Sayan laulu

Saya no Uta on Nitroplusin vuonna 2003 julkaisema eroge; toisin kuin firman uudempi peli Chaos;Head sitä ei ole sovitettu TV-animeksi. Se on melko lyhyt ja suhteellisen simppelirakenteinen sellainen, mutta siitä mainitsemisen arvoisen tekee... noh... Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Varokaa spoilereita.

Lääketieteen opiskelija Fuminori Sakisakan elämä hymyilee - hänellä on hyviä ystäviä, paikka loistavassa yliopistossa, jopa tyttö ihastuneena häneen. Mutta sitten hän joutuu auto-onnettomuuteen, joka tappaa hänen vanhempansa ja vammauttaa häntä itseään vakavasti. Hänelle tehdään kokeellinen aivoleikkaus hänen henkensä pelastamiseksi, mutta samalla hänen tapansa kokea maailma vääristyy dramaattisesti: aivan kaikki näyttää, tuoksuu, tuntuu ja maistuu hänestä vereltä, ruumiinpalasilta ja sisäelimiltä, ihmiset puolestaan sanoinkuvaamattomilta ruumiinpalasista kasatuilta hirviöiltä, joiden kammottavasta puheesta saa hädin tuskin selvää.

Fuminorin elämä ja mielenterveys alkavat pirstaloitua; syömisestä tulee nälkiintymisen estävä kammottava rituaali, hänen ystävistään pakollinen riesa joita hänen on pakko tavata pitääkseen normaaliuden julkisivua yllä, ja hän on lähes kokonaan eristetty muusta ihmiskunnasta ja sosiaalisista kontakteista - tai ainakin hän toivoisi voivansa olla. Hän tietää kyseessä olevan neurologisen vamman eikä mielisairauden, joten se on käytännössä parantumaton.

Lojuessaan vielä sairaalan synkällä ja lihaisalla toipumisostolla itsemurhaa pohtimassa hän kuitenkin kohtasi keskellä yötä täysin normaalilta näyttävän nuoren tytön nimeltä Saya - joka kertoo olevansa etsimässä kadonnutta tohtori-isäänsä - ja pyysi tätä elämään kanssaan, koska ei halua olla yksin tässä groteskissa maailmassaan. Sayasta tuli hänen ainoa tukipilarinsa ja valonsäteensä, ainoa toivon pilkahdus sen suhteen että hänen elämänsä voisi vielä joskus palata normaaliksi. Seksiä seuraa.

      

Ironinen tvisti tulee siinä vaiheessa, kun meille selviää että kaikki hirvittävä ja groteski puolestaan näyttää Fuminorin silmissä nyt jotenkuten normaalilta. Tämä paljastuu, kun Fuminori järjestää yliopistolla kohtauksen häneen ihastuneelle Yoolle ("vihaan sinua, en halua koskaan enää nähdäkään sinua", jne.) ja hänen kaverinsa Koojin tyttöystävä ja Yoon paras ystävä Oomi tulee hänen kotiinsa puhuakseen hänelle järkeä. Sayan ja Fuminorin remontoima uusi sisustus on normaaleille silmille vähemmän miellyttävää katseltavaa - ja luonnollisesti Oomi törmää myös Sayaan itseensä. Roikkumassa katosta päänsä yläpuolella.

Fuminori palaa kotiin ja löytää Sayan syömästä Oomin ruumista - joka hänen silmiinsä näyttää nyt keltaiselta hyytelöntapaiselta ja hedelmämäisiltä kappaleilta, ja maistuu vallan herkulliselta. Sitä miltä Saya itse oikeasti näyttää ei luonnollisestikaan paljasteta meille missään vaiheessa, mutta lima, lonkerot ja haponerityskyky liittyvät mitä ilmeisimmin asiaan. Ja hän luonnollisestikin tappaa ja syö ihmisiä (Fuminorin tähden tosin ei niin kovin kauheasti).

Fuminori näkee tämän kammottavan, kadonneen tohtorin toisesta ulottuvuudesta manaaman cthulhunpoikasen söpönä nuorena tyttönä, ja ainoa asia joka hänestä maistuu enää hyvältä on ihmisliha. Hän tiedostaa tämän, mutta ei voi potkia omia aistejaan vastaan - Saya on ainoa asia joka tekee hänet onnelliseksi, ja "enemmistön mielipide" siitä miltä tämä näyttää on hänelle yhdentekevä. Toisaalta Sayankin kiintymyksen ja huolenpidon tunteet Fuminoria kohtaan ovat aitoja; se että hän kokee niitä sellaista olentoa kohtaan jotka yleensä ovat hänen ruokaansa kertonee niiden puhtaudesta jotain.

Kahden yksinäisen sielun yhteiskunnan hyväksyntää saamaton romanssi. Klassista - ja herkkää myös, eikös?

      

Saya no Uta on hyvin omaperäinen, hyvin kammottava ja filosofisesti kiehtovan descarteslainen teos - ja sitäkin mielenkiintoisempi sen vuoksi, että osan tarinasta näemme muiden hahmojen kuin Fuminorin silmien kautta, ja lukija saa itse sovitella palasista kasaan karmivan kokonaiskuvan. Lisäksi se on - kuten sanottu - lyhyt, vain noin kuusi-seitsentuntinen. Siinä on vain kaksi valintatilannetta ja näin ollen vain kolme mahdollista loppua:

- Saya parantaa Fuminorin entiselleen, mutta jättää hänet koska ei halua hänen saavan tietää miltä hän näyttää oikeasti. Fuminori viettää loppuikänsä lukittuna psykiatriseen sairaalaan.

- Kooji, joka on yrittänyt auttaa Fuminoria, tappaa Sayan. Fuminori tappaa itsensä, ja Kooji tulee hulluksi.

- Saya ja Fuminori tappavat Koojin. Jälkeenpäin Saya paljastaa että hän on saavuttanut lisääntymisvaiheensa, ja että hänen vapauttamansa itiöt sisältävät kyvyn muokata ihmisen DNA:ta (jota Saya oli tutkinut Fuminorin kanssa harrastetun seksin myötä). Itiöt leviävät ympäri maailman ja muuttavat koko ihmiskunnan lopulta Sayan kaltaisiksi olennoiksi.

Viimeisin taitaa olla se "hyvä loppu" ja ensimmäiset "huonoja", jos oikein ymmärsin. Siltä se ainakin vaikuttaisi... Tai sanotaanko että keskimmäinen on huono, ensimmäinen ehkä enemmänkin haikea.

Kokeilin lukea tätä kiehtovaa pikku teosta kerran pari vuotta sitten, mutta eihän siitä tullut ilman kielitaitoa hittojakaan. Mutta!

Tässä pari päivää sitten piiiiiiiitkään odotettu käännös lopulta valmistui. (Ainakin kolme aiempaa käännösprojektia on ollut vireillä vuoden 2006 jälkeen, mutta joko niiden vastuuhenkilöt ovat aina kadonneet netistä kesken kaiken tai projekti on tyssänyt kääntäjän lähtemiseen. Sayan kirous, selvästi.)

Siitäpä sitten vain... (Se tarvitsee käännöspatchinkin kanssa japanin merkistötuen jotta tekstit näkyisivät, ja kuten asennusohjeissa sanotaan myös AppLocalen jos fontin haluaa näkyvän kunnolla.) Ja kannattaa kokeilla sen OSTia myös; se on vuoroin mielipuolisen painostava, vuoroin hurmaavan haikea.

Minimalismia

Tässäpä mielenkiintoiselta vaikuttava uutinen. Maco-Ching Ishiharan Big Comic Spirits -lehdessä 2000-2007 ilmestynyt manga The 3-Mei-sama on saamassa OVA-sovituksen, mikä ei tietenkään ole mikään ihme kun ottaa huomioon että siitä on tehty jo kuusi näyteltyä... mitä lie. DVD:itä kuitenkin on kuusi. Mutta jännää tästä tekee sen, että koko homman idea on pelkästään kolme työtöntä kaverusta jotka hengaavat yömyöhään diner-ravintolassa juttelemassa niitä näitä. Näytelmäsovituksen pääosanesittäjät Ryuuta Satoo, Yoshinori Okada ja Takashi Tsukamoto tulevat palaamaan rooleihinsa seiyuuina, kuin myös ruokalan henkilökunta. Julkaisupäivä on helmikuun neljäs.

On pakko myöntää, että en ole teokseen tutustunut. Mutta se kuulostaa eittämättä kovasti Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanilta - vain huomattavasti vähemmän jahkailevalta ja artsulta. Mikä lienee hyvä asia.

Seikkailevien nahkhiirten aika

Kaikki kohkaavat siitä että Kozue Amano on aikeissa aloittaa uuden mangan. Naoki Urasawan kolmisen viikkoa sitten julkistettu ja toissaviikolla Kodanshan Morning-lehdessä alkanut uutuus Billy Bat sen sijaan on jäänyt otakupiireissä vähemmälle huomiolle

Urasawaa ennen lukeneille ja hänen tyylinsä tunteville voi Billy Bat olla aluksi pienoinen kulttuurishokki. Julkaistujen mainosten mukaan Urasawa palaisi siinä 40-luvun Amerikan kultaisten seikkailusarjakuvien aikaan - aikaan, jolloin Batmanit ja Teräsmiehet kamppailivat vielä suosiosta Mikki-hiirten ja Felix-kissojen kanssa. Diili Kodanshan kanssa Urasawan muita mangoja julkaisevan Shogakukanin sijaan vihjaili lisäksi siitä, että kyseessä saattaisi olla vielä asteen verran hänen muita mangojaan synkempi sarja.

Lopputulos muistutti kuitenkin lähinnä Teräshiiren ja Blacksadin hivenen retardia ristisiitosta.

...Ja siinä se. Lisää Billyn jännittäviä seikkailuja ensi viikolla samaan lepakkoaikaan!

Mutta sitten saapui seuraava torstai ja sarjan toinen luku. Ja eikös vain...

"Hahahahaa - menitte halpaan, ettekö vain?" hirnuu Urasawa kammiossaan. "Muistatteko mitä tein Astro Boylle? Odottakaas vain mitä saan irti tästä!"

Olisihan se tietysti jo tuon mainoskuvan taustasta pitänyt arvata... Siinähän näkyy realistisesti piirrettyjä rakennuksia ja ihmisiä.

"Billy Bat" on siis amerikkalainen sarjakuva. Sen tekijää, ilmeisen japanilaistaustaista Kevin Yamagataa kuitenkin häiritsevät kovasti alituiset vaatimukset muuttaa sarjan juonta - neuvostovakoojat pahiksina olisivat oikein kiva lisä, muistuttaa kustannustoimittaja.

Myös poliisisedillä on neuvostovakoojat mielessä, ja he tulevat kyselemään Yamagatalta onko tämä kenties nähnyt naapurinsa tekevän jotain epäilyttävää. Nuorempi poliisi on innoissaan tajutessaan kohdanneensa kuuluisan Billy Batin tekijän, mutta Yamagatan piirroksia katsottuaan vanhempi heistä vain sanoo nähneensä Billyn ollessaan Japanissa. Yamagata hämmentyy ja painostava tunnelma lankeaa - ja jatkoa seuraa.

Tervetuloa vuoteen 1949.

Kuinka järjestää tungokseton tapahtuma

Tänään Tsukicon jatkuu edelleen, ja mitä ilmeisimmin ihmisillä on siellä kivaa. Itse kuitenkin vietän tämän vilkkaan viikonlopun kuitenkin Oulussa, joten ohjelmaan kuului jälleen kerran perinteinen (joskin tällä kertaa vain yksipäiväinen) Animeseminaari. Sääli.

Seminaari oli aikoinaan, vuonna 2003, Suomen toinen animetapahtuma - ja kaikkiaan kolmas ikinä järjestetty sellainen, jos oikein laskin. Tiedä häntä johtuvatko muistot tapahtuman koosta nykyiseen verrattuna siitä että olin itse pienempi vai siitä että kävijöitä tosiaan oli enemmän, mutta todistusaineiston valossa kallistuisin jälkimmäisen puolelle. (Kävijöitä lienee tuolloin ollut runsaat pari sataa; hieman harhaanjohtava luku 1600 olettaa, että kaikki luentoja kuuntelemassa käyneet olivat joka kerta eri henkilöitä.) 190 hengen sali kuitenkin oli täysi, sen muistan selvästi.

Laskin eilen väkimäärän useaan otteeseen, mutta pääsin parhaimmillaankin vain sataankolmeenkymmeneen järjestäjät ja vänkärit mukaanlukien - sopiva arvio lienee siis 150 tai niillä main. Tämä on toki huomattavasti parempi tulos kuin viime kerralla, jolloin foorumeilla näkyi muutamia pettyneitäkin kommentteja siitä että kirjoittaja "oli kuvitellut animetapahtumien olevan vähän erilaisia."

150 on kuitenkin kohtuullisen hyvä tulos, etenkin nollamarkkinoinnin huomioon ottaen - vuoden 2006 yleisökato selittynee sen ohjelman epämääräisyydellä, joka tuskin houkutteli kovin kauheasti populaa kauempaa. Lienee suureksi osaksi tapahtumien runsaudenpulan syytä, että Seminaarin kävijämäärä on tippunut rajusti viime vuosina - ja etelästä pohjoiseenhan on huomattavasti pitempi matka kuin toiseen suuntaan, kuten kaikki varmasti tietävät.

Yrityksen puutteesta järjestäjiä ei tietenkään voi syyttää. Olosuhteet nyt vain sattuivat olemaan rankan epäonniset: niin kendo, go kuin paraparakin olivat peruuntuneet ruhtinaallisella viikon varoajalla, taidekujalle ilmoittautuneista paikalle saapui lopulta vain yksi, piirtotyöpajan suuntaan näytti suunnistavan kolme henkeä ja yksi ohjelmanjärjestäjä oli sairastunut. Tapahtuma on kuitenkin pitkälti nettisivujensa näköinen; vielä viisitoista minuuttia cosplaykuvauksen alkamisen jälkeenkin haahuiltiin ympäriinsä pohtimassa, mihin kuvauspiste olisi parasta laittaa...

Jos ohjelmaa ei ole, nuoriso järjestää sitä itselleen itse: ylimääräisille taidekujapöydille löytyi nopeasti muuta käyttöä, ja kunnallisvaalien puolesta paikalla ollut lava pääsi toimimaan niin Caramelldansenin kuin FFFightinkin pitopaikkana.

Sääli kuitenkin, että kenelläkään ei tunnu riittävän ambitioita mihinkään isompaan. Esimerkiksi Kemissä on jo tajuttu mikä maaginen vaikutus sanalla "con" on - enkä minä siinä legendaarisessa "akateemisessa kuivakkuudessakaan" mitään erityisen hohdokasta näe. Ainakaan jos se tarkoittaa sitä, että luentoja käy seuraamassa maksimissaan 30 ihmistä, joista puolet on järjestäjiä ja muita puhujia.

Mutta kenties olen vähän puolueellinen ottamaan kantaa tällaisiin asioihin - eihän tapahtuman kävijämäärä ole sidoksissa sen laatuun, eikä edes puheohjelmaa kuuntelemaan tulevien määrään. Ja onhan viidennes koko tapahtuman kävijämäärästä loistava osanottajamäärä mille puheohjelmalle tahansa! Mutta olisi se vain mukavampaa, jos animetapahtumassa voitaisiin kuitenkin käsitellä hiukkasen enemmän sitä animeakin... muultakin kuin sen historian kannalta, siis. Ehkä se vetäisi pitemmän päälle vähän enemmän väkeäkin, ja sitä myötä myös ohjelmaa katsomaan tulevia.

Tietysti voidaan kysyä miksei allekirjoittanutta näkynyt ohjelmaa pitämässä (tälläkään kertaa). Noh... ei ole tultu pyytämään. Minusta jokaisen tapahtuman ohjelmasisällön kuitenkin tulisi olla ennen kaikkea sen järjestäjien eikä kävijöiden vastuulla - ja eihän kukaan nyt itseään vapaaehtoisesti ja pyytämättä ole lisänakkeihin tunkemassa, eihän?

Muokkaus 20.10: No jaa, toisaalla ohjelman taso sen sijaan hipoi laarinpohjia vaikka se viihteellisempää olikin. Ääripäästä toiseen...

Jaa ilmaiseksi, myy ennätysmääriä

Oriconin listauksen mukaan Strike Witchesin ensimmäinen DVD on myynyt lähemmäs 11 000 kappaletta sen jälkeen kuin se julkaistiin syyskuun 26. päivä. Yli 10 000 myytyä DVD:tä pidetään nykyään animen suhteen poikkeuksellisen menestyneen sarjan rajana.

Esittäisin tämän listan vertailuna, mutta täytyy myöntää etten kuollaksenikaan tajua miten sitä luetaan. 10 961 kappaletta kuitenkin, selvästi... Listaa luetaan näin: *Sijoitus anime-DVD:iden joukossa (*sijoitus kaikkien DVD:iden joukossa) *myyty tällä viikolla **myyty yhteensä **viikkoja listalla

*1(*5) *7,994 **7,994 **1 Toshokan sensou vol.3 *2(*8) *5,721 *28,703 **2 Code Geass R2 volume02 *3(10) *5,062 *14,188 **2 Little Mermaid 3 *4(11) *4,981 **4,981 **1 Koihime Musou hawawa vol.1 *5(16) *3,657 *35,363 **2 Lucky Star OVA *6(17) *3,453 *18,941 **2 Macross Frontier 2 *7(20) *3,030 **3,030 **1 D.Gray-man 2nd stage 08 *8(29) *2,241 *10,961 **2 Strike Witches vol.1

Edellinen yli 10 000 kappaletta myynyt Gonzon sarja oli Vandread vuonna 2001, joten toista tuotantokautta voitaneen pitää käytännössä varmana - mikäli juoni ei sitä jo valmiiksi vihjaillut. Tämä osoittanee myös lopullisesti sen, että animen tulevaisuus on ilmaisuudessa - joskin hieman eri tavalla kuin tulin spekuloineeksi. Tärkeintä on luoda fanikanta, joka on valmiina käyttämään rahaa fanituksensa kohteeseen - oli se sitten oheistuotteita tai (sumuttomia) DVD:itä.

Ja mikä olisikaan parempi tapa saada sarjalle paljon katsojia (ja potentiaalisia faneja) kuin jakaa sitä ilmaiseksi netissä? Taktiikka tuntuu toimivan; marraskuussa pidettävä Strike Witches -doojintapahtuma わたしにできること kaavaili itsestään aluksi 30 circlen laajuista, mutta circlejä kertyi deadlineen mennessä loppujen lopuksi 114. Se ei kenties ole ihan vielä seuraava Reitaisai, mutta aika näyttää...

Lucky Star OVA main theme

Olen viime päivinä kuunnellut tätä 8.10. julkaistua singleä harvinaisen paljon. Mistäköhän mahtaa johtua...

[audio:http://otakunvirka.fi/audio/Ai_wo_Torimodose!!.mp3|loader=0x5bbbec|bg=0xEEEEEE|leftbg=0xDDDDDD]

(Olenko koskaan tullut maininneeksi kuinka rakastan Hiromi Konnon kykyä salamannopeisiin äänialanvaihteluihin?)

* * * * *

Sivumainintana; avasimme tässä hiljan Desuconin lipunmyynnin. Rannekkeensa kannattaa kaikin mokomin ostaa mahdollisimman aikaisin - paitsi että se tulee halvemmaksi myös sisään pääsee nopeammin, koska paikan päällä tulee olemaan useampia lunastuspisteitä kuin myyntipisteitä.

Kaikkein sujuvin vaihtoehto on tietysti varata ranneke ja käydä lunastamassa sen varauskoodilla varauslippu Tsuki- tai Traconista, jolloin Desuconissa pääsee sisään käytännössä jonottamatta; voin nimittäin luvata viivakoodin bliipauttamisen ja rannekkeen ranteeseenlyömisen olevan niin nopea toimenpide, että jonoa ei juuri ehdi syntyä...

Hei äiti, mä olen mangassa

Jason "Manga" Thompson kertoo LJ:ssään, kuinka Hiro Mashima oli jälkeenpäin pyytänyt valokuvia hänestä hänen haastateltuaan tätä San Diego Comic-Conissa - hän kun halusi piirtää hänet sivuhahmoksi Fairy Tailiin. Ja näin tapahtui; voitte lukea koko luvun One Mangasta. Thompsonin mukaan "pulisongit ovat oikein, mutta tuollaista antennia minulla ei kyllä ole", ja että on kunnia saada tulla päähenkilön turpaanvetämäksi.

Ja nyt kun mangacameot tulivat puheeksi - muistanko muuten ihan väärin, vai löytyykö muuan Anime-lehden entinen toimittaja Shinshi Doumei Crossin bonusyonkomasta haastattelemassa Arina Tanemuraa?

Kanadalaista laatujournalismia

Suomalaisen sensaatiolehdistön osoitettua häkellyttävän hyvää makua ja palattua uusimman ampumavälikohtauksen jälkeen ennenkuulumattomalla vauhdilla uutisoimaan taas kansan jokapäiväisistä sirkushuveista on hyvä muistaa aina välillä, että muualla asiat ovat monin paikoin huonommin - ainakin mitä animeen tulee. Ja muistattehan toki ystävämme Kanadan? Tietysti muistatte, kukapa sen voisi unohtaakaan.

TVA on quebecilainen sensaatiokanava, jollaisen kaltaisia meillä Suomessa ei onneksi ole; sen linja ja laatu muistuttavat melko paljon jenkkiläistä Foxia (joka meillä tunnettaneen parhaiten mm legendaarisesta Mass Effect -kohusta, PlayStation Pornable -jupakasta ja Hackers on steroids -tapauksesta) joskin ilman sen poliittista sitoutumista. Ja toissa viikolla se lähetti jutun mistäs muustakaan kuin hentaista! Tässä - vain ranskaksi valitettavasti.

TVA valistaa suuressa viisaudessaan kansaa näin:

  • Hentai on pedofiileille
  • Hentain katsominen tekee pedofiiliksi
  • Hentai on laitonta Kanadassa
  • ...Mistä esimerkkitapauksena newyorkilainen 21-vuotias Dominic Sousa tuomittiin 2006 vankeuteen hentain salakuljetusyrityksestä Kanadaan
  • Jo pelkkä hentailinkin klikkaaminen on rikos
  • ...Mihin voisi tietysti sanoa että "öhh joo." Sousaa ei tuomittu vankeuteen hänen omistamastaan hentaista eikä edes lolipornosta (mitä sanaa tässä selvästi yritetään hakea), vaan niistä kuudesta oikeasta lapsipornokuvasta ja -videosta jotka hänellä oli 13 000 muun kuvan joukossa läppärillään. Sousaa vuonna 2005 edeltänyt tapaus Gordon Tshun Chin taas välttyi vankeusrangaistukselta ehdonalaisella, sakoilla ja yhdyskuntapalvelulla.

    Mutta mitäpä väliä pikkudetaljeilla olisi! Kuten sillä, että toisin kun jutussa väitetään siinä esiintyviä hahmoja tuskin tyhmäkään erehtyisi luulemaan lapsiksi - boing boing ja sitä rataa. Ja jos pelkkä linkin klikkaaminen on rikos (kuten Suomessa oikean lapsipornon suhteen; selaimen välimuistissa oleva kopio lasketaan laittomaksi), niin journalistit näyttävät olevan korkealla lain yläpuolella; tuon videon tekemisessä on varmasti klikkailtu useampia laittomia linkkejä ja latailtu koneelle paljon kaikenlaista - ja kaiken huipuksi niin ikään muka laittoman sivuston osoitetta esitellään julkisesti...

    Kieltämättä epäilyttävää on myös se, että haastateltu seksologi puhuu koko ajan "sarjakuvista" - ovathan haastateltu ja haastateltava varmasti samalla aaltopituudella? Kirsikkana kakun päällä virheellistä on paitsi TVA:n terminologia myös sen laintuntemus - pelkkä linkin klikkaaminen ei ole rikos, vaan paino on tarkoitusperällä. Öh?

    Suomessa ei onneksi olla vielä journalistisesti ja lainsäädännöllisesti näin huonossa jamassa, vaikka toisaalta täälläkin kukkahattutädit ovat päässeet pahasti vallan kahvaan; Matti Nikin sivusto Lapsiporno.info sensuroitiin lapsipornolinkkien levittämisestä (poliisin suodatuslistan muodossa) vaikka kaikki sivustolla olevat linkit - joista 99 % oli laillisia - olivat luonnollisesti kyseisellä suodatuslistalla ja siten "tavoittamattomissa", ja taitelija Ulla Karttunen sai nuorten naisten esineellistämistä kritisoivasta teoksestaan Neitsythuorakirkko syytteen - vaikka teos itsessään ei mitään laitonta sisältänytkään. Itse olen ihmisen vapaan tahdon kannattaja ja vastustan Karttusen näkemyksiä henkeen ja vereen, mutta vielä sitäkin enemmän sitä, että oikeusvaltiossa ihminen voi saada syytteen jostain mitä ei ole tehnyt - vain siksi, että joku kokee oikeudekseen loukkaantua asiasta. Jessus.

    Poliisitutkinnassa kuvistani ei ole selvitetty minkäänlaisia taustoja. Ei ole yritetty tutkia, ovatko tähdet alaikäisiä vai kenties vain nuorelta näyttäviä. Selvittääkseni muutaman materiaalissani olleen teinitähden iän, googlasin nimen antamat viitteet. Parista nimestä tuli yli miljoona viitettä, parista muusta satoja tuhansia, kyse oli siis megaluokan tähdistä, joiden sivuja kukaan ei pitänyt laittomina. Ja iät, ainakin mainitut iät ja syntymäajat, olivat tietysti lainmukaisia, 18-21 vuoteen.

    Ulla Karttunen, Kritiikin Uutiset 2/2008

    Toisin sanoen ollaan siis todellakin siinä tilanteessa, että lasten hyväksikäytöltä suojelemisen sijaan koetaan tärkeämmäksi suojella aikuisia loukatuksi tulemisen tunteelta. Aina välillä sitä alkaa tehdä itsekin mieli tehdä teos sellaisille ihmisille, jotka eivät sulje TV:tä kun sieltä tulee uutiset...