Kuva: Matsuri Uta

Tässä on kiintoisa tilasto Toranoanan myyntiin ottamista uusista doojinsheista aikavälillä tammikuu-joulukuu 2009. Kannattaa tietysti muistaa että jälleenmyyntiin otetaan lähinnä vain suosituimpien circlejen julkaisut – kermat päältä, jos niin voi sanoa – joten tämä ei missään nimessä anna täysin realistista kuvaa koko Japanin omakustannekentästä.

Lue lisää »

Avainsanat: Hetalia, Maria-sama ga Miteru, Touhou

Minulla ei ole enää tapana käsitellä juurikaan ajankohtaisia aiheita, mutta viimeviikkoinen Nick Simmonsin tapaus on moraalin kannalta kiintoisa.

Lue lisää »

Avainsanat: Bleach, Hellsing, Shueisha, Viz

Amph julkaisi toissaviikolla ensimmäisen omakustanteensa, Phantomland osa ykkösen. Englanninkielisen, A5-kokoisen ja 60-sivuisen lehden ensimmäiset 18 sivua voi lukea netistä, ja koko julkaisun saa omakseen kympillä postikuluineen. Tiivistelmänä tästä kirjoituksesta voisi sanoa, että sisältö on hyvinkin sen arvoinen.

Lue lisää »

Avainsanat: Maaria Laurinen

Huolimatta siitä mitä olen aimmin sanonut monilla on varmaan edelleen sellainen käsitys, että Japanissa doojinshinteko on rahakasta puuhaa. Ja tottahan se siinä mielessä onkin, että rahaa virtaa paljon edestakaisin – eri asia sitten vain on kuinka paljon siitä jää käteen.

Hiljattain erään suositun doojincirclen jäsen kirjoitti anonyymisti laskelman heidän toimintansa budjetista. Anonyymiä voi jättää uskomatta jos haluaa, mutta toisaalta… miksi joku näkisi vaivaa huijatakseen noin uskottavan oloisesti? Budjetti menee näin:

Kaksi julkaisua, myyntihinta 500 jeniä (4,30 €), yhteensä 10 000 kappaletta
5 000 000 ¥ (42 600 €)

Erikoissidonta, 70 sivua, painatuskulut 300 jeniä (2,60 €) kappale
5 000 000 ¥ – (300 ¥ x 10 000) = 2 000 000 ¥ (17 100 €)

Kuljetusmaksut laatikoiden raahaamisesta edestakaisin 20 000 jeniä (170 €) x 2 tapahtumaa
2 000 000 ¥ – 40 000 ¥ = 1 960 000 ¥ (16 700 €)

6 heppua jotka auttavat myymään julkaisuja ständillä 60 000 jeniä (510 €) x 2 tapahtumaa
1 960 000 ¥ – 120 000 ¥ = 1 840 000 ¥ (15 700 €)

Matka- ja majoituskulut 70 000 jeniä (570 €) x 2 tapahtumaa
1 840 000 ¥ – 140 000 ¥ = 1 700 000 ¥ (14 500 €)

Matka- ja majoituskulut apumyyjille 70 000 jeniä (570 €) x 2 tapahtumaa
1 700 000 ¥ – 140 000 ¥ = 1 560 000 ¥ (13 300 €)

Päivällinen kaikille osallistuneille 40 000 jeniä (340 €) x 2 tapahtumaa
1 560 000 ¥ – 80 000 ¥ = 1 440 000 ¥ (14 500 €)

Maksut vieraileville taiteilijoille jotka osallistuivat doojinshien tekoon 120 000 jeniä (1000 €)
1 440 000 ¥ – 120 000 ¥ = 1 320 000 ¥ (11 250 €)

5000 julkaisua myytiin jälleenmyyjille 490 jenillä (4,20 €) kappale
1 320 000 ¥ – (10 ¥ x 5000) = 1 270 000 ¥ (10 800 €)

100 000 jeniä (850 €) menee sekalaisiin menoihin, kuten taksimatkoihin ja julisteen painamiseen. Ja sen jälkeen kun on maksettu parille tyypille circlen edustamisesta ja julkaisujen myymisestä parissa muualla järjestettävässä tapahtumassa jäljellä on noin 1,000,000 jeniä – toisin sanoen suunnilleen 8500 euroa. Jaettuna useamman hengen kesken (emmehän tiedä kuinka monen hengen circlestä on kyse – joskin se että heillä on samansuuruiset matka- ja majoituskulut kuin kuudella apumyyjällä lienee aika hyvä vihje) se on todennäköisesti riittävästi ettei heidän tarvitse käydä kauheasti töissä opiskelujensa ohella (edelleen oletus, mutta eipä noista rahoista varmaan riittävästi pääasialliseksi elannoksikaan olisi)… mutta paljon piirto- ja organisointityötä se vaatii siitä huolimatta. Alkupääomasta puhumattakaan.

Ja kannattaa toki muistaa, että circlejä on kymmeniä tuhansia – jokaista näin hyvin menestynyttä circleä kohden on tuhansia hiki hatussa nollatuloksella tai (yleisimmin) persnetolla ahertavaa circleä; puhumattakaan niistä jotka puurtavat aivan yhtä kovasti, mutta joita arpaonni pöytäpaikan suhteen ei tällä kertaa sattunutkaan suosimaan.

(Vaikka tietysti voi kyseenalaistaa sen kuinka moni niin nimekäs circle että myy 10 000 kappaletta ja palkkaa feimejä vierasartisteja muka oikeasti myy julkaisuaan, ja vielä 70-sivuista sellaista, nyyppämäisellä 500 jenillä… Huomattavasti todennäköisemmällä 1000 jenin myyntihinnalla käteen jäisi jo 6 270 000 jeniä eli noin 51 000 euroa. Mutta mihinpä Internet joutuisi, jos joku alkaisi kyseenalaistaa anonyymien julistamia tietoja…)

Oriconin listauksen mukaan Strike Witchesin ensimmäinen DVD on myynyt lähemmäs 11 000 kappaletta sen jälkeen kuin se julkaistiin syyskuun 26. päivä. Yli 10 000 myytyä DVD:tä pidetään nykyään animen suhteen poikkeuksellisen menestyneen sarjan rajana.

Esittäisin tämän listan vertailuna, mutta täytyy myöntää etten kuollaksenikaan tajua miten sitä luetaan. 10 961 kappaletta kuitenkin, selvästi… Listaa luetaan näin:
*Sijoitus anime-DVD:iden joukossa (*sijoitus kaikkien DVD:iden joukossa) *myyty tällä viikolla **myyty yhteensä **viikkoja listalla

*1(*5) *7,994 **7,994 **1 Toshokan sensou vol.3
*2(*8) *5,721 *28,703 **2 Code Geass R2 volume02
*3(10) *5,062 *14,188 **2 Little Mermaid 3
*4(11) *4,981 **4,981 **1 Koihime Musou hawawa vol.1
*5(16) *3,657 *35,363 **2 Lucky Star OVA
*6(17) *3,453 *18,941 **2 Macross Frontier 2
*7(20) *3,030 **3,030 **1 D.Gray-man 2nd stage 08
*8(29) *2,241 *10,961 **2 Strike Witches vol.1

Edellinen yli 10 000 kappaletta myynyt Gonzon sarja oli Vandread vuonna 2001, joten toista tuotantokautta voitaneen pitää käytännössä varmana – mikäli juoni ei sitä jo valmiiksi vihjaillut. Tämä osoittanee myös lopullisesti sen, että animen tulevaisuus on ilmaisuudessa – joskin hieman eri tavalla kuin tulin spekuloineeksi. Tärkeintä on luoda fanikanta, joka on valmiina käyttämään rahaa fanituksensa kohteeseen – oli se sitten oheistuotteita tai (sumuttomia) DVD:itä.

Ja mikä olisikaan parempi tapa saada sarjalle paljon katsojia (ja potentiaalisia faneja) kuin jakaa sitä ilmaiseksi netissä? Taktiikka tuntuu toimivan; marraskuussa pidettävä Strike Witches -doojintapahtuma わたしにできること kaavaili itsestään aluksi 30 circlen laajuista, mutta circlejä kertyi deadlineen mennessä loppujen lopuksi 114. Se ei kenties ole ihan vielä seuraava Reitaisai, mutta aika näyttää…

Avainsanat: Gonzo, Strike Witches

MikuMikuDance -animaatio-ohjelman versio 3.0 julkaistiin elokuun loppupuolella. Uutena lisäyksenä siihen saatiin 2chanin Vocaloid-perheeseen synnyttämä harmaahiuksinen Haku Yowane; kaikkien niiden onnettomien vocaloidinkäyttäjien avatar, jotka eivät parhaista yrityksistäkään huolimatta onnistu saamaan Mikua laulamaan kunnolla. Hän on huonoja laulutaitojaan angstaava sakepullonhalailija (moee~), ja videontekijät ovat ottaneet hänet ilolla omakseen – NicoNico on jo täynnä videoita joissa hän esiintyy.

Mutta tämä nimenomainen video tipautti minut silti tuolilta. Tunnistatte varmaan kappaleen ja koreografian…

Huoh. Miksi Japanilla on kunnia maailman hauskimmasta musiikkivideosta, Suomella taas kaikkien aikojen huonoimmasta? Vocaloid-versio ei pärjää alkuperäiselle edes väriskaalan 70-lukulaisuudessa.

Avainsanat: Vocaloid

Ja tässä luennon toinen puolisko, jossa päästäänkin lopulta itse aiheeseen – eli siihen miten omakustanteen julkaiseminen etenee sitten kun sarjakuva on valmiina kädessä.

(124 tuntia, hävettää. Syytän mahjongia.)

Lue lisää »

Tässä lupaamani Nekocon-luento sellaisena kuin sen lupasin; muutamalla lisäinfon palasella höystettynä ja kahteen palaseen katkaistuna. Jälkimmäinen puolisko ensi kerralla.

Lue lisää »

Avainsanat: Aura Ijäs, Elli Puukangas, Emma Kantanen, Hollow Fields, Ken Akamatsu, Kiyohiko Azuma, Maura Manninen, Nelly Sääksjärvi, Päivi Niinikangas, Vartijat

Olette todennäköisesti nähneet pätkiä tästä kelluskelemassa ympäriinsä, mutta nyt sen tekijä sai sen lopultakin valmiiksi. Hän on kuulemma työstänyt sitä marraskuusta asti.

Kuten totuttua alkuperäinen video löytyy korkeammalla laadulla Nicovideosta, jonne tekijä latasi sen 10. kesäkuuta ja jossa se nousi samana päivänä päivän katselluimmaksi videoksi. Eikä ihan syyttä; onhan se hieno. Ja nerokkaasti ohjattu.

Ja vielä sanovat, ettei otakuilla muka nykyään ole halua tehdä animaatiota itse kuten wanhoina hyvinä Daicon-aikoina. Mitä siitä, että työväline on nykyään tietokone eikä 8 millin videokamera? Nörtit ovat aina nörttejä.

Avainsanat: Haruhi Suzumiya, Lucky Star

Ei tämä heppu mikään Taro Aso ole, mutta hyvää jälkeä hän vaikuttaisi tekevän.

Monet eivät varmaankaan usko – hyvästä syystä – jos kerron että Japanin copyright-lainsäädäntö on tällä hetkellä itse asiassa tiukempi kuin Suomen.

Suomen lain mukaan muunnellun tekijänoikeuden alaisen teoksen julkaiseminen tai levitys on kiellettyä mikäli se loukkaa teoksen kirjallista tai taiteellista tai luojan omaperäisyyttä, mutta käytännössä raja menee todella korkealla – esimerkiksi Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ei sitä ylitä, vaikka siitä nousikin aika lailla kohua. (AMV:iden asema taas on – tiettävästi, koska ennakkotapauksiahan ei luonnollisesti ole – toinen, myös Yhdysvalloissa, vaikka sikäläiset animenjulkaisijat suhtautuvatkin niihin puhtaasti ilmaisena mainoksena ja mm. osallistuvat Animemusicvideos.orgin massiivisiin hostauskuluihin.)

Japanissa taas mikä tahansa toisen teoksen muunteleminen lasketaan automaattisesti loukkaavaksi, joten doojinshit ja MADit ovat yksiselitteisen laittomia – ne kukoistavat vain niiden tuottajien ja oikeuksienhaltijoiden sanattoman yhteisymmärryksen, anmoku no ryookain, voimalla.

Aikoinaan puhuttiin lainsäädännöstä joka uhkaisi doojinshitoimintaa antamalla päätäntävallan toimista tekijänoikeusrikkomuksia vastaan ryhtymiseen oikeudenhaltijoiden lisäksi myös viranomaisille. Nyt heiluri näyttäisi kuitenkin olevan liikkumassa toiseen suuntaan: pääministeri Yasuo Fukudan johtama valtion tekijänoikeusyksikkö on aikeissa lisätä Japanin lainsäädäntöön amerikkalaistyylistä reilun käytön. Asiasta kertoo lisää Asahi Shimbun.

The current Japanese Copyright Law, in principle, prohibits any copying of other people’s works or distributing them on the Internet without permission.

Exceptions to the law are copying works for personal use at home or for use in schools.

The planned stipulation will largely follow the one under the U.S. copyright law, which bases fair use on certain factors, including: whether the use of works is intended for commercial purposes; and whether the use of works influences the market of those works.

- -

The current Copyright Law is sweeping in its application. For example, blogs featuring holiday photos of authors posing with anime characters in amusement parks could constitute a violation of the law. That is because the law does not have a specific stipulation that allows such use.

In addition, the creation of parodies based on other people’s works could also be considered a violation.

Those activities could be regarded as legal under the fair use stipulation.

Kyseessä on siis lain korjaamisesta vastaamaan todellisuutta – eivät valokuvat tekijänoikeussuojatuista kohteista, doojinshit tai animemusiikkivideot oikeuksienhaltijoita kiinnosta, paitsi positiivisessa mielessä sinä mainittuna ilmaisena markkinointina. Kunpa tällaista piristävää selväjärkisyyttä löytyisi tältäkin puolen maailmaa…

Samaan aikaan fanituotoksiin ja -käännöksiin aina liberaalisti suhtautunut Kadokawa on lähtenyt seuraamaan Gonzon esimerkkiä netin hyödyntämisen suhteen, joskin hieman hillitymmin: se aikoo alkaa tahkota rahaa käyttäjien YouTubeen lataamista MADeista lisäämällä niiden oheen mainoksia ja jakamalla rahat Youtuben ja videon lataajan kanssa. (Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä miten voidaan järkevästi tarkistaa onko videon lataaja todella sen tekijä, mutta kyseessä on kuitenkin vallankumouksellinen konsepti – hakkaa mennen tullet jonkin verran harrastetut AMV:t DVD-ekstroina.)

Me rakastamme sinua, Kadokawa. Voit olla tuotteidesi ristiin viraalimarkkinoiva paha suurkorporaatio, mutta ainakin tiedät mitä ympärilläsi tapahtuu ja kuinka siihen on järkeävää suhtautua.

Tämä engranninkielinen viesti löytyi Highschool of the Deadin ykköspokkarista. Hellyttävää, eikö?

Avainsanat: Kadokawa