Kentaro Takekuma viisasteli aikoinaan, että “mangakana elää helppoa elämää: saa mennä nukkumaan keskipäivällä ja herätä viideltä iltapäivällä.”
Tämä ei ole Takekuman aikataulu, vaan Nurarihyon no Magon tekijä Hiroshi Shiibashin. Se lienee kuitenkin aika yleispätevä, mitä viikkolehtiin piirtäviin mangakoihin tulee… Huomatkaa hehkeä vapaa-ajan määrä.
Siinä vaiheessa kun rahaa alkaa virrata kukaan ei tietenkään enää ylläpidä tuollaista työtahtia.
Vähänkään veteraanimmat tekijät pitävät yleensä viikon loman kuukauden välein, kuten Ken Akamatsu kertoo tässä lyhyessä haastattelussa:
Linkkasin jo aiemmin tähän Teikoku Databankin tutkimukseen. Sen mukaan animestudioiden voitot olivat vuonna 2009 laskussa jo toista vuotta peräkkäin; vuodesta 2005 alkanut nousu oli vain tilapäinen buumi, jonka keskiössä olivat “moetyyliset sarjat”, kuten se niitä kutsuu. Mutta vuoden 2007 jälkeen moesarjoja on tunnetusti tullut vähemmän ja vähemmän joka vuosi, ja se kupla on puhjennut – nykyään animen tuottaminen on entistä vaikeampaa “laittoman striimaamisen, vähentyneiden TV-slottien ja kutistuvan DVD-myynnin” johdosta.
Mangaka Ken Akamatsu kommentoi tutkimusta blogissaan (yksittäiseen postaukseen linkkaaminen ei onnistu, mutta postaus on tämä) seuraavasti:
Certainly, the moe boom is finished, and from last year on I think we’re seeing the following phenomena:
1. Male protagonists are absent
Many anime are now nothing but girls, and the role of the “male character being excited by female characters for viewers to empathise with” has disappeared.
2. Male buying power has reduced
Now women buyers of both anime and manga are predominant. Oricon comic rankings show most of the top titles are women-oriented.
3. Male viewers can now empathise with female characters
The number of male fans who simply don’t view female characters as objects of sexual desire at all is increasing, even in titles like “K-ON!”. No more are they just thinking “I want to be part of that circle,” now they are getting into the characters themselves.
A friend of mine was saying “this will be the year of yuri!” thanks to number 3, but unfortunately I get the feeling the popularity of yuri is not quite that great…
Joku voisi tähän sanoa, että kenties haaremit ovat tosiaan menneet muodista, mutta onhan moesarjojahan silti nykyään aivan helkkaristi. Tähän väliin ensimmäinen luetunymmärtämisharjoitus: mikä on moesarja?
Ei liene kenellekään epäselvää, että Japanin animaatioteollisuus on murrostilassa. Economist-lehden viimevuotisen artikkelin mukaan parhaaseen katseluaikaan esitettävän animen ja lastenanimen määrä on viime vuosina vähentynyt, ja enin osa animesta tuotetaan nykyään myöhäisillan ohjelmapaikkoja varten. Samalla anime on siirtynyt pois valtakunnallisilta suurilta kanavilta pienemmille paikallisille sekä satelliittikanaville. Vilkaisu Moon Phasen uusien sarjojen listaukseen tukee tätä toteamusta.
Miksi näin on? Katsotaanpa.
Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi vuonna 2003 analyysin (PDF) animeteollisuuden tilasta ja sen suurimmista ongelmista. Sen myyntiluvut ovat vuosia vanhoja, mutta alla oleva kuva on sen ehkä kiintoisin ja aikaa kestänein osa – tuotantodiagrammi, jossa on selkokielisiä numeroita. (Selkeyden vuoksi olen muuttanut ja pyöristänyt kaikki rahamäärät euroiksi.)
Kuvaaja on yleisluontoinen ja luvut keskiarvoja – vain prime time -anime esitetään sekä valtakunnallisilla että paikallisilla kanavilla, myöhäisillan anime ainoastaan paikallisilla ja satelliittikanavilla. Rahanuolet eivät kuvaa sitä kuka maksaa kellekin vaan sitä kuinka suuri osa sponsorien rahoista virtaa eteenpäin. Ainoastaan Madhousen ja Production I.G:n kaltaiset suurimmat studiot tekevät lähes kaikki tuotannon osa-alueet itse (eivätkä nekään kaikissa tuotannoissaan); muut kontrahtoivat työn toisille studioille tai (etenkin välianimaation suhteen) ulkomaisille alihankkijoille.
Tässä lupaamani Nekocon-luento sellaisena kuin sen lupasin; muutamalla lisäinfon palasella höystettynä ja kahteen palaseen katkaistuna. Jälkimmäinen puolisko ensi kerralla.
Tokyopop siis jakautuu kahtia; Tokyopop Inc. tulee jatkamaan sen manganjulkaisupuolta, Tokyopop Media LLC taas uusmediapuolta sekä niitä maailmanmangaleffoja, joita Stu-setä ilmeisesti edelleen toivoo saavansa joskus myytyä jonnekin Hollywoodiin. Toimialojen uudelleenjärjestelyn ohessa firma on myös irtisanonut 39 työntekijää (35-40 prosenttia koko USA:n vahvuudestaan) enimmäkseen tuotantopuolelta, mikä johtuu tietysti suoraan siitä että sen julkaisut tulevat jatkossa putoamaan USA:ssa lähes puolella ja Britanniassakin viidenneksellä. Samaan aikaan on kiinnitetty huomiota siihen, että Tokyopopin nimi ei ole kesän tärkeimpien mangatapahtumien näytteilleasettajien joukossa – PR-toiminta lienee siis myös juustohöylän alla, vaikka markkinointipuoli säästyikin.
Mahoo Sensei Negima!:n, länsimaisittain Negima! Magister Negi Magin, näytelty TV-draamaversio on ollut vanha uutinen jo kauan; Ken Akamatsu julkisti sen blogissaan toukokuussa, ei niin kovin kauan spinoff-anime Negima!?:n maaliskuisen päättymisen jälkeen. Samaten vanhaa tietoa on ollut se, että tämän kaikkien haaremisarjojen kruunaamattoman kuninkaan mittavaa tyttöhahmokaartia tulevat esittämään varsin eri-ikäiset näyttelijät; juuri muualla kuin Japanissa ei voisi tulla mieleenkään istuttaa saman koululuokan penkeille kolmeakymmentäyhtä 12-24-vuotiasta näyttelijätärtä. Joukosta löytyy niin tavallisia TV-idoleita kuin entisiä aikuisviihdetähtiäkin.
Viimeviikonloppuisessa tapahtumassa tämä henkilögalleria sitten lopulta marssitettiin lavalle koko komeudessaan, mitä ilmeisimmin niissä vaatteissa ja meikeissä joita TV-sarjassakin tullaan käyttämään. Mainichi Daily Newsin juttu aiheesta sisältää kaikki kuvat, joita idolifanipojat voivat kaivata. Virallisella sivulla on myös nyttemmin kuvia hiljattain alkaneista kuvauksista. Samassa tapahtumassa paljastettiin lopulta päähenkilö Negi Springfieldin näyttelijä; hän on 13-vuotias Yukina Kashiwa. Kyllä vain, tyttö hänkin.
Sarja alkaa TV Tokyolla 3. lokakuuta otakuaikaan 25.20, meikäläisittäin ilmaistuna siis 01.20 seuraavana päivänä. (Kontrasti esimerkiksi parhaaseen katseluaikaan esitettyyn, taivaisiin asti ylistettyyn Nodame Cantabile -doramaan on melkoinen.) Se on mitoitettu 26 jakson pituiseksi, ja Internetin syvät rivit ovat jo etukäteen julistaneet sen surkeaksi fiaskoksi sen näyttelijävalintojen takia. Kunpa vain kaikissa doramoissa olisi yhtä hyvä casting kuin tässä vanhassa feikkitiedonannossa…
Kirjoitukset (RSS)
