Vähemmän kuin viime vuonna eikä välttämättä ihan niin edustaviakaan, mutta ainakin yhdellä uudella värillä. Kenties ensi vuonna Pac-Mankin saa olla jo keltainen…

Jo kolmas vuosi peräkkäin. Tästä on tulossa pienimuotoinen perinne.

Tunnin päästä tulee muuten Tokyo Godfathers Neloselta. Siinäpä vasta erilainen joululeffa….

Avainsanat: Meta, Satoshi Kon

MikuMikuDance -animaatio-ohjelman versio 3.0 julkaistiin elokuun loppupuolella. Uutena lisäyksenä siihen saatiin 2chanin Vocaloid-perheeseen synnyttämä harmaahiuksinen Haku Yowane; kaikkien niiden onnettomien vocaloidinkäyttäjien avatar, jotka eivät parhaista yrityksistäkään huolimatta onnistu saamaan Mikua laulamaan kunnolla. Hän on huonoja laulutaitojaan angstaava sakepullonhalailija (moee~), ja videontekijät ovat ottaneet hänet ilolla omakseen – NicoNico on jo täynnä videoita joissa hän esiintyy.

Mutta tämä nimenomainen video tipautti minut silti tuolilta. Tunnistatte varmaan kappaleen ja koreografian…

Huoh. Miksi Japanilla on kunnia maailman hauskimmasta musiikkivideosta, Suomella taas kaikkien aikojen huonoimmasta? Vocaloid-versio ei pärjää alkuperäiselle edes väriskaalan 70-lukulaisuudessa.

Avainsanat: Vocaloid

Kaikki tuntevat tietysti “ihmistetriksen”; sehän on jo ikivanha juttu. Japanilaisen Tunnels no Minasan no Okage Deshita -ohjelman netissä valtavaksi hitiksi muodostuneessa Brain Wall -osiossa julkkiskisaajat joutuvat asettautumaan sopivaan asentoon mahtuakseen lähestyvän seinän aukosta ja välttääkseen vesialtaaseen tönäistyksi tulemisen. Se käy loistavasta katseluviihteestä; suurin osa epännistumisista syntyy siitä että kisaajat yrittävät vääntäytyä tarpeettomasti aukkojen muotoisiksi vaikka vähempikin riittäisi, ja vahingonilo rehottaa.

“Only in Japan”, eikös vain.

Paitsi että ei.

Jaa-a, mitäköhän siitä tulee? Eihän tämä tietenkään globaalissa mittakaavassa mitenkään harvinaista ole, mutta vähän tuntuu siltä että on vain nähty netissä jotain suosittua ja päätetty tehdä sama… missä ei tietenkään olisi mitään vikaa sinällään, mutta miten pelkästä ihmistetriksestä riittää matskua kokonaiseen puolituntiseen? Kunnollisella budjetilla ja sopivalla annoksella luovaa hulluutta siitä voi tulla tietysti ihan hyväkin show. Mutta todennäköisesti siitä yritetään tehdä yhtä painostavan tylsä kuin italialaisesta versiosta… ja tietenkin ilman sekä spandex-pukuja että bikinityttöjä. Plääh.

Niidel kirjoitti jokin aika sitten siitä miten internetaikana töidensä jakaminen ilmaiseksi voi olla pitemmän päälle kannattavampaa kuin niiden oikeuksien mustasukkainen varjeleminen. Internet on kuitenkin saanut aikaan monia muitakin jänniä asioita tekijänoikeuksille.

Web 2.0 saa ihmiset esimerkiksi tuottamaan jatkuvasti sisältöä toisilleen ilman minkäänlaista korvausta. Vaikkapa motivaattoritaulun väsäävä ja lopputuloksen toisille nimettömille netinkäyttäjille näyttävä Antti Anonyymi ei odota saavansa omasta pienestä työpanoksestaan edes tunnustusta – kaikki toimii käytännössä kuin sanattomasti sovitun Creative Commons -lisenssin varassa. Mutta koska tällainen toiminta ja sivustot joilla sitä harrastetaan ovat Internetin pohjasakkaa ei tätä toimintaa pidetä minkään arvoisena, saati edes merkityksellisenä.

Lue lisää »

    
Mitä suuremmaksi ja näkyvämmäksi käy japanilaisen kulttuurin virta länsimaiseen kulttuuriympäristöön sitä valtavirtaisempaa siitä tulee, ja sitä nolompaa siihen yhdistämisestä tulee monille nuorille taiteilijoille – kyseessähän on pinnallinen lasten juttu, kuten kaikki tiedämme.

Näin ollen moni taiteilija pyrkii “pääseemään yli” “mangavaiheestaan” ja kehittämään “omaa” ja “vakavasti otettavaa” tyyliä. Näitä yksilöitä löytyy moneen junaan ja monia eri vakavuusasteita (jotkut saattavat osallistua conien taidekujille ja jopa tehdä sarjakuvia alan lehtiin, jotkut taas pitävät mieluummin reilua hajurakoa koko alaan), mutta suuressa osassa heistä on tunnistettavissa samoja yleispiirteitä, jotka tekevät tunnistamisesta varsin helppoa. Harvasta löytyvät kaikki nämä piirteet, mutta usein huomion kiinnittävät ensimmäisinä seuraavat seikat:

Toistaiseksi tunnetaan hyvin harvoja tästä asennevammasta parantuneita yksilöitä, joten tilannetta on syytä pitää lähes parantumattomana. Omahoito on myös lähes mahdotonta, koska oireilija ei luonnollisestikaan yleensä edes suostu myöntämään tilansa ongelmallisuutta. Mikäli havaitset yhden tai useampia näistä oireista jossakin tuntemassasi taiteilijassa, suosittelemme välittömäksi ensiavuksi hyvää seineniä^tm ja mitä tahansa kirjallisuutta joka auttaa laajentamaan käsitystä japanilaisen sarjakuvan kirjosta; Paul Gravettin Manga – 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa on kenttätesteissä osoittautunut ehkä helpoimmin sulavaksi, eikä Mangan mestarit jää kauaksi jälkeen.

Parhaimmassa tapauksessa oireilija tulee huomanneeksi, että sillä mitä opettajat tai muut harhakuvalaiset sanovat ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä – on turhaa lähteä lätkimään taiteilijoiden tyyleille nimilappuja otsiin vain sen takia, että he ovat ottaneet vaikutteensa enimmäkseen yhdestä visuaalisten konventioiden koulukunnasta. Lampaan silmin kaikki ihmiset näyttävät samanlaisilta.

Muokkaus 11.6: Kappas, en kai vain ole herättänyt keskustelua?

Avainsanat: Jari Lehtinen, Paul Gravett

Helvetti jäätyy, ja epäilemättä kinutuin suomeksi julkaistava manga koskaan saadaan kuin saadaankin suomeksi. Yoshihiro Takahashin Hopeanuoli, kyllä vain.

Hyvät uutiset päättyvät kuitenkin siihen: julkaisija on nimittäin Pauna Media. En nyt oikein tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä…

Lehdistötiedotteessaan Pauna sanoo etenevänsä varovasti, koska kahdeksantoistaosainen Hopeanuoli on sen aiempia sarjoja paljon pitempi. (Ja varmaan myös siksi että se on sen ensimmäinen oikea manga ja sellaisena myös paljon kalliimpi, vaikkei sitä suoraan sanottaisikaan.) Luvassa on ensi alkuun kolme ensimmäistä tankobonia, joista ensimmäinen kesäkuussa: niiden menekki määrää, jatketaanko sarjaa vai ei.

Toisaalta on ihan hyvä että Pauna on kehittänyt tiedotustaan aiemmasta kahden viikon varoitusajasta, ja ihan syystäkin: jos taktiikka tosiaan on tuollainen on todellakin hyvä saada fanikunnan hyväksyntä. Toisaalta sanominen suoraan “jos sarja ei tuota tarpeeksi se lopetetaan” muistuttaa kovasti juuri siitä piittaamattomuudesta seteliselkärankaisuudesta, josta muuan kotimainen animenjulkaisijamme tunnetaan.

Ja onhan toki (toivottavasti) mahdollista, että nyt kun sarja käännetään (toivottavasti) japanista kääntäjäksikin saadaan joku, jolla on (toivottavasti) enemmän pieteettiä kuin surullisenkuuluisalla Puolamäellä. Vaikka mistäpä sen tietää; eihän englanninkaan suomentajista luulisi Suomessa pulaa olevan, mutta laarin pohjalta näyttää silti löytyvän kaikenlaista vipeltäjää…

Toivon parasta, pelkään pahinta.

Avainsanat: Hopeanuoli

“Kuka tahansa osaa puhua peikkoa”, Fred möläytti, “eihän siinä muuta kuin osoitellaan ja murahdellaan.”

Väistämättä blogin kerätessä tarpeeksi huomiota se alkaa saada osakseen trollien huomiota. Itselleni näin kävi kuun alussa sen jälkeen kun tämä postaukseni alkoi kiertää irkkiä ja sai 2000 hittiä päivässä.

Trolleista on luonnollisesti paljon hupia, kunhan niihin ei yritä suhtautua vakavasti; huomiotahan ne vain haluavat. Niinpä suhtauduin kepeästi, kun ystävämme höpö höpö alkoi laukoa mielipiteitään. Minä ja kommentoijani ruokimme peikkoa avoimesti, ja se käyttäytyi kuten kelpo lemmikin kuuluukin: ölisi kun sille heitti keksin, oli hiljaa ja tunki sormet korviinsa kun kohtasi vastaväitteitä jotka huomasi aukottomiksi. Hiljalleen keskustelu siirtyi muille urille, ja trollin panos sille väheni.

Lue lisää »

Avainsanat: Meta

Jokin aika sitten meille soluttautui syntymäpäivälahjana tällainen Miku-papercraft.

Tekijä itse sanoo sen olevan surkeasti kasaan räpelletty “kun purjo puuttuu ja liimaakin näkyy”, mutta hieno se silti on; se viihtyy hyvin vitriinissä Bomé-figuurien kanssa. Voitte kokeilla sen tekemistä itsekin jos haluatte (ja kyllä, resoluutio oli tuollainen alun perinkin).

Anacronilla on varsin aloittelijaystävällinen postaus papercraftien tekemisestä. Ja jos nämä tuntuvat liian vaikeilta voitte toki aloittaa helpommasta päästä – vaikkapa Cubeecraftin tyylitellyistä palikkapäistä.

Samaisen syntymäpäivän kunniaksi talouteen saapui myös Cospan posettavakätinen Oryzae. Kamosuzoo~!

Who gits all the beatches, dog?

Avainsanat: Meta, Moyashimon, Vocaloid

Näin hyväkäytöksistä on suomalainen jrockyleisö. Paikalle ei ilmestytä tunteja etukäteen notkumaan ja pelottelemaan kaupassakävijöitä ja ohikulkijoita, paikallisia ei häiritä metelöimällä, kanssajonottajia ei tuupita vaan käyttäydytään rauhallisesti ja hillitysti kun jonottamiskiellon aikaraja umpeutuu…

Tai sitten ei.

No, ainakaan bändillä ei ollut valittamista.

“Ottakoot opikseen etteivät suomenna huonosti hyviä sarjoja. Aiss, nyt haisee housut tiiäkkö.” Perustelut ovat loistavia.

Ja mitä asiasta sanoo suomentaja?

< Tasogare^> antaa lasten pitää hauskaa
< Tasogare^> jokainen poltettu = ostettu

Ei tarvitse peitellä, Taso. Kyllä me tiedämme että oikeasti itket siellä nurkassa, kun työtäsi ei arvosteta…

Muokkaus 10.3: Nyhverö poisti sen! Seisoisi nyt edes mielipiteidensä takana kun on kerran aloittanut. Video korvattu saman tyypin kuvaamalla kakkosvideolla, joka on valitettavasti paljon vähemmän hauska…

Muokkaus 16.5: Sen videon voisit tosiaan lisätä takaisin, mutta eipä ole vielä näkynyt.

Muokkaus 22.5: Ja sama nimi äänessä aina vain. Eikö noilla mielipiteillä hävetä väittää olevansa melkein 18?

Avainsanat: Kim Sariola, markettimanga, Naruto, Sangatsu Manga