Kuinka rekkasin Nico Nicoon

2chan on ääretön ja absoluuttinen; sen anonymiteetti on ensimmäistä kertaa mahdollistanut pidättyväisille japanilaisille murtaa julkisesti ulkokuorensa ja vuodattaa ilmoille todelliset ajatuksensa. 99 % kaikesta sen sisällöstä voi olla sitä itseään, mutta tässä kuohuvassa alkulimakeitoksessa sikiää nerokkuuden siemeniä ja kulttuuria; Densha Otokon legenda niistä menestyksekkäimpänä.

Vajaan kahden vuoden olemassaolonsa aikana myös rekisteröitymisen vaativa videosivusto Nico Nico Douga on saavuttanut samanlaisen merkittävän aseman (tullen viitatuksi niin animesarjassa jos toisessakin, fanituotoksista nyt puhumattakaan), ja kulttuuria syntyy myös siellä; anonyymit kommentit rullaavat ruudun ylitse ja saavat aikaan samanlaisen anarkistisen yhteisöllisyyden tunteen kuin 2chanissa. Kommenttien väriin, nopeuteen ja ajankohtaan voi vaikuttaa, joten jotkut luovat niistä työläitä kuvioita, jopa ASCII-kuvia. Video ei koskaan tule olemaan samanlainen kahdella katsomiskerralla.

"Katsojat viihdyttävät toisiaan silloinkin kun videot ovat tylsiä", sanoo Nico Nicon omistavan Niwango-yhtiön ideamiehekseen palkkaama 2chanin perustaja Hiroyuki Nishimura Wiredin haastettelussa. "Nico Nico Douga on täyttä ajanhukkaa. Mutta ajanhukka on Japanin erikoisala."

Laiska velttoilija Nishimura - tai "Hiroyuki", kuten häntä netissä ihailevasti kutsutaan - opetti jäykälle kansalle kuinka rentoutua ja purkaa paineitaan netin kautta. "Amerikkalaisissa elokuvateattereissa ihmiset nauravat ääneen, kun elokuvassa on hauska kohta", sanoo Niwangon johtokunnan jäsen Tomohito Kinose. "Japanissa sellaista ei näe. Mutta jos penkkien edessä olisi näppäimistöt, kaikki kirjoittaisivat kuin hullut."

Vaikka enin osa parhaimmistosta kopioidaan lopulta YouTubenkin puolelle on yleensä kuitenkin parasta mennä suoraan alkulähteille, vaikka se vaatiikin aluksi pientä viitseliäisyyttä. Lmmz tulikin sanoneeksi että Japanilla on tällaisissa asioissa miesylivoiman suoma etu puolellaan, mutta veikkaisin että eroja on muitakin; YouTubessa on kuitenkin monin verroin enemmän käyttäjiä, mutta samankaltaisia fanituotoksia, mashuppeja, remixejä eikä viime kädessä myöskään nörttiorkestereita näy läheskään samanlaisessa mittakaavassa. Lienevätkö japanilaiset nörtit vain tottuneempia osallistumaan omaan fandomiinsa kuin länsimaiset - vai pohjaako ero Nico Nicon yhteisölliseen rakenteeseen (videon lataaja voi lisätä videoon pysyvien kommenttien lisäksi mm. äänestyksiä ja automaattisen siirtymän toiseen videoon, ja myös muut kuin videon lataaja voivat muokata sen tageja), joka tekee siitä paljon muutakin kuin vain YouTube-kopion?

Sivustosta avattiin hiljan myös kiinan-, saksan- ja espanjankieliset versiot, mutta näitä kieliä osaamattomille loogisin reitti lienee japaninkielisen sivuston kautta rekisteröityminen. Ohjeita löytyy netistä muutamia, mutta ne kaikki ovat jossain määrin vanhentuneita, joten ajattelin joutessani tehdä omani. Tähän suuntaan siis:

Rekkauslinkin painamisen jälkeen saat eteesi lomakkeen. Lomake varoittaa käyttämästä rekisteröitymiseen kännykkäsähköpostiosoitetta; Suomessahan sellaisista ei ole kuultukaan, mutta maassa jossa enin osa ihmisistä ei vieläkään omista tietokonetta ja sähköposti on korvannut tekstiviestit jo ajat sitten kyseessä on varsin aiheellinen varoitus.

Provinssilla ja syntymäajalla ei ole juuri väliä. Salasanaksi voi laittaa vain länsimaisia merkkejä, mutta jos tarvitset tätä ohjetta tuskin aioit muita käyttääkään...

Lomakkeen täyttämisen jälkeen saat eteesi normaalin, simppelin kirjaimentunnistustehtävän.

Tämän jälkeen järjestelmä ilmoittaa lähettäneensä sinulle mailia.

Niinpä näkyy! Klikkaa linkkiä 24 tunnin sisällä vahvistaaksesi rekisteröitymisen.

...Ja siinä se.

Käyttäessäsi sivustoa tämän jälkeen ensimmäisen kerran sinut heitetään automaattisesti aloittelijatutoriaalisivustolle. Todennäköisesti haluat laittaa tämän asetuksen pois päältä, joten oikea vaihtoehto on sininen namiska.

Kommentit saa pois päältä videon alapuolella olevasta tipunapista, luuppauksen nuolinapista. Kommentoida voi näiden kontrollien alapuolella olevista kentistä, ja vihreästä namiskasta voi valita kommentin ulkoasun. Kommentti ilmestyy videoon siihen kohtaan, jossa painat lähetä-nappia. Mikäli et anna selaimesi muistaa sisäänkirjautumistasi kannattaa huomioida, että sivustolle kirjaudutaan sisään sähköpostiosoitteella, ei nickillä. Uusilla ilmaisilla accoilla sivuston käyttö ei ennen onnistunut lainkaan kaistankäytön huippuaikaan, iltaseitsemän ja yökahden välillä, mutta tämä rajoitus on sittemmin muutettu videoiden laadun rajoittamiseksi (ja koska kyseinen väli on Suomen ajassa keskipäivän ja iltaseitsemän välillä se tuskin haittaisikaan meitä elämättömiä yökukkujia). Empiiristen kokemusten mukaan sivustolle on ilmestynyt viime aikoina myös videomainoksia, jotka mainostavat mm. hiirimattoja...

Tämän jälkeen voitkin aloittaa sivuston tutkimisen! Etusivun välilehdet tarjoavat erilaisia tageja tutkittavaksi - näin ensi alkuun voisin uskaltaa ehdottaa esimerkiksi anime-tagia. Tai mikäli kärsivällisyys ei tällä istumalla riitä videoiden seulomiseen voit aloittaa vaikkapa näistä seuraavista videoista. Ne eivät ole missään määrin kattava otos - ainoastaan muutama video jotka sattuivat selaimen välimuistista löytymään - mutta jonkinlaisen käsityksen niistäkin saa...

アカギ もってけ!和了り牌 歌詞付き full ver. 【MAD】バルサ・オブ・ミコス【らき☆すた】 「クラッシュマンで、やらないか」に絵をつけてみた。 アイドルマスター こはるびより 「エプロンだけは取らないで!」 ランク一位が取れない(心のオールスター) 裏ひぐらし 【LBP】リトルビッグプラネット 『阿部高和』緊急参戦!?【PS3】

Hei äiti, mä olen mangassa

Jason "Manga" Thompson kertoo LJ:ssään, kuinka Hiro Mashima oli jälkeenpäin pyytänyt valokuvia hänestä hänen haastateltuaan tätä San Diego Comic-Conissa - hän kun halusi piirtää hänet sivuhahmoksi Fairy Tailiin. Ja näin tapahtui; voitte lukea koko luvun One Mangasta. Thompsonin mukaan "pulisongit ovat oikein, mutta tuollaista antennia minulla ei kyllä ole", ja että on kunnia saada tulla päähenkilön turpaanvetämäksi.

Ja nyt kun mangacameot tulivat puheeksi - muistanko muuten ihan väärin, vai löytyykö muuan Anime-lehden entinen toimittaja Shinshi Doumei Crossin bonusyonkomasta haastattelemassa Arina Tanemuraa?

Darth Vader soittaa patarumpuja

Nico Nico Dougan jokaveljien tuottamasta kulttuurimäärästä tunnetuin on Nico Nico Medley; lukuisten eri peli- ja animebiisien yhteensulautuma, josta on olemassa lukemattomia eri remiksejä. (Olen itsekin postaillut niistä muutamia.)

Nörttien kekseliäisyys on loputon. Joten ennen pitkää tapahtui myös väistämätön; joukko naamioituneita anonyymejä kasaantui yhteen ja perusti Nico Nico Orchestran. Joka soittaa arvatkaa mitä.

Tämän upeuden määrän ylittämiseen menee tovi jos toinenkin...

I wanna love you tender

MikuMikuDance -animaatio-ohjelman versio 3.0 julkaistiin elokuun loppupuolella. Uutena lisäyksenä siihen saatiin 2chanin Vocaloid-perheeseen synnyttämä harmaahiuksinen Haku Yowane; kaikkien niiden onnettomien vocaloidinkäyttäjien avatar, jotka eivät parhaista yrityksistäkään huolimatta onnistu saamaan Mikua laulamaan kunnolla. Hän on huonoja laulutaitojaan angstaava sakepullonhalailija (moee~), ja videontekijät ovat ottaneet hänet ilolla omakseen - NicoNico on jo täynnä videoita joissa hän esiintyy. Mutta tämä nimenomainen video tipautti minut silti tuolilta. Tunnistatte varmaan kappaleen ja koreografian...

Huoh. Miksi Japanilla on kunnia maailman hauskimmasta musiikkivideosta, Suomella taas kaikkien aikojen huonoimmasta? Vocaloid-versio ei pärjää alkuperäiselle edes väriskaalan 70-lukulaisuudessa.

Reikä päässä

Kaikki tuntevat tietysti "ihmistetriksen"; sehän on jo ikivanha juttu. Japanilaisen Tunnels no Minasan no Okage Deshita -ohjelman netissä valtavaksi hitiksi muodostuneessa Brain Wall -osiossa julkkiskisaajat joutuvat asettautumaan sopivaan asentoon mahtuakseen lähestyvän seinän aukosta ja välttääkseen vesialtaaseen tönäistyksi tulemisen. Se käy loistavasta katseluviihteestä; suurin osa epännistumisista syntyy siitä että kisaajat yrittävät vääntäytyä tarpeettomasti aukkojen muotoisiksi vaikka vähempikin riittäisi, ja vahingonilo rehottaa.

"Only in Japan", eikös vain.

Paitsi että ei.

Jaa-a, mitäköhän siitä tulee? Eihän tämä tietenkään globaalissa mittakaavassa mitenkään harvinaista ole, mutta vähän tuntuu siltä että on vain nähty netissä jotain suosittua ja päätetty tehdä sama... missä ei tietenkään olisi mitään vikaa sinällään, mutta miten pelkästä ihmistetriksestä riittää matskua kokonaiseen puolituntiseen? Kunnollisella budjetilla ja sopivalla annoksella luovaa hulluutta siitä voi tulla tietysti ihan hyväkin show. Mutta todennäköisesti siitä yritetään tehdä yhtä painostavan tylsä kuin italialaisesta versiosta... ja tietenkin ilman sekä spandex-pukuja että bikinityttöjä. Plääh.

Jokaveli tekee

Niidel kirjoitti jokin aika sitten siitä miten internetaikana töidensä jakaminen ilmaiseksi voi olla pitemmän päälle kannattavampaa kuin niiden oikeuksien mustasukkainen varjeleminen. Internet on kuitenkin saanut aikaan monia muitakin jänniä asioita tekijänoikeuksille. Web 2.0 saa ihmiset esimerkiksi tuottamaan jatkuvasti sisältöä toisilleen ilman minkäänlaista korvausta. Vaikkapa motivaattoritaulun väsäävä ja lopputuloksen toisille nimettömille netinkäyttäjille näyttävä Antti Anonyymi ei odota saavansa omasta pienestä työpanoksestaan edes tunnustusta - kaikki toimii käytännössä kuin sanattomasti sovitun Creative Commons -lisenssin varassa. Mutta koska tällainen toiminta ja sivustot joilla sitä harrastetaan ovat Internetin pohjasakkaa ei tätä toimintaa pidetä minkään arvoisena, saati edes merkityksellisenä.

Se on minusta loppujen lopuksi sääli, sillä sosiologisesta näkökulmasta tämä on paluu Webiä edeltävään aikaan - 80-luvulle, jolloin Internetin hierarkia oli lapsenkengissään ja netinkäyttäjän sosiaalinen status määrittyi vain ja ainoastaan sen perusteella mitä hän kirjoitti ja kuinka suuressa arvossa toiset häntä sen ansiosta pitivät. Toistaiseksi vain medioista valistuneimmat ovat kirjoittaneet asiasta positiiviseen sävyyn.

Nykyisessä Internetissä on toki se ero, että anonyymit ovat anonyymeja muillakin kuin vain yhdellä tavalla: Isoveljen eläköidyttyä tosi-TV-juontajaksi tietoyhteiskunta on saanut uuden toimijan, Jokaveljen. ("Jokuveli" taas on mahdollisesti sama henkilö, mutta pahoissa aikeissa.) Sillä kuka jonkin on tehnyt ei ole enää niin hirveästi painoarvoa kuin aiemmin; esimerkiksi minä en tiedä kuka sairas sielu aikoinaan väsäsi kuuluisan Sturmgeist.swf:n, mutta myönnän nauraneeni sille kuin hullu - se kun on loistava esimerkki siitä mitä Internet nykyään voi parhaimmillaan olla: anarkistinen, populistinen, ajankohtainen, kuvia kumartelematon ja häpeilemättömän mauton. Ja myös hauska.

Mikäli asiaa kysyttäisiin Zac Bertschyltä, tuolta kaikkivoivalta Answermanilta, hänen vastauksensa olisi selkeä. Hän on opiskellut elokuvataidetta aikana, jolloin opiskelijoille opetettiin auteurteoriaa - periaatetta jonka mukaan taidetta ja kulttuuria tekevät "taiteilijat" eivätkä "tiimit", eivätkä varsinkaan "massat." Osittain tästä johtuen hän ei arvosta lainkaan fanikulttuuria: hän puolustautuu ja kiillottaa omaa kilpeään sanomalla edustavansa "epäsuosittua kantaa " ja jatkaa sitten että AMV:t ovat hänestä kaavamaista muhjua ("katso oikeaa huumoria jos haluat oppia sitä"), blogit epäluotettavia, eikä hän näe internetkulttuurissa kerrassaan mitään hauskaa.

Mutta jos minä näytän teille nyt vaikkapa tämän kuvan...

...veikkaan, että kuitenkin aika moni tajuaa mihin viitatataan ja mistä puhutaan, vaikkei olisi koskaan nimenomaan tätä kuvamakroa nähnytkään. Osa saattaa jopa hymähtää. Kyse ei ole siis siitä että "samoja väsähtäneitä iskulauseita ja meemejä toistellaan vuodesta toiseen"; ne kehittyvät ja mutatoituvat jatkuvasti. Se tekee niistä hyvin yksiselitteisesti kulttuuria - sitä vain ei osata arvostaa, ennen kuin se on kadonnut tai muuttunut muuksi. Tulevina aikakausina tongitaan aina menneiden jätekuoppia.

Tästä päästään lopultakin siihen, mikä sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta. Tunnistanette tämän kappaleen, johon olen linkannut aiemminkin: se on Kumikyouku: Nico Nico Douga eli niin sanottu Nico Nico Medley; yhdistelmä otakukulttuurille tärkeitä anime- ja pelikappaleita.

Alkuperäistä, kesäkuun lopussa postattua instrumentaalivideota on katsottu kuluneen vajaan vuoden aikana lähemmäs 3 800 000 kertaa, ja Niconicon jokaveljet ovat tehneet siitä tuhansia versioita; allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki on ehkä ylläoleva J:n laulama versio (1 475 000 katselukertaa). Juuri tällä tavalla Internet toimii nykyään - jokainen tekee pieniä muutoksia ja levittää teosta edelleen eteenpäin muiden muokattavaksi. Yksi prosentti Internetin käyttäjistä ei enää tuota 99 prosenttia sen sisällöstä, kuten takavuosina oli tapana sanoa.

Nico Nicon solmittua hiljan sopimuksen pelisaitti Spiken kanssa sivusto on kuitenkin alkanut poistaa järjestelmällisesti näitä automaattimariovideoita, jotka ovat yksi sen suurimpia houkutuksia - sivuston kävijämäärät ovat sittemmin pudonneet kahdella miljoonalla päivässä. Esimerkiksi tätä kaikkein pitkimpiin kuuluvaa Mario-medleytä ei enää sieltä löydä...

Harrastuksensa kullakin

Japanissa, kuten yleisesti tunnettua, alushousut ovat aivan hiton vakava asia - alusvaatevarkaista uutisoidaan näyttävästi ja kohulla, kenties koska vastaavan mittakaavan huume- tai asekauppatapauksia ei liiemmälti löydy. Tämä hiljattain Okayamassa pidätetyn 46-vuotiaan varkaan kokoelma (1666 kappaletta) ei ole läheskään suurimpia koskaan paljastuneita, mutta nätti todistusaineistomeri siitä silti kertyy.

Ajatus poliiseista laskostamassa tätä kaikkea huolellisesti yksi kerrallaan näytille lehdistötilaisuutta varten on ehkä parasta koko jutussa...

Uusi ja vanha

Se että miekalla voi halkaista pistoolinluoteja on eittämättä epäuskottavan kuuloinen mutta empiirisesti todistettu fakta; oikeassa kulmassa se kestää vaurioitta myös teräksen leikkaamiseen tarkoitetun painevesileikkurin. Mutta kuinka monta .50 kaliiperin konekiväärinammuksen osumaa moderni katana tarvitsee katketakseen?

Seitsemän. Ei sillä kunnon taistelukohtausta vielä saisi, mutta kaikki kunnia perinteisille käsityötaidoille - ne edeltävät kuusi miekka hajotti oikein nätisti.

Tervetuloa crossover-iltaan

Olen parhaillaan työstämässä Gurren Lagann -juttua seuraavaan Otakuun. En ehkä sanoisi että siitä olisi tulossa yksi parhaita tekstejäni ikinä, mutta loppujen lopuksi minulla on sellainen hytinä että tulen olemaan siihen varsin tyytyväinen. On niin mukavaa voida nähdä itsensä kehittyvän. Tällä hetkellä olen immersiovaiheessa, jossa pyrin imemään itseeni niin paljon aiheeseen liittyvää materiaalia kuin suinkin saadakseni holistista perspektiiviä koko ilmiöön. Näin ollen saatte katsoa tänään GL-MADeja - katsokaa ja hämmästykää.

Ja lopuksi jotain, josta niconico-accottomat jäävät tällä kertaa paitsi. Mitä tulee, kun laitetaan pataan mm. Cheetahmen, Loituma, Touhou, Caramelldancen, stop-motion -Gundameja, God Knows, Kirby, Miku Hatsune, Rozen Maiden, nice boat, Phoenix Wright, Chrono Trigger, Hosaka-sempai, Mona, Yuki Nagato, Air Man, Bleach-musikaali, Higurashi, THE iDOLM@STER, Tsukasa Hiiragi, dangoja, Hanamaru Sensation, Yatta!, Ronald McDonald ja se klippi jota 2chanissa käytettiin Rurouni Kenshinin jenkkidubille nauramiseen - näin muutamia mainitakseni?

Jotain varsin mielenkiintoista. Läpileikkaus japanilaisen otakun aivoista, sanokaa minun sanoneen.

Muokkaus 9.5: Kappas, viimeisestähän on remixkin. Eikä varmaan ole ainoa sellainen.

Vapun jälkimainingeissa

Meidokahvila, hovimestarikahvila, koulupoikakahvila? Wanha. Akihabaran kahvilabisnes on jatkuvassa liikkeessä, ja jo aikoinaan ohi mennen mainitsemani Hibari-Tein konsepti on uusin rikka rokassa.

Omeletille ketsupilla kirjoitettu "moe" tosin ei ehkä ole se kaikkein esteettisin kattaus... metsästän edelleen sen paikan nimeä, josta tämä kupponen on peräisin. Ghibli-museon kahvilasta saa parempaa settiä.