Se helpottaa kommunikaatiota poistamalla tarpeen määritellä joka keskustelun aluksi ne asiat joista puhutaan. Tästä syystä taidehistoriakin jakaa aiheensa tyylisuuntiin ja aikakausiin; ilman sitä jokainen aihetta käsittelevä kirja olisi tuplasti paksumpi, vuosilukujen ja tyylien kuvailujen virratessa kymenä. Luonnollisesti nämä kaikki termit on yleensä keksitty jälkeenpäin, kuvaamaan menneisyyttä ja helpottamaan sen jäsentelyä: hyvä esimerkki on esimerkiksi se tapa jolla amerikkalaisten sarjakuvien fanit ovat jakaneet harrastuksen kohteensa historian kulta-, hopea-, pronssi- ja nykykauteen. Samaan tapaan esimerkiksi termi tsundere on keksitty vasta vuosia ensimmäisten tsundereiden ilmaantumisen jälkeen – jotta Asuka Langleyn ja Naru Narusegawan kaltaisille hahmoille saataisiin kattotermi, ja keskusteleminen yksinkertaistuisi. (Termin lanseerasi vuonna 2001 julkaistu Kimi ga Nozomu Eien.)
Ongelma tulee kuitenkin siitä, että kielellä on taipumus muuttua. Suuremmissa sosiaalisissa rakenteissa se on kielen normaalia kehitystä ja arvolatausten vaihtelua, mutta kun kyse on jargonista joita aktiivisesti keskustelevat pienet piirit käyttävät se saattaa aiheuttaa ongelmia. Kahdella tavalla, tarkkaan ottaen.
Miku Hatsunen laulama Cokesin Konbini on viimekeväinen biisi, joten melko moni on sen varmasti jo kuullut. Mutta tämä YUNOMIn sille piirtämä ja animoima video on vain niin söpö. ( ﾟ∀ﾟ)ｱﾊﾊ八八ﾉヽﾉヽﾉヽﾉ ＼ / ＼/ ＼
Voisin alkaa veistelemään siitä miten tyylillisetintertekstuaalisuudet tekevät videosta paljon hauskemman kuin mitä se muuten olisi tuolla kevyen minamikevaikutteisella kasvojenpiirtotyylillään, ja että kuinka noiden alkujaan mangakulttuurista peräisin olevien ja sieltä kaikkeen moderniin japanilaiseen hahmokulttuuriin levinneiden visuaalisten kerrontakikkojen käyttö helpottaa tarinan seuraamista ja poistaa monimutkaisemman animoimisen tarvetta (toisin kuin vaikkapa tässä memevyöryvideossa), ja mitä lie. Mutta en taida viitsiä tällä kertaa…
Pitkälti sen vuoksi että tuo peukkua näyttävä Hideyo Noguchi noissa 1000 jenin seteleissä saa minut repeämään joka kerta. Haha!
<@hrst> Biisi nimeltä KAUPPA, täähän on hyvä juttu.
<@hrst> OSTAN SAARIOISEN LÄPYYYYSKÄÄÄÄÄN, LOMPSASSA ON 70 SENTTIÄÄÄÄäää…
Paremman puutteessa voisin laittaa tänne nämä Vocaloid-musiikkivideot sellaisten iloksi, joilla ei ole tapana lukea Moetronia ja Sankaku Complexia. (Painakaa oikeasta alakulmasta HQ päälle, niin saatte paremman kuvan lisäksi stereoäänet.)
Tämä Rin Kagamine -biisi on nimeltään meltdown, ja se on Xiao-Spheren käsialaa. Se miehitti toissaviikolla ykkössijaa Nico Nicon viikottaisissa Vocaloid-rankingissa, eikä ihme – kiinnittäkää huomiota sanoihinkin.
Tämä ryo/supercellin pikku Miku Hatsune -helmi sen sijaan on nimeltään World is mine. Siinäkin sanoitukset ovat varsin tärkeässä osassa, mutta omaan kastiinsa videon nostaa sen kuvitus.
MikuMikuDance -animaatio-ohjelman versio 3.0 julkaistiin elokuun loppupuolella. Uutena lisäyksenä siihen saatiin 2chanin Vocaloid-perheeseen synnyttämä harmaahiuksinen Haku Yowane; kaikkien niiden onnettomien vocaloidinkäyttäjien avatar, jotka eivät parhaista yrityksistäkään huolimatta onnistu saamaan Mikua laulamaan kunnolla. Hän on huonoja laulutaitojaan angstaava sakepullonhalailija (moee~), ja videontekijät ovat ottaneet hänet ilolla omakseen – NicoNico on jo täynnä videoita joissa hän esiintyy.
Mutta tämä nimenomainen video tipautti minut silti tuolilta. Tunnistatte varmaan kappaleen ja koreografian…
Huoh. Miksi Japanilla on kunnia maailman hauskimmasta musiikkivideosta, Suomella taas kaikkien aikojen huonoimmasta? Vocaloid-versio ei pärjää alkuperäiselle edes väriskaalan 70-lukulaisuudessa.
Mutta suurin vetonaula on tietysti Miku-Kagami – voin jo kuulla otakukarjan heristelevän lompakkojaan.
Niin no joo, tuo “yaranaika” oli eittämättä myös aika tipauttava…
Sillä välin Haruhi-rintamalta ei mitään uutta – melankoliaa ei saada tänäkään syksynä. Saisiko sen sijaan olla Youtube-levitykseen päätyvää nettimemeanimea? Lokakuun Newtype ja Moon Phase tietävät kertoa, että Yasuhiro Takemoto ohjaa nekin. Voi sinua, KyoAni…
Olen parhaillaan työstämässä Gurren Lagann -juttua seuraavaan Otakuun. En ehkä sanoisi että siitä olisi tulossa yksi parhaita tekstejäni ikinä, mutta loppujen lopuksi minulla on sellainen hytinä että tulen olemaan siihen varsin tyytyväinen. On niin mukavaa voida nähdä itsensä kehittyvän.
Tällä hetkellä olen immersiovaiheessa, jossa pyrin imemään itseeni niin paljon aiheeseen liittyvää materiaalia kuin suinkin saadakseni holistista perspektiiviä koko ilmiöön. Näin ollen saatte katsoa tänään GL-MADeja – katsokaa ja hämmästykää.
Jokin aika sitten meille soluttautui syntymäpäivälahjana tällainen Miku-papercraft.
Tekijä itse sanoo sen olevan surkeasti kasaan räpelletty “kun purjo puuttuu ja liimaakin näkyy”, mutta hieno se silti on; se viihtyy hyvin vitriinissä Bomé-figuurien kanssa. Voitte kokeilla sen tekemistä itsekin jos haluatte (ja kyllä, resoluutio oli tuollainen alun perinkin).
Anacronilla on varsin aloittelijaystävällinen postaus papercraftien tekemisestä. Ja jos nämä tuntuvat liian vaikeilta voitte toki aloittaa helpommasta päästä – vaikkapa Cubeecraftin tyylitellyistä palikkapäistä.
Samaisen syntymäpäivän kunniaksi talouteen saapui myös Cospan posettavakätinen Oryzae. Kamosuzoo~!
Paul Gravett: I think I’ve always been enthusiastic and passionate about comics. And somehow, while my friends at school kind of grew out of them or gave them up or whatever, I seemed to be able to find new things that ? come along that interested me throughout my life. And manga came along with me in the late 70’s, when Barefoot Gen was translated. That was when I started to read, or at least buy, original japanese magazines for the first time. And at the same period I was also discovering European comics and the bigger history of comics from the past, and so my interest has been continuedly sustained, and I see no reason why anybody should grow out of comics. If you simply look around enough you’ll see that if you’ll get bored with Superman, or get bored with children’s comics, you’ll find more stuff to keep you interested.
But that’s a pretty big background… All that there’s really to say that I have a degree in law and I lived for a year and a half in New Mexico, America after graduating. But for me comics weren’t just a passion to consume: I wanted to meet the people who produced them, and eventually I wanted to explain them to people. Because I feel that a lot of people are missing out on the pleasures of the comics.
Vocaloid2:n ympärillä ympärillä on kuohunut paljon sitten viime näkemän; paitsi että Rin Kagamine on saanut Len-nimisen veljen myös tämän ensimmäinen demobiisi on julkistettu, ja isosisko Miku on saanut oman Nendoroid-figuurinsa. Miku on päässyt laulamaan erään TV-ohjelman tunnarin, ja pian häntä voidaan kuulla myös Nippon Ichin pelissä Tori no Hoshi ~Aerial Planet~. Albumi julkaistaan ensi vuoden puolella, ja animesarja lienee vain ajan kysymys.
Doojinmusiikkiakin on julkaistu, ja Akibablog raportoi alan liikkeissä nähdyn doojinshejakin jo lokakuussa; tämä on harvinaista, koska enin osa doojinien tekijöistä luonnollisesti tähtää julkaisunsa Comiketiin. (Tämän vuoden talvi-Comiket pidetään 29.-31.12.) Monet näistä näyttäisivät olevan jopa ulkoasultaan (ja varmaan käsikirjoitukseltaankin) parempia kuin se kohkattuvirallinen manga. Ja, kyllä, TMA on tekemässä tästäkin otakuhitistä cosplay-AV:n… ainakin ne ovat lopultakin alkaneet käyttää peruukkeja.
Tässä hiljan Crypton kuitenkin lähetti doojincircle CLOCK☆HEARTSille pyynnön lopettaa näidenkahden valmistamansa dakimakura-tyynynpäällisten myynti – eivätkä ne itse asiassa olleet vielä edes myynnissä; sivustolla otettiin vastaan vasta ennakkotilauksia. 2ch:ssa jotkut ovat intoilleet tämän enteilevän koko Vocaloid-buumin lopun alkua; onhan toki ymmärrettävää että Vocaloidin ostajista enin osa on otakuja, ja että koko Japanin moderni hahmokulttuuri on riippuvainen symbioottisesta suhteestaan fanitoimintaansa. Onko kyseessä siis iso tyhmä firma tallomassa fanituotteita levittäviä harrastajia?
Ei; jo myynnissä oleville erodoojineille Crypton ei ole korvaansa lotkauttanut, ja epäilemättä tulevassa Comiketissa niitä tullaan näkemään satoja lisää. DarkMirage huomauttaa, että siinä missä normaalin, lisensoidun dakimakuranpäällisen hinta roikkuu siinä 9000-10000 jenin (55-60 euron) kieppeillä kaupitteli CLOCK☆HEARTS omiaan jopa 17000 jenin hintaan. On siis erittäin kyseenalaista voidaanko sitä pitää enää doojintoimintana lainkaan; jos julkaisun takana olevat motiivit ovat väärät on myös itse julkaisu eettisesti väärin.
Muihin teoksiin pohjautuvien doojinjulkaisujen tarkoitus on levittää alkuteoksen ilosanomaa ja tarjota jotain, jota varsinainen tuote ei voi tarjota. Niihin tulisi parodia-aspekteista huolimatta sisältyä määritelmällisesti myös omaa taiteellista panosta, eikä niiden pääasiallisen tarkoituksen kuuluisi olla voitolle pääseminen. Tyynynpäällinen jossa on fanitaidekuva ja sadan euron hintalappu ei varmaankaan kovin monen mielestä täytä läheskään kaikkia näitä vaatimuksia, vaan on hyvin yksiselitteisesti piraattituote sanan perinteisessä merkityksessä. Ja nämä jo myynnissä olevat mukit, paidat, laukut ja avainnauhat huomioon ottaen virallisen dakimakuran tuleminen ennen pitkää markkinoille ei ole kovin kaukaa haettu ajatus…
No jaa, täytetään halityynytyhjiö toistaiseksi katsomalla lisää musiikkivideoita. Tämä uusi on varsin nätti; sen on tehnyt joku, joka jopa tietää miten musiikkivideon on tarkoitus toimia.
Muokkaus 28.12: Myös Len sai nyt sitten demobiisinsä. Korvani!
Miku Hatsunesta on ollut paljon puhetta kuluneella viikolla; tämä Crypton Future Median tuottaman Vocaloid2-laulusyntetisointiohjelmiston ensimmäinen keulakuvahahmo on saamassa oman mangansa. Yuki Terai, Kyoko Date ja muut aiemmat virtuaali-idolit ovat tarvinneet seiyuun laulamaan puolestaan, mutta Mikun ääni on kokonaan synteettinen – olkoonkin, että se on generoitu Saki Fujitan ääninäytteiden pohjalta.
Vocaloid on tarkoitettu japanin laulamiseen joten se kuulostaa muilla kielillä kamalalta, mutta ruotsalainen PowerFX on lokalisoinut siitä myös englantia laulavan version Sweet Annin. Japaniksi puhesyntetisointi toimii kuitenkin yleisestikin ottaen parhaiten, koska äänteitä on vain viitisenkymmentä ja sanat lausutaan suomen tapaan aina samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan. Virallisilta sivuilta ladattavissa näytteissä ohjelma pääsee parhaisiin oikeuksiinsa, koska niissä robottimaisuutta on onnistuttu peittämään kaiulla ja muilla efekteillä.
Kuluneen kahden kuukauden aikana Miku Hatsunesta on tullut varsin iso ilmiö; cosplayaajiakin riittää, peli on kiva (katsokaa video), ja tämä pikku kelloapplikaatio on kaikessa tarpeettomuudessaan aika söpö. YouTube on jo pullollaan ihmisten tekemiä versioita animebiiseistä; enin osa niistä on varsin kamalia, mutta joukosta löytyy ihan onnistuneitakin tapauksia.
Kirjoitukset (RSS)
