustot joilla sitä harrastetaan ovat Internetin pohjasakkaa ei tätä toimintaa pidetä minkään arvoisena, saati edes merkityksellisenä.

Se on minusta loppujen lopuksi sääli, sillä sosiologisesta näkökulmasta tämä on paluu Webiä edeltävään aikaan - 80-luvulle, jolloin Internetin hierarkia oli lapsenkengissään ja netinkäyttäjän sosiaalinen status määrittyi vain ja ainoastaan sen perusteella mitä hän kirjoitti ja kuinka suuressa arvossa toiset häntä sen ansiosta pitivät. Toistaiseksi vain medioista valistuneimmat ovat kirjoittaneet asiasta positiiviseen sävyyn.

Nykyisessä Internetissä on toki se ero, että anonyymit ovat anonyymeja muillakin kuin vain yhdellä tavalla: Isoveljen eläköidyttyä tosi-TV-juontajaksi tietoyhteiskunta on saanut uuden toimijan, Jokaveljen. ("Jokuveli" taas on mahdollisesti sama henkilö, mutta pahoissa aikeissa.) Sillä kuka jonkin on tehnyt ei ole enää niin hirveästi painoarvoa kuin aiemmin; esimerkiksi minä en tiedä kuka sairas sielu aikoinaan väsäsi kuuluisan Sturmgeist.swf:n, mutta myönnän nauraneeni sille kuin hullu - se kun on loistava esimerkki siitä mitä Internet nykyään voi parhaimmillaan olla: anarkistinen, populistinen, ajankohtainen, kuvia kumartelematon ja häpeilemättömän mauton. Ja myös hauska.

Mikäli asiaa kysyttäisiin Zac Bertschyltä, tuolta kaikkivoivalta Answermanilta, hänen vastauksensa olisi selkeä. Hän on opiskellut elokuvataidetta aikana, jolloin opiskelijoille opetettiin auteurteoriaa - periaatetta jonka mukaan taidetta ja kulttuuria tekevät "taiteilijat" eivätkä "tiimit", eivätkä varsinkaan "massat." Osittain tästä johtuen hän ei arvosta lainkaan fanikulttuuria: hän puolustautuu ja kiillottaa omaa kilpeään sanomalla edustavansa "epäsuosittua kantaa " ja jatkaa sitten että AMV:t ovat hänestä kaavamaista muhjua ("katso oikeaa huumoria jos haluat oppia sitä"), blogit epäluotettavia, eikä hän näe internetkulttuurissa kerrassaan mitään hauskaa.

Mutta jos minä näytän teille nyt vaikkapa tämän kuvan...

...veikkaan, että kuitenkin aika moni tajuaa mihin viitatataan ja mistä puhutaan, vaikkei olisi koskaan nimenomaan tätä kuvamakroa nähnytkään. Osa saattaa jopa hymähtää. Kyse ei ole siis siitä että "samoja väsähtäneitä iskulauseita ja meemejä toistellaan vuodesta toiseen"; ne kehittyvät ja mutatoituvat jatkuvasti. Se tekee niistä hyvin yksiselitteisesti kulttuuria - sitä vain ei osata arvostaa, ennen kuin se on kadonnut tai muuttunut muuksi. Tulevina aikakausina tongitaan aina menneiden jätekuoppia.

Tästä päästään lopultakin siihen, mikä sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta. Tunnistanette tämän kappaleen, johon olen linkannut aiemminkin: se on Kumikyouku: Nico Nico Douga eli niin sanottu Nico Nico Medley; yhdistelmä otakukulttuurille tärkeitä anime- ja pelikappaleita.

Alkuperäistä, kesäkuun lopussa postattua instrumentaalivideota on katsottu kuluneen vajaan vuoden aikana lähemmäs 3 800 000 kertaa, ja Niconicon jokaveljet ovat tehneet siitä tuhansia versioita; allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki on ehkä ylläoleva J:n laulama versio (1 475 000 katselukertaa). Juuri tällä tavalla Internet toimii nykyään - jokainen tekee pieniä muutoksia ja levittää teosta edelleen eteenpäin muiden muokattavaksi. Yksi prosentti Internetin käyttäjistä ei enää tuota 99 prosenttia sen sisällöstä, kuten takavuosina oli tapana sanoa.

Nico Nicon solmittua hiljan sopimuksen pelisaitti Spiken kanssa sivusto on kuitenkin alkanut poistaa järjestelmällisesti näitä automaattimariovideoita, jotka ovat yksi sen suurimpia houkutuksia - sivuston kävijämäärät ovat sittemmin pudonneet kahdella miljoonalla päivässä. Esimerkiksi tätä kaikkein pitkimpiin kuuluvaa Mario-medleytä ei enää sieltä löydä...

Eksyneitä lampaita

    
Mitä suuremmaksi ja näkyvämmäksi käy japanilaisen kulttuurin virta länsimaiseen kulttuuriympäristöön sitä valtavirtaisempaa siitä tulee, ja sitä nolompaa siihen yhdistämisestä tulee monille nuorille taiteilijoille - kyseessähän on pinnallinen lasten juttu, kuten kaikki tiedämme.

Näin ollen moni taiteilija pyrkii "pääseemään yli" "mangavaiheestaan" ja kehittämään "omaa" ja "vakavasti otettavaa" tyyliä. Näitä yksilöitä löytyy moneen junaan ja monia eri vakavuusasteita (jotkut saattavat osallistua conien taidekujille ja jopa tehdä sarjakuvia alan lehtiin, jotkut taas pitävät mieluummin reilua hajurakoa koko alaan), mutta suuressa osassa heistä on tunnistettavissa samoja yleispiirteitä, jotka tekevät tunnistamisesta varsin helppoa. Harvasta löytyvät kaikki nämä piirteet, mutta usein huomion kiinnittävät ensimmäisinä seuraavat seikat:

  • Tärkeimpänä ja yleisimpänä kaikista: mielipide, jonka mukaan vaikutteiden ottaminen japanilaisesta hahmokulttuurista - englanniksi "anime style", suomeksi "mangatyyli" - on vaihe josta kannattaa kasvaa yli tullakseen vakavasti otettavaksi taiteilijaksi.
  • Ikävä, mahdollisesti alentuva asenne kaikkia sellaisia kanssataiteilijoita kohtaan, jotka asian tullessa puheeksi eivät ymmärrä tätä näkökantaa - pahimmissa tapauksissa myös sellaisia, joiden tyyli on heidän mielestään liian "geneeristä animetyyliä" muistuttava.
  • Seurustelee mieluummin länsimaista kuin japanilaista sarjakuvaa harrastavien piirien kanssa (nehän ovat paljon aikuisempiakin).
  • Puolusteleva asenne heti kun mikään japanilainen tulee puheeksi julkisesti, vaikkapa nettipäiväkirjassa: "No entäs sitten vaikka tykkäänkin, enkä edes tykkää niin paljon kuin silloin nuorempana..."  Vaihtoehtoisesti kieltää pitävänsä kokonaan. Miyazaki käy joskus, Tezuka samaten.
  • Jos myöntää lukevansa mangaa, muistaa aina samaan hengenvetoon tarkentaa lukevansa myös "muuta sarjakuvaa." (Allekirjoittaneen isän kaapit pursuavat lähes pelkkää ranskalaista sarjakuvaa, eikä hän ole koskaan sitä häpeillyt.)
  • Joko kieltää piirtotyylinsä japanilaisvaikutteet tai vähättelee niiden merkitystä yleisilmettä ajatellen. Don Rosan ja kotimaisten sarjakuvantekijöiden fanittaminen on kova sana.
  • Keskimääräistä ahkerampi angstaaminen (taide- tai muunlainen).
  • Toistaiseksi tunnetaan hyvin harvoja tästä asennevammasta parantuneita yksilöitä, joten tilannetta on syytä pitää lähes parantumattomana. Omahoito on myös lähes mahdotonta, koska oireilija ei luonnollisestikaan yleensä edes suostu myöntämään tilansa ongelmallisuutta. Mikäli havaitset yhden tai useampia näistä oireista jossakin tuntemassasi taiteilijassa, suosittelemme välittömäksi ensiavuksi hyvää seineniätm ja mitä tahansa kirjallisuutta joka auttaa laajentamaan käsitystä japanilaisen sarjakuvan kirjosta; Paul Gravettin Manga - 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa on kenttätesteissä osoittautunut ehkä helpoimmin sulavaksi, eikä Mangan mestarit jää kauaksi jälkeen.

    Parhaimmassa tapauksessa oireilija tulee huomanneeksi, että sillä mitä opettajat tai muut harhakuvalaiset sanovat ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä - on turhaa lähteä lätkimään taiteilijoiden tyyleille nimilappuja otsiin vain sen takia, että he ovat ottaneet vaikutteensa enimmäkseen yhdestä visuaalisten konventioiden koulukunnasta. Lampaan silmin kaikki ihmiset näyttävät samanlaisilta.

    Muokkaus 11.6: Kappas, en kai vain ole herättänyt keskustelua?

    Yama ga yobu, sora ga yobu

    Helvetti jäätyy, ja epäilemättä kinutuin suomeksi julkaistava manga koskaan saadaan kuin saadaankin suomeksi. Yoshihiro Takahashin Hopeanuoli, kyllä vain.

    Hyvät uutiset päättyvät kuitenkin siihen: julkaisija on nimittäin Pauna Media. En nyt oikein tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä...

    Lehdistötiedotteessaan Pauna sanoo etenevänsä varovasti, koska kahdeksantoistaosainen Hopeanuoli on sen aiempia sarjoja paljon pitempi. (Ja varmaan myös siksi että se on sen ensimmäinen oikea manga ja sellaisena myös paljon kalliimpi, vaikkei sitä suoraan sanottaisikaan.) Luvassa on ensi alkuun kolme ensimmäistä tankobonia, joista ensimmäinen kesäkuussa: niiden menekki määrää, jatketaanko sarjaa vai ei.

    Toisaalta on ihan hyvä että Pauna on kehittänyt tiedotustaan aiemmasta kahden viikon varoitusajasta, ja ihan syystäkin: jos taktiikka tosiaan on tuollainen on todellakin hyvä saada fanikunnan hyväksyntä. Toisaalta sanominen suoraan "jos sarja ei tuota tarpeeksi se lopetetaan" muistuttaa kovasti juuri siitä piittaamattomuudesta seteliselkärankaisuudesta, josta muuan kotimainen animenjulkaisijamme tunnetaan.

    Ja onhan toki (toivottavasti) mahdollista, että nyt kun sarja käännetään (toivottavasti) japanista kääntäjäksikin saadaan joku, jolla on (toivottavasti) enemmän pieteettiä kuin surullisenkuuluisalla Puolamäellä. Vaikka mistäpä sen tietää; eihän englanninkaan suomentajista luulisi Suomessa pulaa olevan, mutta laarin pohjalta näyttää silti löytyvän kaikenlaista vipeltäjää...

    Toivon parasta, pelkään pahinta.

    Peikkojen kasvatus huviksi ja hyödyksi

    "Kuka tahansa osaa puhua peikkoa", Fred möläytti, "eihän siinä muuta kuin osoitellaan ja murahdellaan."
    Väistämättä blogin kerätessä tarpeeksi huomiota se alkaa saada osakseen trollien huomiota. Itselleni näin kävi kuun alussa sen jälkeen kun tämä postaukseni alkoi kiertää irkkiä ja sai 2000 hittiä päivässä.

    Trolleista on luonnollisesti paljon hupia, kunhan niihin ei yritä suhtautua vakavasti; huomiotahan ne vain haluavat. Niinpä suhtauduin kepeästi, kun ystävämme höpö höpö alkoi laukoa mielipiteitään. Minä ja kommentoijani ruokimme peikkoa avoimesti, ja se käyttäytyi kuten kelpo lemmikin kuuluukin: ölisi kun sille heitti keksin, oli hiljaa ja tunki sormet korviinsa kun kohtasi vastaväitteitä jotka huomasi aukottomiksi. Hiljalleen keskustelu siirtyi muille urille, ja trollin panos sille väheni.

    Trolli kuitenkin jatkoi touhujaan seuraavassa kirjoituksessani, olkoonkaan että se teki asiavirheineen itsestään siellä täyden pellen. Samalla se jatkoi kuolleen hevosen piiskaamista edellisessä kirjoituksessani. En viitsinyt katsella sitä enää pitempään, joten IP-bannasin sen.

    Trolli ei huomannut sitä ennen kuin yritti lähestyä An Cafe -postaustani joitain päiviä myöhemmin. (Se haukkui bändin lyttyyn, sanoi japanilaisen musiikin matalamman suosion muualla Euroopassa olevan merkki sivistyksestä ja ilmoitti pitävänsä täällä vallitsevaa vastakkaista tilannetta merkkinä siitä kuinka "yliarvostettu lasten muoti-ilmiö" Japani täällä on.) Huomattuaan olevansa blokattu se vaivautui lähettämään mailia.

    Aloit sitten blokata kommenttejani blogissasi. Hienoa. Suuri ja mahtava, kaikkivaltias ego pelastuu näin omaa kulttia kritisoivilta mielipiteiltä.

    Se, ettet edes ja etenkään sinä harrastuksesi nokkamiehenä kykene käymään asiallista keskustelua aiheesta, kertoo paljon sinusta, harrastuksesta ja muista harrastajista. Arvostus ei todellakaan kasva "väärät" mielipiteet kieltämällä ja "oikeita" totuuksia toitottamalla.

    Vaikka kyllähän sinä tämän aivan hyvin tiedät.

    Tämä vahvisti käsityksiäni siitä että kyseessä on kokenut trollaaja; tökeröt syytökset ja tarkoituksellisen asiavirheinen sanankäyttö yhdistettynä mukapuolihuolimattomaan egonsivelyyn suorastaan kerjäävät  temperamenttisemman yksilön vastausta. Flaymen määritelmän mukaan yksi trollin perustuntomerkkejä on tyhmyys, mutta koska tämä oli osoittanut tarttuvansa kiivaasti ad hominemien kaltaisiin provoihin niistä kuitenkaan suuttumatta se ei selvästikään ollut sellainen; vain tylsistynyt (joskin hutiloiva).

    Normaalisti olisin jättänyt asian sikseen. Valitettavasti kuitenkin tiedän, että on oikeasti olemassa aikuisia ihmisiä jotka ylläpitävät netissä järjestään negatiivista asennetta ja luulevat kärttyilyn ja valittamisen olevan keskustelua ja haukkumisen kritiikkiä; esimerkiksi #japanpopilla irkkaa yksi sellainen. Lähdin tämän tiedon pohjalta ja aloin kaivella esiin trollin motiiveja; oliko se ehkä kenties sittenkin tosissaan?

    Vastasin:

    Emmeköhän me molemmat tiedä, että sinun mielipiteitäsi ja mielenilmauksiasi motivoivat jotkut ihan muut syyt kuin "asiallinen" keskustelu.

    Johon se puolestaan vastasi:

    Voisit varmaan sitten kertoa, mitkä syyt mielestäsi minua motivoivat, kun kerran moista väität.

    Ymmärrän kyllä, että sinua puolestaan fanikulttuuri-omakustanteen päätoimittajana motivoivat esimerkiksi taloudelliset asiat. Tältä pohjalta on selvä, ettet haluaisi rahavirtojen näkevän "vääriä" mielipiteitä, vaan haluat hehkuttaa ja ylistää aihetta, jopa totuudenvastaisesti. Mutta tapa, millä yrität puolustautua kritiikiltä, on lapsellinen. Peräänkuulutat asiallista keskustelua, mutta et itse kykene siihen.

    Tässä vaiheessa tulin siihen tulokseen, että tilanne oli toivoton; troolari mikä troolari.

    Turha yrittää teeskennellä viatonta. Näen että et ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mitä trollauspuuhiin tulee.

    Nuo corporate sellout -väitteet saattaisivat olla ehkä hieman uskottavampia suunnattuna sellaiselle taholle, jolla on maksavia mainostajia. Ja rakentavaa keskustelua olisi ehkä helpompi käydä, jos ainoa panoksesi sille ei koostuisi minkä tahansa postauksissani käsittelemäni aiheen solvaamisesta...

    Totuttuun tapaan se jätti vääriksi osoittamani seikat huomiotta ja keskittyi siihen ainoaan väitteeseen jota en ollut vielä perustellut.

    Surullista, että leimaat kirjoitukseni paatuneen trollin arvottomiksi solvauksiksi, etkä suostu esittämään perusteita väitteillesi.

    Kerro siis edes, mitkä kirjoituksistani näitä väittämiäsi trolleja ja solvauksia ovat: [pitkä lista kaikesta mitä se oli kaikissa kommenteissaan toistaiseksi sanonut]

    Jatkoin loogisesti:

    Ne kaikki, koska et tunnu hyväksyvän mitään muita mielipiteitä kuin omasi ja jatkat riitelyä silloinkin kun kanssasi yritetään olla samaa mieltä.

    Tähän se ei enää vastannut, ilmeisesti siksi ettei enää viitsinyt jatkaa jankkaamista huomattuaan etten ollut helposti tulistuvaa tyyppiä. Ja mitä hauskaa trollaamisessa olisikaan, jos ei pääse keräämään huomiota kuin yhdeltä ihmiseltä?

    Lisänendoroideja odotellessa

    Jokin aika sitten meille soluttautui syntymäpäivälahjana tällainen Miku-papercraft.

    Tekijä itse sanoo sen olevan surkeasti kasaan räpelletty "kun purjo puuttuu ja liimaakin näkyy", mutta hieno se silti on; se viihtyy hyvin vitriinissä Bomé-figuurien kanssa. Voitte kokeilla sen tekemistä itsekin jos haluatte (ja kyllä, resoluutio oli tuollainen alun perinkin).

    Anacronilla on varsin aloittelijaystävällinen postaus papercraftien tekemisestä. Ja jos nämä tuntuvat liian vaikeilta voitte toki aloittaa helpommasta päästä - vaikkapa Cubeecraftin tyylitellyistä palikkapäistä.

    Samaisen syntymäpäivän kunniaksi talouteen saapui myös Cospan posettavakätinen Oryzae. Kamosuzoo~!

    Who gits all the beatches, dog?

    An Cafe 15.3.

    Näin hyväkäytöksistä on suomalainen jrockyleisö. Paikalle ei ilmestytä tunteja etukäteen notkumaan ja pelottelemaan kaupassakävijöitä ja ohikulkijoita, paikallisia ei häiritä metelöimällä, kanssajonottajia ei tuupita vaan käyttäydytään rauhallisesti ja hillitysti kun jonottamiskiellon aikaraja umpeutuu... Tai sitten ei.

    No, ainakaan bändillä ei ollut valittamista.

    Sehän muuten palaa kokonaan!

    "Ottakoot opikseen etteivät suomenna huonosti hyviä sarjoja. Aiss, nyt haisee housut tiiäkkö." Perustelut ovat loistavia.

    Ja mitä asiasta sanoo suomentaja?

    < Tasogare^> antaa lasten pitää hauskaa < Tasogare^> jokainen poltettu = ostettu

    Ei tarvitse peitellä, Taso. Kyllä me tiedämme että oikeasti itket siellä nurkassa, kun työtäsi ei arvosteta...

    Muokkaus 10.3: Nyhverö poisti sen! Seisoisi nyt edes mielipiteidensä takana kun on kerran aloittanut. Video korvattu saman tyypin kuvaamalla kakkosvideolla, joka on valitettavasti paljon vähemmän hauska...

    Muokkaus 16.5: Sen videon voisit tosiaan lisätä takaisin, mutta eipä ole vielä näkynyt.

    Muokkaus 22.5: Ja sama nimi äänessä aina vain. Eikö noilla mielipiteillä hävetä väittää olevansa melkein 18?