Saya no Uta on Nitroplusin vuonna 2003 julkaisema eroge; toisin kuin firman uudempi peli Chaos;Head sitä ei ole sovitettu TV-animeksi. Se on melko lyhyt ja suhteellisen simppelirakenteinen sellainen, mutta siitä mainitsemisen arvoisen tekee… noh…

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Varokaa spoilereita.

Lue lisää »

Kukaan YouTubea viime päivinä käyttänyt tuskin on voinut välttyä huomaamasta, että se on hiljan siirtynyt tukemaan laajakuvaformaattia. Ja se HD-laatukin (johon pääsee perinteisesti lisäämällä videon osoitteen perään &fmt=22) on nykyään aidosti HD eli 720p… Tällä laadulla voisi jo kohta melkein katsoakin jotain joutumatta kestämään “animea YouTubesta katsoville” tuhahtelevien naurun kohteeksi. HD-videolaatu toimii tosin luonnollisesti vain niissä videoissa jotka on alun alkaenkin ladattu 1280×720:n laadulla, ja h264-koodekin käyttäminen tulee tarkoittamaan melkoisen massiivista muistisyöppöyttä.

Tämän HD-materiaalin embeddaaminen onnistuu myös. YouTuben tarjoamalla oletuskoodilla se ei valitettavasti onnistu, vaan laatu on melko lailla huonompaa, joten optimilopputulos vaatii hieman koodin peukaloimista… toisin sanoen pätkän &ap=%2526fmt%3D22 lisäämisen embeddauskoodin molempien osoitteiden perään. Ja videon leveyttä on toki myös säädettävä, koska standardikooksi tarjotaan edelleen 425×344:ää. 680×500:lla lopputulos on tällainen:

Kokeilkaapa painaa sitä fullscreen-nappia. Jepjep…

Ja tarvitseeko enää muistuttaakaan, että animen tai minkään muunkaan katsominen videosaiteilta tai nettistriimeistä ei ole laitonta, koska siinä ei synny teoskopiota katselijalle kuin korkeintaan selaimen välimuistiin? (Sivuston ylläpitäminen tai striimin lähettäminen sen sijaan voi ollakin, mutta sehän ei ole katsojan vastuulla…) Puhumattakaan siitä, mitä tämä tulee merkitsemään netin ilmaisanimelle.

Vajaat kaksi viikkoa sitten muuan Paul “OtaKing” Johnson sai valmiiksi ja julkaisi videonsa “The Rise And Fall Of Anime Fansubs”, jota hän kuulemma teki puoli vuotta. (En vaivaudu embeddaamaan kuin tuon ensimmäisen pätkän, koska näette loput neljä related-karusellista sen päätyttyä.) Se näkyy, ja on pakko myöntää että siihen upotettu vaiva on varmasti ollut massiivista – itse tehdystä animaatiosta ja fanikäännösten parodioinnista videopelireferensseihin ja akateemisiin sitaatteihin.

Valitettavasti korean pinnan alla on vähän kyseenalaisia mielipiteitä. OtaKing itse sanoo videotaan “dokumentiksi”, mutta oikeammin sanottuna se on runsaasti esimerkkejä käyttävä videomuotoinen mielipidekirjoitus – sellaisen ammattilaiskääntäjän, joka haluaa kovasti valittaa siitä että nykyiset fanikäännökset eivät ole ammattimaisia eivätkä nykyiset fansubbaajat kunnioita animea. Katsokaapa koko puolituntinen ennen kuin jatkatte lukemista.

Lue lisää »

Yen Press ei ole mikään iso peluri Pohjois-Amerikan mangamarkkinoilla. Vuodesta 2006 niiden rajaseuduilla pyörinyt, lähinnä suurelle yleisölle tuntemattomia mangasarjoja ja manhwaa julkaissut Hachette Book Groupin mangaosasto ei ole liiemmälti kerännyt niin median kuin harrastajakunnankaan huomiota.

Ennen kuin nyt. Ihmeitä näköjään tapahtuu: Hachette on lisensoinut sekä Nagaru Tanigawan Haruhi Suzumiya -ranobesarjan että sen Gaku Tsuganon käsialaa olevan mangasovituksen. Ranobet julkaistaan Hachetten nuortenkirjaosasto Little, Brown Booksin kautta, manga puolestaan Yen Pressin. Ensimmäistä ranobea joudutaan odottamaan vuoden verran, sillä se julkaistaan vasta huhtikuussa 2009; mangan ensimmäinen osa taas saadaan jo lokakuussa ja siitä eteenpäin neljän kuukauden välein. Hachetten korvamerkintä löytyy kaikista yhdeksästä ranobesta ja neljästä ensimmäisestä mangapokkarista, mutta loputkin saadaan varmasti jos ja kun myyntiä riittää. Ranobeista tulee myyntiin sekä pehmeä- että kovakantinen versio.

Lue lisää »

Avainsanat: Haruhi Suzumiya, Shounen Ace, Yen Press

Oletteko koskaan miettineet, miksi suomennettu manga on halvempaa kuin englanninnettu?

Lue lisää »

Avainsanat: Bandai Visual, Blassreiter, cosplay, Dragon Ball, Geneon, Gonzo, Hiroshiman poika, Jalava, Kadokawa, Production I.G, Sangatsu Manga, Shueisha, The Tower of Druaga, Tokyopop, Viz

Kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille, tapahtui se sitten kommenteissa tai #toisaalla! Kokeen tulokset tuskin olisivat voineet olla paremmat, vaikka yksi perustettu wanhan parran blogi per provopostaus onkin vähän nihkeä tahti.

Kuten kommenteissa onkin sittemmin tuotu ilmi tehokkain tapa kiinnittää ihmisten huomio on lyödä heitä vyön alle ja suututtaa heidät – ja muutama sekaan valitettavasti eksynyt asiavirhe ei kumoa sitä, että pääsin kirjoituksellani tavoitteeseeni. Itse asiassa pitkälti sen ylikin, sillä en olisi osannut kuvitellakaan että jo edellinen postaus olisi synnyttänyt niin paljon rakentavaa keskustelua – keskustelua Animeunionin ja ylipäätään Suomen animeskenen tilanteesta ja kehitysmahdollisuuksista – kuin se on tehnyt. Lisäksi sellaisen jatkumisella on nyt lopultakin tilaisuus; edes Sandi ei selvästä vittuuntuneisuudestaan huolimatta pysty kieltämään sitä tosiseikkaa, että ongelmia on olemassa ja niistä pitäisi voida myös puhua. Tuskinpa edes hän nimittäin haluaa väittää, että tämä blogin lukijat ovat keskimäärin häntä tyhmempiä eivätkä osaa hänen tapaansa poimia “niitä ihan oikeita pointteja” henkilökohtaisten loukkausten seasta.

Edes se että olen nyt tehnyt itseni “vessakirjoituksillani” naurunalaiseksi ei ole lopultakaan pitemmän päälle ongelma, koska vaikka mitään sanomaani ei ehkä voidakaan enää ottaa vakavasti on puitteet toisaalla käytävälle rakentavalle ja avoimelle keskustelulle nyt lopultakin saatu kasaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Mutta nyt kun kävijämäärätkin kerran kummittelevat kunnioitettavissa lukemissa voisin melkeinpä kokeilla, kuinka paljon uskottavuutta sanoillani vielä on. Kenties ne pointitkin saisivat siten vähän enemmän huomiota osakseen?

Minulta on viime päivinä kysytty, mihin tällä “järjettömällä ristiretkelläni” pyrin – siihenkö, että Kyuu Eturautti poistuu animeyhteisössä takavasemmalle eikä enää osallistu asioiden ja tapahtumien järjestelemiseen?

Jaa-a, enpä tiedä. Pitäisikö sitä että joku on tehnyt yhteisön hyväksi paljon hyvää käyttää perusteena silmien ummistamiseen, kun hän toisaalla tekee jotain mielivaltaista ja/tai typerää? Pitäisikö minun vain kohauttaa olkapäitäni esiin nouseville todisteille kyvyttömyydestä, koska B2 ystävällisesti hostaa tätäkin sivustoa?

Mitä Kyuu sitten on tehnyt? Kerrataanpa kaikki, mikä edellisessä kirjoituksessa ja sen jälkimainingeissa nousi pintaan.

Lue lisää »

Avainsanat: Anime-lehti, H-Town, Japan Pop, Kyuu Eturautti, Mauno Joukamaa, Mimiko Media

Selkeyttä ei ole se, että asioista käytetään virheellisiä, yleistäviä termejä.
Aiempi kirjoitukseni herätti aika lailla keskustelua – myös sellaista, jota ei syystä tai toisesta katsottu riittävän tärkeäksi sanottavaksi suoraan.

< Kyuu> nyt sitten pitäisi päättää että vastatako herralle tuohon hänen laittamistaan selvästi provokaatioon koittavista asiavirheistä, vai tulisiko sitten seuraava blogikirjoitus siitä kun koitan estää sananvapautta

Mielenkiintoista, että Kyuu arveli minun perustelevan arvelemaansa asiavirheiden korjaamisen vastustamista juuri sananvapaudella. Mitenköhän hän arveli sen liittyvän asiaan – eikö vastustavankin palautteen antaminen ole nimenomaan sananvapauden edistämistä?

Sananvapaus on kuitenkin eittämättä varsin ajankohtainen asia käsiteltäväksi. Noin viikko sitten ilmestyi nimittäin Anime-lehti #25, ja sen myötä myös fanikäännösartikkelini (jonkun mitään mistään tietämättömän oikolukema ja töksähteleväksi editoima – kyllä, visual novelissa on edelleen vain yksi ällä) jälkimmäinen puolisko. Tarkkaavaisimmat saattoivat huomata siinä myös aika suorasanaista kritiikkiä Animeunionia kohtaan. Jouduin valitettavasti hieman itsesensuroimaan sen alkua, jotta “ei herätettäisi pahaa verta ja säilytettäisiin hyvät välit alan keskeisiin toimijoihin” – toisin sanoen jotta Animeunioni ei bannaisi Anime-lehteä kaikista alan tapahtumista, mihin sillä ei olisi mitään esteitä nyt kun sen keskeisten toimijoidenkin omistuksesta löytyy alan mediatoimintaa. (Jota ei tietenkään ollenkaan haittaisi monopoliaseman saavuttaminen.)

Minulla yksityishenkilönä sen sijaan ei tällaisia rajoituksia ole, joten julkaisen tässä katkelman jutun alkuperäisestä versiosta – jonka viimeistä kappaletta oli sitäkin jo valmiiksi vähän pehmitelty.

Lue lisää »

Avainsanat: Anime-lehti, Japan Pop, Kyuu Eturautti, Mauno Joukamaa, Viz

Mitä tehdään kun on kiireistä ja hidas uutisviikko, enkä viitsisi täyttää tyhjiötä uusimmilla Miku Hatsune -videoilla, Cloverfield-mangalla, trappimeidokahvilalla, Gyakuten Saiban 4:n Flash-demolla ja marinalla Newsweekin tuoreimmasta journalistisesta munauksesta? Kierrätetään!

Monet uudet lukijat eivät varmaankaan ole nähneet tätä Paul Gravettin (ja hänen ystävänsä Peter Stanburyn) haastattelua, joka oli tällaisenaan esillä Otakun vanhoilla nettisivuilla ja joka julkaistiin lyhennettynä numerossa 2/2006. Tein sen Kempin kanssa 20.8.2006 Animecon IV:ssä, jossa Gravett oli kunniavieraana; Kemppi kirjoitti haastattelun pohjalta henkilökuvantapaisen Anime-lehden numeroon 15.

*****
Let’s start from the basics… Who is Paul Gravett?

Paul Gravett: I think I’ve always been enthusiastic and passionate about comics. And somehow, while my friends at school kind of grew out of them or gave them up or whatever, I seemed to be able to find new things that ? come along that interested me throughout my life. And manga came along with me in the late 70’s, when Barefoot Gen was translated. That was when I started to read, or at least buy, original japanese magazines for the first time. And at the same period I was also discovering European comics and the bigger history of comics from the past, and so my interest has been continuedly sustained, and I see no reason why anybody should grow out of comics. If you simply look around enough you’ll see that if you’ll get bored with Superman, or get bored with children’s comics, you’ll find more stuff to keep you interested.

But that’s a pretty big background… All that there’s really to say that I have a degree in law and I lived for a year and a half in New Mexico, America after graduating. But for me comics weren’t just a passion to consume: I wanted to meet the people who produced them, and eventually I wanted to explain them to people. Because I feel that a lot of people are missing out on the pleasures of the comics.

Lue lisää »

Avainsanat: Anime-lehti, Hokuto Manga, Janne Kemppi, Otava, Paul Gravett, Vocaloid

Odex on maailman tällä hetkellä halveksituin animenjulkaisija. Se on singaporelainen firma, joka ennen tunnettiin lähinnä ylihintaisista DVD:istään, julkaisujensa huonosta teknisestä laadusta ja fansubbien pohjalta tehdyistä käännöksistään – mutta on tämän vuoden puolella herättänyt maailmanlaajuista huomiota “käymällä aggressiivisesti piraattien kimppuun”, kuten Japan Pop asian ilmaisee. Käytännössä se on siis lähetellyt korvausvaatimuskirjeitä suurelle määrälle fanikäännösten lataukseen käytettävien nettiyhteyksien omistajia; nuorimmillaan vasta yhdeksänvuotiaiden animenlataajien vanhemmat ovat joutuneet maksamaan sille 3000-5000 Singaporen dollarin (1400-2300 euron) suuruisia korvauksia. Odexin suunnitelmissa on ollut mutkiakin, mutta yleisesti ottaen tilanne on ollut varsin isovelimäinen.

Toistaiseksi tämä kaikki kuitenkin tapahtui vain Singaporessa, ja viime viikkoon asti vaikutti jo siltä, että Odex olisi alkanut tullut järkiinsä: kirjeitä ei ollut lähetelty vähään aikaan, ja syyskuussa yhtiön hallituksen jäsen Stephen Sing ilmoitti, että se ei enää lähettelisi korvausvaadekirjeita aiemmin tapahtuneista tekijänoikeusrikkomuksista. (Aiemmin pelätty “Odex-kirje” saattoi saapua kuukausienkin päästä, vaikka vastaanottaja ei olisi ladannut mitään koko aikana.)

Viime viikolla alkoi kuitenkin levitä tietoja siitä, että yksittäiset warettajat Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Japanissa (!) olivat saaneet varoituskirjeitä laittomasta toiminnasta internetoperaattoreiltaan; yhdysvaltalainen Comcast (jolla on historiaa aiheen tiimoilta) ei kertonut kuka varoituksen takana oli, mutta japanilainen USEN ja ranskalainen Club Internet olivat liittäneet kirjeiden oheen viestin tekijänoikeuksien valvontaan erikoistuneelta amerikkalaiselta BayTSP:ltä, joka ilmoitti olevansa Odexin ja Anti-Video Piracy Association of Singaporen (jonka ainoa aktiivinen jäsen on Odex) asialla.

Maailmanlaajuisesti puhetta herätti eniten se, että kyse oli jokaisen tapauksen kohdalla sarjoista joita ei vielä ollut niillä alueilla julkaistu; niiden levitykseenhän oikeuksienomistajat puuttuvat vain hyvin harvoin, ja fanikääntäjien hyviin tapoihin on kuulunut käännösten levittämisen lopettaminen paikallisen julkaisijan ilmoittaessa lisenssistään. AVPASin tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole oikeuksienomistaja vaan etujen valvoja; Odex on yhdistyksensä avulla saanut usealta japanilaisilta animestudiolta luvat valvoa niiden teosten tekijänoikeuksia teoriassa kaikkialla.

Otakumassojen huolestuneisuus alkoi kasvaa joka puolella maailmaa. Oliko Odex valloittamassa maailmaa? Uskaltaisiko kukaan pian ladata enää yhtään mitään?

Näinhän ei kuitenkaan ollut asia. Odex ilmoitti pian, että kyseessä oli BayTSP:n kämmi; Odex oli pyytänyt sitä jahtaamaan tekijänoikeusrikkureita vain Singaporessa, ei ulkomailla. (Miksipä Odexia muu kiinnostaisikaan. Toisaalta, läheskään kaikki AVPASin valvontaan myönnetyt sarjat eivät kuulu Odexin julkaisukatalogiin…)

Kaikki eivät tietenkään uskoneet tätä. Myöhään keskiviikkoiltana Singaporen aikaa joku singaporelainen Linuxia käyttävä propellihattu hakkeroi Odexin nettisivut ja korvasi ne Odexin pahuutta julistavalla sivulla. Ilmeisesti Odexin palveluntarjoaja PacNetillä ei ollut erillisiä varmuuskopioita, sillä julistuksen poistamisen jälkeen tilalle on tullut vain ilmoitus sivuston uusimisesta. (Triviatietona: Singaporessa tietomurrosta voi saada 15 000 dollarin sakot ja viisi vuotta vankeutta.)

Joka tapauksessa Odex jatkaa pahennusta herättävää riehumistaan, mutta tulee ilmeisesti pysyttelemään paikallisena mörkönä – mikä helpotus. Jatkamme tilanteen tarkkailua turvallisesti maailman toiselta reunalta käsin.

Muokkaus 29.11: Odex hävisi aiemmin mainitun kiistansa Pacific Internetin kanssa käyttäjien IP:iden luovuttamisesta johtuen Singaporen lainsäädännöstä, jonka mukaan vain tekijänoikeuksien alkuperäinen haltija tai yksinoikeuslisenssin omistaja voi tehdä moisia vaatimuksia – mutta juttu on saamassa uuden käänteen. Odexin juristien mukaan japanilaiset oikeuksienomistajat ovat valmiita tukemaan sitä, mikä muuttaa asetelmaa täysin.

Avainsanat: Haruhi Suzumiya, Odex

ANN:n tämän syksyn uusien sarjojen previkkalistalta ei löydy Kaijia, ei liioin Shion no Outa. Mutta törkeintä on kuitenkin se, että siltä ei löydy Moyashimonia – koska se on, oikeasti, hiton hauska sarja; kaikki muut ovat samaa mieltä. Sitä alettiin onneksi sittenkin subata, mutta länsimaista lisenssiä on melkoisen varmasti turha vartoa – se on slotitettu yksikuriseksi sarjaksikin harvinaisen lyhyeksi, vain 11-jaksoiseksi, joten edes sen menestymisestä Japanissa ei olla vielä varmoja.

Hunaja hurahti siihen ensimmäisen jakson perusteella niin pahasti, että on tehnyt jo Oryzae-fanitaidettakin. Maalaamalla.

Avainsanat: Kaiji, Moyashimon, Shion no Ou