Parhaiten myyneet TV-animet vuosilta 2000-2010

Tämä ei ole animea sellaisena kuin me länsimaiset sen tunnemme

Lähteenä Livedoorin BBS, todennäköisesti alun perin copypastaa 2chanista. Lisäsin animaatiostudiot ja esitysvuodet.

Luvut ovat kaikkien sarjan julkaisujen myyntilukujen keskiarvoja, DVD-boksien yksittäiset levyt laskettuna omiksi julkaisuikseen. Eri tuotantokaudet lasketaan omiksi sarjoikseen, kuten näkyy. Asteriski tarkoittaa että sarjan julkaisu oli vielä kesken kun tämä lista tehtiin toukokuussa 2010.

Kappaletta Studio Vuosi Sarja
170 479 PLUS heads 2005 – The World of Golden Eggs
79 204 Sunrise 2004 - 2005 Mobile Suit Gundam SEED Destiny
76 760 Shaft 2009 - 2010 Bakemonogatari (*)
70 349 Sunrise 2002 - 2003 Mobile Suit Gundam SEED
52 900 Bones 2003 - 2004 Fullmetal Alchemist
50 552 Sunrise 2006 - 2007 Code Geass
46 147 Satelight 2008 Macross Frontier
42 822 Kyoto Animation 2009 K-ON!
42 690 Sunrise 2008 Code Geass: Lelouch of the Rebellion R2
41 038 Kyoto Animation 2006 The Melancholy of Haruhi Suzumiya
39 208 Sunrise 2007 - 2008 Mobile Suit Gundam 00
34 601 Sunrise 2008 - 2009 Mobile Suit Gundam 00 S2
29 890 Production I.G 2004 - 2005 Ghost in the Shell S.A.C. 2nd Gig
29 768 Kyoto Animation 2007 - 2008 Clannad
29 509 Frontline / Gainax 2004 - 2006 Initial D Fourth Stage
29 146 Kyoto Animation 2007 Lucky Star
27 377 Production I.G 2002 - 2003 Ghost in the Shell Stand Alone Complex
26 910 J.C.Staff 2002 Azumanga Daioh
26 047 Studio Deen 2006 Fate/stay night
25 637 Xebec 2000 Love Hina
24 346 Kyoto Animation 2005 Air
24 253 J.C.Staff 2009 - 2010 A Certain Scientific Railgun (*)
22 829 Brain's Base 2010 Durarara!! (*)
22 591 Seven Arcs 2007 Magical Girl Lyrical Nanoha StrikerS
21 831 A-1 Pictures 2010 Working!! (*)
20 450 Kyoto Animation 2006 - 2007 Kanon (2006)
20 342 Hal Film Maker 2008 Aria The Origination
20 052 Gainax 2007 Tengen Toppa Gurren Lagann
19 819 Kyoto Animation 2008 - 2009 Clannad After Story
19 297 A-1 Pictures 2007 Ookiku Furikabutte
18 683 Studio Pierrot 2004 - 2005 Bleach (1-20)
18 573 Studio Pierrot 2005 - 2006 Bleach (42-63)
18 556 Kyoto Animation 2009 The Melancholy of Haruhi Suzumiya S2
18 535 Toei Animation 2007 Mononoke
17 888 Pastel / OB Planning 1999 - 2000 Initial D Second Stage
17 864 Hal Film Maker 2005 Aria The Animation
17 553 Kyoto Animation 2003 Full Metal Panic? Fumoffu
17 481 Studio Pierrot 2005 Bleach (21-41)
16 458 Xebec 2005 Mahou Sensei Negima!
16 262 Daume 2002 Onegai Teacher!
16 166 Daume 2003 Onegai Twins!
16 079 Bones 2007 Darker than Black S1
15 983 Hal Film Maker 2006 Aria The Natural
15 448 Sunrise 2006 - 2007 Gintama S1
15 284 Sunrise 2007 - 2008 Gintama S2
15 246 Sunrise 2008 - 2009 Gintama S3
15 021 Madhouse 2006 - 2007 Death Note
14 216 J.C.Staff 2003 Shingetsutan Tsukihime
14 125 Gainax / Shaft 2001 - 2002 Mahoromatic S1
13 920 A-1 Pictures 2008 - 2009 Kuroshitsuji
13 789 Gonzo 2008 Strike Witches S1
13 723 Bones 2009 - 2010 Fullmetal Alchemist: Brotherhood (*)
13 360 Zexcs 2003 D.C. ~Da Capo~
13 233 Wonder Farm 2000 Hand Maid May
12 971 Sunrise 2004 - 2005 Mai-HiME
12 937 Sunrise 2009 - 2010 Gintama S4
12 673 Bones 2009 Darker than Black: Ryuusei no Gemini (*)
12 290 J.C.Staff 2002 Ai yori Aoshi
12 126 J.C.Staff 2008 - 2009 A Certain Magical Index
12 094 Sunrise 1999 - 2000 Infinite Ryvius
11 932 Studio Deen 2001 Fruits Basket
11 920 Sunrise 2001 Scryed
11 800 Sunrise 2000 Banner of the Stars
11 712 Bones 2005 - 2006 Eureka Seven
11 521 Gainax / Shaft 2002 - 2003 Mahoromatic S2
11 440 J.C.Staff 2002 - 2003 Read or Die TV
11 265 Sunrise 2005 - 2006 Mai-Otome
11 251 Seven Arcs 2005 Magical Girl Lyrical Nanoha A’s
11 244 Doumu 2007 Minami-ke
11 243 Nomad 2005 - 2006 Rozen Maiden Träumend
11 039 J.C.Staff 2005 Honey & Clover
10 880 A-1 Pictures 2008 Kannagi
10 620 J.C.Staff 2005 - 2006 Shakugan no Shana S1
10 612 J.C.Staff 2008 - 2009 Toradora!
10 315 Brain's Base 2009 Natsume’s Book of Friends S2
10 236 Brain's Base 2008 Natsume’s Book of Friends
10 219 Gansis / Shaft 2005 Pani Poni Dash!
10 049 Artland 2005 - 2006 Mushishi
10 046 Production I.G 2008 Library War

Rebuuttaus

...Ja tästä se sitten jatkuu, sekä itseni että blogin sattumoisin päällekkäin olevan vuosipäivän kunniaksi! Tauon aikana on tapahtunut aivan liian paljon asioita kunnolla kerrattavaksi: Hellsingin lisäksi suomeksi saatiinkin myös Nausicaa, Tekkonkinkreet voitti Eisnerin, Mushishi ja Inuyasha loppuivat, One Piece ohitti puolenvälin etappinsa, Shogakukan ja Shueisha aloittivat Euroopan-valloituksen, Madhouse tekee Iron Man -animen, Bakumania saa netistä englanniksi virallisesta lähteestä, yoshitoshi ABe levittää doojinshejaan iTunesissa, Studio Pierrot animoi Julia Vuoren Sika-sarjakuvia, oregonilaismies veti pultit siitä että kirjastoi antoi hänen 12-vuotiaan poikansa lainata Battle Club -mangaa, Tonari no 801-chanin piti tulla sovitetuksi KyoAnin TV-animeksi mutta projekti hyllytettiin varoituksetta... Huh.

Kustannusprojekti Otaku odottaa vielä Khal-Annatin toisen osan ilmestymistä - kunhan sille löytyy sopiva sauma - ja Petit Alice tulee saamaan oman sivustonsa jossain vaiheessa, mutta muilta osin vanhan voi sanoa jääneen taakse suhteellisen tehokkaasti. Siinä missä edellinen sivusto oli blogin sisältävä lehden saitti on tämä enemmänkin lehden saitin jämät sisältävä blogi.

Blogialustana pyörii nyt WordPress 2.6, mikä tavalliselle lukijalle näkyy lähinnä gravatarien käyttönä. Olisin voinut muuttaa kategoriat tageiksi mutta en viitsinyt, koska en nähnyt siinä mitään olennaista hyötyä - ja lisäksi pidän niiden hierarkisuudesta. Säätelen vielä jatkossa sivuston ulkonäköä hieman enemmän kustomoiduksi ja sulavakielisemmäksi ja korjailen erinäisiä rikkinäisiä linkkejä ja kuvia, mutta muuten se alkaa olla kivasti kasassa.

Mandigo-teema on mukavat 1024 pikseliä leveä, minkä ei nykyaikana pitäisi tuottaa ongelmia pienemmilläkään näytöillä. Sen tapa kehystää kuvat ei toisaalta välttämättä johda parhaimpiin mahdollisiin lopputuloksiin osassa vanhemmista postauksista, mutta tulen huomioimaan asian jatkossa. Siinä on defaulttina mukana hakutoiminto, ja lisäsin sivupalkkiin myös listan viimeisimmistä kommenteista, jotta vanhoissakaan postauksissa uudelleenviriävät keskustelut eivät jäisi ihmisiltä huomaamatta. Samantapaista virkaa toimittaa postauskohtainen lista samankaltaisista postauksista. Yhteystietosivu on tällä kertaa selvästi esillä, koska aiemmin ihmisillä on ollut kuulemma hankaluuksia löytää sitä.

Lisäksi päätin Vehin tapaan kokeilla sieluni myymistä Googlelle, koska AdWords on kiehtova konsepti (olkoonkin, että suomenkielisillä animesivuistoilla mainosten relevanttius tulee varmasti olemaan aika pieni). Sen käyttöehdot kieltävät pyytämästä lukijoita klikkaamaan mainoslinkkejä, mutta etteköhän te tiedä ihan pyytämättäkin mitä voitte tehdä kiitokseksi jos pidätte lukemastanne. ;>

Desucon, opiskelut ja erinäiset muut projektit vievät huomiotani tasaisen tappavalla vauhdilla, mutta eiköhän tännekin kirjoitteluun riitä vielä aikaa; en tiedä millaista tahtia tulen pitämään yllä, mutta senhän näkee sitten. Ei tästä hommasta kovin kauaa viitsi erossakaan pysyä!

Kolmea ruokalajia jälkiruokaa

Moyoco Annon kahdeksanosainen Sugar Sugar Rune kertoo kahdesta nuoresta noitatytöstä, jotka kokevat kulttuurishokkeja päädyttyään meidän maailmaamme. Tarinan motiivina on rakkaus, ja piirtojälki on totta vie tukahduttavan sokerista. Ja siihen yhtäläisyydet massashoujoon loppuvatkin.

Voisin tavanomaiseen tapaan kuluttaa kolmasosan tästä tekstistä suomalaisen laitoksen ongelmakohtien ruotimiseen, mutta tällä kertaa en taida tehdä niin. Ei siksi etteikö puutteita ja vikoja löytyisi (samanlaiset ranskankielisiä loitsuja selittävät loppuliitteet kuin Del Reyllä olisivat olleet kiva lisä, ja eikös Duke ole punamusta eikä punavalkea?) vaan koska – toisin kuin Yotsuba&!n tapauksessa – minulla tulee olemaan muutenkin tarpeeksi työtä teidän vakuuttamisessanne siitä, että kyseessä on yksi parhaista koskaan lukemistani ja ehkä jopa paras toistaiseksi suomeksi julkaistu manga.

Olemme tulleet jonkinlaiseen oman maailmamme peiliulottuvuuteen

Chocola ja Vanilla ovat ystävykset, jotka saapuvat “intohimojen ihmismaailmaan” kisaamaan siitä, kummasta tulee Taikamaan seuraava kuningatar. He yrittävät määräaikaan mennessä kerätä mahdollisimman paljon ihmispoikien tunteita, jotka ilmenevät fyysisessä muodossaan sydämenmuotoisina kristalleina. Eri tunteet ovat erivärisiä, ja pelästymisestä tai muista negatiivisista tunteista syntyneet sydämet ovat paljon vähempiarvoisia kuin ihastuksesta, intohimosta tai rakkaudesta syntyvät.

Rimppakinttuisten kymmenvuotiaiden käsitys ihmisten tunteista ei kuitenkaan ole kypsin mahdollinen. Chocola joutuu pian huomaamaan, että hänestä Taikamaassa suositun huomion keskipisteen tehnyt räväkkä ja aggressiivinen käytös ei purekaan ihmisten maailmassa; ujo, kohtelias ja introvertti Vanilla – joka aluksi ei halunnut edes osallistua koko kilpailuun ja oli valmis luovuttamaan kuningattaren paikan Chocolalle edes yrittämättä – tuntuu sekä saavan aikaan rutkasti enemmän sydämentykytyksiä että kartuttavan omaa pistetiliään vauhdilla. Samaan aikaan Chocola alkaa kärsiä muistakin ongelmista: hänellä alkaa olla tunteita koulun salaperäistä bishiä Pierreä kohtaan, ja toisin kuin ihmisillä on noidilla ja velhoilla vain yksi sydän annettavaksi – ihmiseen rakastunutta rankaistaan ankarasti, ja sydämensä ilman vastarakkautta menettänyt voi jopa kuolla.

Minkä tahansa muun esi- ja varhaisteinitytöille suunnatun mangan temaattinen kehitys olisi pysähtynyt tähän.

Missä tahansa tavanomaisemmassa shoujosarjassa Chocola olisi oppinut huomaavaisemmaksi ja Vanilla kasvattanut selkärangan; muutaman kommelluksen jälkeen Vanillasta olisi tullut kuningatar mutta Chocola olisi löytänyt elämänsä rakkauden (muistakaa, päähenkilöhän ei voi koskaan voittaa maallista kunniaa ja mammonaa), ja kaikki olisivat eläneet elämänsä onnellisina loppuun asti. Ja jännää tässä on se, että lopulta näin myös enemmän tai vähemmän käy – mutta ei suinkaan näin yksinkertaisesti.

Laita joseimangaka asialle

Anno ei nimittäin halua kertoa tarinaa, jonka opetus on “ole kiltti ja kohtelias tyttö, niin ihmiset pitävät sinusta” (kuten jotkut vain ensimmäisen osan lukeneet kriitikot ovat esittäneet). Suunnilleen hänen jokainen mangansa on satiiri naisista – tässä tapauksessa tytöistä – jotka manipuloivat miesten tunteita omia epäromanttisisia tarkoitusperiään varten, ja Sugar Sugar Runessa tämä materialisoituu genrelle hupaisan epäkonventionaalisesti: rakkaus ei ole ihanteellinen tavoittelunkohde eikä pumpulilinna-abstraktio, vaan yksinkertaisesti väline. Se on häilyväistä ystävyyden kaltaisiin pysyviin ihmissuhteisiin verrattuna - ja kaiken lisäksi likaista peliä; rapatessa roiskuu, ja samalla voi joutua itse satutetuksi.

Tarinan alkaessa ensimmäisen osan jälkeen edetä kliseisestä alkuasetelmastaan sen erikoisuus alkaa näkyä nopeasti. Chocola toden totta oppii huomaavaisemmaksi mutta pysyy myös rehellisenä omalle omapäiselle luonteelleen eikä suostu pakotettavaksi kuuliaisen japanilaistytön muottiin; hänen luja mutta kiltti luonteensa osoittautuu pian Vanillan pullamössömaneereja paremmaksi sydäntenmetsästykseen. Vanillan introverttiuden alta taas alkaa paljastua hiljaista epävarmuutta ja kadehdintaa, jota pahikset käyttävät vikitelläkseen hänet pimeälle puolelle. Tyttöjen ystävyys särkyy, ja pian kuvioihin astuu myös suurempi taustajuoni Taikamaasta karkotettujen noitien ja velhojen poliittisesta keplottelusta.

Muutaman osan jälkeen sarja karistaa niskoiltaan sekä tunkkaisen koulumiljöön että episodisen “viikon sydän” -kaavan ja muuttuu joksikin aikaa mielikuvitukselliseksi maagiseksi matkakertomukseksi, ja lopulta viidennessä osassa naksauttaa tarinansa kokonaan uusiin sfääreihin ja saavuttaa pisteen, jossa se laittaa jokaisen suomeksi julkaistun taikatyttösarjan nurkkaan häpeämään – siitä eteenpäin se on epäilemättä yksi parhaita fantasiamangoja ikinä. Näkemiin fillerit ja episodinen juonenkuljetus; tervetuloa kadonneet lapsuusmuistot, joksikin aivan muuksi paljastuvat sivuhahmot ja eeppinen sukulaisuuksien setvintä.

Loppuaan kohden sarjan lukuisat liiankin hengästyttävin kääntein etenevät sivujuonet alkavat kasautua vaarallisen korkeaksi ja sekavaksi kasaksi, mutta kokonaisuutena se on silti hiton paljon parempi teos kuin suurin osa nykyään tehtävästä nuoremman kohdeyleisön shoujosta – tai fantasiamangasta ylipäätään. On sääli, että Studio Pierrot'n käsialaa oleva animesovitus tunki sekaan ylimääräistä episodista filleriä, kirjoitti lopun uusiksi ja teki itsestään varsin perinteisen taikatyttösarjan.

Tuo omat diabeteslääkkeesi

Siinä missä Annon muut työt – niin aiemmat kuin myöhemmätkin – ovat enemmän luonnosmaisen kevyellä viivalla tehtyjä on Sugar Sugar Rune kynäilty huomattavan huolitellusti ja siististi. Ensimmäinen asia jonka lukija huomaa on tietysti sen ylitsevuotavan söpö kimalleshoujotyyli; Anno hyödyntää kaikkia shoujomangan ulkoasullisia konventioita mutta tekee kaiken megalomaanisemmin ja omalla 80-luvun shoujosta muistuttavalla kasvojenpiirtotyylillään – pallosilmät ovat isompia, kimallukset säkenöivämpiä, krumeluurireunukset monimutkaisempia ja sivusommittelut kaoottisempia. Richard Scarryn ja ernuestetiikan ristisiitosta muistuttava noitateema terävine kulmahampaineen nostaa tyylin edukseen esille genremassasta, ja skitsahtavan maaniseen piirrosjälkeen yhdistettynä kokonaisuus on tyylikkään barokkimainen.

Tällä on tietysti omat varjopuolensa. Annon kokemus shoujotyylistä ei ole kovin mittava, joten auttamattoman ahtaasta kaoottisuudesta ei läheskään nouse aina esille järkeviä kokonaisuuksia. Se että tyyli asetetaan jatkuvasti selkeyden edelle – pari kertaa Anno sortuu jopa S:n muodostaviin lukujärjestyksiin – tekee lukemisesta raskasta ja hidasta, mikä luo ikävän konrastin mainittuihin turhankin nopeisiin juonenkäänteisiin. Viidenteen osaan mennessä Anno on kuitenkin jo onnistunut hiomaan tyyliään hieman ilmavammaksi höystämällä sitä sellaisella määrällä koko sivun ja jopa koko aukeaman ruutuja, että se on hieman helpommin sulavaa.

Teoksen teknisistä ongelmista huolimatta Anno on yksi parhaita nykyään työskenteleviä mangakoja, ja tarinankertojana hän on loistava. Hänen käsissään shoujon rakkaimmat konventiot vääntyvät hurmaaviksi perversioksi, jotka paljastavat alkuperäisten konventioiden konservatiivisuuden: rakkauden voima on kirjaimellista ja hyökkäysaseena käytettyä; päähenkilöt eivät ole marysue-täydellisyyksiä; itsenäisyyden puutteella ja muita myötäilevällä käytöksellä saa loppujen lopuksi vain ei-toivottujen tahojen huomiota; pahikset eivät ole harrypotterpahoja vaan heilläkin on omat perustellut motiivinsa, eivätkä hyviksetkään mitään puhtaita pulmusia ole.

Ennen pitkää Chocola alkaa jopa kyseenalaistaa koko sarjan asetelman järjellisyyttä: miksi ihmisten tunteita ylipäätään pitää kerätä, ja mitä hyötyä on rakkaudesta jos sen vallassa ollut ihminen unohtaa tunteensa sen keräämisen jälkeen?

Sangatsu Mangan julkaisu on edellämainituista pikku ongelmista huolimatta loistavaa jälkeä. Alkuperäisenkaltaiset kannet ovat tummasävyiset ja tyylikkäät, ja värisivut ovat ehdoton plussa. Painojälki on erinomaista, myös harmaasävyjen suhteen (!), eikä Antti Kokkosen suomennoksessakaan ole juuri tyylillisesti valittamista.

Sugar Sugar Rune on elävä esimerkki siitä, ettei “lapsille suunnattu” tarkoita samaa kuin “pinnallinen ja kliseinen”, vaikka kokonaisvaltainen laatu ja suosio eivät aina kulkisikaan käsi kädessä. Ajoittaisista kerronnallisista notkahduksistaan huolimatta se on kunnolla vauhtiin päästyään pohjimmiltaan tarina omantunnontuskista, Romeo ja Julia -tyylisestä kahden tulen välissä olemisesta ja omien juuriensa etsimisestä.

Kaikki tämä voi olla pakattuna kuoreen joka saa enimmän osan vanhemmista manganlukijoista karttamaan sitä kuin ruttoa, mutta ei kannata antaa ulkokuoren hämätä: Sugar Sugar Rune on fantastinen mutta kypsä tarina joka iskee kovaa myös kohdeyleisöönsä kuulumattomiin, jos sille antaa siihen mahdollisuuden.