Olen ollut heikko väittämään vastaan avaruusoopperoille siitä lähtien kun sain aikoinaan joululahjaksi Tähtien sota -VHS-boksin; voisi varmaan sanoa sen olevan genre, jonka tunnen kaikkein selkeimmin omakseni. (Seikai-saaga on mahtavuutta, jos asia tulee puheeksi.)
Mutta entäs jos kyse onkin avaruusoopperasta oikean oopperan kera?
9.10. starttaava Tytania vaikuttaa harvinaisen lupaavalta tapaukselta – jo ilmankin sitä tietoa että se perustuu Yoshiki “Legend of Galactic Heroes” Tanakan ranobesarjaan ja on Noboru Ishiguron ohjaama. (Toivottavasti saavat juonen kunnolla loppuun, koska Tanaka on pitänyt sarjaa tauolla vuodesta 1991.) Vanhemmassa trailerissa CG oli ehkä vielä vähän kökön näköistä, mutta tässä viimeviikkoisessa (parempilaatuisena kotisivuilla) hommat näyttävät huomattavasti sulavammalta. Trailerissa kuultava ED-biisikin on aika kiva – mureista designeistä puhumattakaan, nom nom.
Akira Kurosawan syntymän satavuotisjuhlavuoden 2010 kunniaksi ollaan valmistelemassa kahta elokuvaa. Toinen niistä on Hollywood-sovitus Rashomonista (1950), toinen taas Mustan kuoleman naamio – elokuva jonka käsikirjoittamisen Kurosawa aloitti Masato Iden kanssa saatuaan valmiiksi Venäjälle sijoittuvan Dersu Uzalan (1975) ja jonka kuvausten oli ollut tarkoitus alkaa 1998, mutta joka Kurosawan saman vuonna sattuneen kuoleman jälkeen on ollut hyllyllä kymmenen vuotta.
Käsikirjoitus perustuu Edgar Allan Poen novelliin Punaisen kuoleman naamio, allegoriseen kertomukseen ruton saapumisesta siltä suojaan linnoittautuneen ruhtinaan hovin muurien sisään kesken tunnelmaa piristämään järjestettyjen naamiaisten. Kurosawa tosin tuttuun tapaansa sijoitti tarinan kokonaan eri paikkaan ja aikakauteen; ei kuitenkaan feodaaliseen Japaniin vaan Dersu Uzalan tapaan 1900-luvun alun Venäjälle.
Ohjaajasta tai muista yksityiskohdista ei ole vielä tietoakaan lukuunottamatta sitä, että elokuva tuotetaan yhteistyönä japanilaisten Kurosawa Productionsin ja Lotusin, yhdysvaltalaisen Lexicon Film Entertainmentin ja singaporelaisen Upside Down Entertainmentin kesken. Kurosawa-animea… kukapa olisi uskonut että sellainenkin nähdään vielä jonain päivänä?
Japanin liberaalidemokraattipuolue valitsi maanantai-iltapäivänä puoluesihteeri Taro Ason puolueen puheenjohtajaksi – hän keräsi yhteensä 527 äänestä ylivoimaiset 351 siinä missä hänen lähin kilpailijansa, talousministeri Kaoru Yosano, vain 66. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hänestä tulee lähes varmasti Japanin seuraava pääministeri kuun alussa eronneen, epäsuositun Yasuo Fukudan tilalle. (Fukuda sanoi turhautuneensa siihen, että hän ei saanut lakiehdotuksia läpi oppositioenemmistöisessä ylähuoneessa.) Hänen virallista nimittämistään pääministeriksi odotetaan keskiviikkona, jolloin liberaalidemokraattienemmistöinen alahuone äänestää asiasta.
Kaikki tuntevat tietysti “ihmistetriksen”; sehän on jo ikivanha juttu. Japanilaisen Tunnels no Minasan no Okage Deshita -ohjelman netissä valtavaksi hitiksi muodostuneessa Brain Wall -osiossa julkkiskisaajat joutuvat asettautumaan sopivaan asentoon mahtuakseen lähestyvän seinän aukosta ja välttääkseen vesialtaaseen tönäistyksi tulemisen. Se käy loistavasta katseluviihteestä; suurin osa epännistumisista syntyy siitä että kisaajat yrittävät vääntäytyä tarpeettomasti aukkojen muotoisiksi vaikka vähempikin riittäisi, ja vahingonilo rehottaa.
Jaa-a, mitäköhän siitä tulee? Eihän tämä tietenkään globaalissa mittakaavassa mitenkään harvinaista ole, mutta vähän tuntuu siltä että on vain nähty netissä jotain suosittua ja päätetty tehdä sama… missä ei tietenkään olisi mitään vikaa sinällään, mutta miten pelkästä ihmistetriksestä riittää matskua kokonaiseen puolituntiseen? Kunnollisella budjetilla ja sopivalla annoksella luovaa hulluutta siitä voi tulla tietysti ihan hyväkin show. Mutta todennäköisesti siitä yritetään tehdä yhtä painostavan tylsä kuin italialaisesta versiosta… ja tietenkin ilman sekä spandex-pukuja että bikinityttöjä. Plääh.
Olen jo pitkään miettinyt missä kaikki Death Noten jäljittelijät ovat. Sitä luulisi että kun yksi vuosikymmenen menestyneimmistä shounensarjoista perustuu niinkin omaperäiselle konseptille syntyisi läjäpäin matkijoita; tässä tapauksessa psykologisen jännityksen genren olisi pitänyt räjähtää. Lasketaanko Code Geass?
No, Otoo Sakin ja Tomomi Nakamuran Switchistä ei jäljittelijäksi ole – se kun aloitti ilmestymisensä 2002, vuotta ennen Death Notea. Siitä marraskuun 24. päivä julkaistava OVA lienee kuitenkin ainakin osittain Death Noten suosion ansiota; jollain perusteella ne tuotantopäätöksetkin on tehtävä…
Mutta suurin vetonaula on tietysti Miku-Kagami – voin jo kuulla otakukarjan heristelevän lompakkojaan.
Niin no joo, tuo “yaranaika” oli eittämättä myös aika tipauttava…
Sillä välin Haruhi-rintamalta ei mitään uutta – melankoliaa ei saada tänäkään syksynä. Saisiko sen sijaan olla Youtube-levitykseen päätyvää nettimemeanimea? Lokakuun Newtype ja Moon Phase tietävät kertoa, että Yasuhiro Takemoto ohjaa nekin. Voi sinua, KyoAni…
Japan Foundationin ja Japanin suurlähetystön vieraana Orioniin saapuu eturivin mangataiteilija ja animeohjaaja Satoshi Kon (s. 1963, Hokkaido). Kon tunnetaan elokuvistaan Perfect Blue, Tokyo Godfathers ja Paprika. – - Kon luennoi 8.11. Orionissa, tapahtumaan on vapaa pääsy.
Satoshi. Vitun. Kon. Minne saa mennä headdeskaamaan?
Alkaa pahasti vaikuttaa siltä, että ainoita tapahtumia joilla tässä maassa on minkäänlaista kiinnostusta panostaa ohjelmatarjontansa kehittämiseen järjestämällä sitä vahvistamaan anime- ja mangateollisuuden parissa työskenteleviä ihmisiä ovat muut kuin animeaiheiset sellaiset. Ja ihmekös tuo onkaan, kun maan ainoaa sille riittävän infrastruktuurin omaavaa animetapahtumaa ovat perinteisesti järjestäneet scifiharrastajat…
Hyvä on, voidaan sanoa että elokuvafestivaaleilla, Japanin suurlähetystön kanssa yhteistyötä tekevästä valtion laitoksesta puhumattakaan, voi olla parempi budjetti, paremmat kontaktit ja paremmin uskottavuutta tällaiseen kuin harrastajatapahtumalla. Se ei kuitenkaan vastaa kysymykseen “miksi asialle ei sitten tehdä mitään?” Samanlaisia harrastajatapahtumia ne yhdysvaltalaisetkin vastaavat ovat, eikä se niiden kunniavieraiden määrää ole vähentänyt… Ja esimerkiksi Oulun Musiikkivideofestivaalit on (Ilmakitaransoiton MM-kisojen vuoksi) Suomen kansainvälisesti tunnetuin musiikkitapahtuma, jonka budjetti on 200 000 euroa, mediajulkisuus valtaisa ja profiili korkealla, vaikka sitä tehdään vain kolmen ihmisen voimin. Avaintermi on julkisuuskuvan luominen.
Ja on muistettava, että näinkään korkealle ei tarvitse tähdätä; mitään Konia tai Sugiita olisi turha lähteä tavoittelemaan tämänkaltaisella kunniavierashistorialla. Olen jo aiemmin tullut ottaneeksi esille mahdollisuuden esimerkiksi Arina Tanemuran kaltaisen Japanissa suhteellisen tuntemattoman mutta täällä nimekkään tekijän tänne pyytämisestä, joka onnistuisi varmasti helpommin kuin kuuluisa Shonen Jump -mangaka X:n pyytäminen.
Tätäkin vastaan voidaan toki sanoa, että ei se helppoa ole siltikään – tarvitaan hidasta etenemistä virallisia teitä pitkin, byrokratiaa, suhteita ja kumartelua. Mikä ei tietenkään niin ikään myöskään vastaa kysymykseen, miksi niin ei sitten voisi tehdä. Tässä maassa on kuitenkin tehty coneja jo aika monta vuotta…
Tai sitten voisi vain lähteä tyvestä puuhun ja asettaa tähtäimen matalammalle – johonkuhun, joka ei puurra 12 tunnin työpäiviä ja omaa sitovaa kontrahtia tuotantoyhtiölle tai kustantamolle. Tällaisena nimekkäänä jokerikorttina voisi mainita Makoto Shinkain, joka on viettänyt koko tämän vuoden Lontoossa (halvat matkakulut!) pitämässä projektiensa välistä välivuotta (ei kiireinen!) ja opettelemassa englantia (englantia!). Sähköpostiosoitekin löytyy kotisivujen alareunasta – itse asiassa jopa kaksi. (Kannattaa käyttää työosoitetta, koska blogin mukaan hänellä on ollut ongelmia netin kanssa eikä hän ole ehtinyt lukea henkilökohtaista postiaan.)
Kuka tahansa olisi parempi kuin ei ketään. Eikö vain?
On lopultakin koittanut se synkkä päivä, jolloin Otakunviran kohtaloksi on tullut sairastua taukotautiin. On aika pohtia jatkoa ja säätää tulevaa; tämä sivusto ei Otakun lopettamisen jälkeen voi enää säilyä tällaisenaan, joten blogin on aika siirtyä muualle.
Uusi domain on jo ostettuna ja WordPress-teemakin valittuna, joten voinette olla suhteellisen varmoja siitä ettei tämä tauko ole tappavaa sorttia. Se kestänee kuitenkin vähintään useampia viikkoja ja päättynee viimeistään siinä vaiheessa kun saan irlattua kasaan tarpeeksi vieroitusoireita – tämä on joka tapauksessa aivan liian hauskaa touhua lopetettavaksi kokonaan. Joskus on kuitenkin priorisoitava joitain asioita toisten edelle, ja se joskus on nyt.
Ja Animeconkin on jo viikon päästä; alkaa olla jo aika valmistautua siihen, koska minun olisi tarkoitus puhua niitä näitä myös tässä tapahtumassa. (Tervetuloa kuuntelemaan vain.) Luotettavuusasteeltaan vaihtelevien huhujen ja kuulopuheiden perusteella conista pitäisi myös tulla varsin hollowfieldihtävä – ja kenties jopa hellsingihtävä. Hohoho~
Animeunionista huolimatta – tai kenties juuri siitä johtuen – normaalin pulliaisen vaikuttaminen sen asioihin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa; Kyuu tulikin tuossa hiljan myöntäneeksi, että virheitä on tosiaan tehty eikä palautetta ole aina otettu huomioon. Olen panetellut häntä aikojen saatossa ehkä liikaakin, mutta – toisin kuin eräät – hän sentään kehtaa myöntää edellämainitut ongelmat (olkoonkin, että vain kahden kesken).
Muu Animeunionin ulkopuolinen skeneaktiivisuus kuin yhdistystoiminta taas on aikojen saatossa leimattu vuoroin rikolliseksi, vuoroin muuten vain epäilyttäväksi. Veh vakuutti kaikki ehdotuksellaan Suomen animemaailman etusivusta, mutta koska ketään ei hotsittanut tarpeeksi häntä pyydettiin lopulta toteuttamaan ehdotuksensa itse – eikä hän ole kuullut asiasta mitään sen jälkeen. Hui onnistui lobbaamaan läpi ehdotuksensa conkuvaamisesta, mutta sitäkään tuskin olisi tapahtunut ellei allekirjoittanut olisi käynyt pasteamassa olennaisia rivejä hänen kirjoituksestaan asianomaisen vastuuhenkilön naamalle. Ja siinäpä ne vaikuttamiset taisivatkin olla.
Sen jälkeen kun aiheutin omilla pikku mielipiteilläni kaikkien muistaman mielenkiintoisen myrskyn vesilasissa minulla on monesti tultu sanomaan “provoaminen on toki hyvä jos haluaa vain huomiota, mutta jos aikoo jatkossa tehdä myös yhteistyötä se ei ole kauhean järkevää.” Tämän yhteistyön tärkeys ei ole minulle koskaan täysin auennut. Onko tässä maassa niin vähän osaavia ihmisiä, että esimerkiksi cosplaykisoja ei ole mahdollista järjestää kuin aina niiden samojen ihmisten voimin? Tai että yhdenkään tapahtuman pitäminen ei onnistuisi ilman “yhteistä lippua,” jonka alle paikalliset animeseurat voisivat kerääntyä, tai niiden yhteistä ääntä jolla ne voisivat ottaa kantaa – eikö mistään muuten tulisi mitään, jos ihmiset ovat vaikkapa kotoisin eri paikkakunnilta?
Ja kaiken tämän yllä leijuu legendaarinen lausahdus “Meitä on valitettavasti vain kahteen junaan – niitä jotka tekee ja niitä jotka valittaa.” Tilanne on sanalla sanoen sietämätön.
…joka on kaiken lisäksi näemmä myös liekinkestävä. Mukana myös luodinkestäviä autoja ja iskunkestäviä poliiseja. Mutta kukapa fysiikasta välittäisi – tämähän on Batman. Anime-Batman. Ohohoho!
Hiiteen kaikki livepallinaamat – Kevin Conroy on ainoa oikea Yön Ritari. “No. You won’t.”
Akira Kurosawan syntymän satavuotisjuhlavuoden 2010 kunniaksi ollaan valmistelemassa kahta elokuvaa. Toinen niistä on Hollywood-sovitus 
Kirjoitukset (RSS)
