Aloitan tänään Anime-lehden päätoimittajana. En usko että minulla riittää mitenkään järkyttävästi aikaa – saati ideoita – sekä blogia että lehteä varten, joten Otakunvirka jää toistaiseksi semipysyvälle tauolle. Tämä tulee siis olemaan viimeinen postaus kunnes toisin mainitaan.
*****
Tavallaan tämä on itse asiassa varsin nostalgista. Blogin pitäminen on ollut äärimmäisen hauskaa näiden parin vuoden ajan – mutta myös lehden tekeminen oli sitä ennen aivan yhtä hauskaa.
Olen pureskellut asiaa tässä nyt muutaman kuukauden. (Siinä siis syy, jos olette ihmetelleet blogin viime kuukausien hiljaisuutta aktiivisemman alkusyksyn jälkeen.) Anime ei ole mitenkään iso lehti, joten en usko että sen tekeminen tulee sanottavasti poikkeamaan Otakun tekemisestä silloin aikoinaan. Tulen edelleen päättämään aiheita, metsästämään kuvia ja pyytelemään juttuja avustajilta – suurimmat erot ovat siinä, että minun ei tarvitse taittaa lehteä itse eikä hoitaa mainosmyyntiä ja asiakaspalvelua. Mikä aina olikin lähinnä hukattua aikaa, joka oli pois hyvän lehden tekemisestä.
Minulla on suhteellisen vapaat kädet tehdä lehdestä omannäköiseni; Otakun vanhoilla lukijoilla saattaa olla melko hyvä kuva siitä, mitä se tarkoittaa. Olen varsin innoissani, suoraan sanoen.
Ja niille jotka ovat lukeneet tätä blogia ja harmittelevat sen kuolemaa – suosittelen suhtautumaan asiaan niin, että blogi tulee siirtymään paperiseen muotoon. Katsotaanpa mitä saan siitä aikaan sellaisena.
*****
Läksiäislahjana saatte tämän listauksen, johon olen koonnut kaikki Anime-lehdessä sen historian aikana käsitellyt teokset ja esitetyt mielipiteet. Tein sen alun perin lähinnä itseäni varten, joten se ei ole aina selkein mahdollinen (esimerkiksi se onko kyseessä manga vai anime käy yleensä ilmi vain julkaisijan nimestä; jos julkaisijaa ei ole mainittu lainkaan, kyseessä on peli). Mutta kenties siitä on tällaisenakin vielä joskus jotain hyötyä jollekin.
Jostain syystä puhekuplat ovat monesti viimeinen asia, jota aloittelevat sarjakuvantekijät ajattelevat. Ne ovat kuitenkin myös yksi ensimmäisiä asioita, joista lukijat huomaavat että jokin on vialla.
Yleistäen voisi sanoa, että puhekuplia ei yleensä huomaa ennen kuin niissä on jotain vialla.
Sarjakuva on visuaalinen media. Toki joskus voi olla tehokasta vain järjestellä dialogia ruutuihin, mutta vaikuttavimmillaan sarjakuva on usein silloin, kun kuvat kertovat yhtä paljon kuin sanat. Ja tässä ruumiinkieli – tunteiden, mielipiteiden, suhteiden ja muun vastaavan välittäminen katsojille pelkästään hahmojen asentojen välityksellä – on avainasemassa.
Kentaro Takekuma viisasteli aikoinaan, että “mangakana elää helppoa elämää: saa mennä nukkumaan keskipäivällä ja herätä viideltä iltapäivällä.”
Tämä ei ole Takekuman aikataulu, vaan Nurarihyon no Magon tekijä Hiroshi Shiibashin. Se lienee kuitenkin aika yleispätevä, mitä viikkolehtiin piirtäviin mangakoihin tulee… Huomatkaa hehkeä vapaa-ajan määrä.
Siinä vaiheessa kun rahaa alkaa virrata kukaan ei tietenkään enää ylläpidä tuollaista työtahtia.
Vähänkään veteraanimmat tekijät pitävät yleensä viikon loman kuukauden välein, kuten Ken Akamatsu kertoo tässä lyhyessä haastattelussa:
Vuosi sitten syksyllä lueskelin animesovitusuutisen innoittamana Hiro Fujiwaran Kaichoo wa maid-samaa ja aloin pohtia syytä siihen, miksi tyttöjen sarjojen poikahahmot käyttäytyvät säännöllisesti kuin pällit.
Samaa vikaa on tietysti myös poikien sarjojen tyttöhahmoissa, mistä onkin viime kuukausina keskusteltu paljon ja ansiokkaasti. Mutta johtuuko koko ilmiö sitten tekijöiden kykenemättömyydestä käsikirjoittaa luontevasti vastakkaisen sukupuolen edustajia, vai onko kyseessä tietoinen tehokeino?
Ja onhan naispuolisiakin poikien ja miesten sarjojen tekijöitä sitä paitsi läjäpäin.
Tämä ei ole animea sellaisena kuin me länsimaiset sen tunnemme
Lähteenä Livedoorin BBS, todennäköisesti alun perin copypastaa 2chanista. Lisäsin animaatiostudiot ja esitysvuodet.
Luvut ovat kaikkien sarjan julkaisujen myyntilukujen keskiarvoja, DVD-boksien yksittäiset levyt laskettuna omiksi julkaisuikseen. Eri tuotantokaudet lasketaan omiksi sarjoikseen, kuten näkyy. Asteriski tarkoittaa että sarjan julkaisu oli vielä kesken kun tämä lista tehtiin toukokuussa 2010.
Arkkitehtuurin perusasioihin kuuluu eronteko keveiden ja raskaiden rakenteiden välillä. Keveyden vaikutelma saavutetaan usein kehysmäisillä rakenteilla, jotka muodostuvat pylväistä ja palkeista; raskauden vaikutelma taas umpinaisilla, usein betonista ja kivestä tehdyillä rakennelmilla.
Sama pätee toki kaikkeen muuhunkin kuin arkkitehtuuriin – vaikkapa lavastukseen. Josta on enää pieni hyppäys animen visuaalisen designin luomiseen.
Kirjoitukset (RSS)