Yksi toissapäiväisen A-studion otsikoista oli hieman levottomuutta herättävä, mutta loppujen lopuksi itse juttu oli kuitenkin varsin neutraali; Animeconista kertovaan loppukevennykseen oli vain lähdetty hakemaan vähän erilaista näkökulmaa kuin se tavallinen äimistely- ja pällistelysellainen, ja se näemmä sattui heijastumaan otsikkoon asti vähän turhankin kärjistetyssä muodossa. Ja lolitamuoti kummastuttaa näemmä toimittajia edelleen nimensä taksonomialla.

Areenasta jakso poistuu parin päivän päästä, joten linkataan sen sijaan YouTube-versio.

“Animelapsi” on varsin mielenkiintoinen halventava kattotermi… Melkein yhtä hilpeä kuin “animisti.” Onneksi Finnconin heput eivät pääse kertoilemaan juttuja animefandomista medialle – omia termejään tietysti käyttäen – enää pariin vuoteen.

Avainsanat: lolicon

Suomalaisen sensaatiolehdistön osoitettua häkellyttävän hyvää makua ja palattua uusimman ampumavälikohtauksen jälkeen ennenkuulumattomalla vauhdilla uutisoimaan taas kansan jokapäiväisistä sirkushuveista on hyvä muistaa aina välillä, että muualla asiat ovat monin paikoin huonommin – ainakin mitä animeen tulee.

Ja muistattehan toki ystävämme Kanadan? Tietysti muistatte, kukapa sen voisi unohtaakaan.

TVA on quebecilainen sensaatiokanava, jollaisen kaltaisia meillä Suomessa ei onneksi ole; sen linja ja laatu muistuttavat melko paljon jenkkiläistä Foxia (joka meillä tunnettaneen parhaiten mm legendaarisesta Mass Effect -kohusta, PlayStation Pornable -jupakasta ja Hackers on steroids -tapauksesta) joskin ilman sen poliittista sitoutumista. Ja toissa viikolla se lähetti jutun mistäs muustakaan kuin hentaista! Tässä – vain ranskaksi valitettavasti.

Lue lisää »

Avainsanat: lolicon

Helsingin Sanomat on taas vauhdissa. Yleensä lehden keskustelualue on varsinainen idiotismin leikkikenttä, mutta tällä kertaa sinne ovat onneksi hyökänneet etunenässä sensuurin vastustajat; ikävä vain, että suuren yleisön silmissä tämä kaikki alkaa varmasti hiljalleen muistuttaa sitä että Suomi on täynnä lapsipornon puolustajia… Ja keskustelukin tyrehtyy jo parin sivun kuluttua tavanomaiseksi juupas-eipäs -toistoksi.

On vaikeaa tuoda esille näkökantoja joita ei olisi jo puitu tuolla tai vaikkapa tässä DarkMiragen toissavuotisessa kirjoituksessa. Pähkinänkuoressahan tilanne on tämä:

Lue lisää »

Avainsanat: lolicon

Muistanette, kuinka viime vuonna japanilaista TV-sensuuria käsitellessäni mainitsin Moetanin kuudennen jakson jääneen kokonaan vaille TV-esitystä. Sen jälkeen kävi niin, että myös sarjan viimeinen jakso sai saman kohtalon.

Trendi on mielenkiintoinen. OVA-markkinoiden sanotaan olevan nykyään lähes kuolleet, ja se onkin varmasti totta jos niitä verrataan niiden joutsenlaulumaiseen buumiin lamaa edeltäneellä 80-luvulla. OVA-formaatti sai alkunsa animen kysynnän kasvaessa suuremmaksi kuin mitä TV:ssä esitettäväksi mahtui, minkä takia OVA-sarjoja tehtiin usein yhtä hätäisesti kuin TV-tuotantojakin – tuloksena oli siis paitsi aikamme klassikkoja myös säännöllisesti niitä kammottavia kalkkunoita, joita nykyään katsotaan allnightereissa pikkutuntien piristysruiskeina.

Viime vuosina rajat eri medioiden välillä ovat kuitenkin hämärtyneet. Hellsingin kaltaisten tunnettujen tuoteperheiden OVA-sarjoja saatetaan mainostaa TV:ssä leikotuilla promojaksoilla, tai – kuten Moetanin tapauksessa – joitain jaksoja ei välttämättä ole alkujaankaan tarkoitettu TV-esitykseen. Tämä poikkeaa tähän asti DVD-myynnin kohentamiseen käytetystä “DVD-versio on laadukkaampi, korjailtu ja sensuroimaton” -käytännöstä. Ilmeisesti Japanin otakuyleisöä ollaan houkuttelemassa lankaan entistä raskaimmin menetelmin: totuushan on että Japanissa DVD-julkaisut maksavat järjettömiä summia, ja näin HDTV-lähetysten aikana netissä jaettavat TV-ripit ovat itse asiassa DVD-versioita parempilaatuisia. Ei siis ole mikään ihme, että levyt jäävät kauppojen hyllyille.

Yhden sarjan perusteella tuskin lienee kuitenkaan turha tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä; tuskinpa kaikkien otakusarjojen julkaisu sentään siirtyy OVA-formaattiin, ainakaan niin kauan kuin oheistuotteet käyvät kaupaksi. Tärkeämpi kysymys lieneekin sen sijaan: missä vaiheessa Moetanista tuli sentaisarja?

(Ihmettelen myös sitä, miten edes Zac Bertschyn kaltainen provoamisesta taiteenlajin tehnyt vihakone voi sortua Moetanin parodisuuden missaamiseen – samaan tapaan kuin Ouranin vastaavan erinäisiä kuukausia aiemmin. Ehkä ajoittain tyhmän teeskenteleminen on osa hänen trollinhoukuttelustrategiaansa? Jos ei, kyseessä näyttäisi olevan varsin yleinen ongelma.)

Avainsanat: lolicon, Moetan, Ouran High School Host Club, Seven Seas, Strawberry Panic, yuri

Kirjailija ja käsikirjoittaja Neil Gaiman kävi hiljattain Japanissa Tähtisumua-romaaninsa elokuva-adaptaation tiimoilla. Siellä ollessaan hän kävi vierailulla Studio Ghiblillä, jonne hän oli saanut kutsun jo aikoja sitten; yllä olevassa kuvassa hän poseeraa Hayao Miyazakin ja Toshio Suzukin välissä. ANN piti asiaa uutisoimisen arvoisena.

Gaimanin yhteydet Ghibliin ulottuvat vuoteen 1999, jolloin hän oli vastuussa Mononoke Himen sovittamisesta englanniksi. Kyseessä on tosiaankin sovitus eikä puhdas käännös; ensimmäinen ajatukseni elokuvaa aikoinaan ensimmäistä kertaa katsoessani oli “kuka hitto nämä dubtitlet on säheltänyt?” Vaikka jotkut kriitikot kritisoivat tätä päätöstä on myönnettävä, että se auttaa Japanin historiaa ja mytologiaa tuntemattomia katsojia ymmärtämään elokuvaa paremmin. Tämä on yksi niitä harvoja positiivisia asioita, joita Ghiblin länsimainen levittäjä Disney elokuvalle soi. (Se toinen oli elokuvan täydellinen leikkaamattomuus. Ghiblillä muistettiin hyvin Nausicaan aikoinaan saama kohtelu, ja Disneyn levitysdiilin sopimisen aikoihin Suzuki lähettikin Disneylle katanan ja viestin “ei leikkauksia.” Miyazaki on myöntänyt tämän todeksi yhdessä harvoista haastatteluistaan – ja kannattaa muistaa, että katanat eivät ole mitään joutavia kapistuksia.)

Gaiman laitettiin vierailemaan myös meidokahvilassa. Koska hänen blogiaan lukevat kaikenlaiset hörhöt hän saikin pian seuraavanlaisen viestin:

Neil, Neil, Neil, Neil! Reading your blog can be so bloodly frustrating! What was your opinion of that Lolita restaurant? What do you, as a father of a young teenage daugther on the threshold of her maidenhood thinks of those young women exploiting the idea of pedophilia?

…Johon hän vastasi näin:

I’m not comfortable enough with the by-roads of Japanese pop culture to be able to say what exactly was going on in that place, but it didn’t seem to be about paedophilia, not in any way I understand the term. It seemed to be about a whole set of cultural cues that I wasn’t really able to read — the clientele were about 60/40 male to female, most of the men were the same age as the girls working there (early 20s), and I got the impression it was much more about the girls getting to exercise their fantasies of being maids, whatever maids were in this context, and the customers of both genders seemed to enjoy playing rock, paper, scissors with them. My opinion was one of, mostly, complete bafflement and bemusement, and I was there because the guide felt that, like the fish market and the Meiji Shrine and the modern art museum, going to one of the maid cafes was one of the unique things about Tokyo.

Mutta samasta syystä hän sai onneksi pian myös hieman valistuneemman viestin asiaa valaisemaan. Puh.

Avainsanat: Hayao Miyazaki, lolicon, maid, Prinsessa Mononoke, Studio Ghibli, Toshio Suzuki, Tuulen laakson Nausicaa

Moetan on postmoderni otakusarja, jonka juuret ovat otakuille suunnatuissa, söpön lolimaskottihahmon ympärille kasatuissa englanninoppikirjoissa. Se modernius jolle se on post ovat niin ikään otakuille suunnatut taikatyttösarjat á la Nanoha; sarjan jokainen jakso on pakattu täyteen uskomattoman häröä pervoilua, jatkuvaa serviceä ja itseviittauksellista kliseillä leikkimistä. Ja lopuksi opetellaan aina myös vähän relevanttia englantia.

Asioita seuraavat muistanevat vielä viime kuulta, että sarjan kuudetta jaksoa ei ikinä esitetty; tämä ilmoitettiin vain hieman etukäteen, ja jakson tilalla näytettiin edellisistä jaksoista kursittu recap. Seuraavalla viikolla jatkettiin jaksosta seitsemän. Sarjan tuottaja Takayuki Nagatani mainitsi tuotantoblogissa tämän syyksi “erinäiset syyt”; toisin sanoen oli päätetty, että kyseinen jakso sisälsi liian sopimatonta materiaalia esitettäväksi.

Moetania esittävistä viidestä TV-kanavasta ainoastaan TV Osaka oli aiemmin sensuroinut sarjaa jonkin verran ylimääräisillä feidauksilla. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on muillakin kanavilla ollut harkinnassa, kun ottaa huomioon millaista kamaa Moetanissa normaalistikin on. Kuudes jakso Hajimete no Date tullaan siis näkemään vasta ensi viikolla julkaistavalla DVD:llä.

Tämä oli hyväksyttävä veto. Mitään ei tarvinnut sensuroida, ja fanit saavat jaksonsa ennen pitkää kaikkine epämääräisyyksineen.

Sen sijaan kokonaan toisenlaista sensurointitaktiikkaa sovellettiin Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan 2:een. Toisin kuin ensimmäinen tuotantokausi – joka oli neliosainen OVA – tämä toinen on TV-sarja, ja sen ensimmäisestä jaksosta oli yksinkertaisesti leikelty pois kokonaisia kohtauksia. Yksi tai kaksi tällaista olisi vielä sopinut sarjan häröilytyyliin, mutta siinä vaiheessa kun ruudusta näkyy pelkkää pahoittelutekstiä 33 sekunnin ajan alkaa kärsivällisimmänkin katsojan hymy hyytyä.

Dokuro-chanin asetelma – jos joku sarjasta ei ole kuullut – on se, että taivaasta lähetetty salamurhaajaenkeli Dokuro-chan rakastuu Sakura-kuniin, joka hänen oli määrä tappaa (koska tulevaisuudessa tämä tulee kehittämään laitteen, joka muuttaa maailman kaikki naiset loleiksi). Dokuro-chan kuitenkin suuttuu ja tappaa Sakura-chanin tuon tuostakin, vain herättääkseen hänet saman tien henkiin taikasanoilla “Pipiru piru piru pipiru pii.” Sarjan idea on toisin sanoen säännöllinen, överiksi vedetty verenlennätys. Mitä katsottavaa jää, jos se otetaan pois? Pelkkää keskiverrosti animoitua moeserviceä ja hädin tuskin mainittava juoni.

Tämä taas ei ole hyvä veto. Miksi ylipäätään pistää TV-levitykseen jotain sellaista, joka ei TV:ssä esitettäväksi sovi? Kukaan ei ole tyytyväinen.

Sensuurikeskustelusta tekee ajankohtaisen tämä. School Days oli yksi kuluneen kesän mielenkiintoisimpia sarjoja; se on erogepohjainen shounenromanssisarja, mutta toisin kuin tavallisesti alkuteoksen seksiosuuksia ei ole leikattu sovitusta tehtäessä kokonaan pois. Ne on vain jätetty tapahtumaan kohtausten ulkopuolelle, koska ne ovat olennainen osa tarinaa. Alapäällään ajattelevasta Makotosta ja tämän ympärillään pyörittämästä tyttöhaaremista kertova sarja on varsinaista tuskaa katsottavaksi, koska sen hahmot ovat kertakaikkisen pöljiä ja onnistuvat ryssimään suunnilleen kaiken vähänkään ihmissuhteisiin liittyvän. 12-osaisen sarjan lopettavaksi tyydyttäväksi katharsikseksi olikin tarkoitettu yksi alkuteoksen “huonoista lopuista”, jossa Makoto saa varsin perusteellisesti teräaseesta.

Toisin kuitenkin kävi, kun 16-vuotias kyotolaistyttö murhasi isänsä kirveellä vuoteeseen viime tiistaina, äitinsä ja isosiskonsa vielä nukkuessa. Neljä viidestä School Daysia esittäneestä kanavasta vetivät viimeisen jakson aikatauluistaan, ja se tullaan todennäköisesti esittämään vasta jonkin ajan kuluttua jos ollenkaan; sarjan sivujen mukaan jatkosuunnitelmia “harkitaan.” Tässä on kooste uutisista asian ympäriltä.

Ensimmäisenä vuorossa ollut TV Kanagawa harkitsi aluksi jakson veren muuttamista mustaksi, mutta näytti lopulta vain sen tilalla ilman mitään ennakkovaroitusta maisemadiaesitystä ja tekstiä “Ohjelma-aikataulu on muuttunut tiettyjen olosuhteiden vuoksi.” (Jos olette pitkästyneitä ja jaksatte rekisteröityä Nico Nicoon, voitte jopa katsoa tämän maisemaesityksen koko 28 minuutin komeudessaan.) Tätä kirjoitettaessa K15-ohjelmapaikan omaava animesatelliittikanava AT-X harkitsee edelleen lähettääkö jakso suunnitellusti 27.9. vai ei.

Sanomattakin lienee selvää, että myös tämän viikon Higurashi no Naku Koro ni Kai -jakso hyllytettiin toistaiseksi. AT-X ei tosin ole ilmoittanut vielä mitään siitäkään.

Mitä tästä opimme? Ei pidä koskaan luottaa siihen, että todellisuus sopisi yhteen fiktion kanssa. Toisekseen, jenkit pitävät TV-ohjelmien aikataulumuutoksia vain yhden murhan takia aika omituisena; heillähän tällaiset uutiset ovat jokaviikkoisia.

Muokkaus 25.9: Higurashia esittävästä neljästä TV-kanavasta Kyoto KBS ja Tookai TV eivät esittäneet jaksoa 12, mutta TV Tama ja Sun TV esittivät sen normaalisti tänä aamuna – huolimatta siitä, että tässä välissä ehti tapahtua vielä toinenkin samanlaisen kirvesmurhan yritys eilisaamuna.

Sen sijaan Square Enix veti pois kirjakaupoista Higurashi-mangaa markkinoineita kirveenmuotoisia kirjanmerkkejä. Pfft.

Muokkaus 26.9: AT-X esittää kuin esittääkin School Daysin viimeisen jakson huomenna, vaikkakin normaalia ohjelmapaikkaa myöhäisemmällä paikalla. Kyseinen jakso aiotaan kuitenkin esittää myös julkisesti rajoitetulle yleisölle – toisin sanoen niille, jotka tuovat mukanaan yhä avaamattomana pakkauksessaan olevan alkuteoksen… Moninaiset ovat tragedioilla rahastamisen tavat.

Muokkaus 27.9: Avatutkin pelit hyväksytään sittenkin, ja hyvä niin – AT-X nimittäin esitti jakson mustaverisenä. Silläkin yksityiskohdalla on varmasti väliä jollekulle.

Muokkaus 10.11: Heisei Democracylla on mielenkiintoinen ja levottomuutta herättävä aikajana Japanin viime kuukausina tiukentuneesta mediasensuurista. Jättihän meilläkin Nelonen Dexterin esittämättä Jokelan riehujan vuoksi, mutta tämä on varsin huolestuttava trendi…

Avainsanat: Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan, lolicon, Magical Girl Lyrical Nanoha, Moetan, School Days, Square Enix, When They Cry