On lopultakin koittanut se synkkä päivä, jolloin Otakunviran kohtaloksi on tullut sairastua taukotautiin. On aika pohtia jatkoa ja säätää tulevaa; tämä sivusto ei Otakun lopettamisen jälkeen voi enää säilyä tällaisenaan, joten blogin on aika siirtyä muualle.

Uusi domain on jo ostettuna ja WordPress-teemakin valittuna, joten voinette olla suhteellisen varmoja siitä ettei tämä tauko ole tappavaa sorttia. Se kestänee kuitenkin vähintään useampia viikkoja ja päättynee viimeistään siinä vaiheessa kun saan irlattua kasaan tarpeeksi vieroitusoireita – tämä on joka tapauksessa aivan liian hauskaa touhua lopetettavaksi kokonaan. Joskus on kuitenkin priorisoitava joitain asioita toisten edelle, ja se joskus on nyt.

Ja Animeconkin on jo viikon päästä; alkaa olla jo aika valmistautua siihen, koska minun olisi tarkoitus puhua niitä näitä myös tässä tapahtumassa. (Tervetuloa kuuntelemaan vain.) Luotettavuusasteeltaan vaihtelevien huhujen ja kuulopuheiden perusteella conista pitäisi myös tulla varsin hollowfieldihtävä – ja kenties jopa hellsingihtävä. Hohoho~

Avainsanat: markettimanga, Meta

Ja tässä luennon toinen puolisko, jossa päästäänkin lopulta itse aiheeseen – eli siihen miten omakustanteen julkaiseminen etenee sitten kun sarjakuva on valmiina kädessä.

(124 tuntia, hävettää. Syytän mahjongia.)

Lue lisää »

Tässä lupaamani Nekocon-luento sellaisena kuin sen lupasin; muutamalla lisäinfon palasella höystettynä ja kahteen palaseen katkaistuna. Jälkimmäinen puolisko ensi kerralla.

Lue lisää »

Avainsanat: Aura Ijäs, Elli Puukangas, Emma Kantanen, Hollow Fields, Ken Akamatsu, Kiyohiko Azuma, Maura Manninen, Nelly Sääksjärvi, Päivi Niinikangas, Vartijat

Tämän maan animeskene on jännä.

Animeunionista huolimatta – tai kenties juuri siitä johtuen – normaalin pulliaisen vaikuttaminen sen asioihin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa; Kyuu tulikin tuossa hiljan myöntäneeksi, että virheitä on tosiaan tehty eikä palautetta ole aina otettu huomioon. Olen panetellut häntä aikojen saatossa ehkä liikaakin, mutta – toisin kuin eräät – hän sentään kehtaa myöntää edellämainitut ongelmat (olkoonkin, että vain kahden kesken).

Muu Animeunionin ulkopuolinen skeneaktiivisuus kuin yhdistystoiminta taas on aikojen saatossa leimattu vuoroin rikolliseksi, vuoroin muuten vain epäilyttäväksi. Veh vakuutti kaikki ehdotuksellaan Suomen animemaailman etusivusta, mutta koska ketään ei hotsittanut tarpeeksi häntä pyydettiin lopulta toteuttamaan ehdotuksensa itse – eikä hän ole kuullut asiasta mitään sen jälkeen. Hui onnistui lobbaamaan läpi ehdotuksensa conkuvaamisesta, mutta sitäkään tuskin olisi tapahtunut ellei allekirjoittanut olisi käynyt pasteamassa olennaisia rivejä hänen kirjoituksestaan asianomaisen vastuuhenkilön naamalle. Ja siinäpä ne vaikuttamiset taisivatkin olla.

Sen jälkeen kun aiheutin omilla pikku mielipiteilläni kaikkien muistaman mielenkiintoisen myrskyn vesilasissa minulla on monesti tultu sanomaan “provoaminen on toki hyvä jos haluaa vain huomiota, mutta jos aikoo jatkossa tehdä myös yhteistyötä se ei ole kauhean järkevää.” Tämän yhteistyön tärkeys ei ole minulle koskaan täysin auennut. Onko tässä maassa niin vähän osaavia ihmisiä, että esimerkiksi cosplaykisoja ei ole mahdollista järjestää kuin aina niiden samojen ihmisten voimin? Tai että yhdenkään tapahtuman pitäminen ei onnistuisi ilman “yhteistä lippua,” jonka alle paikalliset animeseurat voisivat kerääntyä, tai niiden yhteistä ääntä jolla ne voisivat ottaa kantaa – eikö mistään muuten tulisi mitään, jos ihmiset ovat vaikkapa kotoisin eri paikkakunnilta?

Ja kaiken tämän yllä leijuu legendaarinen lausahdus “Meitä on valitettavasti vain kahteen junaan – niitä jotka tekee ja niitä jotka valittaa.” Tilanne on sanalla sanoen sietämätön.

Lue lisää »

Avainsanat: maid

Ei liene kenellekään yllätys, että eri konteksteissa teoksia tulee arvioida eri tavalla.

Suhtaudun samantasoisiin sarjakuviin täysin eri tavoilla, jos toinen on parinkymmenen kappaleen omakustanne ja toinen Suomen suurimman mangakustantamon pilottiprojekti suomimangan saralla. Samaan tapaan eri tavoilla suhtaudun teokseen jolle on myönnetty kunniamaininta sarjakuvakilpailussa ja koulutyöhön. Näin ollen – kun ottaa huomioon sen selvästikin edustavan jälkimmäistä – minun on pakko myöntää pitäväni tästä sarjakuvasta, johon törmäsin toissapäivänä Kemin kulttuurikeskuksen seinällä.

Se että se on toistaiseksi ehjäjuonisin lukemistani Sunna Kitin töistä on valitettava fakta. Mutta oli miten oli – se on kuitenkin ehkä maailman ainoa saamenkielinen manga, ja merkittävä sinänsä.

Avainsanat: Sunna Kitti

Että sellainen con. Paikan rajoittuneesta myyntitilasta johtuen emme saaneet sieltä myyntipöytää, mutta loppujen lopuksi se osoittautui varsin onnekkaaksi sattumaksi – pienellä herrasmiessopimuksella pääsimme jakamaan Turun Animeseuran pöytää emmekä näin ollen joutuneet maksamaan siitä mitään. Onneksi, sillä muussa tapauksessa olisi tullut kohtuullisen ikävästi takkiin… Tässä on pientä ironiaa, sillä sattumoisin ensimmäinen tapahtuma josta Otakua saattoi ostaa oli niin ikään Kirsikankukkacon – emmekä sielläkään maksaneet mitään vaan myimme ns. salkusta, koska sekä kassavirtamme että budjettimme liikkui silloin vasta kymmenissä euroissa. Ja perässä tuli ärtynyttä noottia “kaupallisesta toiminnasta ilman lupaa.”

Kaiken kaikkiaan con oli kohtuullisen mukava, muttei missään mielessä täydellinen. En sanoisi sitä suoranaisesti huonoksi tai epäonnistuneeksi sellaiseksi, mutta siitä lyötyi monia samoja ongelmia joita vähän kaikissa coneissa tuntuu nykyään olevan – kolmannen kerroksen kuvausnurkista ei tiennyt juuri kukaan, järjestäjien ja ulkopuolisten dialogi oli töksähtelevää ja cosplaykisaajat pysyivät lavalla paikallaan keskimäärin yhden sekunnin. Sisätilojen ilmanlaatu sentään oli pahimmillaankin kelvollinen, joskin siitä saadaan ehkä osittain kiittää suhteellisen niukkaa kävijämäärää ja viileää säätä.

Ja minähän en tunnetusti tiedä tapahtumanjärjestämisestä mitään, mutta jotenkin tuntuu hassulta että järjestäjät eivät nähneet tarpeelliseksi pyytää paikallista animeyhdistystä auttamaan ennen kuin sieltä oli ensin itse otettu yhteyttä. (Tiedä häntä sitten kuinka paljon edes TAS pystyi auttamaan asiaa. Lisää vänkäreitä nimittäin kaipailtiin vielä kolmea viikkoa ennen tapahtumaa – ja tässä vaiheessa järjestäjät päättivät uskaltautua pistämään pystyyn ketjun aiheesta.)

Suurin epäkohta tietysti oli se, että Kempin shoujoluentoa lukeenottamatta ohjelmakartasta ei löytynyt manga- tai animeaiheista ohjelmaa hakemallakaan.

Kyseessä on tavallaan itseään ylläpitävä noidankehä. Sanotaan, että ylivoimaisesti suosituinta ohjelmaa coneissa näyttäisi olevan vapaamuotoinen hengaus – joka tässä tapauksessa manifestoitui Caramelldansen-letkajenkkoina, valtavana nuoleskelurinkinä keskellä käytävää ja YAOI_SHOW’na – mutta voitaisiin miettiä onko kyseessä syy vai seuraus; miten ihmisiä voisi kiinnostaa ohjelma, jos sitä ei ole? Tätä menoa conit degeneroituvat ennen pitkää vain valtaviksi miiteiksi joissa on cosplaykisa, lolitamuotinäytös, jrockpaneeli, Final Fantasy Fighteja ja pullonpyöritystä.

Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa niin kauan kuin ihmiset viihtyvät. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että on hieman kummallista että asia hyväksytään sellaisenaan – aivan kuin tapahtuman järjestäjillä ei olisi mitään sananvaltaa asiaan.

Avainsanat: Janne Kemppi, Meta, Otaku

  
Tampere kupliissa saatiin nähdä – erään Inuyashan, jonka funktio panelistien joukossa jäi hieman hämäräksi, jatkuvan mikinominnan ohella – odotetusti myös sarjajulkkareita: Sangatsun uutuus tottelee nimeä Fruits Basket, ja tästä Natsuki Takayan mangasta lienee joku joskus kuullutkin. Egmontin tuorein aluevaltaus taas on – ennakkolipsautusten mukaan – Yasunori Mitsunagan Kaibutsu Oojo, joka lännessä tunnetaan alaotsikollaan Princess Resurrection mutta jonka Egmont aikonee ristiä Hirviöprinsessa Himeksi. (Mikä pelkässä “Hirviöprinsessassa” olisi ollut vikana?)

Näillä sarjoilla on useita olennaisia eroja. 23-osainen moderni shoujoklassikko Fruits Basket on Hopeanuolen jälkeen yksi eniten suomennettaviksi kinuttuja sarjoja, ja se on rapakon takana osoittautunut sellaiseksi hitiksi että Tokyopop on hiljan julkaissut siitä kovakantisen omnibus-version. Vähemmän hypetetty, toistaiseksi kuusiosainen Kaibutsu Oojo taas on surullisenkuuluisaa Kodanshan shounenia, mikä näyttäisi tässäkin tapauksessa olevan huono merkki – haaleahkot arvostelut eivät lupaa hyvää, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä toki löytyy.

Fruits Basket alkaa syksyllä, Hirviöprinsessa Hime heinäkuun lopulla. Sittenpä tuon näkee…

Avainsanat: Egmont, Hakusensha, Hirviöprinsessa Hime, Kodansha, markettimanga, Sangatsu Manga, Tokyopop

Tsukicon tulee taas; tänä vuonna se on venytetty kaksipäiväiseksi ja järjestetään 18.-19. lokakuuta. Paikka on Gloria kuten viimeksikin.

Tsukicon on tämän maan Japani-skenessä mielenkiintoinen tapaus, enkä nyt tarkoita sitä että se on musiikki- ja katumuotipainotteinen. Kyse on enemmänkin sen matalasta byrokratiatasosta; ensimmäinen Tsukicon keräsi 1300 kävijää eikä minkäänlaisia rajoituksia asetettu esimerkiksi cosplayproppien sisääntuomisen suhteen, mutta jostain syystä kukaan ei siitä huolimatta kuollut. Minusta onkin aina ollut vähän typerää, että vänkäreille teetetään lisätyötä vain sen vuoksi että aikoinaan joku hemmetin tollo rikkoi Suomen lakia ja toi julkiselle paikalle teräaseen (Järjestyslain kolmas luku, 10 §), ja joku toinen hemmetin tollo nappasi sen siltä ja silpaisi sillä vahingossa ohikulkijaa käteen. Ja Gloria on kuitenkin huomattavasti pienempi paikka kuin yksikään toinen conin järjestämiseen käytetty tila Suomessa. (Kontrastina, Jenkeissä oravatkin ovat isompia.)

Siitä puhumattakaan, että tapahtuma on hyvin pienellä porukalla järjestetty. Edellisellä kerralla järjestäjiä oli viitisen kappaletta; tällä kertaa aiotaan kuulemma hommata jopa vänkäreitä. Kenties järjestyksenvalvojiakin. Ja sen pakollisen bändin lisäksi vielä kunniavieraaksi nimekäs muotisuunnittelija ja pari dj:tä.

Ja siinä missä esimerkiksi Animecon IV:n cosplaykisassa palkintojen järjestäminen nakitettiin yhdelle ihmiselle (joka, kuten muistanette, sai sitten lopulta reilusti paskaa niskaansa mentyään voittamaan yhden niistä pehmonorsuistaan itse)…

< maxx-> skabojen tuotepalkinnotkin kerättiin kolehtina conin alettua
< maxx-> tytöt kävi kiertämässä myyntipöydät ja sai joku neljä kassillista kamaa jaettavaksi
< maxx-> tuolla on vissiin vieläkin olohuoneen nurkassa yksi kassillinen palkintotuotteita mitkä jäi jakamatta

Tarinan opetus: jos asiat yrittää tehdä vaikeasti, niistä myös tulee vaikeita.

Kaikkein merkittävin ero Tsukiconissa muihin coneihin verrattuna on tietysti se, että se on tällä hetkellä skenen kallein con – hintaa aiotaan ovella pyytää huimat viisi euroa. Tämä tietysti koituu tapahtuman kuolemaksi, koska maksulliset tapahtumat eivät saa tuikitärkeitä tuhansien eurojen apurahoja eivätkä ihmiset (ainakaan parin foorumilla vinkujan perusteella) halua tulla pääsymaksullisiin tapahtumiin… Ai että Tsukicon ei ole koskaan saanutkaan mitään avustuksia? Ja että pääsymaksuilla ei ole juuri mitään korrelaatiota kävijämääriin? Kas kummaa.

< maxx-> no olihan se nyt ihan lonkalta vedetty koko coni, mikään ei maksanu mitään ja ihmiset tykkäsi silti
< maxx-> coni itteasiassa _tuotti_ ~1500 e
< maxx-> narikka oli maksullinen, 1.5 e ja melkein jokainen laittoi takkinsa sinne
< maxx-> ei pyydetty pöydistäkään mitään hintaa firmoilta kun ei kehdattu
< maxx-> tällä kertaa voisi jonkun kympin pyytää
< maxx-> en vaan käsitä miksi siitä itketään että ei kehtaa ottaa hintaa kun voi menettää kaupungin tuet tms. sen takia
< maxx-> esim. Helsingin kaupungin kulttuurituki nuorten projekteihin tms. (max. 1000 e) irtoaa aika helposti, mutta toisaalta vitosen lipulla riittää 200 kävijää saman rahan saamiseksi

Ja miten on kävijöiden rahatilanteen kanssa?

< maxx-> ei mutta vakavissaan, veikkaan että vasta joku 10 e alkaa olemaan sellainen hinta että penskat miettii kehtaako enää maksaa
< maxx-> Dion euromanageri oli vähän ihmeissään sunnuntaina kun oltiin Nosturilla keikkaa pitämässä ja se antoi merchandise-hinnaston meille
< maxx-> totesin että et varmasti myy noita julisteita vitosella, vähintään 10 e lyöt niihin päälle
< maxx-> se oli vähän ihmeissään mutta laitettiin, ja niitä meni ku kaasua Auschwitzissä
< maxx-> jotain cd:itä oli myynnissä 20e/kpl, ne meni ihan kaikki viimeistä myöten
< maxx-> eikä edes mitään kunnollisia levyjä vaan jotain single+dvd -painoksia
< maxx-> Kanan keikalla oli myynnissä sellaisia klipsillä kiinnitettäviä kissankorvia, ~20 e taisi olla hintana
< maxx-> Kaikki meni
< maxx-> Pienet pehmolelut 40-60 e haarukassa, _kaikki meni_
< maxx-> ja meillä oli Candy Spooky Theaterin keikka tuon jälkeen
< maxx-> paidat oli 25e/kpl, ne meni ihan kaikki mitä oli mukana
< maxx-> sinkuista pyydettiin 10 e, niitä meni varmaan ~100kpl
< maxx-> julisteita oli kans reilu nippu, ne meinasi pyytää vitosen mutta sanottiin taas että laittaa kympin vaan niin saa voita leipänsä päälle
< maxx-> loppui nekin
< maxx-> An Cafen jonossa katselin kun joku pikkuernu hengasi 100 e seteli kädessä
< maxx-> Joten kyllä niillä penskoilla on rahaa laittaa vitosen sisäänpääsyyn ihan koska tahansa.

Mikä oli todistettava.

Avainsanat: cosplay

…On tyydyttävä toiseksi parhaisiin katseenvangitsijoihin. Ja hyvin ne toimivatkin; päivän aikana tuli noin kymmenkunta kyselyä siitä, olivatko ne myytävänä.

Nendoroidit ovat suloisia. Pitää hankkia Miku seuraavaksi…

Avainsanat: Meta

Lue lisää »

Avainsanat: Death Note, Egmont, markettimanga, Nana, Punainen jättiläinen, Sangatsu Manga, Tokyopop