Voisikohan sen uudelleenkirjoittaa... tuon hänen kohtalonsa

Aprillipäivänä netissä ei pysty unohtamaan hetkeksikään päivämäärää, siitä lienemme kaikki samaa mieltä - foorumit muuttuvat hulluiksi peelonpesiksi, sivustot yrittävät ylittää toisensa keksiessään mahdollisimman hulluja tuotteita, trailereita, ominaisuuksia ja uutisia, ja YouTube itse rickrollaa käyttäjiään. Ilo on irti myös Japanissa.

Tähän aikaan vuodesta oikeitakin uutisia saatetaan luulla aprillipiloiksi, oli kysymys sitten pölypunkeista tai ulkoministerien eroamisista. Jotkut koiranleuat saattavat käyttää aprillipäivää myös turhankin hyviltä kuulostavien projektien paljastamiseen; kuinka moni muistaa aprillipäivän 2004, kun Gmail julkistettiin? Giga tilaa ilmaiseksi muka, just joo...

Key teki tällä kertaa samoin. Firman kymmenvuotisjuhlaprojektia on lupailtu paljastettavaksi "pian" jo viikkojen ajan, mutta kun fiman perustajajäseniin kuuluva taiteilija Itaru Hinoue kertoi blogissaan sen seuraavan visual novelin Rewriten käsikirjoittajatiimin koostuvan Yuuto Tonogawan (Little Busters!) lisäksi Romeo Tanakasta (Yume Miru Kusuri, Cross Channel) ja Ryuukishi07:sta (Higurashi no Naku Koro ni) kukaan ei tietenkään ollut uskoa sitä. Koska sehän olisi, öh, suurin piirtein täydellisin mahdollinen dream team.

Mutta uskottava se kai on - Keyllä ei harrasteta aprillipiloja (ne julkistivat Clannad-elokuvankin aprillipäivänä 2006, muuten) ja he ovat jo vakuutelleetkin, ettei tämäkään ole sellainen. Myös 07th Expansionin sivuilta löytyy jo maininta yhteistyöstä.

Rewritella on jo oma sivunsakin, vaikka siellä ei vielä olekaan muuta kuin tuo taglinella varustettu promokuva ja staffilista (josta jo mainittujen nimien lisäksi löytyvät Keyn toinen päätaiteilija Na-Ga sekä sen pääsäveltäjät Jun Maeda ja Shinji Orito). Projektijohtajana toimimisen lisäksi Hinoue vastaa itse koko kuvaromaanin hahmotaiteesta, aivan kuten aikoinaan Kanonin, Airin ja Clannadinkin tapauksessa - Na-Ga hoitaa tällä kertaa vain tausta-CG:t.

Odotettavissa lienee jotain hyvin, hyvin lupaavaa, sisälsi se sitten eroa tai ei.

Cosplay-AV:iden ihmeellinen maailma

Genshikenin kakkostankoubonissa Madarame mainitsee katsoneensa kerran cosplaypornoelokuvan, mutta että "Se ei ollut erityisen hyvä. Näyttelijä oli vain tavallinen pornotähti." Tämän jälkeen hermostuneesti hikoilevien ja punastelevien otakujen keskustelu siirtyy käsittelemään hypoteettisen cosplayseksin mahdollisuutta hypoteettisissa parisuhteissa, jollaista kenelläkään ei ole.

Tästä voisimme lähteä nyt keskustelemaan eläytymisen roolista cosplayssa ja sen tarpeellisuudesta ylipäätään; tätä keskustelua herättelin jo numeron 1/2007 pääartikkelissa. Mutta sen sijaan jatketaankin nyt cosplaypornosta, kun se kuitenkin kiinnostaa kaikkia enemmän.

Japani ei ole suvaitsevaisuuden ihmemaa; se on monokulttuurinen valtio, jossa uniikeimmankin ernumuodin edustajia löytyy vähintään tuhansittain. Tällaisessa maassa cosplayn kaltaista harrastusta katsotaan usein lievästi sanottuna kieroon, joten ei ole ihme että sen ympärille on syntynyt vähemmän mukavia lieveilmiöitä. Sakin vasemmalla esittämä käsitys cosplaysta ei ole Japanissa suuren yleisön mielessä mitenkään harvinainen.

Ei etenkään, kun sitä ruokkimassa on cosplaypornografian kaltaisia ilmiöitä. Tämän tehtailussa on kunnostautunut AV-firma nimeltä Total Media Agency, jonka tuottama aikuisviihde palvelee monien muidenkin mielenkiintoisten fetissien omistajia - koulu-uimapuvuista meidoihin, sukkahousuista raitasukkiin. TMA:n tuottamat cosplay-AV:t perustuvat luonnollisesti kulloinkin pinnalla olevaan otakusuosikkiin, ja ne seurailevat alkuteostensa juonia tai ainakin niiden avainkohtauksia suhteellisen tarkkaan. Sarjojen ja mahdollisesti hahmojenkin nimet on copyrightsyistä muutettu - tosin usein vain parin kanan paikkaa vaihtamalla. AV-versiot ovat halvalla ja nopeasti sutaistuja tuotantoja, koska niiden pääasiallinen kohdeyleisö - arvatkaa ketkä - ostavat ne joka tapauksessa.

Aiheesta kohosi enemmänkin keskustelua joulukuussa 2006, jolloin TMA julkaisi kiehtovan pienen elokuvan nimeltä The Melancholy of Hahiru Suzumiya; kuvia sen sisältämästä häkellyttävästä laadusta löytyy mm. täältä. Juoneltaan se seurailee varsin tarkasti Haruhin ensimmäisen tuotantokauden tapahtumia, mitä nyt lisäilee erinäisiä täysin irrallisen tuntuisia seksikohtauksia kaiken muun sekaan. Itse asiassa monet seksikohtauksista riisutun version nähneet ovat erehtyneet luulemaan sitä jopa fanituotokseksi.


Haruhi Suzumiyan kakkoskausi on tulossa vasta ensi keväänä, mutta Hahiru Suzumiya jatkoi seikkailujaan TMA:n tytäryhtiön I.B.WORKSin julkaiseman "The Vanishment of Hahiru Suzumiyan" muodossa jo toukokuussa - itse asiassa kaksi kuukautta ennen animesarjan jatkon julkistamista. Yukin ja Mikurun - anteeksi, Mirukun - näyttelijät vaihdettiin, mutta Hahirun näyttelijä Yuri Koosaka pysyi onneksi ennallaan; hän nimittäin osaa jotenkuten jopa näytellä, ja sitä ei pornotähdeltä ensimmäisenä odottaisi.

Madaramekin olisi varmasti ollut tyytyväinen myös Koosakan Haruhi-tulkintaan - tosin vain siihen asti, kunnes ensimmäinen seksikohtaus riisuu häneltä paitsi pantsut myös hahmon. Yukin ensimmäinen näyttelijä sentään pysyy koko ajan kiitettävän hiljaa eikä vingu ja ulise kuten japanilaiset aikuisviihdetähtöset yleensä.

Molemmat elokuvat ovat siis surkuhupaisia pienen budjetin räpellyksiä. Kuten näkyy.

Vanhempaa tuotantoa on vuodelta 2004 peräisin oleva Maria-sama ga Miteiru, josta myös rosa_foetida aikoinaan kirjoitteli. Se ei ole sen laadukkaampi, mutta on Hahiruja siedettävämpi ainakin siinä suhteessa että siinä ei (sattuneesta syystä) ole rumia miesnäyttelijöitä.

Femmari kirjoitti numeron 2/2007 Marimite-arvostelussaan ettei "hienojen neitojen tapoihin kuuluisikaan muhinoida rahvaanomaisesti rappukäytävissä milloin ja missä vain", mutta näiltä Maria-neidon suojateilta se näyttää sujuvan oikein luontevasti.


Elokuussa julkaistu Lozen Maiden taas on Internetin virallisen mielipiteen mukaan aivan kamala; osittain viehkojen pallonivelten puutteen ja osittain tuotantoarvojensa takia. Rakas Japani - kuinka vaikeaa voi olla saada näyttelijä värjäämään hiuksensa?


Jokin aika sitten puhetta oli heinäkuussa julkaistusta Higurashi ga Naku Koro nistä - lähinnä siksi, että se on jopa melkein laadukas. (Sitä ei pidä sekoittaa tekeillä olevaan ihan oikeaan Higurashi-näytelmäelokuvaan, jota odotetaan kieli pitkällä ihan muista syistä.) Tämä traileri on siis AV-version.
Ja jokunen viikko sitten paljastettiin myös TMA:n seuraava merkittävä projekti tällä alalla: marraskuussa julkaistava, Sakura Nanan tähdittämä Kira Star. Peljätkää ja itkekää.

Muokkaus 7.11: Viimeksi mainitusta on nyt sitten trailerikin. >_<

Muokkaus 11.11: Miten saatoinkaan unohtaa nämä kaksi?

Loleja ja lihakirveitä


Muistanette vielä viimekuisen sensuurijupakan - Nice Boat ja niin edelleen? Tapahtumat jatkuvat edelleen.

School Daysin myötä myös murhamysteerisarja Higurashi no Naku Koro ni Kai laitettiin usealla kanavalla jäähylle ilmeisistä syistä. Kyseinen sarjahan on siis siitä mielenkiintoinen, että yliluonnollisista syistä sen aikajana kiertää painajaismaista luuppia - ja tapahtumat päättyvät aina huonosti ja verisesti. Jokaisella kerralla tämä tapahtuu eri tavalla, ja katsojalle annettu käsitys "totuudesta" ja syyllisestä muuttuu jatkuvasti. Kiehtovan hitaasti paljastuu myös lopullinen totuus tämän kaiken takana.

Alkujaan Higurashi oli visual noveleja tuottavan entisen doojinsoft-circle 07th Expansionin tuottama yhdeksän huippumenestyneen visual novelin sarja, joka on sovitettu kaksikautiseksi, Studio DEENin tuottamaksi animesarjaksi; 2006 esitetyksi Higurashi no Naku Koro niksi ja tämänvuotiseksi Higurashi no Naku Koro ni Kaiksi. Koska sarja tullaan joka tapauksessa esittelemään numerossa 3/2007 en viitsi nyt esitellä sitä tämän tarkemmin; voitte lukea olennaisuuksia vaikkapa emigranttiystävämme NovaJinxin blogista.

24-jaksoinen Nikai pyörii tällä hetkellä Japanin TV:ssä. Ensi keskiviikkona esitettävästä jaksosta 12 eteenpäin jokainen jakso tulee kuitenkin olemaan katsottavissa myös netissä Animate TV:n sivuilla. Sekä Animate että viralliset sivut mainitsevat syyksi nimenomaan usean kanavan ilmoittamat esittämisen peruuttamiset. Jokainen jakso tulee olemaan netissä viikon; katsominen vaatii Windowsin, Internet Explorerin ja tietysti japanilaisen IP:n.

Kiintoisaa tästä tekee se, että näin tehtiin vaikka AT-X ja Sun TV (ja 13. jaksoon asti myös TV Saitama) esittävät sarjaa edelleen. Ratkaisun takana lienee yksinkertaisesti halu saada sarja mahdollisimman monen fanin silmille; DVD-myyntiin se tuskin vaikuttanee pätkän vertaa.

Länsimaiselle loppukäyttäjälle tällä ei tietenkään ole vaikutusta suuntaan jos toiseenkaan, hankki hän sarjansa sitten mitä kautta tahansa. (Laillista kautta hankkimisen mahdollisuus lienee joka tapauksessa epävarma Geneonin markkinoiltavetäytymisen vuoksi, ellei sitten myös Higurashille löydy uutta levittäjää.)

Haudattuja helmiä

"Mutta missä on laatu?" huutaa kansa. "Miksi tänä syksynä tulee vain haaremisarjoja ja muuta tuubaa? Ei me mitään clannadeja tai kodomonojikaneita haluta!" Ennakkosuosikkien lisäksi syyskauden tarjonnasta löytyy kuitenkin useampiakin mustia hevosia. Niistä yksi on Coharu Sakuraban mangaan perustuva Minami-ke, joka kertoo kolmen sisaruksen elämästä; sen tyyliä voinee kuvata parhaiten lauseella "elämää Lucky Starin jälkeen." Katsokaapa.

Mutta entä jos moehuumori ei kelpaa - olitko enemmänkin Gurren-Lagannin fani? Ihan samanlaista sarjaa ei tämän kauden sarjoista kyllä löydä; Gurren-Lagannin postmodernin järjetön mechamachoilu tulee odottamaan voittajaansa kauan.

Shounensarjojen joukosta löytyy kuitenkin eräs varsin miehekäs tapaus, Nobuyuki Fukumoton mangaan perustuva Gambling Apocalypse Kaiji, joka on juuri sitä miltä kuulostaakin. Fukumoton edellinen animesovitus, mahjongsarja Akagi, oli varsin laadukas tuttavuus - ja kun animoimassa on Madhouse, ei sarjalta voi odottaakaan muuta kuin skitsahtaneen laadukasta teknistä toteutusta.

Jos taas haluaa pöytäpelinsä vähemmän testosteronia pursuavana, kannattaa tutustua seinensarjaan nimeltä Shion no Ou. Se perustuu Jiro Andoon piirtämään ja entisen ammattilaisshoginpelaaja Naoko Hayashiban salanimellä Masaru Katori käsikirjoittamaan mangaan, joka on tällä hetkellä kuudennessa tankoubonissaan. Se ei kuitenkaan ole "Hikaru no Go shogilla"; sen päähenkilö ei ole perinteisen urheilusarjakaavan mukainen tavallinen, ensimmäistä kertaa pelilaudan eteensä saava poika, vaan vanhempiensa seitsemän vuotta sitten tapahtuneen kaksoismurhan mykäksi traumatisoima tyttö, joka on naapurin pariskunnan adoptoimaksi tulemisen ja ammatilaispelaajaottoisänsä shogikoulutuksen jälkeen ottamassa ensimmäisiä askeliaan ammattilaispeluu-uralla. Soppaan kuuluu niin salaperäisiä tappouhkauksia kuin pelottavia stalkkaajiakin; tämä on tummasävyinen psykologinen trilleri, ei shoginopetussarja.

Studio DEEN on parantanut profiiliaan huomattavasti viime aikoina, ja vaikka pelilaudat ja -nappulat ovatkin 3D-rendattuja ne on kuitenkin saatu istumaan muuhun animaatioon oikein sulavasti. Ohjaaja Toshifumi Kawasella on mm. molempien Higurashien ja Yami to boushi to hon no tabibiton käsikirjoitukset ja Boogiepop Phantomin storyboardit sulkina hatussaan, ja nimihenkilö Shionia ja hänen arkkivihollistaan Ayumia esittävät Mahorona muistettu (ja lähinnä sisäisissä monologeissa puhuva) Ayako Kawasumi ja Romi Paku.

Ja sitten on tietysti Moyashimon, jota on useassa yhteydessä verrattu moderniin klassikkoon Mushishiin ja jonka Fuji TV on sijoittanut osaksi animen kohdeyleisöjen laajentamiseen tähtäävää noitaminA-blokkiaan. Se perustuu Masayuki Ishikawan mangaan, josta Veli Holopainen kirjoitti maaliskuussa. Päähenkilö siis tosiaan näkee bakteereita, homeita, sieniä ja viruksia... ja pystyy juttelemaan niiden kanssa. Vaikuttaa siltä että animeversiosta on tulossa yhtä opettavainen kuin alkuteoksensa, ja lisäksi sen animaatio on upeaa - ja sillä on myös vetävä, live-actionia ja 3D-animaatiota yhdistelevä opening.

Väkivaltaa ja sensuuria

Moetan on postmoderni otakusarja, jonka juuret ovat otakuille suunnatuissa, söpön lolimaskottihahmon ympärille kasatuissa englanninoppikirjoissa. Se modernius jolle se on post ovat niin ikään otakuille suunnatut taikatyttösarjat á la Nanoha; sarjan jokainen jakso on pakattu täyteen uskomattoman häröä pervoilua, jatkuvaa serviceä ja itseviittauksellista kliseillä leikkimistä. Ja lopuksi opetellaan aina myös vähän relevanttia englantia.

Asioita seuraavat muistanevat vielä viime kuulta, että sarjan kuudetta jaksoa ei ikinä esitetty; tämä ilmoitettiin vain hieman etukäteen, ja jakson tilalla näytettiin edellisistä jaksoista kursittu recap. Seuraavalla viikolla jatkettiin jaksosta seitsemän. Sarjan tuottaja Takayuki Nagatani mainitsi tuotantoblogissa tämän syyksi "erinäiset syyt"; toisin sanoen oli päätetty, että kyseinen jakso sisälsi liian sopimatonta materiaalia esitettäväksi.

Moetania esittävistä viidestä TV-kanavasta ainoastaan TV Osaka oli aiemmin sensuroinut sarjaa jonkin verran ylimääräisillä feidauksilla. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on muillakin kanavilla ollut harkinnassa, kun ottaa huomioon millaista kamaa Moetanissa normaalistikin on. Kuudes jakso Hajimete no Date tullaan siis näkemään vasta ensi viikolla julkaistavalla DVD:llä.

Tämä oli hyväksyttävä veto. Mitään ei tarvinnut sensuroida, ja fanit saavat jaksonsa ennen pitkää kaikkine epämääräisyyksineen.

Sen sijaan kokonaan toisenlaista sensurointitaktiikkaa sovellettiin Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan 2:een. Toisin kuin ensimmäinen tuotantokausi - joka oli neliosainen OVA - tämä toinen on TV-sarja, ja sen ensimmäisestä jaksosta oli yksinkertaisesti leikelty pois kokonaisia kohtauksia. Yksi tai kaksi tällaista olisi vielä sopinut sarjan häröilytyyliin, mutta siinä vaiheessa kun ruudusta näkyy pelkkää pahoittelutekstiä 33 sekunnin ajan alkaa kärsivällisimmänkin katsojan hymy hyytyä.

Dokuro-chanin asetelma - jos joku sarjasta ei ole kuullut - on se, että taivaasta lähetetty salamurhaajaenkeli Dokuro-chan rakastuu Sakura-kuniin, joka hänen oli määrä tappaa (koska tulevaisuudessa tämä tulee kehittämään laitteen, joka muuttaa maailman kaikki naiset loleiksi). Dokuro-chan kuitenkin suuttuu ja tappaa Sakura-chanin tuon tuostakin, vain herättääkseen hänet saman tien henkiin taikasanoilla "Pipiru piru piru pipiru pii." Sarjan idea on toisin sanoen säännöllinen, överiksi vedetty verenlennätys. Mitä katsottavaa jää, jos se otetaan pois? Pelkkää keskiverrosti animoitua moeserviceä ja hädin tuskin mainittava juoni.

Tämä taas ei ole hyvä veto. Miksi ylipäätään pistää TV-levitykseen jotain sellaista, joka ei TV:ssä esitettäväksi sovi? Kukaan ei ole tyytyväinen.

Sensuurikeskustelusta tekee ajankohtaisen tämä. School Days oli yksi kuluneen kesän mielenkiintoisimpia sarjoja; se on erogepohjainen shounenromanssisarja, mutta toisin kuin tavallisesti alkuteoksen seksiosuuksia ei ole leikattu sovitusta tehtäessä kokonaan pois. Ne on vain jätetty tapahtumaan kohtausten ulkopuolelle, koska ne ovat olennainen osa tarinaa. Alapäällään ajattelevasta Makotosta ja tämän ympärillään pyörittämästä tyttöhaaremista kertova sarja on varsinaista tuskaa katsottavaksi, koska sen hahmot ovat kertakaikkisen pöljiä ja onnistuvat ryssimään suunnilleen kaiken vähänkään ihmissuhteisiin liittyvän. 12-osaisen sarjan lopettavaksi tyydyttäväksi katharsikseksi olikin tarkoitettu yksi alkuteoksen "huonoista lopuista", jossa Makoto saa varsin perusteellisesti teräaseesta.

Toisin kuitenkin kävi, kun 16-vuotias kyotolaistyttö murhasi isänsä kirveellä vuoteeseen viime tiistaina, äitinsä ja isosiskonsa vielä nukkuessa. Neljä viidestä School Daysia esittäneestä kanavasta vetivät viimeisen jakson aikatauluistaan, ja se tullaan todennäköisesti esittämään vasta jonkin ajan kuluttua jos ollenkaan; sarjan sivujen mukaan jatkosuunnitelmia "harkitaan." Tässä on kooste uutisista asian ympäriltä.

Ensimmäisenä vuorossa ollut TV Kanagawa harkitsi aluksi jakson veren muuttamista mustaksi, mutta näytti lopulta vain sen tilalla ilman mitään ennakkovaroitusta maisemadiaesitystä ja tekstiä "Ohjelma-aikataulu on muuttunut tiettyjen olosuhteiden vuoksi." (Jos olette pitkästyneitä ja jaksatte rekisteröityä Nico Nicoon, voitte jopa katsoa tämän maisemaesityksen koko 28 minuutin komeudessaan.) Tätä kirjoitettaessa K15-ohjelmapaikan omaava animesatelliittikanava AT-X harkitsee edelleen lähettääkö jakso suunnitellusti 27.9. vai ei.

Sanomattakin lienee selvää, että myös tämän viikon Higurashi no Naku Koro ni Kai -jakso hyllytettiin toistaiseksi. AT-X ei tosin ole ilmoittanut vielä mitään siitäkään.

Mitä tästä opimme? Ei pidä koskaan luottaa siihen, että todellisuus sopisi yhteen fiktion kanssa. Toisekseen, jenkit pitävät TV-ohjelmien aikataulumuutoksia vain yhden murhan takia aika omituisena; heillähän tällaiset uutiset ovat jokaviikkoisia.

Muokkaus 25.9: Higurashia esittävästä neljästä TV-kanavasta Kyoto KBS ja Tookai TV eivät esittäneet jaksoa 12, mutta TV Tama ja Sun TV esittivät sen normaalisti tänä aamuna - huolimatta siitä, että tässä välissä ehti tapahtua vielä toinenkin samanlaisen kirvesmurhan yritys eilisaamuna.

Sen sijaan Square Enix veti pois kirjakaupoista Higurashi-mangaa markkinoineita kirveenmuotoisia kirjanmerkkejä. Pfft.

Muokkaus 26.9: AT-X esittää kuin esittääkin School Daysin viimeisen jakson huomenna, vaikkakin normaalia ohjelmapaikkaa myöhäisemmällä paikalla. Kyseinen jakso aiotaan kuitenkin esittää myös julkisesti rajoitetulle yleisölle - toisin sanoen niille, jotka tuovat mukanaan yhä avaamattomana pakkauksessaan olevan alkuteoksen... Moninaiset ovat tragedioilla rahastamisen tavat.

Muokkaus 27.9: Avatutkin pelit hyväksytään sittenkin, ja hyvä niin - AT-X nimittäin esitti jakson mustaverisenä. Silläkin yksityiskohdalla on varmasti väliä jollekulle.

Muokkaus 10.11: Heisei Democracylla on mielenkiintoinen ja levottomuutta herättävä aikajana Japanin viime kuukausina tiukentuneesta mediasensuurista. Jättihän meilläkin Nelonen Dexterin esittämättä Jokelan riehujan vuoksi, mutta tämä on varsin huolestuttava trendi...