Teoriaa ja käytäntöä

Niidel peräänkuulutti aikoinaan conien erikoistumista perimmäisenä ajatuksenaan tietysti se, että japaniaiheisia tapahtumia on jo sen verran paljon, että niille kaikille ei vain riitä kävijöitä jos ne kaikki olisivat samanlaisia. Tällaista kehitystä onkin ollut havaittavissa; Tsukicon on tietysti aina ollut jrock-tapahtuma, Tracon on painottunut sisältötarjontaansa sellaiseen johon kävijät voivat omakohtaisesti osallistua, ja viikko sitten pidetty toinen Bakacon oli tällä kertaa lähtenyt CosplayGaalan jalanjäljissä selvälle cosplaytapahtumalinjalle. Desuconin ideana on ollut painottua puheohjelmaan, etenkin manga- ja animeaiheiseen sellaiseen. Syynä on alusta alkaen ollut paitsi ideologinen - jotta animeharrastamienn pysyisi animen harrastamisena sen oheisilmiöiden sijaan - myös käytännön peruste: tapahtuma pysyy miellyttävämpänä sekä kävijöille että järjestäjille, kun otetaan selkeä kohdeyleisö ja pyritään miellyttämään sitä.

Mutta tietysti eräät ovat alusta alkaen olleet sitä mieltä, että yritti tapahtumasta tehdä miten erilaista hyvänsä kävijät tulevat kuitenkin todennäköisesti näkemään sen melko samanlaisena muihin tapahtumiin verraten. Sellaistakin on kuulunut, että varsinkaan Desuconin tapauksessa toivottua kohderyhmää nyt ei vain yksinkertaisesti riitä tarpeeksi, ja hengaajaernuja tulee silti olemaan.

Kenties, kenties ei.

Kuunnellessani muiden juttuja Conconista ja lukiessani nettiin laitettuja luentoslaideja mieleeni tuli kuitenkin muuan seikka, joka saattaisi hyvinkin osoittaa että kohderyhmäajattelulla on kuin onkin merkitystä.

Jokaisella vähän nörtimmällä harrastuksellahan on tunnetusti ristinään omat vähemmän toivotut lieveilmiöharrastajansa, jotka tunkevat massoittain tukkimaan jokaisen alan tapahtuman - demoskenellä pelaajat, roolipelaajilla larppaajat (ainakin aikoinaan...), animeharrastajilla cossaajahengaajat. Ainoa fandom josta tällainen massa tuntuu puuttuvan on scififandom - eikä syytäkään tarvitse kaukaa hakea! Finncon on aina ollut scifikirjallisuustapahtuma eikä ole mennyt massojen mukana sinne mikä suurta yleisöä kiinnostaisi. Suomessahan on tällä hetkellä jopa oma scifille omistettu TV-kanavansakin; juuri sen mainstreamimmaksi ei harrastus taida voida päästä.

Tästä huolimatta Finnconin järjestäjät ovat vuodesta toiseen tehneet uskollisesti omaa juttuaan, ja "Farscape feministisestä näkökulmasta" ja "Futuraman obskuureimmat intertekstuaalisuudet" (näin lonkalta heitettyinä esimerkkeinä) loistavat ohjelmakartassa poissaolollaan. Samoin tekevät nolot klingon- ja stormtrooper-cossaajat, eikä kunniavieraiksi kutsuta mitään Joss Whedoneja vaan ainoastaan kirjailijoita. Suomalaisen harrastajiston harmaudella ja asiallisuudella on jopa ylpeilty sitä ihmetelleille ulkomaalaisille.

"In Finland we don't modify our ears."

-Joku suomalainen jollekin ulkomaalaiselle jossakin Tähtivaeltajan numerossa, jota en nyt onnistu löytämään

Onhan se tietty vähän hassua, että vaikka muuta audiovisuaalista scifiä karsastetaan ovat scifiharrastajat kovasti toivomassa käännynnäisiä uusiksi scifiharrastajiksi nimenomaan animeharrastajien suunnalta - pääasiassa siksihän Animeconia on Finnconin kyljessä siedetty. Mutta kenties kyseessä on enemmänkin oman lehmän ojassaolo - kyllähän allekirjoittanuttakin scifi kiinnostaa, mutta ei niin paljon että viitsisi erikseen lähteä tapahtumaan sitä varten.

Tietysti anime nyt vain sattuu olemaan enemmän nuorta väkeä kiinnostava harrastus kuin scifi, mutta sekin on itseään ruokkiva ilmiö: jos tapahtumien julkisuuskuvan antaa muodostua cossaamisesta ja hengaamisesta eikä asiallisesta piirrettyjen ja sarjakuvien syväanalysoinnista, niin riittäähän sitä nuorisoa kohta laumoiksi asti.

Ja vaikkei vahinkoa ehkä enää voisikaan korjata sen jälkeen kun se on tapahtunut, niin kenties sitä voi ainakin hillitä. Nova tuntui ainakin olevan sitä mieltä että se toimi viimeksi; saa nähdä miten on tänä vuonna.

(Olen muuten viime aikoina asennellut kokeeksi erinäisiä jakonamiskoita tuonne alemmas. Saa painella jos haluaa!)

Berästetonia

Kuulin Taiyoo Matsumoton Tekkon Kinkreetistä (sanaleikki teräsbetonia tarkoittavalla termillä "tekkin konkuriito") ensimmäisen kerran lukiessani Tähtivaeltaja 1/1998:sta Toni Jerrmanin sarjakuvavuosikatsausta. Vanhemmat Tähtivaeltajat ovat nykypäivänä oivallisia ikkunoita aikakauteensa: aikaan jolloin Jackie Chan ei vielä tehnyt Hollywood-elokuvia, Miyazaki oli vielä lännessä tuntematon suuruus, teattereissa pyörivät Starship Troopers ja Alien IV, X-Files teki vasta tuloaan Suomeen ja uusi, DVD:ksi kutsuttu mediaformaatti uhkasi ns. "aluekoodeineen" alistaa koko Euroopan Britannian sensuurikäytäntöjen alle. Länsimaisessa mangakulttuurissa ei Tokyopopia edeltävällä ajalla ollut aavistustakaan tulevasta loistosta; suuri osa länsimaisista julkaisuista oli Eros Comixin hentaita, Akihito Yoshitomikin teki vielä Eat-Manin kaltaista trigunscifiä nykyisen yuriscifinsä sijaan, ja halpaa pokkarijulkaisuformaattia kukaan ei ollut tullut vielä ajatelleeksikaan. Matsumoton kaltaisten mangakojen teoksia voisi nykypäivänä olla hyvin vaikeaa saada julkaistuksi lännessä; hänen jälkensä on voimakkaan eurooppalaisvaikutteista ja haiskahtaa vahvasti länsimaiselle undergroundille. Valtavirtamangaan tottuneeseen silmään se siis näyttää suoraan sanoen rumalta.

Viz julkaisi tuohon aikaan paljon laajaskaalaisemmin kuin nykyään Shueishan omistuksessa ollessaan, kun se keskittyy enemmän rahaa jauhaviin teoksiin (ja kokeilupuoli on jäänyt rahasampojensa ohessa mm. Mitsukazu Miharaa ja jatkossa kuulemma vuosien tauon jälkeen myös manhwaa kääntävän Tokyopopin harteille). Vizin ongelma oli tuolloin kuitenkin perinteisyys; esimerkiksi seinenmangaa yritettiin tuoda markkinoille sellaisenaan siinä toivossa että ihmiset sitä ostaisivat, ei niin että oltaisiin aloitettu lapsista ja odotettu lukijakunnan kasvamista kuten nykyään tehdään. Ei ollutkaan mikään ihme, että antologialehti Pulp - jossa Tekkon Kinkreet julkaistiin käännösnimellä Black & White - kohtasi loppunsa parissa vuodessa. Pulpin aika kesti joulukuusta 1997 elokuuhun 2002, ja siinä julkaistiin useita merkittäviä mangoja, joita yhdistää kohdeyleisön - monet sen sarjoista olivat alkujaan ilmestyneet Big Comic Spiritsissä - lisäksi se, ettei niitä löydä enää nykyään juuri mistään. Tekkonin kanssa näin ei onneksi ole, sillä Viz päätti elokuvan siivittämänä julkaista sen viime vuonna uudestaan mukavasti yksissä kansissa.

Tähtivaeltaja näyttäisi itse asiassa olevan ainoa kyseisen mangan koskaan maininnut suomalainen media; tämän lisäksi olen nähnyt sen mainittavan ainoastaan saman lehden numeron 1/2005 manga-artikkelissa, jonka oli kirjoittanut Ari-Matti Sarén. Poikkeuksellisen visuaalisen tyylin omaavien mangakojen töistä kirjoitettaessa näyttäisi kuitenkin aina olevan tapana, että heidän kirjoitustaidoistaan tai teostensa juonista ei juuri puhuta, joten tässäkään jutussa ei teoksesta kerrottu kuin jo mainittu eurooppalaisvaikutteisuus ja se, että se "toimii lapsenomaisen viivan ja voimakkaiden mustien pintojen vuoropuheluna", ja että se peilaa "urbaania juurettomuutta ja muita sen kaltaisia asioita."

Kuultuani elokuvaversion (mangahan on siis yksiosainen) olevan tekeillä sivuutin uutisen aluksi epäilevällä olankohautuksella. Mitä pidemmälle työ eteni sitä kiinnostuneemmaksi kuitenkin tulin; animaatiojäljestä vastaisi jumalainen Studio 4°C, musiikin säveltämisestä brittiläinen Plaid ja sen esittämisestä Asian Kung-Fu Generation, ja koko roskan ohjaisi mm. The Animatrixin teossa mukana ollut ja Ghiblin nykyisin käyttämän, CG-animaation kalvoanimaatiolta näyttämään saavan softan takana oleva Michael Arias, tuo animen Marutei Tsurunen. Odotettavissa olisi siis useammalla kuin yhdellä tavalla rajoja rikkova teos, olivat sen muut ansiot sitten minkälaiset tahansa.

Lopputulos ei kuitenkaan pettänyt kenenkään odotuksia (mitä nyt nimi oli supistettu yksiosaiseksi). Elokuva on tyyliltään karu kuin alkuteoksensa mutta teknisesti loistelias; Treasure Townin haalistuneet sateenkaaren värit tuovat mieleen Rintaron Metropolisin, mutta pariakin astetta lämminhenkisempänä. Lukekaa siitä lisää Animation Insiderista - artikkelin keskusteluketjussa Arias vastailee kysymyksiin.