Tämä ei ole animea sellaisena kuin me länsimaiset sen tunnemme

Lähteenä Livedoorin BBS, todennäköisesti alun perin copypastaa 2chanista. Lisäsin animaatiostudiot ja esitysvuodet.

Luvut ovat kaikkien sarjan julkaisujen myyntilukujen keskiarvoja, DVD-boksien yksittäiset levyt laskettuna omiksi julkaisuikseen. Eri tuotantokaudet lasketaan omiksi sarjoikseen, kuten näkyy. Asteriski tarkoittaa että sarjan julkaisu oli vielä kesken kun tämä lista tehtiin toukokuussa 2010.

Lue lisää »

Avainsanat: A-1 Pictures, Air, Aria, Artland, Azumanga Daioh, Bakemonogatari, Bleach, Bones, Brain's Base, Clannad, Code Geass, Da Capo, Darker than Black, Death Note, Durarara!!, Fate/stay Night, Fruits Basket, Full Metal Panic, Fullmetal Alchemist, Gainax, Ghost in the Shell, Gintama, Gonzo, Gundam, Gurren, Gurren Lagann, Hal Film Maker, Haruhi Suzumiya, Initial D, J.C. Staff, K-ON!, Kannagi, Kanon, Kuroshitsuji, Kyoto Animation, Library War, Love Hina, Lucky Star, Macross, Madhouse, Magical Girl Lyrical Nanoha, Mahoromatic, Mahou Sensei Negima, Minami-ke, Mononoke, Mushishi, Ookiku Furikabutte, Production I.G, Read or Die, Rozen Maiden, Satelight, Seikai, SHAFT, Shakugan no Shana, Strike Witches, Studio DEEN, Studio Pierrot, Sunrise, To Aru Kagaku no Index, To Aru Kagaku no Railgun, Toei, Toradora!, Working!!, Xebec

Kustannusala on kärsinyt laman kourissa siinä missä muutkin teollisuudenhaarat, kuten viime vuosien uutisista on varmaan itse kullekin käynyt ilmi. Tänä vuonna kaikki kolme suurta kustantamoa ovat ilmoitelleet miljarditappioista – Shueisha teki punaista 4,18 miljardia jeniä, Kodansha 5,72 miljardia jeniä, Shogakukankin ilmeisesti aika lailla.

Olisi tietysti naiivia olettaa, että kaikki tämä on seurausta vain siitä, että japanilaisetkin ovat nykyään alkaneet warettaa – itse asiassa sekä Shueishan mangalehtien että -tankobonien myynti on noussut. Mutta kustannusala on isoa bisnestä, ja sillä on muitakin tulonlähteitä jotka voivat kokea ongelmia. Esimerkiksi lisensointi.

Kiehtovaa kyllä, samaan aikaan Kadokawa ilmoitti tehneensä 1,4 miljardia jeniä (n. 13 miljoonaa euroa) voittoa. Tätä on hauska verrata Kadokawan ständillä jossain nimeltämainitsemattomassa tapahtumassa joskus alkuvuodesta esiteltyihin piirasdiagrammeihin siitä, mihin mikäkin osuus TV-anime nykyään perustuu…

Lue lisää »

Avainsanat: Kadokawa, Kodansha, Shogakukan, Shueisha

Tämä on Chu-Bra:n ensimmäinen Blu-Ray -julkaisu. Se sisältää kolme jaksoa ja maksaa 65 euroa.

Juuri niin kuin otsikossa sanotaan. Lähteenä 2ch-pasteblogi Kyoo mo Yarareyaku.

“Merkittävyys” on tässä mainittuna pelkästään taloudellista merkittävyyttä – esimerkeiksi on todennäköisesti tarkoituksella poimittu sekä “hyviä” että “huonoja” sarjoja. Kannattaa muistaa että kuvaukset ovat lähinnä postaajan omia mielipiteitä, mutta esimerkit tekevät tästä hyvin mielenkiintoisen ja perspektiiviä antavan listan.

Lue lisää »

Avainsanat: Air, Akikan!, Aria, Azumanga Daioh, Bakemonogatari, Blassreiter, Clannad, Code Geass, Da Capo, Darker than Black, Death Note, Denno Coil, Eureka Seven, Fate/stay Night, Full Metal Panic, Fullmetal Alchemist, Ghost in the Shell, Gintama, Gonzo, Goshusho-sama Ninomiya-kun, Gundam, Gurren Lagann, Haruhi Suzumiya, Hetalia, Hidamari Sketch, Higurashi no Naku Koro ni, Ichigo Mashimaro, Initial D, Keroro Gunso, Kure-nai, Lucky Star, Macross, Magical Girl Lyrical Nanoha, Mahou Sensei Negima, Manabi Straight!, Minami-ke, Neon Genesis Evangelion, Nodame Cantabile, Ookiku Furikabutte, Planetes, Production I.G, Rozen Maiden, School Days, Seto no Hanayome, Shakugan no Shana, Simoun, Soul Eater, Spice and Wolf, Strike Witches, Studio Ghibli, Toradora!, Yami to Boushi to Hon no Tabibito, Zero no Tsukaima

Mitä Ken Akamatsu teki aikoinaan.

Linkkasin jo aiemmin tähän Teikoku Databankin tutkimukseen. Sen mukaan animestudioiden voitot olivat vuonna 2009 laskussa jo toista vuotta peräkkäin; vuodesta 2005 alkanut nousu oli vain tilapäinen buumi, jonka keskiössä olivat “moetyyliset sarjat”, kuten se niitä kutsuu. Mutta vuoden 2007 jälkeen moesarjoja on tunnetusti tullut vähemmän ja vähemmän joka vuosi, ja se kupla on puhjennut – nykyään animen tuottaminen on entistä vaikeampaa “laittoman striimaamisen, vähentyneiden TV-slottien ja kutistuvan DVD-myynnin” johdosta.

Mangaka Ken Akamatsu kommentoi tutkimusta blogissaan (yksittäiseen postaukseen linkkaaminen ei onnistu, mutta postaus on tämä) seuraavasti:

Certainly, the moe boom is finished, and from last year on I think we’re seeing the following phenomena:

1. Male protagonists are absent
Many anime are now nothing but girls, and the role of the “male character being excited by female characters for viewers to empathise with” has disappeared.

2. Male buying power has reduced
Now women buyers of both anime and manga are predominant. Oricon comic rankings show most of the top titles are women-oriented.

3. Male viewers can now empathise with female characters
The number of male fans who simply don’t view female characters as objects of sexual desire at all is increasing, even in titles like “K-ON!”. No more are they just thinking “I want to be part of that circle,” now they are getting into the characters themselves.

A friend of mine was saying “this will be the year of yuri!” thanks to number 3, but unfortunately I get the feeling the popularity of yuri is not quite that great…

(Käännös Sankakun.)

Joku voisi tähän sanoa, että kenties haaremit ovat tosiaan menneet muodista, mutta onhan moesarjojahan silti nykyään aivan helkkaristi. Tähän väliin ensimmäinen luetunymmärtämisharjoitus: mikä on moesarja?

Lue lisää »

Avainsanat: Baka to Test to Shookanjuu, Clannad, Dance in the Vampire Bund, Ef, Gainax, Hidamari Sketch, Hiroyuki Yamaga, Ichigo Mashimaro, K-ON!, Kanon, Ken Akamatsu, Kimi ga Nozomu Eien, Kiss×Sis, Kyooran Kazoku Nikki, Love Hina, Lucky Star, Mahou Sensei Negima, Sketchbook, Strike Witches

Moni teistä varmasti tietää pelin nimeltä Duke Nukem Forever, tai on ainakin kuullut siitä.

Kyseessähän oli jatko-osa yhdelle 90-luvun suosituimmista PC-peleistä, joka kuitenkin lillui kehityslimbossa 12 vuoden ajan – kunnes töpseli lopulta kiskaistiin irti vuonna 2009. Wired julkaisi viime joulukuussa pitkän ja kiehtovan artikkelin aiheesta, joka kannattaa lukea vaikka itse peli ei kiinnostaisikaan.

After a year and a half of work, Duke Nukem 3D was released online in January 1996.

Sales were explosive. The game was addictively fun and crammed with racy humor, including strippers you could tip (at which point they’d flash their pixelated boobs) and mutant pigs dressed in LAPD-like uniforms. Critics went fairly mad with praise. In most games, the world was static, but Duke Nukem players could interact with objects — they could get Duke to play pool or admire himself in a mirror (“Damn, I’m looking good!” he’d say). The title sold about 3.5 million copies, making Miller and Broussard straightforwardly wealthy.

In April 1997, Broussard announced a follow-up: Duke Nukem Forever, which he promised would outdo the original in humor, interactivity, and fun. The firm set no formal deadline, but Miller predicted the game would be out within about a year, “well before” Christmas 1998. “We see Duke Nukem as a franchise that will be around 30 years from now, like James Bond,” Miller told a gaming site. Broussard compared Duke to Nintendo’s Mario — a character that would star in title after title, year after year.

But the cycle that would demolish Duke Nukem was about to begin.

Lue lisää »

Avainsanat: Akiyuki Shinbo, Bakemonogatari, Katanagatari, Maria Holic, SHAFT

Käytän Koe de Oshigoto! -mangan marraskuussa alkavaa animesovitusta tekosyynä luetellakseni erinäisiä lukuja erogeseiyuubisneksestä.

Tuskin siitä mitenkään erityisen loistavaa sovitusta tulee, mutta ainakin voitte tutustua alkuteokseen. Tarinahan kertoo siis 16-vuotiaasta Kannasta, jonka tämän isosisko värvää erogefirmaansa ääninäyttelijäksi. Seiyuun tärkein ominaisuus on osata eläytyä rooliinsa, ja luonnollisesti käy pian ilmi että Kanna on siinä – krhm – luonnonlahjakkuus.

Ecchiydestään huolimatta manga on hyvin opettavainen; en esimerkiksi aiemmin tiennyt että VN:t äänitetään yleensä soolona eikä radioteatterityyliin, kuten animedialogi. Seuraavat tiedot ovat kuitenkin muualta.

Lue lisää »

Avainsanat: Koe de Oshigoto!

Sarjassamme “teollisuusrunkkausta joka kiinnostaa vain minua”…

Luvut ovat lähteettömiä ja peräisin 2ch:ssa ympäriinsä kelluvasta copypastesta, joten niitä ei välttämättä kannata siteerata missään virallisemmassa yhteydessä – mutta ne vaikuttavat kyllä uutisten valossa varsin uskottavilta. Painosmäärät eivät koskaan ole suoraan myyntimääriä (siitä puhumattakaan että kustantajilla on myös usein tapana liioitella levikkilukujaan), jotn tätä ei voi myöskään suoraan pitää listana “Japanin myydyimmistä mangoista.” Jonkinasteista osviittaa se kyllä siitäkin antaa.

Lue lisää »

Avainsanat: Fairy Tail, Initial D, Jason Thompson, Kimi ni Todoke, Kodansha, Moyashimon, Nodame Cantabile, One Piece, Shogakukan, Shueisha, xxxHOLiC

Aasialainen (lähinnä japanilainen) animaationtekokulttuuri eroaa teknisesti länsimaisesta (lähinnä amerikkalaisesta) kaikkein eniten siinä, että Japanissa ei ole tapana käyttää hahmokohtaisia pääanimaattoreita suurenkaan budjetin töissä. Amerikkalaisissa animaatioelokuvissahan tämä on käytännössä sääntö, koska sillä varmistetaan hahmon ulkoasun, tyylin ja elekielen säilyminen yhdenmukaisena. Tavallaan se on vähän ironista, sillä juuri animenhan piti olla hahmokeskeistä kerrontaa, eikös…?

Toisaalta tämä johtaa siihen, että japanilaisille animaattoreille on huomattavasti tärkeämpää osata piirtää käytännössä millä tyylillä tahansa. Välianimaattoreille tämä on helppoa, sillä hehän vain piirtävät mallista, mutta pääanimaattorit joutuvat sovittamaan oman tyylinsä hyvin tarkkaan hahmodesigneihin – muuten yleisö alkaa valittaa sakuga hookaista (kuten vaikkapa Gurren Lagannin nelosjakson tapauksessa). Toisaalta kohtausanimaattoreiden käyttö hahmoanimaattoreiden sijasta mahdollistaa sen, että kullekin pääanimaattorille voidaan antaa työstettäväksi kohtauksia jotka vastaavat heidän henkilökohtaisia taitojaan, erikoisalojaan tai mieltymyksyään.

YouTubesta löytyy loputtomasti yksittäisten pääanimaattorien töistä tehtyjä MADeja, joten eri animaattorien tyylin oppiminen on helppoa – mitä erilaisimmistakin sarjoista paistaa yleensä jossain määrin läpi kohtauksen pääpiirtäjän henkilökohtainen kädenjälki. Kuka enää viitsii väittää kaiken animen näyttävän samalta?

Lue lisää »

Minulla ei ole enää tapana käsitellä juurikaan ajankohtaisia aiheita, mutta viimeviikkoinen Nick Simmonsin tapaus on moraalin kannalta kiintoisa.

Lue lisää »

Avainsanat: Bleach, Hellsing, Shueisha, Viz

Tämä kirjoitus oli alun perin huomattavasti nykyistä pitempi, mutta päätin jakaa sen kahtia aiheen kahtiajakoisuuden vuoksi. Jälkimmäinen puolisko tulee käsittelemään enemmän fanikulttuuriin tyytymättömyyttä animeen ja etenkin sen kulloiseenkin laatuun. Tyytymättömyyden syyt ovat ne vanhat tutut: fanimassat ovat tyhmiä ja niillä on paska maku; tuotantoyhtiöt juoksevat nykyään vain trendien perässä jeninkuvat silmissä; animaattorit ja ovat laiskoja ja tekevät vain paskaa.

Yksi asia on kuitenkin varma: Japanin animaatioteollisuus on kohdannut vaikeuksia, ja muitakin kuin taloudellisia. Se mistä kuitenkin vähemmän lännessä puhutaan on työvoimapula, jonka konkreettista vaikutusta animen laatuun ei kovinkaan usein tiedosteta – onhan toki helpompaa vain syyttää animaattoreita laiskoiksi.

Lue lisää »

Avainsanat: Halko Momoi, Keitaro Arima, Nurse Witch Komugi, Production I.G