Takako Shimuran vesivärityöt ovat perhanan nättejä. Kahdesta nuoresta transsukupuolisesta kertovasta Hourou Musuko -mangasta on tulossa
Aoi Hanan vanavedessä animekin tammikuussa, joten se saa edustaa tässä syvällistä laatusarjaa.
Olen populisti, kuten olen aiemmin maininnut. En usko absoluuttiseen sisällöllisen laadun käsitteeseen, vaan siihen että on olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisia preferenssejä ja tarpeita sekä erilaisiin preferensseihin ja tarpeisiin vastaavia teoksia.
Lisäksi uskon, että itsensä korottaminen Laatusarjoista nauttivaan älylliseen eliittiin on pitemmän päälle hupsua, koska aina löytyy joku jolla on vielä elitistisempi ja omasta mielestään kypsempi maku kuin sinulla. Koska sisällöllinen laatu on näin ollen aina subjektiivinen mittari voi teos lopulta olla absoluuttisen huono vasta, jos ei ole olemassa yhtään ihmistä joka pitäisi siitä.
Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö tiedostaisi sitä, että joidenkin teosten taiteelliset ambitiot ovat korkeammalla kuin toisten, kuten Arana aikoinaan pohti. (Tämä menee sen “erilaisiin tarpeisiin vastaamisen” alle.) Tämäkin on tunnetusti joillekin ihmisille vaikea käsite sisäistettäväksi, koska “animehan on vain halvalla tuotettua bulkkiviihdettä, lol.”
Ja sitähän se monesti onkin. Tällä ajattelutavalla lankeaa kuitenkin perinteiseen “anime on genre” -perspektiiviharhaan – johon pudonneena saattaa olla vaikea nähdä metsää derivatiivisilta täytesarjoilta. Kuinka moni esimerkiksi USA:ssa joka vuosi alkavista sadoista TV-sarjoista on oikeasti kahvitauoilla puhututtavaa kamaa ja kuinka moni pelkkää asiansa ajavaa bulkkiviihdettä?
Katsoin So-Ra-No-Wo-Toa, ja tulin ajatelleeksi… jos Haibane Renmei tehtäisiin nyt, sanottaisiinkohan sitäkin tyhjänpäiväiseksi, juonettomaksi moetyttösarjaksi?
Ihmislajille on luontaista se että kokemuksen (=iän) karttuessa osa yksilöistä tulee kyynistymään, ja että näiden yksilöiden ajatusmaailmassa “ennen oli kaikki paremmin” -asenne tulee valtaamaan entistä suuremman prosenttiosuuden. Tämä johtuu osaltaan siitä, että ihmisen preferensseillä on tapana lukkiutua totuttuihin asioihin; osaltaan taas siitä, että lapsena omaksumisaste on korkeampi eikä tyyliseikkoja osaakaan kyseenalaistaa vielä niin paljoa. Jokainen joka on harrastanut animea riittävän kauan tietää omakohtaisesti, että tällaisia ihmisiä löytyy paljon myös tämän harrastuksen parista. (Sivupalkin kysely on tähän aiheeseen relevantti.)
Eräässä vanhassa MAD-lehden parodiasarjakuvassa muuan Pokémonin hahmoista sanoi olevansa kyllästynyt siihen, että he pysyvät paikoillaan ja heidän ympärilleen piirretään vauhtiviivoja. Tämän mieleenmuistuminen ja Amphin hiljattainen kirjoitus animaation realismista ja epärealismista kasvonilmeiden suhteen sai minut pohtimaan mitä muita eroja länsimaisen ja japanilaisen animaation välillä on. Muitakin kuin vain ne ilmeisimmät, siis.
Alkuperäisen Æon Flux -animaation ohjaaja Peter Chung sanoi aikoinaan amerikkalaisen (lähinnä Disneyn) ja japanilaisen animaation eron olevan samantapainen kuin klassisen ja modernin maalaustaiteen välillä. Se on perustavaa laatua oleva ero lähestymistavassa ja suhtautumisessa animaatioon ilmaisuvälineenä, joka ei tee toisesta animaatioteoksesta toista huonompaa mutta johtaa kovin erilaisten teosten syntymiseen.
Æon Flux – hyvin epäamerikkalainen animaatio ollakseen amerikkalainen. Muutenkin kuin vain kuvakulmien suhteen. Lue lisää »
Haruhi Suzumiyan toinen tuleminen on tietysti ensi vuoden odotetuista sarjoista puhutuin, mutta ennen animen kevätkautta odotettavissa on vielä suppeampi talvikausi. Kiinnostavuuspollien kärjessä näyttäisivät roikkuvan blogista ja foorumilta toiseen Gunslinger Girl 2, Sayonara Zetsubou Sensei 2 ja Minami-ke ~Okawari~ (joka ei kahdesta muusta poiketen ole jatkoa vaan uusintaversio uuden studion animoimana… tähänkö sitä nyt on tultu?).
Allekirjoittaneen kovimmat odotukset kohdistuvat kuitenkin toistaiseksi Persona -trinity soul-:iin, joka on Shin Megami Tensei -spinoffina aloittaneen, omaperäisyydestään tunnetun kulttipelisarja Personan kolmannen osan animejatko-osa. Sen ensimmäinen jakso esitetään 5.1.
Persona 3 -tuoteperheeseen kuuluu jo ranobeja, draama-CD:itä ja tänä vuonna alkanut, Dengeki Maohissa julkaistava Shuuji Sogaben manga. Anime sijoittuu aikaan kymmenen vuotta pelin tapahtumien jälkeen, ja sen ohjaaja on aiemmin Ghost in the Shell: Stand Alone Complexissa jakso-ohjaajana toiminut Atsushi Matsumoto. Toivotaan parasta…
Avainsanat: Gunslinger Girl, Haruhi Suzumiya, MediaWorks, Minami-ke, Persona, Sayonara Zetsubou Sensei
Kirjoitukset (RSS)